Mistä ne aina löytää

media on yksien vallassa,SUOMESSA!,,eipä hätiä..haukutaan TRamppia ja Lauran gradua.

Varmaan lehtijutun tarkoitus on saada ulkomaalaisille heti kelarahat tilille ku ylittää vaan suomen rajan asunto jonossa ne meneekin jo jonojen ohi.

Jostain 2006-2007 eteenpäin ei ole tarvinnut lehtiä tilata. Kun luet yhden, olet lukenut kaikki. Ja otsikkoa vilkaisemalla tiedät sisällön. Otsikoitakaan ei tarvitse vilkuilla, koska lehden nimestä tiedät, mistä ja miten se kirjoittaa,

Informaatioteorian mukaan tuollaisen "tiedon" tietoarvo on täysin pyöreä NOLLA.

Melkoinen osa suomalaista mediaa on "nykyaikaisesti" ulkomaisessa omistuksessa ja siksi Suomessakin tärkein ja täyttävin uutisaihe ovat olleet Yhdysvaltojen vaalit ja sen seurauksena valittu "aivan hirveä äärioikeistolainen" presidentti Donald Trump. Jostain syystä tämän "kehityksen" kärjessä on vielä ainakin nimellisesti suomalaisessa omistuksessa oleva Sanoma. Mutta tietenkin, Suomen suurimpana ja kauneimpana se on ensimmäinen kohde ulkoapäin tapahtuvalle vaikuttamiselle, joka nykyisin voi olla todella hienovaraista. Se kohdistuu suoraan ihmisiin organisaation sisällä. Eikä vain sen huipulla, vaan erilaisissa avainasemissa oleviin.

HS:n Laura Saarikoski selvittää viikottaisissa raporteissaan itselleen, miksi Trump valittiin (hän on liian tyhmä nähdäkseen valinnan media-arvoa ja käsittääkseen, että media pyörittää maailmaa ja hallitsee politiikkaa täysin, j a sen välityksellä median takana oleva raha, jonka hyödyksi koko pelleruletti pyörii) ja samaan aikaan ei yhtään kriittistä journalismia esiinny jotain "aktiivimallia" kohtaan. Sehän on oikeasti samaa sarjaa kuin natsi-Saksan rotulait ja samanlaisella yököttävän imelällä eufemismillä kuorrutettuna, mutta kas, sitä HS ei ollenkaan pidä merkkinä "äärioikeistolaistumisesta" vaikka natseja hyppii ja pomppii lehden sivuilla muuten pitkin ja poikin.

Lehti lienee nykyisin suunnattu tukityöllistetyille mielenterveystoipilaille. Ainakin muiden on vaikea edes lukea sen kirjoituksia, niin lapsellisille ja läpinäkyvän tarkoitushakuisille ne tuntuvat. Toki ne on profiloitu oletetun yleisön tutkitun traumatisoitumisen mukaisesti, kuten kaikki mainossonta. Ajoittain nostetaan otsikoksi jonkin marginaalisen uskonnollisen yhteisön sisäiset toistensa kiusaamiset ja niihin liittyvät aivan järisyttävää luokkaa olevat "ihmisoikeusongelmat". Samoin ilmastonmuutoksen hysterisointi on vakiokamaa. Se ei tietenkään johda yhtään mihinkään, yhtään ainoaa järkevää ratkaisua tai vaihtoehtoa ei ole esittää, vähätkin ovat ajopuutasoa olevia hätäisesti kustuja Kannaken läpimurron purukumipaikkoja, näitä ammuttava juoksuun-käskyjä, mutta kai siitä tulee käsitys, että nyt on "jotain tehty".

Jokainen lause, jokainen sana ja jokainen kirjain on tarkkaan laskettua vaikuttamista. Täysin ennalta-arvattavaa ja mitäänsanomatonta soopaa. Oletetun tilaajakunnan itsetuntoa hellitään luomalla heille mittatilattua luokkayhteiskuntaa, jossa muita paremman ihmisyyden mitta on akateemisuus, "tieteellisyys", kaupunkilaisuus ja ei-uskonnollisuus. Mihinkään näistä ei siis suhtauduta kriittisesti, edes lempeän kriittisesti. Siihen maailmankuvaan sopii oikein hyvin myös "wanha cunnon" kansanvalistaminen, esimerkiksi rasismia vastaan. Tupakointia vastaan ei niinkään, koska se sentään on tervehenkinen, "maalaisuskonnollisuuden vastainen" kapinallisuuden ilmentymä ja ihmisen kasvua osoittava henkilökohtaisen rohkeuden osoitus. Hesari on sivistyneistön ikioma aamukahvin lisuke, johon hukuttaa nollatutkimuksensa turhuus ja tsempata siten psyykensä taas "työ"kuntoon tänäkin aamuna. Suomen Kuvalehti luetaan perjaintai-iltana ennen viikonlopun henkeviin sivistyneistötapaamisiin valmistautumista.

Hesarista et voi lukea uutisena, että likipitäen kaikki ihmiskunnan merkittävää luokkaa olevat tyhmyydet ja vastenmielisyydet ovat kautta kaikkien olleet sivistyneistön ja sen hihhuloinnin sekä aikansa tieteellisen käsityksen aikaansaamia . Yleensä aika sekavan sellaisen, sitähän on nykyinenkin sekasotku "markkinataloutta", globalismia ja perinationalistista veteraanien palvontaa. Niken katuhiihtomonot jalassa kirjoitetaan ensin aktiivimallin hienosti tervehdyttävästä vaikutuksesta ja seuraavaksi Intian hirveästä lapsityövoimaongelmasta ja lopuksi kasvihuoneilmiön pysäyttämisestä, ei tietenkään nostamalla reilun kaupan tullimuuri Niken ympäristö- ja työaikalainsääsännön kiertämiseksi Intiassa tuotetulle halparoskalle, vaan kasvattamalla ituja parvekelaatikossa, jossa ne vähentävät vielä ilmansaasteitakin imemällä niitä itseensä.

No, eipä tuo kyllä uutinen olekaan, eikä varsinkaan sanan nykyisessä merkityksessä. Se on fakta, tosiasia, jonka jokainen yhdenkään historian kirjan koskaan elämässään avannut on aina tiennyt.

Mediassa jaksaa ihmetyttää vain yksi asia: mikä motivoi siinä häärääviä feromonimuurahaisia tuottamaan kaiken tuon sisällyksettömän roskan? Mikä motivoi muotoparrat lähtemään aamuisin, tai iltapäivisin, milloin ikinä heräävätkin kosteiden illan- tai aamunviettojensa jälkeen,tylsään, mitäänsanomattomaan ja ennaltaohjelmoituun duuniinsa.

Kyllä sittenkin vielä enemmän ihmetyttää, kuka ja miksi maksaa tuosta kaikesta roskasta. Siis kuluttajana. Ne Niken tossujen ostajat tietenkin...

propakandan oppikirjassa kerrotaan että TOISTO, TOISTO on kaiken perusta.

Kun tarpeeksi kauan toistetaan jotain asiaa niin valhekkin menee läpi