Taas aika kuvaava artikkeli "eliitin" maailmankuvasta, jota heidän äänenkannattajansa julistaa kaikelle kansalle.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005808417.html
Henkilö on mielenkiintoinen ja artikkelissa on kiinnostavaa tietoa. Mutta olisiko suomalaista haastateltu noin kritiikittömästi? Jälleen kerran jää suuhun maku, että tässä taas saatiin ohjeita, kuinka meidän pitäisi elää, ettei meille maailmalla naurettaisi.
David puhuu Suomen "avautumisesta" Kekkosen ajan jälkeen. Artikkelista saa jällleen kerran kuvan kuin Suomi olisi elänyt jonkin Berliinin muurin takana ja että suomalaisten pääsyä ulkomaille tai ulkomaalaisten pääsyä Suomeen olisi rajoitettu YYA aikana. Enempää ei voisi valehdella!
Rajamme pohjoismaihin olivat jo 1950-luvulta vapaammat kuin missään muualla Euroopassa siihen aikaan tai on itse asiassa vieläkään. Suomen passikäytännöissä ei ollut mitään muuta poikkeavaa kuin että ne olivat yleensä vapaammat kuin missään muualla ns. lännessä, paitsi muissa Pohjoismaissa, joiden esimerkkiä seurasimme, ja välillä annoimmekin sitä. Kun demokratiamme syntyi 1907, se oli uudenaikaisin koko maailmassa ja vasta sodan jälkeinen Saksa on yltänyt parempaan. Anglo-saksisten maiden ja mm. Ranskan enemmistövaalitapa taas on nykyaikana kivikautinen ja siitä seuraava kaksipuoluejärjestelmä ei edes ole oikeasti demokraattinen. Siksi niissä maissa ei ole "populismiongelmaa", koska pienten ryhmien on todella vaikea päästä niissä asemaan, joka vastaisi niiden kannatusta.
Hyvä esimerkki tästä on Marie Le Pen Ranskassa. EU-vaaleissa hänen puolueensa saavuttaa yleensä vähintään 10% kannatuksen, samaa tasoa kuin vastaavat maahanmuutto- ja eurokriittiset puolueet muuallakin, ja vastaavan määrän edustajia, mutta Ranskan sisäisissä vaaleissa hänen puolueensa on mahdoton pärjätä: puolueella taitaa olla yksi edustaja parlamentissa, vai oliko kaksi. Samoin presidentinvaaleissa juhlittiin "äärioikeiston tappiota", joka sekin johtui vaalitavasta. Nykyaikaisemmalla ja kansanvaltaisemmalla vaalitavalla Le Pen olisi pääsyt paljon lähemmäksi voittoa.
Hesarin toimittajat elävät ikuista teineyttään ajalta, jolloin muuttivat pääkaupunkiin "takapajuiselta" maaseudulta. Pääkaupungissa sai nylonia, muovia ja neonvaloja ihmeteltäväkseen ja nämä tekivät ikuisen vaikutuksen ensimmäisen suuren muuttoaallon maalaiskakaroihin. Ja samalla heissä on sisäänrakennettuna syvä pelko muita ihmisiä ja muuta maailmaa kohtaan, jota niillä maalle jääneillä nimenomaan EI OLE. Se on kummallista, vastaavaa ei esiintyne monellakaan muulla kansalla, ehkä ranskalaisia lukuunottamatta.
Artikkelin jälkeen jää ilmaan kysymys millä tavalla olimme sulkeutuneita "Kekkosen aikana". Mieleeni tulee vain yksi asia, joka oli toisin verrattuna moneen "länsimaahan": itäraja, jonka sulki Neuvostoliitto! Itärajan yli liikkuminen kumpaankin suuntaan oli hankalaa ja se on selvästi vapautunut Neuvostoliiton lakattua.
