En pääse edelliseen aloitukseeni. Ei toiminut, kun yritin.
Ymmärrän, ettei täällä pysty luottamaan toiseen.
En pelaa, ei kuulu tapoihini.
Ehkä tämä palsta ei ole hyväksi.Tarkoitukseni ei ole lisätä sinun epäluottamustasi.
Pyrin kertomaan rehellisesti, mutten halua paljastaa tänne jokaista elämäntilanteeni yksityiskohtaa.
Esim. Sairaudestani.
Ymmärrän, ettei täällä pysty luottamaan toiseen.
En pelaa, ei kuulu tapoihini.
Ehkä tämä palsta ei ole hyväksi.Tarkoitukseni ei ole lisätä sinun epäluottamustasi.
Pyrin kertomaan rehellisesti, mutten halua paljastaa tänne jokaista elämäntilanteeni yksityiskohtaa.
Esim. Sairaudestani.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos sanon, että luotan sinuun, että et pelaa, voiko se muuttaa mitään?
Tämä palsta ei ole hyväksi, tämä on kaaos, olet siinä oikeassa.
Ei tänne tarvitse yksityiselämäänsä laittaa :)
Ei muuta, kunhan annoin palauteen, vastineen aikaisemmassa aloituksessani kirjoittamaasi viestiin, jossa kirjoitut, epäilit, että pelaisin.
Puolustin oikeuksiani oikaistessani esittämäsi epäilyksesi.
Muutoin asialla ei ole merkitystä. Kunhan sinulla itselläsi olisi hyvä olla.
Toivon, että ympärilläsi on luotettavia läheisi, jotka ovat luottamuksesi arvoisia ja joiden kanssa voit jakaa niin juhlan kuin arjen.
Minä yritän kuntouttaa kroppaani....
Jutskaillaan taas..
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Tämäkin tuo mieleeni jotain, tosi elävästi.
:)
Juu..lähen yhteen paikkaan....suihkuun 😂
Kaikkea huvää myös sinne
Luotan sinuun kyllä. Tiedän, ettet pelaa pelejä. Tuleekin mieleeni jotain tuosta... olen pahoillani, että sinua syytin, mutta pahoillaan oleminen ei taida asioita kummentaa… vai mitä, sellaista se on elämä.
En tykänyt huonoa. Ennemin olen huolissani sinusta.
On ihan normaaliakin epäillä tällaisella palstalla ja netissä.
En voi tykätä huonoa, jos sanomisiani epäillään.
Niin onkin normaalia... ettei saa luottaa kaikkiin kaikissa tilanteissa.
Luotan sinuun, Herran luoman yhteyden kautta. Mutta en tiedä, onko sillä merkitystä sinänsä.
ps. saattaisin kyllä hieman loukkaantua, jos toinen aina epäilee, eikä koskaan kykene luottamaan. :)
Olen sanonut asioita.... olen sen kautta rikkonut lähimmäistä vastaan.
en tarkoita tätä ketjua ja sinun kanssasi keskusteluun liittyen... huomaan, että se tekee minulle ahdistuneen olotilan.
Pidän varmaan itseäni mukavana ja kilttinä ja oikeudenmukaisena, mutta sitten jokin sisimmässäni puhuttelee minua siitä(ei äänellä kuullen vaan että minulle nousee asia mieleeni ja tulee huono olo siitä)
En ole varmaan tehnyt mitään sen kummempaa kuin ihmiset yleensä mutta.... onko rimani todella liian korkea, vai ehkä Jumala ei pidä aina kaikesta miten toimin?
Syytin tavallaan sinua epärehellisyydestä... ja tässä myöhemmin yhtäkkiä mieleeni nousi ajatus siitä kuinka en ollut toiminut itse lähimmäistä kohtaan oikein, olin sanonut toisesta ihmisestä luulemani ja näkemäni ns. totuuden?... mutta onko se oikein? Entä jos en toimi sellaisessa Herran antaman sydämen kautta, eihän sellainen voi olla... koska Jumalan mieli on ymmärtäväinen ja armollinen ja vaikka kokisin, että ihminen olisi toiminut minua vastaan kummallisesti, en saisi siitä... minun pitäisi pitää asia omassa sydämessä, Herran ja itseni tiedossa, eikä osallistua johonkin, joka saattaisi esimerkiksi johtaa toisesta takana puhumiseen.
No hyvä asioista on puhuakkin. Varmasti tuollaisien asioiden nouseminen mieleen juontaa eletystä elämästä ja siittä, mitä on kokenut sikaisemmin. sitä vastaanottaa uusia tilanteita ja asioita ja vertailee niitä entisiin kokemuksiinsa.
Ole ihan vapaa vain. Kyllä Hän ymmärtää.
Jokin nyt syyllistää sinua ja raskauttaa matkaasi.
Mutta tuo ei johdu sinusta vaan kokemuksistasi.
