Elämän rakastaja

Tuo on oikea asenne,varmasti tuot iloa myöskin muiden elämään.

Hieno juttu. Uskon kautta ymmärrän, että raamattu tarkoittaa juuri tuota, että rakastaa elämää.
Mutta että pitää kalleimpana asiana katoamatonta elämää, niin ettei tämä katoamaton mene tärkeämmäksi ja vie pois maailman teille, pois uskosta ja Jumalan yhteydestä.
Voi kiitollisin mielin iloita ja nauttia Jumalan luomista mahdollisuuksista ja lahjoista
Vapaana.

Elämästä nauttiminen ja elämän rakastaminen ovat aivan eri asioita. Kyllä elämästä saa nauttia.

Aloittajan siteeraus ja vinoliisana sitten tulkinta elämän nautinnasta.
Raamatun mukaan elämästään ei saisi nauttia. "Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään." Minä todella rakastan elämää!

Niinpä. Minäkin nautin elämästä, saanut nauttia uskossa ja vuosikymmeniä.

Tavallaan otan tähän matkaan "Edenin" opetuksen ja neuvon.
Kyllä Herra antoi "vapauden" Adamille. Edenissä oli monenlaista nautintapuuta, Elämänpuu, mutta ne, mitkä siinä keskellä oli "hyvän ja pahantiedonpuu" - sitä ei Adam pystynyt hallitsemaan ymmärryksellään ja Jumala halusi varjella ihmistä kokemasta sitä, että tuo pahan kanssa joutuisi tekemisiin. Siksi Herra sanoi, että: "älä syö" - tuo puu kuuluu Hänen hallintavaltaan, ei Adamin. Adam ei pysty olemaan jumala, eli rahkeet eivät riitä, eikä ymmärrys. ... Okei.!!

Luulen, että kun tuo "hyvän ja pahantiedonpuu" on edelleen tämän langenneen elämän puutarhassa, niin sinulle ehkä tuo "elämä", jossa hedelmät tuntuvat nautintavilta ja antavan ylimääräistä ymmärrystä, niin siitä on vaikea luopua. Siksi sinä jaat valtaasi toisten alueella ja alistat ihmistä ja tällä tavalla nutit tekosi hedelmää ja olet siten ikäänkuin jumala.
Jumaloit elämääsi, etkä halua siten parantaa tätä "maailmaa", jossa pahuus nautintoina on länsä.
MINÄ - nautin ajatuksella.

Mutta, minä hokasin tuon hyvän ja pahantiedonpuun hedelmäsopan ongelman.
Siitä puulta lähti ihmisten omat hedelämät ja jumalat liikkeelle.
Jossain, tai sanotaanko parissa kylämme talossa isäntä oli jumalana vaimolleen, ja olivat jopa samasta työkailtakin. Niin tuo jumaluus ja nautinta, josta pitivät kiinni johti näitten naisten ja lasten äitien itsetuhoon. Eli hyppäsivät kerrostalosta alas- kuolemaan.
Myös nautinnat ovat hukuttaneet kaksi työkaveria, pitivät kiinni elämännautinnasta.
Yksi, joka kovasti oli kanssahenkisesi, sanoi, että omat nyrkit kantaa, ei usko.
No, hänkin ikäiseni, on ollut nurmenalla valinnasta johtuen jo vuosia. jne. jne. eli näitä riittää.

Minäkin siten valitin elämän. Tässä elämässä Herrani edessä, voin käydä siellä elokuvissa, mutta sieluni ei elä sellaisiin kuviin, jossa tapetaan, murhataan, alistetaan jne. Se ei ole samanmakuinen hedelmä, josta nautin. Nautin muista puista, eli tasokkaista elämää rakentavista elokuvista ja muukin harraste, on sallittua, eli elämää rakentava ja siunaava.
Eli sinun näkemys ei ole aivan mieletty Sanan mukaan. Ei Herra ole kieltänyt mitään hyvää, minkä Hän on elämälle antanut.
Kyllä kätten töitä, niitä voi ihailla, onhan taito Herralta. Jopa Ilmestysmajaan otettiin taidollisia "seppiä" tehtäviin, etkö ole lukenut. Hyvät kirjat, maoisa ruoka, mutta ei ylenmässäily, on muistettava, että porttien ulkopuolella on nälkäinen. Hänet voi kutsua samaan pöytään. Ne on ihania ruokahetkia ne. Viime to. viimeksi eräs kävi ja sanoi, että en ole syönyt näin hyvää, en muistakaan, koska. Eli kyllä syödä voi ja jakaa se myös toisille, ettei vain oma liha ole tyydyttynyt.
Eli tuo sinun "listasi" hyvästä, että se on kielletty, on vain oman mielikuvasi tulos.
Ei Herra sitä kiellä, vaan se sydämen asenne, se ratkaisee, kuinka mistäkin saa nauttia.
Onhan tämä luontokin Herran käden jälki. Jopa sitäkin kehotetaan katselemaan, jopa mennä muurahaisen luo ja ihailla sitä touhua. jne.

