Jäin pohtimaan, että samoin kuin näyttää, että ihmisillä on feminismistä erilaisia mielipiteitä, voipi olla, että ihmisillä on ihan erilaisia ajatuksia siitä, mitä on "feminismikriittisyys". Joillekin feministeille näyttää siltä, että jokainen, joka on heidän kanssaan eri mieltä jostain asiasta on "sovinisti" tai "tyhmä/idiootti", kun taas jotkut sietävät enemmän kyseenalaistavaa otetta, myös omien ajatustensa suhteen.
Omalta osaltani on selvää, että feminismi äänekkäänä yhteiskunnallisena liikkeenä tarvitsee myös kritiikkiä - muutakin kuin "omista piireistä" kumpuavaa. Koska ainut vaihtoehto feminismikriittisyydelle olisi "feminismikritiikittömyys". Historia on osoittanut, että kritiikitön fanaattisuus yhden asian liikkeen suhteen johtaa epästabiileihin yhteiskuntiin (vrt. kommunismi). Feminismin osalta näyttäisi siltä, että esim. Norjalainen feminismi on menossa tuollaiseen kritiikittömään suuntaan, ilmeisesti siksi, ettei tuossa maassa juuri kuulu feminismikriittisiä ääniä. Norjalainen "tasa-arvolaki" muun muassa lakitekstissä puuttuu vain naisen aseman kohentamiseen, norjassa naiset saavat erityispisteitä miesvaltaisille aloille opiskelemaan pyrkiessään (ei päin vastoin), ja viimeksi mm. norjalaiset työväenpuoluefeministit ehdottivat sitä, että kansan valitsemiin elimiin pistettäisiin säännöksi 50-50 sukupuolijakauma (ts. jos kansa äänestää väärin, sukupuolisesti sitten "korjataan").
(Nämä asiat itse kukin voi tarkistaa, itse olen tarkistanut asiat lakiteksteistä, tuohon viimeisimpään tein alla aloituksenkin, jossa linkkasin erääseen lehtikolumniin aiheesta).
Toinen esimerkki julkisuuudessa feminismikritiikittömästä maasta on Ruotsi, jossa jopa pääministeri on julistanut olevansa feministi. Toisaalta Gudrun Schymanin ja Mona Sahlinin tapaiset ääriainekset eivät voi olla nostattamatta spontaaneja reaktioita järkevien ihmisten keskuudessa.
Feminismikriittisyys voisi mielestäni olla jotain seuraavaa:
1) Kriittisyys feminististä filosofiaa/retoriikkaa kohtaan, joka usein mm. puhuu yleistäen sukupuolista ja sukupuolisista ominaisuuksista, enimmäkseen pitäen "miehisiä" ominaisuuksia sortavina ja pahoina jne.
2) Kriittisyys konkreettisia feministien suulla tehtyjä aloitteita kohtaan.
(Sovinismia en pidä feminismikritiikkinä, sovinismi lähtee siitä, että naista pidetään alempiarvoisena olentona kuin miestä - joka näyttäisi olevan jotenkin feministisen filosofian kanssa käänteisesti samansuuntaista - joskin feministinen filosofia on vähän peitellympää, intellektuellimpaan pakettiin kääritympää, tuon aiheen suhteen).
Mutta - feminismikritiikkiä siis tarvitaan. Onko jollain muulla keskustelijalla erilaista näkemystä feminismikritiikistä? Mielelläni kuulisin.
Omalta osaltani on selvää, että feminismi äänekkäänä yhteiskunnallisena liikkeenä tarvitsee myös kritiikkiä - muutakin kuin "omista piireistä" kumpuavaa. Koska ainut vaihtoehto feminismikriittisyydelle olisi "feminismikritiikittömyys". Historia on osoittanut, että kritiikitön fanaattisuus yhden asian liikkeen suhteen johtaa epästabiileihin yhteiskuntiin (vrt. kommunismi). Feminismin osalta näyttäisi siltä, että esim. Norjalainen feminismi on menossa tuollaiseen kritiikittömään suuntaan, ilmeisesti siksi, ettei tuossa maassa juuri kuulu feminismikriittisiä ääniä. Norjalainen "tasa-arvolaki" muun muassa lakitekstissä puuttuu vain naisen aseman kohentamiseen, norjassa naiset saavat erityispisteitä miesvaltaisille aloille opiskelemaan pyrkiessään (ei päin vastoin), ja viimeksi mm. norjalaiset työväenpuoluefeministit ehdottivat sitä, että kansan valitsemiin elimiin pistettäisiin säännöksi 50-50 sukupuolijakauma (ts. jos kansa äänestää väärin, sukupuolisesti sitten "korjataan").
(Nämä asiat itse kukin voi tarkistaa, itse olen tarkistanut asiat lakiteksteistä, tuohon viimeisimpään tein alla aloituksenkin, jossa linkkasin erääseen lehtikolumniin aiheesta).
Toinen esimerkki julkisuuudessa feminismikritiikittömästä maasta on Ruotsi, jossa jopa pääministeri on julistanut olevansa feministi. Toisaalta Gudrun Schymanin ja Mona Sahlinin tapaiset ääriainekset eivät voi olla nostattamatta spontaaneja reaktioita järkevien ihmisten keskuudessa.