Hesari myy Davidin "kansainvälistä maailmakuvaa" meille opettavaisena. Ensinnäkin, tuo maailmankuva on vain tuon miehen oma, ja sopulilauman maailmankuva ei ole sen järkevämpi kuin yksinäisen ilveksen (yksinäinen susi on haukkumanimitys, koska susi on laumaeläin ja liikkuu yksin vain pakosta, useat kissaeläimet taas ovat luontaisesti yksinäisiä saalistajia eikä niitä kukaan pidä tyhminä). Mies tuli Suomeen 1965, jolloin Kekkonen oli ollut vallassa jo 9 vuotta. Vasemmistovyöry, joka tapahtui muuten kautta koko läntisen maailman, ei vain Suomessa, alkoi seuraavana vuonna 1966, jolloin vasemmiston kannatus nousi lukemiin, joissa se ei sen jälkeen ole ollut. Sen seurauksena kokoomus joutui asemaan, jossa siihen saakka olivat olleet kommunistit, ja NL ei tietääkseni sitä aiheuttanut, vaikka NL:oon vedoten kokoomusta hyljeksivät perustelivatkin puolueen pitämistä poissa hallituksista. Tilanne ei todellisuudessa kuitenkaan ollut sen kummepi kuin nyt on Perussuomalaisten kanssa: kukaan muu ei vain halunnut tehdä yhteistyötä heidän kanssaan sen ajan poliittisessa ilmapiirissä.
Voittaja kirjoitaa aina historian ja niin on käynyt myös kylmän sodan osalta. Suomessa suuri osa kynistä, joilla tämä tehdään, suhisee HS:n toimituksessa. Samalla lehti myy asennemaailmaansa: takapajuista, ihmispelkoista ja pysähtynyttä. Kaikkea sitä, mistä se me muita suomalaisia niin kovasti ja äänekkäästi aina arvostelee. Suomalainen itsekrittisyys ei ole kansanluonnettamme eikä luterilaisuutta. Se tulee pääosin hävitystä sodasta ja sen jälkeisistä katumusharjoituksista ja pitkästä Ruotsin vallan ajasta, jolloin mentiin hattu kourassa vierasta, eikun anteeksi, toista kotimaista kieltä puhuen anomaan milloin mitäkin armoa. Sodan jälkeen Tukholma vaihtui Moskovaan ja nöyryys opittiin uudelleen. Nyt ollaan iloissaan kun "on vapauduttu", mutta orjan sielu etsii edelleen uutta kumarrettavaa. Suurta pienten ystävää voittajien leiristä. Onkohan niitä vaan nytkään siellä tarjolla?
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005808417.html
Henkilö on mielenkiintoinen ja artikkelissa on kiinnostavaa tietoa. Mutta olisiko suomalaista haastateltu noin kritiikittömästi? Jälleen kerran jää suuhun maku, että tässä taas saatiin ohjeita, kuinka meidän pitäisi elää, ettei meille maailmalla naurettaisi.
David puhuu Suomen "avautumisesta" Kekkosen ajan jälkeen. Artikkelista saa jällleen kerran kuvan kuin Suomi olisi elänyt jonkin Berliinin muurin takana ja että suomalaisten pääsyä ulkomaille tai ulkomaalaisten pääsyä Suomeen olisi rajoitettu YYA aikana. Enempää ei voisi valehdella!
Rajamme pohjoismaihin olivat jo 1950-luvulta vapaammat kuin missään muualla Euroopassa siihen aikaan tai on itse asiassa vieläkään. Suomen passikäytännöissä ei ollut mitään muuta poikkeavaa kuin että ne olivat yleensä vapaammat kuin missään muualla ns. lännessä, paitsi muissa Pohjoismaissa, joiden esimerkkiä seurasimme, ja välillä annoimmekin sitä. Kun demokratiamme syntyi 1907, se oli uudenaikaisin koko maailmassa ja vasta sodan jälkeinen Saksa on yltänyt parempaan. Anglo-saksisten maiden ja mm. Ranskan enemmistövaalitapa taas on nykyaikana kivikautinen ja siitä seuraava kaksipuoluejärjestelmä ei edes ole oikeasti demokraattinen. Siksi niissä maissa ei ole "populismiongelmaa", koska pienten ryhmien on todella vaikea päästä niissä asemaan, joka vastaisi niiden kannatusta.
Hyvä esimerkki tästä on Marie Le Pen Ranskassa. EU-vaaleissa hänen puolueensa saavuttaa yleensä vähintään 10% kannatuksen, samaa tasoa kuin vastaavat maahanmuutto- ja eurokriittiset puolueet muuallakin, ja vastaavan määrän edustajia, mutta Ranskan sisäisissä vaaleissa hänen puolueensa on mahdoton pärjätä: puolueella taitaa olla yksi edustaja parlamentissa, vai oliko kaksi. Samoin presidentinvaaleissa juhlittiin "äärioikeiston tappiota", joka sekin johtui vaalitavasta. Nykyaikaisemmalla ja kansanvaltaisemmalla vaalitavalla Le Pen olisi pääsyt paljon lähemmäksi voittoa.
