Unet ovat ihmisen herätessä lokeroituina ns. pitkän ajan muistiin eikä lähiajan tapahtumia sisältävään lähimuistiin kuten päivätajunnan tuoreet tapahtumat. Unet pitää heti herätessä väkisin vääntää sieltä muinaismuistista esille kovasti pinnistämällä ja vaikkapa kirjoittamalla paperille. Muuten ne unohtuvat aamupäivän aikana. Tämä metodi myös auttaa muistamaan niitä jatkossa paremmin.
Unien muistaminen nyt ei aina olekaan niin välttämätöntä. Tärkein unimaailmaan liittyvä asia mielestäni on lähinnä kiusausten voittaminen unessa. Se kuinka hyvin tällä unien harjoituskentällä "pärjää" on eräänlainen henkisen kehityksemme ilmapuntari ja kertoo jotain myös päivätajunnan tilastamme.
Itse esimerkisi muistan viime yönä unessa kironneeni kun pudotin avaimeni. Se on miinusta. Joskus taas voitan kiusauksen unessa ja se on ilahduttavaa plussaa.
Kun uudestisyntynyt kristitty kulkee pyhitystietä eteenpäin, hän ensiksi puhdistaa päivätajuntaansa välttäen lankeemuksia jokapäiväisessä elämässään. Sen jälkeen hän toisessa vaiheessa puhdistaa unitajuntaansa voittaen kiusauksia myös alitajuisessa unielämässään. Kolmas vaihe puhdistavalla tiellä on sitten salatajunnan puhdistuminen, kun asianomainen henkilö kykenee havainnoimaan itseään unessa ikäänkuin ulkopuolella fyysistä ruumistaan ja edelleen myöskin valveilla ollessaan arvioimaan itseään ja toimintaansa moraalisessa mielessä rauhallisesti sekä objektiivisesti.
Tällä puhdistavalla eli valmistavalla tiellä ollessaan kristitty saa yleensä ensimmäiset kokemuksensa varsinaisista yliluonnollisista ilmiöistä. Hän saattaa saada pysyvästi tai hetkellisesti käyttöönsä jonkinlaisen henkilahjan eli yliluonnollisen kyvyn. Tätä kykyään hänen tulee sen jälkeen käyttää vain lähimmäisten auttamiseen, eikä oman edun tavoitteluun. Henkilahjoja on ilmeisesti olemassa lukematon määrä, mutta yleisimmät niistä Paavali luettelee ensimmäisen Korinttolaiskirjeen kahdennessatoista luvussa:
"Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tälläistä puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo."
Kielilläpuhuminen (glossolalia) ilmaantuu yleensä henkilahjoista ensimmäisenä jo puhdistettaessa päivätajuntaa. Päivätajunnan lopullisen puhdistumisen merkki on armolahja, jota Paavali kutsuu alkukielellä "Hermekseksi" (1.Kor. 14:13) eli kyvyksi tulkita eli selittää kieliä (Hermes oli näet jumalten sanansaattaja Kreikan muinaisessa mytologiassa). Saatuaan itselleen "Hermeksen", seurakuntalaisen ei enää tarvitse vaieta, vaan hän voi käyttää kykyjään julkisesti koko seurakunnan hyödyksi ja rakennukseksi (1. Kor. 14:27-28).
Valmistavan tien toisessa vaiheessa tapahtuva unielämän puhdistuminen saattaa puolestaan heijastua päivätajunnassa profetoimisen (profeteia) armolahjana ja salatajunnan puhdistuminen voi edelleen heijastua päivätajunnassa kykynä jakaa tietoa eli tiedon sanoina (gnoosis). Joka tapauksessa aidoissa kristillisissä henkilahjoissa on kyse aina kirkkaassa päivätajunnassa tapahtuvista pakottomista ilmiöistä. Mikäli niiden yhteydessä esiintyy transsi-, horros-, pakko- tai ravisteluilmiöitä, kyse ei voi olla Jumalan Pyhästä hengestä, vaan jonkinlaisista vakavista psyykkisistä häiriöistä.
Unien muistaminen nyt ei aina olekaan niin välttämätöntä. Tärkein unimaailmaan liittyvä asia mielestäni on lähinnä kiusausten voittaminen unessa. Se kuinka hyvin tällä unien harjoituskentällä "pärjää" on eräänlainen henkisen kehityksemme ilmapuntari ja kertoo jotain myös päivätajunnan tilastamme.
Itse esimerkisi muistan viime yönä unessa kironneeni kun pudotin avaimeni. Se on miinusta. Joskus taas voitan kiusauksen unessa ja se on ilahduttavaa plussaa.
Kun uudestisyntynyt kristitty kulkee pyhitystietä eteenpäin, hän ensiksi puhdistaa päivätajuntaansa välttäen lankeemuksia jokapäiväisessä elämässään. Sen jälkeen hän toisessa vaiheessa puhdistaa unitajuntaansa voittaen kiusauksia myös alitajuisessa unielämässään. Kolmas vaihe puhdistavalla tiellä on sitten salatajunnan puhdistuminen, kun asianomainen henkilö kykenee havainnoimaan itseään unessa ikäänkuin ulkopuolella fyysistä ruumistaan ja edelleen myöskin valveilla ollessaan arvioimaan itseään ja toimintaansa moraalisessa mielessä rauhallisesti sekä objektiivisesti.
Tällä puhdistavalla eli valmistavalla tiellä ollessaan kristitty saa yleensä ensimmäiset kokemuksensa varsinaisista yliluonnollisista ilmiöistä. Hän saattaa saada pysyvästi tai hetkellisesti käyttöönsä jonkinlaisen henkilahjan eli yliluonnollisen kyvyn. Tätä kykyään hänen tulee sen jälkeen käyttää vain lähimmäisten auttamiseen, eikä oman edun tavoitteluun. Henkilahjoja on ilmeisesti olemassa lukematon määrä, mutta yleisimmät niistä Paavali luettelee ensimmäisen Korinttolaiskirjeen kahdennessatoista luvussa:
"Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tälläistä puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo."
Kielilläpuhuminen (glossolalia) ilmaantuu yleensä henkilahjoista ensimmäisenä jo puhdistettaessa päivätajuntaa. Päivätajunnan lopullisen puhdistumisen merkki on armolahja, jota Paavali kutsuu alkukielellä "Hermekseksi" (1.Kor. 14:13) eli kyvyksi tulkita eli selittää kieliä (Hermes oli näet jumalten sanansaattaja Kreikan muinaisessa mytologiassa). Saatuaan itselleen "Hermeksen", seurakuntalaisen ei enää tarvitse vaieta, vaan hän voi käyttää kykyjään julkisesti koko seurakunnan hyödyksi ja rakennukseksi (1. Kor. 14:27-28).
Valmistavan tien toisessa vaiheessa tapahtuva unielämän puhdistuminen saattaa puolestaan heijastua päivätajunnassa profetoimisen (profeteia) armolahjana ja salatajunnan puhdistuminen voi edelleen heijastua päivätajunnassa kykynä jakaa tietoa eli tiedon sanoina (gnoosis). Joka tapauksessa aidoissa kristillisissä henkilahjoissa on kyse aina kirkkaassa päivätajunnassa tapahtuvista pakottomista ilmiöistä. Mikäli niiden yhteydessä esiintyy transsi-, horros-, pakko- tai ravisteluilmiöitä, kyse ei voi olla Jumalan Pyhästä hengestä, vaan jonkinlaisista vakavista psyykkisistä häiriöistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.