Feminismikriittisyys voisi mielestäni olla jotain seuraavaa:
1) Kriittisyys feminististä filosofiaa/retoriikkaa kohtaan, joka usein mm. puhuu yleistäen sukupuolista ja sukupuolisista ominaisuuksista, enimmäkseen pitäen "miehisiä" ominaisuuksia sortavina ja pahoina jne.
2) Kriittisyys konkreettisia feministien suulla tehtyjä aloitteita kohtaan.
(Sovinismia en pidä feminismikritiikkinä, sovinismi lähtee siitä, että naista pidetään alempiarvoisena olentona kuin miestä - joka näyttäisi olevan jotenkin feministisen filosofian kanssa käänteisesti samansuuntaista - joskin feministinen filosofia on vähän peitellympää, intellektuellimpaan pakettiin kääritympää, tuon aiheen suhteen).
Mutta - feminismikritiikkiä siis tarvitaan. Onko jollain muulla keskustelijalla erilaista näkemystä feminismikritiikistä? Mielelläni kuulisin.
Vastaukset 52
Vanhimmat
voisi kai lähteä siitä, mikä on feminismikriittisyyden tiedonintressi, mihin feminismikriittisyydellä pyritään, tarvitaanko sen enempää feminismiä kuin sen kritiikkiäkään,
esittelen vapaamuotoisesti j.habermasin tiedonintressin ajatusta:
teknisen tiedonintressin näkökulmasta feminismi kai olisi toivottavaa työvoiman saannin kannalta, uutta työvoimaa saadaan, naiset ovat käyttämätön voimavara, muokataan nainen sopivaksi temään työt, ongelmaksi muodostuu aikaisempi sukupuolten työnjakoon perustuva järjestelmä..
ymmärtävä ote kai merkitsisi sen oivaltamista, mistä kaikessa on kyse
vapauttava tiedonintressi pyrkisi hakemaan tietoa siitä näkökulmasta, miten kaikki saataisiin järjestymään yleisesti toivottavalla tavalla, tähän sopisi kaiketi feminismikriittisyyskin, tottakai tarvitaan feminismikriittisyyttäkin, tämä vapauttaisi miehen vuosituhantiselta syyllistämiseltä...
en näkisi sovinismiakaan poissuljettuna kritiikkinä, sovinismihan jos mikä tuo esiin oleelliset vastakkainasettelut..
...olisi sitten sitä, miten tuo ymmärtävä tiedonintressi saataisiin syntymään ja menestymään laajemminkin.
Käsittääkseni feministeillä on ollut vähän vaikeuksia saada kommunikoitua ajatuksiaan siten, että muut voisivat nähdä niissä piilevän "hyvän" - toisaalta sitten feministit eivät toistaiseksi ole antaneet kuvaa siitä, että olisivat halukkaita ymmärtämään heitä kohtaan suunnattua kritiikkiä, vaan enemmänkin näkevät tilanteen "taistelukenttänä".
Jos otamme toisaalta Burrell & Morganin yhteiskuntatieteelliset paradigmat, niin feministinen filosofia on etupäässä mennyt enemmän radikaalin strukturalismin alle, kun taas Habermasilainen rationaalisempi yhteiskunnan kehittämisote (jota kannatan, ja joka tiivistyy noiden kolmen tiedonintressin viljelyyn) voi olla jo sinänsä kaukana feminismistä.
Ts. feminismi ei välttämättä HALUA tulla ymmärretyksi, vaan haluaa pitää yllä asetelmaa, jossa "patriarkaali" vastustaa "vapautta". Oman feminismikritiikkini filosofinen tausta lähtee tuosta vastakkainasettelusta - jota toisaalta olen yllättävän paljon huomaavinani feministisessä retoriikassa, siinä julkisessa (vrt. esim. ruotsalainen tai norjalainen feministinen debatti).
Emansipatorinen tiedonintressi nimenomaan EI ole Habermasilasittain emansipatorista, mikäli kyseessä on vain yhden osapuolen näkökulma (tai yksi liike, joka pitää vain yhtä asiaa pinnalla, kokonaisuuden unohtaen).
Käsittääkseni feminismin suurin puute on se, että kommunikatorinen tiedonintressi puuttuu ko. liikkeen ajattelutavasta, ja vallitseva paradigmaattinen "ote" on radikaali strukturalismi sen sijaan, että nähtäisiin yhteiskunta moniarvoisempana paikkana, jossa useat eri ryhmät yrittäisivät ymmärtää toisiaan.
Vaikka ilmeisesti jotkut feministifilosofit puheen tasolla kannattavat pluralismia, kuitenkin sitten käytännön tasolla heidän retoriikkansa ei tahdo sietää eri mieltä olevia tai kriittisesti suhtautuvia osapuolia... jolloin feministinen ajattelija lähtee "hyökkäykseen" sen sijaan, että yrittäisi ymmärtää (esimerkkejä näkyy mm. feministisissä kolumneissa, joissa hyökätään "toisinajattelijoita" kohtaan).