Hesarin toimittajat elävät ikuista teineyttään ajalta, jolloin muuttivat pääkaupunkiin "takapajuiselta" maaseudulta. Pääkaupungissa sai nylonia, muovia ja neonvaloja ihmeteltäväkseen ja nämä tekivät ikuisen vaikutuksen ensimmäisen suuren muuttoaallon maalaiskakaroihin. Ja samalla heissä on sisäänrakennettuna syvä pelko muita ihmisiä ja muuta maailmaa kohtaan, jota niillä maalle jääneillä nimenomaan EI OLE. Se on kummallista, vastaavaa ei esiintyne monellakaan muulla kansalla, ehkä ranskalaisia lukuunottamatta.
Artikkelin jälkeen jää ilmaan kysymys millä tavalla olimme sulkeutuneita "Kekkosen aikana". Mieleeni tulee vain yksi asia, joka oli toisin verrattuna moneen "länsimaahan": itäraja, jonka sulki Neuvostoliitto! Itärajan yli liikkuminen kumpaankin suuntaan oli hankalaa ja se on selvästi vapautunut Neuvostoliiton lakattua.
Hesari myy Davidin "kansainvälistä maailmakuvaa" meille opettavaisena. Ensinnäkin, tuo maailmankuva on vain tuon miehen oma, ja sopulilauman maailmankuva ei ole sen järkevämpi kuin yksinäisen ilveksen (yksinäinen susi on haukkumanimitys, koska susi on laumaeläin ja liikkuu yksin vain pakosta, useat kissaeläimet taas ovat luontaisesti yksinäisiä saalistajia eikä niitä kukaan pidä tyhminä). Mies tuli Suomeen 1965, jolloin Kekkonen oli ollut vallassa jo 9 vuotta. Vasemmistovyöry, joka tapahtui muuten kautta koko läntisen maailman, ei vain Suomessa, alkoi seuraavana vuonna 1966, jolloin vasemmiston kannatus nousi lukemiin, joissa se ei sen jälkeen ole ollut. Sen seurauksena kokoomus joutui asemaan, jossa siihen saakka olivat olleet kommunistit, ja NL ei tietääkseni sitä aiheuttanut, vaikka NL:oon vedoten kokoomusta hyljeksivät perustelivatkin puolueen pitämistä poissa hallituksista. Tilanne ei todellisuudessa kuitenkaan ollut sen kummepi kuin nyt on Perussuomalaisten kanssa: kukaan muu ei vain halunnut tehdä yhteistyötä heidän kanssaan sen ajan poliittisessa ilmapiirissä.
Voittaja kirjoitaa aina historian ja niin on käynyt myös kylmän sodan osalta. Suomessa suuri osa kynistä, joilla tämä tehdään, suhisee HS:n toimituksessa. Samalla lehti myy asennemaailmaansa: takapajuista, ihmispelkoista ja pysähtynyttä. Kaikkea sitä, mistä se me muita suomalaisia niin kovasti ja äänekkäästi aina arvostelee. Suomalainen itsekrittisyys ei ole kansanluonnettamme eikä luterilaisuutta. Se tulee pääosin hävitystä sodasta ja sen jälkeisistä katumusharjoituksista ja pitkästä Ruotsin vallan ajasta, jolloin mentiin hattu kourassa vierasta, eikun anteeksi, toista kotimaista kieltä puhuen anomaan milloin mitäkin armoa. Sodan jälkeen Tukholma vaihtui Moskovaan ja nöyryys opittiin uudelleen. Nyt ollaan iloissaan kun "on vapauduttu", mutta orjan sielu etsii edelleen uutta kumarrettavaa. Suurta pienten ystävää voittajien leiristä. Onkohan niitä vaan nytkään siellä tarjolla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aloitus on kunnioitettava, mutta persulukijalle liian pitkä (keskittyminen ehtii herpaantua, varsinkin kännissä).
Puhut siis itsestäsi, mutta olet valheellisesti kertonut olevasi persu. Kyllä sinut vihervassarin tunnistaa jo hajustakin.
David Arter on juutalainen. Yllätyitkö?
En.
Juutalaiset tuputtavat Euroopalle omaa maailmanjärjestystään , jossa Euroopan asiat sekoittamalla heistä tulee maailman valtiaita.