Ihmiset on sellaisia, että puhuvat ja ajattelevat kaikenlaista välillä, ajattrlemattomuuttaan.
Tuosta ei pääse koko ihmisen elinaikana mihinkään. Tuo kuuluu ihmisenä olemiseen.
Parempi se on suoraan sanoa kuin selän takana. Kahden kesken keskustella. raamattukin kehottaa tuohon.
Ole ihan vapaalla mielellä vain.
Hybä että omatuntosi toimii, eikä ole paatunut.
Mutta voit käsittää armon kohdallesi. Ei mitään hätää. Rukoillen kiittelet Herraa.
En ole koskaan halunnut olla mikään juoruämmä... huomaan itsessäni sellaisia piirteitä... toisaalta, joskus jonkin asian jakaminen kolmannelle osapuolelle, on tuonut asioita "oikeaan valoon", ja epärealistiset pelot jostain asiasta ovat kaikonneet...olen tavallaan ollut avoimempi, enkä ole silloin sulkeutunut kuoreeni... dilemma, jota voisin tarkastella miten vain....
Tarkoitan asioita, joissa olen kokenut esimerkiksi jonkun toimineen minua kohtaan kummallisesti ja ne ovat aiheuttaneet pelkoa... ja kun olen siitä sanonut... asia on tavallaan antanut minulle voimaa, koska, olen huomannut etten olekaan yksin asian kanssa... mutta missä menee raja ja milloin asia on juoruämmämäistä toimintaa.
Nuokin saa pyytää anteeksi Jumalalta Jeesuksen nimessä.
Ei mitään hätää. Hän kyllä tietää ja tuntee ihmisen.
Tarkoitin, jos on mennyt liiallisuuksiin.
Millainen kohtelu, toimiminen on mielestäsi kummallista?
En halua ihan yksityiskohtaisesti asioita.... mutta se voi olla yleisesti hyviksi koetuista tavoista poikkeaminen, jossa toisen tapa toimia, tulee koetuksi haitalliseksi itseä kohtaan, siinä määrin, että se voi alkaa taakoittaa myös itseä... ja tilanteessa voi kokea olevansa yksin, kunnes aukaisee suunsa. On ihmisiä, joiden tapa toimia voi pelottaa, kokee, että ihmiselle itselleen on vaikea asiasta sanoa, koska.... pelkää toisen reagointia... ja tavallaan sitä pelkoa vastaan voi lähteä taistelemaan, puhumalla muille.. koska jos näkee saavansa tukea, on helpompi myös kohteelle itselle sanoa asioista, miten kokee, eikä alistu, pompoteltavaksi.
Kun tapaan sillä tavoin vahvoilta tuntuvia ihmisiä... pelkään etten osaa laittaa rajoja.
Tietenkin joskus kommentoi kolmannesta osapuolesta "totuuksia" jotka voisi jättää sanomatta, koska meissä on omat viat ja vahvuudet jokaisessa, toisissa näkyy asioita enemmän kuin toisissa... toisten kanssa on helppo olla ja hengittää ja toisille saa varoa, mitä sanoo ja miten toimii. yleensä ne joiden kanssa on helppo hengittää, eivät paljoa puhu muista negatiivista.
Hyvä se on avautua ja selvittää asiat, jos jonku käytös jää mietityttämään ja aiheuttaa pahaaoloa.
Kyllähän sitä usein tulee sanottua ajattelemattomasti.
Itse olen suoraan puhuja usein, joten voin loukata tietämättänikin.
Suoraan sanominen... joskus sillä saatetaan myös , osoittaa virheitä, ei neuvominen ja auttaminen ole väärin, se on jopa suotavaa... mutta, jos suoraan sanominen tehdään tietyllä tavoin, häkeltyy ja jähmettyy, suoraan sanoja, ei välttämättä ole valmis auttamaan, vaan hän saattaa haluta osoittaa arvostuksen puutteensa.
Niin onhan niitä sellaisia määräilijöitäkin olemassa, jotka ovat aina oikeassa.
En haluaisi kuulutella mun sielunmaisemaa palstalla... toivoisin, että löytäisin kaltaisesi uskovan ystävän, jonka kanssa voisi puolin ja toisin jakaa asioita. Ihmisen joka myös haluaa olla ystäväni, ettei toinen koe joutuvansa ansaan sen kauttaa ja … uskova ihminen, jonka kanssa on hengellinen yhteys.
Rukoiletko sitä puolestani. Ei nämä asiat kuitenkaan kuulu kaikille ihmisille, en ole mikään... "tirkistelyn kohde", tällä tavoin...
Rukoilun tottakait! Että saisit uskovaisen ystävän.
Taivaanisä kyllä näkee ja tietää, millainen ystävä on sinulle paras.
Uskon jo saaneeni, kiitos.
"Minkä kaksi maanpäällä sopii"
:D
Niimpä :)