Tällainen ote näkyy myös useimpien - ei tosin kaikkien - tällä palstalla kirjoittavien feministien debattiotteessa. (Tosin tulee itsekin joskus vähän provosoitua, ei sillä).
teoreettinen ajattelu ei muutenkaan liene yhteiskunnallisen keskustelun vahvimpia puolia, ainoa asia, josta nousee kunnon "huuto" on sailaksen lista, enkä ainakaan itse tiedä, onko sille mitään teoreettisia perusteluja..
globalisaation oma logiikka näyttää sanelevan kaikki yhteiskunnalliset käytännöt, rakenteet, miten siihen tarttua, miten sitä ymmärtää, siinä kysymys,
ehkä teoretisoinnin aika on kertakaikkiaan ohi, ihminen muuttuu reagoivaksi koneeksi, elävän organismin ja tietokoneen synteesiksi,
muuten tuosta kommunikatiivisesta rationaliteetista, onkohan siitä olemassa mitään ajatusta, miten se voisi toteutua, mielestäni suomessa ei voi ainakaan paikallistasolla keskustella muusta kuin keväisistä koiranpaskoista tai sanoa juu tai ei sailaksen listaan, hesari taas lienee hallituksen äänitorvi, media yleensäkin on niin yhteiskunnallisen vastuun tuntevaa, ettei se voi signaalisyistä sallia ainakaan mitään kovin tavallisuudesta poikkeavaa..
...tuolta ameriikan maalta...
http://www.nationalreview.com/seipp/seipp200502171317.asp
Ei ole mitään sen kummempaa "näkemystä" feminismikritiikistä minulla. Haluan vaan muistuttaa, että feministit itse esittävät jatkuvasti feminismikritiikkiä, että kannattaa olla varovainen ettei tule mielestään feminismikritiikkiä esittäessään kritisoineensa itse asiassa feminismikritiikkiä.
...lienee kuitenkin vähän samaa kuin "kommunistinen kommunismikritiikki" - ts. feministit keskustelevat keskenään nyansseista.
Tosin vasta luin erään (en muista kenen) feministin kirjoitusta siitä, miten nykyfeministit skandinaviassa keskittyvät liikaa "lasikattoon" ja muihin materialistisiin ilmiöihin, eivätkä esim. omaa laajempaa (mm. kansainvälistä) näkökulmaa aiheisiin. Hän esitti mielestäni feministinä feminismikritiikkiä.
Mielestäni sitten esimerkki ei-feministisestä feminismikritiikistä on mm. Murray Strausin & Suzanne Steinmetzin huomiot siitä, miten vaikkapa amerikkalaiset feministit käyttävät yksipuolisesti väkivaltatutkimuksia hyväkseen ajaessaan omia rahoitusetujaan. Mielestäni tämäntyyppisen kritiikin esiintuomiseksi tarvitaan sen hyväksymistä, että joku "ei feministinen" taho voi esittää legitiimiä kritiikkiä feministisiä ryhmittymiä kohtaan.
"Mutta - feminismikritiikkiä siis tarvitaan. Onko jollain muulla keskustelijalla erilaista näkemystä feminismikritiikistä? Mielelläni kuulisin."
Kritiikkiä tarvitaan aina ja joka paikassa. Feminismille tuntuisi olevan ominaista, että siltä puuttuu itsekritiikki tai ainakaan sitä ei haluta tuoda julkisuuteen. Mikäli näin on, niin silloin on se vaara, että ne äärimmäiset ja kovaäänisimmät ainekset määrittelevät feminismin suunnan. Maltilliset menevät mukana ja kun tietty raja on ylitetty, se viimeinenkin sisäinen kritiikki vaiennetaan. Uskon ja toivon vakaasti, että suurin osa feministeistä on ihan tavallisia fiksuja naisia. Valtaosalla on perhe ja lapsia. Heille minä sanonkin, että miettikää mitä se feminismi teille oikeasti on. Haluatteko te todella kuulua ja leimautua samaan porukkaan, johon kuuluvat ne kaikkein äärimmäiset ainekset.
Minä pyrin olemaan arvostelematta (negatiiviseen sävyyn) henkilökohtaisella tasolla tällä palstalla ketään, ellei kyseinen henkilö sitä itse varta vasten pyydä. Toisaalta, en minä myöskään kehu ketään, joka oikein mojovasti morkkaa feminismiä tai naisia. Älkää tekään fiksut feministit sortuko tähän. Ei kai feministinkään tarvitse ihan kaikkien muiden feministien ajatuksia tukea. Jos itse kuuluisin johonkin mies järjestöön, kyllä minulle olisi tärkeää, että kukaan ei sooloilemalla mustaisi järjestömme mainetta. Potku vain persiille sellaisille.
Methän olemme suht saman tyylisessä käsityksessä asioista. Rohkea kannanotto.
...mitäpäs tuumaat sellaisista?
http://www.ifeminists.net/index.php
...tosin tämä näyttää pitkälti vielä yhden naisen soolouralta, mutta mielestäni tällä sivulla on feminismin alla joitakin hyviäkin ajatuksia. Esim. näyttäisivät suvaitsevaisilta jopa aborttikriittisille mielipiteille, vaikkakin toteavat sellaisten olevan "keskuudessaan vähemmistönä".
