Professoriliiton ja joidenkin opiskelijajärjestöjen edustajat sekä Jyväskylän yliopisto ovat ottaneet kantaa kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan julkiseen kirjoitteluun, jonka sisältämistä näkemyksistä em. tieteentekijät haluavat sanoutua irti.
En puutu tässä Puolimatkan yksittäiseen tekstiin, mutta minusta Professoriliiton Jyväskylän osaston vastine (Keskisuomalainen 14.8.) paljastaa lähinnä sen, että kaikki mielipiteet ovat akateemisessa maailmassa sallittuja, mutta toiset ovat vielä sallitumpia kuin toiset.
Professoriliitto moittii Puolimatkaa tieteen ja mielipiteen rajan hämärtämisestä ja huomauttaa, että tutkijan näkemysten, kuten myös opetuksen, tulisi olla tieteeseen ja/tai empiiriseen näyttöön perustuvaa.
Mistähän mahtaa johtua, että niin monet muut tutkijat ja professorit saavat omiin titteleihinsä nojaten esittää mielipiteitä ja moraalisia kannanottoja, joissa esimerkiksi määritellään, mikä on ja mikä ei ole ihmisoikeus, mikä on ja mikä ei ole oikeanlaista tasa-arvoa tai hallituspolitiikkaa, tahi nostetaan feminismi arvokkaammaksi ideologiaksi kuin vaikkapa nationalismi? Kaikki edelliset ovat arvoja, joita ei voi päätellä tosiasioista.
Professoriliitto ei tietääkseni ole pitänyt moitittavana esimerkiksi sitä, että tunnettu feministitutkija esittelee (Tampereen) yliopiston omilla sivuilla opetus- ja tutkimusmenetelmiä, jotka ”ammentavat taiteesta”, ”osallistavat” jne. Niitä tuskin voi nähdä tiukan tieteelliset kriteerit täyttävinä välineinä johtopäätösten tekoon, vaikka olisivat sinänsä avartavia tai kiinnostavia tiedonhankintatapoja. Professoriliitto ei kai ole huomauttanut siitäkään, että kyseisen yliopiston sivuilta johtaa linkki ajatushautomoon, jonka julkistamat subjektiivisen aistipohjaiset havainnot naisoletettujen sukuelimen ominaisuuksista eivät todennäköisesti ole tieteellisesti täysin kiistattomia. Erittäin suorasanaisia kylläkin.
Minun puolestani sekä feministiset että muilla tavoin ideologisesti sitoutuneet yliopistolaiset voivat vapaasti viljellä ideoitaan, järjestää opetukseen kuuluvia aktivistitempauksia, mielenosoituksia, kiroiluiltamia ja tiedostamissessioita (!), mutta toivon, että myös toisen laidan, kuten Puolimatkan kaltaisten konservatiivien, näkemykset pääsevät esiin.
Professoriliitto oli Puolimatkan vuoksi huolissaan tieteen uskottavuudesta. Eikö tieteen uskottavuus murene paremminkin siksi, että yleisö näkee jo nyt yliopiston jonkinlaisena vihervasemmiston äänitorvena, kun kampuksilla vaiennetaan vastakkaisella tavalla arvolatautuneet mielipiteet epäkorrekteina? Istuin itse viime viikolla Helsingin yliopistolla kiintoisalla luennolla, jota pitänyt professori haukkui Donald Trumpin politiikan sangen värikkäin sanakääntein. Kyseinen luennoitsija ei ole ainoa yliopistolainen, joka näin tekee, ja joka tietää, että saa vapaasti ilmaista inhonsa Yhdysvaltain nykyjohtoa ja/tai kapitalistista järjestelmää kohtaan, vaikka esiintyy työroolissaan titteleineen päivineen. Miksi tämä tai vastaavat,
päivittäin toistuvat mielipiteenilmaukset eivät huolestuta Professoriliittoa? Ehkä tieteen ja mielipiteen raja ei silloin ole ongelma?
Moraalisten ja muiden henkilökohtaisten näkemysten esittäminen – toivottavasti erillään varsinaisista tutkimustuloksista – tulisi sallia joko kaikille tieteentekijöille tai ei kenellekään. Oikeiden ja väärien mielipiteitten valikointi johtaa silkkaan mielivaltaan.
En puutu tässä Puolimatkan yksittäiseen tekstiin, mutta minusta Professoriliiton Jyväskylän osaston vastine (Keskisuomalainen 14.8.) paljastaa lähinnä sen, että kaikki mielipiteet ovat akateemisessa maailmassa sallittuja, mutta toiset ovat vielä sallitumpia kuin toiset.