Eli nautitaan oikealla ja terveellä tavalla elämästä, juuri lähimmäistä rakastaen ja sekin niinkuin itseään rakastaa. Siinä tulee se ylistys Herralle - elämä.

Juopuminen- irstausmielessä, se ei ole Jumalanmieleinen, eikä ne hedelmät, jotka alistavat lähimmäistä. Jopa siinä pukukaupassa, - kun tekijä saa leipänsä, saa nauttia lastensa elämästä, synnyttämisestä, kodista ja sen turvasta. Sellaisen puvun ostaja, joka huomioi kaiken tämän on Jumalalle mieleinen. Mutta, jos riistät puvun hinnassa lähimmäisen elämän, se ei ole sinullekaan siunauksellinen. Tämä näin esimerkkinä kätten teoista, ja pään ajatuksista.
Eli kumarra Häntä, joka on luonut taivaan ja maan, sekä palvele sydämeltäsi Häntä, mielestäsi ja toimissasi. Eipä tästä sitten enempiä
kertoilee KM.

Kaikkien maapallon ihmisten elämä ei ole kovin nautittavaa. Varmastikin, jos Jumala on antanut jollekin nk. helpon ja mukavan elämän, tällä on myös vastuu ja velvollisuus jakaa sitä läheisilleen, eli ympäröiville ihmisille, eläimille, luonnolle, myös Jumalalle Itselle, siellä missä havaitsee aitoa avun tarvetta. Tämä on nk. rikkaan velvollisuus. Rikkautta on erilaista: esim. aineellista, henkistä ja hengellistä.

Jumalahan ei meiltä mitään tarvitse. Mutta Hän odottaa, että se minkä Hän on meille antanut eli suonut, palaa myös korkojen kanssa takaisin Hänelle Itselle. Tästähän Jeesuskin puhui (vertaus leivisköistä).

Nyt on kunkin meidän omien korvien välissä, havaitsemmeko oman rikkautemme ja tahdommeko jakaa sitä muille.

Elämästä saa nauttia, selvähän se, mutta elämästä voi nauttia myös pienien, kotoisten asioiden kautta. Elämästä nauttiminen ei vaadi suurta rahan törsäystä, vain omaksi hyödyksi.

Kuningas Salomokin käsitteli tätä nauttimisen ongelmaa. "Kuka voi syödä ja nauttia ilman Jumalaa?"
Saarnaaja:
2:24 Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.
2:25 - "Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?" -
5:17 Katso, minkä minä olen tullut näkemään, on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, jolla ihminen itseänsä vaivaa auringon alla lyhyinä elämänsä päivinä, jotka Jumala on hänelle antanut; sillä se on hänen osansa.
6:2 että Jumala antaa miehelle rikkautta ja tavaraa ja kunniaa, niin ettei hänen sielultaan puutu mitään kaikesta siitä, mitä hän halajaa, mutta Jumala ei salli hänen nauttia sitä, vaan sen nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kärsimys.

Vielä pitää selittää, mitä se elämän vihaaminen tarkoittaa. Nimittäin ennenkuin ihminen tulee uskoon, hänellä on tiettyjä mielihaluja ja suunnitelmia elämänsä suhteen, valmis uraputki suunniteltu. Nuorilla ihmisillä myös vanhemmat saattavat suunnitella lapsensa elämän tiettyyn suuntaan, huippu-urheilijaksi tai muusikoksi tai tiedemieheksi yms..

Uskoon tultuaan ihminen saa taivaallisen Isän, joka haluaakin antaa lapselleen ihan erilaisen elämän. Jeesus ehkä haluaa, että hänestä tulisi evankeliumin todistaja tai lähetyssaarnaaja tai opettaja seurakuntaan tai jotain muuta.

Tätä Jeesus tarkoitti, että ihmisen pitää vihata sitä entistä elämää ja elää uudestisyntyneenä ihmisenä Jumalan yhteydessä , lähimmäisiä palvellen niillä armolahjoilla, joita Jumala antaa.

Minäkin olen nauttinut kaikista noista asioista, joita luettelet. Elämästä saa - ja pitääkin - nauttia, kunhan ei unohda Jumalaa ja iäisyyttä. Samalla on hyväksyttävä se, että tähän mielenkiintoiseen matkaan mahtuu myös pilvipäiviä.

Viisas Salomo kirjoittaa raamatussa näin:
7 Suloinen on valo, silmät iloitsevat nähdessään auringon.
8 Jos ihminen elää monia vuosia, hän iloitkoon niistä kaikista, mutta hänen on hyvä muistaa, että pimeitäkin päiviä tulee paljon. Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta. [Saarn. 1:2 ]
9 Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen, nauti nuoruutesi päivistä! Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja, mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle. [Saarn. 12:14]
10 Karkota suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi -- silti myös nuoruus, elämän aamu, on turhuutta.