Taisin löytää itselleni sopivan feminismin muodon. Kiitoksia tästä Nari. Pitää toki lukea sivut läpi, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä.
Ramon - ifeministi jo kolme minuuttia!
...näyttänyt läheskään niin pahalta kuin useimmat feministiset yhden asian toitottajat.
Periaatteet ihan ok. Samoin minusta on jännä, että nämä individuaalifeministit ovat tunnistaneet samanlaisia jähmettymiä kuin minäkin olen ollut tunnistavinani (vaikka en tiedäkään feminismistä mittään, kuulemma, useimpien feministien mielestä).
Sitä vain ihmettelen, miksi tasa-arvoon pyrkimystä pitäisi yleensä kutsua feminismiksi? Mutta suvaitsevia feministejä kohtaan mulla ei tietystikään ole mittään sanottavaa - se vain näyttää vähän huolestuttavalta, että nuo sossutanttafeministit, jotka ajavat epätasa-arvoistavaa ja esim. sananvapautta rajoittavaa lainsäädäntöä (vrt. norjan ja ruotsin esimerkit) näyttäisivät olevan "feminismin mainstreamia" ja tämmöiset ajattelevat feministit sitten vähemmistönä, ainakin kun politiikasta puhutaan.
"Kannanottoni" on testattu varmasti sellaisissa olosuhteissa, että sen voi aivan huoletta julkaista :) Ainoa mitä tässä voi joutua selittelemään on se, että joku vetää kirjoituksestani vääriä johtopäätöksiä.
Individualismi ja feminismi --- aivan. Olipa hankalasti avautuva faq. Minä en muuten sitten oikein jaksa syventyä noihin fem.sivustoihin olipa kieli sitten mitä hyvänsä. No joo, jotain kuitenkin. Perinteinen feminismihän käsittelee ihmisiä aika pitkälti massana ja tukee ylhäältäpäin tulevaan ohjaukseen, jolloin yksittäisen ihmisen omat valinnat jäävät toiarvoisiksi ja ovat jopa epäsuotavia. Itse kannatan tuota yksilöllistä tapaa eli että kaikilla on samat lähtökohtaiset mahdollisuudet ja oikeudet ja siitä eteenpäin kunnioitetaan yksilön omia valintoja ja vältetään liiallista ylhäältä päin tulevaa ohjailua.
...mutta arveles, Ramonkin jo oli ainakin 3 minuuttia individualistifeministi! (Minä vielä vähän mietin asiaa, en ole lähtökohtaisesti negatiivinen).
Minulla on vähän samanlainen kuva tuosta jähmettyneestä sosialistifeminismistä kuin sinullakin, joka nykyisin vallitsee feminististä politikointia, joka vielä ehkäisee minua suhtautumasta kovin lähtökohtaisen positiivisesti muihinkaan "feminismi"-nimen alla liikkuviin ajattelusuuntauksiin.
Eli aika samanlainen taustaprosessi meillä lie ollut käynnissä?
Hienojen periaatteiden takana on yhden naisen yritys... (Who are WE antaa vain tuon yhden naisen henkilötiedot - hassua), ja näyttäisi vähän, että tuo penthouseenkin mm. kirjoittanut nainen olisi lähinnä pornoteollisuuden puolesta feminismi-nimikkeen alla ratsastava???
Ts. haiskahtaa vähän tuommoiselta helpolta pornoteollisuuden markkinointikikalta?
Kyllä se niin taitaa olla, että tunnustan olevani ifeministi. Siis tasa-arvokeskustelun suhteen. Muuten olen edelleen konservatiivi pienellä liberaalilla koukulla. Suurin osa noista ifeminist-jutuista tuntui omilta. Esseitä en jaksanut tosin lukea, paitsi yhden joka koski tilastojen tulkintaa. Joku muukin on huomannut valtavirtafeminismin tavan tulkita tilastoja itselleen edullisella tavalla.
"Feminismille tuntuisi olevan ominaista, että siltä puuttuu itsekritiikki tai ainakaan sitä ei haluta tuoda julkisuuteen. "
En oikein ymmärrä tätä väitettä. Feministikriittistä kirjallisuutta on saatavilla hyllykaupalla, niin ns. höpönlöpön-kirjallisuutta kuin ihan vakavasti otettavaa tieteellistä julkaisuakin, eli jokaiselle mielen mukaan. Mielestäni feminismikriittistä kirjallisuutta on aivan samoin, ellei enemmänkin, saatavilla kuin miltä tahansa muulta alalta. En siis ymmärrä, mistä tuo väite feminismikriitiikin puuttesta kumpuaa. Pikemminkin voisi sanoa, että feminismiin suhtaudutaan huomattavasti kriittisemmpin ja epäluuloisemmin kuin muihin aloihin, ja näin ollen kritiikin määräkin on suurempi.