Professoriliitto moittii Puolimatkaa tieteen ja mielipiteen rajan hämärtämisestä ja huomauttaa, että tutkijan näkemysten, kuten myös opetuksen, tulisi olla tieteeseen ja/tai empiiriseen näyttöön perustuvaa.
Mistähän mahtaa johtua, että niin monet muut tutkijat ja professorit saavat omiin titteleihinsä nojaten esittää mielipiteitä ja moraalisia kannanottoja, joissa esimerkiksi määritellään, mikä on ja mikä ei ole ihmisoikeus, mikä on ja mikä ei ole oikeanlaista tasa-arvoa tai hallituspolitiikkaa, tahi nostetaan feminismi arvokkaammaksi ideologiaksi kuin vaikkapa nationalismi? Kaikki edelliset ovat arvoja, joita ei voi päätellä tosiasioista.
Professoriliitto ei tietääkseni ole pitänyt moitittavana esimerkiksi sitä, että tunnettu feministitutkija esittelee (Tampereen) yliopiston omilla sivuilla opetus- ja tutkimusmenetelmiä, jotka ”ammentavat taiteesta”, ”osallistavat” jne. Niitä tuskin voi nähdä tiukan tieteelliset kriteerit täyttävinä välineinä johtopäätösten tekoon, vaikka olisivat sinänsä avartavia tai kiinnostavia tiedonhankintatapoja. Professoriliitto ei kai ole huomauttanut siitäkään, että kyseisen yliopiston sivuilta johtaa linkki ajatushautomoon, jonka julkistamat subjektiivisen aistipohjaiset havainnot naisoletettujen sukuelimen ominaisuuksista eivät todennäköisesti ole tieteellisesti täysin kiistattomia. Erittäin suorasanaisia kylläkin.
Minun puolestani sekä feministiset että muilla tavoin ideologisesti sitoutuneet yliopistolaiset voivat vapaasti viljellä ideoitaan, järjestää opetukseen kuuluvia aktivistitempauksia, mielenosoituksia, kiroiluiltamia ja tiedostamissessioita (!), mutta toivon, että myös toisen laidan, kuten Puolimatkan kaltaisten konservatiivien, näkemykset pääsevät esiin.
Professoriliitto oli Puolimatkan vuoksi huolissaan tieteen uskottavuudesta. Eikö tieteen uskottavuus murene paremminkin siksi, että yleisö näkee jo nyt yliopiston jonkinlaisena vihervasemmiston äänitorvena, kun kampuksilla vaiennetaan vastakkaisella tavalla arvolatautuneet mielipiteet epäkorrekteina? Istuin itse viime viikolla Helsingin yliopistolla kiintoisalla luennolla, jota pitänyt professori haukkui Donald Trumpin politiikan sangen värikkäin sanakääntein. Kyseinen luennoitsija ei ole ainoa yliopistolainen, joka näin tekee, ja joka tietää, että saa vapaasti ilmaista inhonsa Yhdysvaltain nykyjohtoa ja/tai kapitalistista järjestelmää kohtaan, vaikka esiintyy työroolissaan titteleineen päivineen. Miksi tämä tai vastaavat,
päivittäin toistuvat mielipiteenilmaukset eivät huolestuta Professoriliittoa? Ehkä tieteen ja mielipiteen raja ei silloin ole ongelma?
Moraalisten ja muiden henkilökohtaisten näkemysten esittäminen – toivottavasti erillään varsinaisista tutkimustuloksista – tulisi sallia joko kaikille tieteentekijöille tai ei kenellekään. Oikeiden ja väärien mielipiteitten valikointi johtaa silkkaan mielivaltaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Linkki vielä kyytiin.
https://www.oikeamedia.com/o1-81809
Kyllä te jaksatte pyörittää tuota oikeistokonservatismin propagandamyllyä, vaikka joka kerta vain nolaatte itsenne ja otatte vain takkiinne.
Voitko kertoa mikä kirjoituksessa oli oikeistolaista?
Voisin tietysti kertoa, mutta jos et sinä sitä itse lukemalla tekstistä ja sen viiteyhteydestä huomaa, niin turhaa sitä on sinulle alkaa selostaa. Ymmärrät jos ymmärrät, mutta ei se kannettu vesi kaivossa pysy. Lyhyesti sanottuna kuitenkin, kirjoitus oli klassinen oikeistokonservatiivien whataboutistinen ruikutus.
yliopistot ovat tieteen vihollisia
Ja vapaan ajattelun vihollisia.