Mitä tulee tuohon itsekritiikkiin, niin on selvää, että se jää näkymättömämpään asemaan kuin ns. alan puolesta puhuva asia. Tämähän on aivan luonnollista ja asia toimii samoin joka ainoalla alalla/aatteen kohdalla. Vai tuleeko mieleesi jotain aatetta/tieteenalaa, jolla keskityttäisiin varta vasten itsekritiikin esittämiseen. Ei millään aatteen/tieteenallalla tms. riitä resursseja/ole mahdollisuuksia keskittyä nimen omaan itsekritiikin esittämiseen, eikä näin ole tarkoituskaan. Krittiikki ja itsekritiikki ovat pikemminkin tärkeitä työkaluja, joita hyödynnetään parhaiten siinä tiedontuotanto vaiheessa, ei vasta tulosten julkaisun jälkeen. Kritiikillä ja itsekritiikillä varmistetaan, että tuotettu tieto on mahdollisimman neutraalia, arvovapaata ja luotettavaa ja tämän kriittisen tarkastelun jälkeen julkaisukelpoista.
Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö tämän tiedontuottamisvaiheen jälkeen kritiikkiä tarvittaisi, vaan sitä, että kritiikin tärkein tehtävä on toimia tuolla tuotantovaiheessa. Joka tapauksessa on jotenkin melko naivia ja epärealistista kuvitella, että millään tieteenalalla keskityttäisiin enemmän itsekritiikin esittämiseen kuin sen oman asian julkituomiseen. Siinä vaiheessa kuin tietoa julkisesti esitetään, pitäisi sen jo olla kriittisen seulan läpikäynyttä ja näin ollen tätä itsekriittisyyttä ei ole siinä määrin ole enää tarpeen itse julkituoda.
Feminismiä kyllä kritisoidaan aika reippaasti ja joskus aika tavalla väärinkin perustein, sen myönnän.
Pointti ei ollutkaan kritiikissä vaan itsekritiikissä ja lähinnä siitä, että feministit tuntuvat hyväksyvän lähes minkälaiset julistukset ja syytökset hyvänsä, kunhan ne esitetään feminismin nimissä ja kohde on oikea.
"Kritiikillä ja itsekritiikillä varmistetaan, että tuotettu tieto on mahdollisimman neutraalia, arvovapaata ja luotettavaa ja tämän kriittisen tarkastelun jälkeen julkaisukelpoista."
Juuri näin. Myös sitä pitää kritisoida sisältäpäin, miten tuota tietoa tuodaan julki ja onko se edes linjassa tuotetun seulan läpäisseen tiedon kanssa.
Ei esimerkiksi poliittiset valtapuolueet hyväksy sitä, että joku heidän edustajansa sooloilee suuntaan tai toiseen. Ylilyönnit käsitellään aika usein jopa julkisesti. Se lisää uskottavuutta. Mikäli taas äärisuuntaa kannustetaan, on uskottavuus hyvin nopeasti mennyttä ja juuri tästä ilmiöstä tuo asiallinen ja neutraali feminismi mielestäni kärsii.
Ajattelin ensin, etten vastaa kuin tuon yhden viestin tähän ketjuun, mutta kaipa tämä toinenkin lyhyt kommentti vielä menee.
Miksi juuri feminismin pitäisi olla niin tavattoman neutraalia? Aika kovin otteinhan tässä maailmassa on jouduttu taistelemaan milloin minkäkin hyvän asian puolesta.
Miksi uskottavuus säilyy juuri sillä, että tehdään feminismistä hajuton, mauton, hampaaton?
Miksi sinä miehenä haluat sanella, minkälainen feminismi on hyvää? Etkö hyväksykään vapautta liikkeen sisällä siten, että toiset ihmiset tuovat hillitysti asiansa esille ja toisen rivakammin? Mielestäni olisi rehellistä myöntää, että haluat muuttaa feminismiä juuri omaksi mieleiseksesi?
Hei Kukka,
"Miksi juuri feminismin pitäisi olla niin tavattoman neutraalia?"
Uskon, että se toimisi sillä tavalla paremmin. Äärifeministit ovat lähinnä riidankylväjiä ja sen nyt ei luulisi palvelevan ketään. Syyllistäminen ja agitointi ei mielestäni oikein istu 2000 -luvun suomeen.
"Miksi sinä miehenä haluat sanella, minkälainen feminismi on hyvää?"
Minä kuule yritän pohtia, mikä feminismissä oikein mättää. Mistä syntyy sen negatiivissävytteinen imago. Nämä nyt ovat vain tällaisia vähäpätöisiä ajatuksia. Sinä luet nyt rivien välistä. Siellä vaan ei ole mitään :)
Miksi sinä hait kirjoituksestani vain negatiivisia elementtejä. Eikö siinä ollut sentään jotain ihan asiallistakin?
Hmmm - hmmm - hmmm ???
Kerro nyt sitten minulle, että mikä kirjoituksessasi oli sitä asiallista. Mehän voidaan saada siitä pieni keskustelu huomiseksi aikaan, sillä tänään en jaksaa kovin kauaa olla valveilla, sillä työpäivä oli todella raskas.