Onpa typerästi sanottu, kun yliopistot kuitenkin ovat niitä, jotka tiedettä tekevät. Eivät konservatiiviset ajatushautomot ja populistibloggarit ole tiedettä nähneetkään, eivätkä ymmärrä tieteenteosta sitäkään mitä sika ymmärtää vaihdelaatikosta. Tuollaiset länkyttäjät kuten te, olette tietämättömyydellä ja oppimattomuudella ylpeileviä kansankiihottajia vailla mitään järkevää sanomaa tai muuta asiaa.
Siltä kannalta katsottuna ehkä että sieltä sai eräskin persurouva maisterin paperit pelkällä plagioinnilla:
"Laura Huhtasaaren gradu sisältää plagiointia - ”hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset vakavia”
Jyväskylän yliopistossa gradut tarkastetaan vasta hyväksynnän jälkeen ja poliittisin perustein, henkilön poliittisen profiilin perusteella, mikä onkin ateistisen tieteen mukainen "hyvä käytäntö"
Mikä oli Huhtasaaren puolue siihen aikaan? Kokoomus?
Onko uskonnollisia yliopistoja muualla kuin ehkä islamilaisisissa valtioissa?
Uudellen tarkastukseen ryhdyttiin vasta kun Huhtasaaresta tuli Persu.
Ja katsot, että muuten Huhtasaari olisi ollut rehellinen ja nuhteeton?
Itse ajattelen, etteivät läheskään kaikki suomalaiset ole puolueissa mukana, ei edes yliopiston opiskelijat.
Tiede on muuttunut "yhden totuuden"- hautomoiksi tyyliin totalitaariset valtiot, ja maailmankatsomus ja uskomusjärjestelmät nyt määräävät mikä on totta. Ei siis tieteelliset faktat ja tieteellinen tieto mistä Ilkka Niiniluoto vielä viime viikolla puhui televisiossa. Ei siis turhaan puhuta totuuden jälkeisestä ajasta myös tieteen piirissä.
Vihervasemmisto on kaapannut yliopistot kulttuurimaxismin aivopesuun.
Miten niin pieni porukka valtaa kaiken?
Ja mitä tosiaan suomeksi on kulttuurimarxismi ja siihen aivopesu?
Ymmärrän kyllä, jos selitetään. Etkö kykene siihen?
Olet siis tollo. Selvä se.
Et siis osaa sanoa mitään mitä on kulttuurimarxismi. Tämä on tullut jo selväksi.
En osaa selvittää asiaa, jota ei ole. Sinun mielestäsi kulttuurimarxismi on, joten ala selittämään.
No en ole perehtynyt marxismiin. En tunne sitä ideologiaa.
Marx siis vastusti kotia, isänmaata ja kristinuskoa.
Hän jäi aika yksin noihin aatteisiin. Venäjällä on kannatettu kaikkea mitä Marx vastusti.
Linkistä näkyy, että asiaa on tutkittu Yhdysvalloissa erittäin kauan sitten, jossa tapahtui liikehdintää.
Kulttuurimarxismi on siis jo vanha juttu toisella puolella maailmaa.
"Kulttuurimarxismi on siis jo vanha juttu toisella puolella maailmaa."
Ja ennen kaikkea siinä asiayhteydessä jossa tuota termiä ylipäätään eniten käytetään, se on pelkkä salaliittoteoria eikä mitään muuta. Ironista on vielä se, että sen ovat panneet liikkeelle antisemitistit kuten natsit, ja silti sitä käyttävät ilolla Israelia fanittavat hihhulit.
Kuinka typerä saapas täytyy ihmisen olla, ettei tajua tuota? No tarvitsee olla vain sen verran typerä, että pysyy siinä omassa kaikikammiossaan missä ei kerrota, että itse asiassa tämän termin alkuperä on vähän muu kuin mitä siinä omassa kammiossa halutaan ymmärtää. Paskaa tuo koko käsite on silti, ja pidän heikkolahjaisina sellaisia, jotka ottavat sen tosissaan olivatpa sitten jotain natseja tai hihuja tai molempia.