... löydä niistä mitään asiallista? En kai minä voi niitä asioita tänne listata, jos kerran sinä et niitä tuolta teksteistäni löydä. Mitäs jos koitetaan vaihtaa pari sanaa tuosta sp:n tasa-arvosta ja katsotaan olemmeko täysin eri linjoilla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000006934196
...esimerkkeja Pohjoismaista on esimerkiksi Ruotsista, jossa itse valtio on valinnut gendefemakkojen linjan. Eika sita saa kyseenalaistaa. :)
Mielenkiintoinen artikkeli -->
http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/story/0,2789,602512,00.html
Onko muuten tuo askettanen "jaakiekkoskandaali" tuttu? Mielenkiintoista on seurata miten sosiaalidemokratia on siirtymassa puriaanisuuteen. Terava yhteiskuntakriitikko\historijoitsija\journalisti\kirjailija, Jan Gillou, kirjoitti tanaan myos yhden mielenkiintoisen artikkelin. Koskee mediaa, oikeusvaltiota ja feminismia --->
http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/story/0,2789,606234,00.html
...ilmeisesti ovat tulleet muillekin kuin Narille mieleen, kun feministit määrittelevät mitä yhteiskunnassa saa sanoa ja mitä ei :-)
jos sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, niin miksi alunperinkään näitä konstruktioita on kaksi..?
eikö yksi "mössökonstruktio" riittäisi..?
...ei ainakaan ole mikään "sosiaalinen konstruktio". Ellei sitten feministit päätä joukolla leikata sitä pois?
Vapauttakaamme mielemme ja katsokaamme, olisiko niitä jopa enemmän kuin kaksi.
luultavasti käy huonosti, jos miehet alkavat potea demokratiavajetta..
Mielipiteesi ei ole korrekti mielipide! :)
Vai oliko tossa mielipidetta?
Lahestyit kuitenkin asioita, joista sinulla ei luulisi olevan valtuuksia puhua. Sovinisti.
tokikin mahtuu noiden ääripäiden väliin, ns. harmaa-alue, mutta olisiko se noin yleisesti tyydyttävä ratkaisu..?
olisiko ruotsi siis nähtävä eräänä feminismin koelaboratioriona..?
mutta lähden tästä kyllä kohta iltakahville, tainnut muilta mennä sumpit väärästä aukosta sisälle..?
...lisata tuo taannoinen Schymanin lause Ruotsin Valtiopaivilla:
"On aika siirtya tasa-arvosta feminismiin".
Jos joku tietais mita Schyman loppujen lopuksi tarkoitti, niin han voisi kylla sita kritisoidakin. Mutta, mutta. Aika lyhyeksi iskulauseeksi jai.
Tosin tuota voisi ehka kritisoida niin, ettei Schyman kertonut sanaakaan mita han mahdollisesti iskulauseellaan tarkoitti.
feministikriittisyys ja feminismikriittisyys
harrastappa tota kriittisyyttä välillä!
...joka sinänsä saattaisi ansaita oman avauksensakin.
Tajusitkohan sinä avaukseni ns. pointin?
kaikkia ihmeellisiä uusia sanayhdistelmiä on ilmaantunut minun korviini vasta sinulta. Sinä olet sovinisti,joka haluaa syrjiä Naisia.
Ja me olemme täällä feministejä, jotka haluavat tasa-arvoa sp kesken.
Lopeta piru vieköön toi lässytys.
Jos joku nainen lässyttäisi tohon tyyliin, niin varmaan syyttäisit häntä feministilässyttäjäksi.
...et nyt käytä kovin "inklusiivista" kieltä.
Puhut tyyliin "me" ja "ne muut" tämän avoimen debattipalstan käyttäjistä.
Kannattaisiko sinun miettiä hieman retorista otettasi? Esim. feministit ovat usein esim. englanninkielessä KANNATTANEET "inklusiivisempaa" kielenkäyttöä, joka ei sulje ketään ulkopuolelle debatin.
Tätä ketjua lukiessani tulin siihen tulokseen, että miehille on erittäin vaikeaa harrastaa itsekritiikkiä noin yleisemmälläkin tasolla. Mutta niinhän se on, että mikä itselle on vaikeaa, sitä kannattaa vaatia muilta. Noin tasapainon vuoksi.
Joopa joo. EI MITÄÄN muuta sanottavaa tähän ketjuun. *Todella kyllästyneelle' hyvää loppupäivää kaikesta huolimatta! :)
... ehkäpä voit tehdä oman avauksen siitä, miten ja milloin miehille on vaikea harrastaa itsekritiikkiä (ja onko se vaikeampaa kuin esim. feministeille ja miksi?)
Tässähän ei ollut nyt kyse itsekritiikistä tässä avauksessa, vaan keskustelemme feminismikritiikistä - ja ehkäpä tarkoitukseni oli havainnollistaa juuri semmoista tarvetta, että feministisen itsekritiikin (sikäli kuin sitä esiintyy) lisäksi on hyvä, että on olemassa myös feminismiä objektiivisemmin arvioivaa, ulkopuolelta tulevaa kritiikkiä.
Eikö totta? (en pidä sinua sanasi syöjänä, vaikka vastaisitkin tähän mielestäni asialliseen kysymykseen itse aiheesta).
Kannattaisiko puhua asiaa tai sitten olla hiljaa? Ja koska tämäkään viesti ei varsinaisesti aiheeseen liity niin se jääköön viimeisekseni tässä ketjussa.
Itsekritiikkia?
Ma en ole noita ihan kaikkia lukenut, mutta mielenkiintoista olisi tietaa miten tuohon johtopaatokseen tulit. :)
Jotenkin tuntuisi etta palstan aurinkokuningas, Napoleoiden napoleon, Hannu Jortikka, sittenkin tarkoittaisi miesidioottien itsesensuuria? :)
Kyllähän sinäkin olet aloittanut keskustelun naisten miehiin kohdistuvista pahoinpitelyistä, kun aiheena on ollut vain naisiin kohdistuva väkivalta.
Miksei siis nytkin voisi aloittaa keskustelua feminismikriitikoiden itsekriittisyydestä ja sen mahdollisesta tarpeesta ja miten sen puute korreloi feminismikriittisyyden kanssa.
Entäs voiko sovinistiksi laskettu henkilö (en nyt juuri sinua tarkoita) olla puolueeton feminismikritiikin esittäjänä? Kuka yleensä voi olla täysin puolueeton näissä asioissa? Eli onko paras kritiikin antaja vastustaja vai kannattaja, jokaisella kuitenkin näihin asioihin mielipide varmaankin löytyy (viimeistään asioihin perehdyttäessä ja kritiikkiä on vaikea antaa ilman mitään tietoa asioista).
Voisi siis myös kysyä voiko jotakuta henkilöä kritisoida parhaiten hän itse, vai toinen henkilö?
Miten sitten olikaan sen kaksinaismoralismin laita?
Miten voit "vaatia" toisilta sitä, mitä itse et noudata?
Joskus nämä keskustelut saattavat mennä aivan uskomattomille urille, mikä mielestäni on ihan ok, ei sitä kukaan voi rajata sen enempää kuin sitäkään kuka aloitukseen vastaa ja kuka ei, toiveita voi tietenkin esittää, mutta luulenpa että siinä kävisi juuri päinvastoin.
...miksikäs ei tähän voisi jatkaa feminismikriitikoiden kriittisyydestäkin? (voisi saada enemmän näkyvyyttä tosin, kun asiasta olisi oma aloitus).
Mielestäni feminismin suhteen on syytä korostaa eri näkökulmien tarpeellisuus - useinhan feminismin ainakin eräät ajattelijat ovat esittäneet vähän sen suuntaista, ettei "feminismiä voi ymmärtää kuin sisältä käsin". Mielestäni tämä argumentaatio ei ole sen pätevämpi kuin että "kommunismia ei voi ymmärtää kuin kommunisti".
Mitäs vaadin toiselta, joka ei sitä itse noudata? Jöriksen ja tuota toista vastinetta vähän mielessäni kritisoin, kun ne eivät oikeastaan sanoneet mitään... muuta kuin mielestäni nälvivät itse aloitusta, ilman perusteita - ja mielestäni tuo avaus sisältää ihan havaintoesimerkkejäkin siitä, milloin feminismi menee "pois oikeasta" ja tarvitsee "ulkoapäin tulevaa kritiikkiä". Suomessa on nähdäkseni yhtä suuri vaara tuohon kuin naapurimaissammekin.
Mutta vastaus kysymykseesi - feminismikritiikki vaatii sekä feministien itsekritiikkiä että "ulkopuolista" kritiikkiä. Mikäli jompi kumpi tai molemmat puuttuvat, olemme onnettomilla urilla. Onneksi ruotsissakin alkaa vähän edes ajattelevia vasta-argumentteja tulla Gudrunille ja muille äärikumppaneilleen...
Mitä mieltä olit muuten feminismikritiikin määritelmästäni (ne kaksi kohtaa) - onko se mielestäsi turhaa?
Kuka se täysin neutraali henkilö sitten olisi?
Löytyykö tältä planeetalta?
Eli ei syntyisin kumpaakaan sukupuolta, mutta voisi asioihin perehtyä, tai sitten hermafrodiitti, kelpaisiko?
Joskus kerroin tämmöisestä tapauksesta ja hänen kokemuksistaan eläessään sekä-että ja kuinka hän kertoi siitä, kuinka häntä naisena eläessään kohdeltiin ja vähäteltiin eri tavoin. (tämä oli sub-tv.n haastattelu, ja tämän takia joku sen koki pätemättömäksi)
Suomalaisen feminismin ominaispiirteenä voi pitää varsin suurta liberalismia. Suomalaisen feminismin rakenteena on erilaisten arvojen ja aatteiden yhteenliittymä järjestöllisellä tasolla, yhteistä feministeille on lähinnä vain naisasia-aatteen kannattaminen. Tästä järjestörakenteesta johtuen feministien sisäinen kritiikki on suurta, voisi jopa sanoa, että kotikutoinen feminismimme on aika "vesittynyttä". Suomessa feministien toimesta harvoin saadaan kovin raflaavia ehdotuksia aikaan, vaikuttaminen on lähinnä hiljaista puurtamista. Toisaalta feministien toiminnasta on myös tuloksia saatu aikaan.