Joo, aivan samaa mieltä. Minusta se minun mielipiteeni että 1 1=3 tai että Suomi on kuningaskunta, jonka rajanaapureita ovat Belgia, Kongo ja Turkki tai että veden kiehumispiste on 170 astetta tai että norsu on matelija ja että Suomi itsenäistyi vuonna 1323 niin nämä kaikki ovat yhtä tärkeitä kuin kaikki muutkin mielipiteet. Siksi että ne ovat minun mielipiteitäni.
Voit katsoa veden faasidiagrammista kuinka paljon painetta tulee olla, jotta veden kiehumispiste on kuin onkin esim. 170 celciusastetta.
Tieto siis olisi jonkinlainen perusoletuksien, alkeissääntöjen ja alkeissäännöillä yhdistellen muodostettujen oletuksien (oletusten varassa olevien päätelmien) kokoelma?
Vanhahtavan sanan "hermoromahdus" sijaan voisi käyttää sanaa "tietoromahdus?"
Joukkotietoromahduksen uhatessa, yhteisö vastustaa romahduksen aiheuttavaa tietolisää ihmillisistä syistä? Tällöinhän "tarttee keräillä."
" Vihervasemmisto on kaapannut yliopistot kulttuurimaxismin aivopesuun. "
Mitä on kulttuurimaxismi ?
Ei pitäisi käyttää sivistyssanoja, jos ei ole varma, että lukija ymmärtää mitä se tarkoittaa.
Ennen kaikkea ei pitäisi käyttää sanoja, jotka eivät oikeasti tarkoita mitään, kuten kulttuurimarxismi, joka on idioottien idiootteja varten keksimä hömppäsana.
rationalwiki.org/wiki/Cultural_Marxism
"Kulttuurimaxismi" on kirjoitusvirhe, ei edes mikään sivistyssana.
Mutta ei näytä tahtia haittaavan :D
Pavlovin piskit alkavat kuolata.
"Ei siis turhaan puhuta totuuden jälkeisestä ajasta myös tieteen piirissä. "
Muuttaisin tuon ' auktoriteettiuskon jälkeiseksi ajaksi' , eli tiedon aikakaudeksi.
Meillä on ollut tapana uskoa, että auktoriteetit puhuvat aina totta, he tietävät, he osaavat, he sanovat miten sinun kuuluu ajatella. He ovat asiantuntijoita .
Nykyisin kaikki voivat hakea tietoa, asiasta kuin asiasta, jos kiinnostaa ja kyseenalaistaa olemassa olevia käsityksiä. Sieltä se totuus löytyy. Totuus on vasta tulossa.
Enemmänkin kyse on siitä, että ihmiset voivat nykyisin väittää melkein mitä vain ja aina löytyy joku, joka uskoo. Internet on mahdollistanut vähintäänkin jonkinlaisen julkisuuden mitä järjettömimmmillekin jutuille. Myös kaikenlainen vääristely ja suora valehtelu muuttuvat totuudeksi, kun vain tarpeeksi joku jauhaa.
Puolimatkan jutun ongelma oli se, että hän loi mielikuvia siitä, että esitti jonkinlaisia tieteellisiä faktoja, vaikka esitteli vain omia mielipiteitään höystettynä valikoiduilla ja tietoisesti vääristellyillä lähteillä. Nyt hän sitten uhriuttaa itseään siitä, että sai tästä toiminnastaan palautetta. Lopulta kyse on siis vain siitä, onko jokin juttu tieteellisesti tehty vain siksi, että sen esittää tieteilijä. Niinhän asia tietenkään ei ole.
>>>Mitä on kultturimarksismi?
Se on jälkeenjääneitten elämistä entisessä elämässä.
Joko TP tai fanit ovat esittäneet yhtään faktaa sen pohjaksi että olisi tosiaan käynnissä kampanja pedofilian laillistamiseksi?
Eipä ole näkynyt niitä faktoja.
"Mistähän mahtaa johtua, että niin monet muut tutkijat ja professorit saavat omiin titteleihinsä nojaten esittää mielipiteitä ja moraalisia kannanottoja, joissa esimerkiksi määritellään, mikä on ja mikä ei ole ihmisoikeus, mikä on ja mikä ei ole oikeanlaista tasa-arvoa tai hallituspolitiikkaa, tahi nostetaan feminismi arvokkaammaksi ideologiaksi kuin vaikkapa nationalismi? Kaikki edelliset ovat arvoja, joita ei voi päätellä tosiasioista."
Se että väittää että on olemassa kampanja pedofilian laillistamiseksi ei liene mikään arvo vai mitä?