Tällä palstalla, esim. sinun toimestasi, täytyisi keskustella lähinnä ruotsalaisesta ja nyt ilmeisesti myös norjalaisesta feminismistä. Muiden pohjoismaiden feminismistä keskusteltaessa on hyvä ottaa huomioon muiden maiden erilaiset keskustelukulttuurit. Kärjistettyjen mielipiteiden esittäminen on hyväksyttävämpää, kuin suomalaisessa kulttuurissa. Suomessa on vielä kansalaissodan jättämän trauman vuoksi vaikeaa kärjistää ihmisten välisiä suhteita, niinpä myös feministien kannanotot ovat täällä varsin maltillisia. Siis kritisoisimmeko muiden pohjoismaiden, eri kulttuuripohjalta lähteviä puheenvuoroja, vai olisiko syytä keskittyä kotimaisen feminismin kehittymiseen ja myös mahdollisesti aiheelliseen kotoisan feminismin krittiikkiin?
...tuot punnittuja ja hyviä pointteja esiin.
Minä olen tuonut esim. Ruotsalaista ja Norjalaista feminismiä ja niiden "saavutuksia" ikään kuin varoittavina esimerkkeinä esiin Suomen suhteen, jossa yleensä naiset ja miehet puhaltelevat aika lailla yhteen hiileen yhteiskunnan kehittämisessä ilman hirveän ylimeneviä kärjistyksiä.
Suomen tasa-arvolakikin on esim. juuri tutustumaani norjalaiseen verrattuna huomattavasti parempi - ei-sukupuolivärittynyt teksti.
Tosin sitten suomessa on se vaara, että kun esim. naisunioni esittää jotain omituista, kuten työnantajien perhevapaiden korvausvelvollisuuden laajentamista, meidän hyssyttelevä ja kritiikitön keskustelukulttuurimme pian nielee tuommoiset asiat ilman ajattelua.
Samahan koskee sitten vaikkapa tuota aborttikeskustelua - ei tappoja/murhia pidä hyssytellä. Ihmiselämän arvosta pitää voida sanoa ääneen.
Siksi ehkäpä reippaampikin feminismikritiikki julkisuudessa olisi suotavampaa. Tosin Ruotsissakin ovat vasta heräilemässä - siihen kritiikkipuoleen - feministithän sielläkin ovat tähän saakka eniten kärjistelleet.
Kritiikkiä kritiikin vuoksi?
Niin kyllä feminismikritiikin tulee olla äänekkäämpää kuin itse feminismin.!:D
Palstalla on moneen kertaan myönnetty myös antifeministien toimesta, että naiset joutuvat epätasa-arvoiseen asemaan työmarkkinoilla miehiin nähden juuri mahdollisen lastenhankintansa vuoksi. Nyt tässä taas edellä esimerkki näennäisestä tasa-arvon kannattajasta, jonka mielestä perhevapaiden laajentaminen myös isien työnantajien kontolle olisikin aihe feministikritiikille.Toinen tapa on leimata itse aate vialliseksi ja ääriaatteeksi, jos sitä ei halua kannattaa. "Kyllä minä kannatan, mutta en tuollaista..." Olisi paljon rehellisempää sanoa: Olen mies, enkä halua jakaa asemaa, jonka olen saavuttanut sukupuoleni perusteella.
No on kai jotenkin modernia, että myöntää kannattavansa tasa-arvoa, vaikkakin tosiasissa kannattaa miesten tasa-arvoistamista naisten tasolle, JOS miehet sattuvat jossain asiassa olemaan heikommassa asemassa. Ja kun oikein etsii ja kaivaa, niin kaipa sitä jostain joku pieni ryhmä löytyy, jossa voidaan sanoa, että miehet ovat epätasa-arvoisessa asemassa naisiin nähden. Ja onhan meillä tuo miesten asevelvollisuus, johon voi aina vedota.
"...aihe feminismikritiikille", ei feministikritiikille.
Näinhän se on.
Yhteiskunnassa, jossa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, sananvapaus ja mielipiteenilmaisun vapaus, on hätävarjelun liioittelua nyyhkyttää "feminismikritiikin" aliedustuksesta mielipideilmastossa.
Siis sateenvarjo taas esille. Päivän feminismikritiikkipilvi repeää kohta, kunhan untamot pääsevät aamupisulta.
Sääli minua edes vähän, joka joudun välillä heräämään rästitöiden pariin jo aamutunteina. Nyyh! :)
Olen muuten hankkinut tuota f-kritiikkiä varten purjehduskankaisen sateenvarjon, niin piikikkääksi on tuo kritiikki käynyt.
Näytön edessä on suodattava suoja, jotta pahimmat lausahdukset tarttuvat heti siihen ja sulosilmilleni tulevat vain tuo 80 %:n pask...huomautukset ja väitteet:D
Tässä sympaattinen ja tehokas näytönpuhdistaja, lataa aina tarvittaessa ja muulloinkin :)
http://www.btinternet.com/~j1media/lick.swf
ei toimi enää - pöljää, vielä kaksi viikkoa sitten toimi hienosti :((