...Meillä Euroopassa (sakuissa) isä ei saisi selvittää oletetun lapsensa isyyttä ilman äidin lupaa tulevaisuudessa? (Vaikka 20 % tämän artikkelin mukaan otetuista isyystesteistä näyttäisi, että pariskunnan isukki ei olisikaan se isukki)
http://entertainment.news.designerz.com/proposal-to-ban-secret-paternity-tests-divides-german-government.html
Mitäs mieltä olette? Tarina ei kerro, onko tämä oikeusministeri feministi :-) ?
http://entertainment.news.designerz.com/proposal-to-ban-secret-paternity-tests-divides-german-government.html
Mitäs mieltä olette? Tarina ei kerro, onko tämä oikeusministeri feministi :-) ?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Vähän laaja kysymys. Täytyisi ensin tarkentaa niitä oletusperusteita, että millä perusteella joku mies epäilee olevansa jonkun lapsen isä - avioliiton, yhdessä asumisen, satunnaisen sukupuolikontaktin vai mielenhäiriön perusteella?
Miehellä pitää tietysti olla oikeus saada todistus isyydestään, jos häntä vaaditaan elatusvelvolliseksi, eli jos puolisot ovat naimisissa tai lapsen äiti vaatii ruokkoja. Ellei hän ole lapsen isä, hänellä tulee olla oikeus vain siihen tietoon. Ei siihen, kuka se sitten on.
Mutta pitäisikö miehellä olla oikeus selvityttää onko hän lapsen isä, jos hän ei ole elatusvelvollinen eikä häneltä sitä vaadita? Periaatteessa voisin ajatella, että tähän tulisi olla oikeus, mutta jätän sen vielä auki. Ehkä miehen tulisi voida tarkasti osoittaa, mihin epäilyksensä perustaa. Eli jos ei ole asuttu yhdessä eikä tapailtu säännöllisesti, miehen pitäisi pystyä osoittamaan milloin hän on voinut isäksi tulla. Aika ja tapahtumakulku pitää siis muistaa tarpeeksi luotettavasti. Asia mutkistuu, jos nainen nämä tapahtumat kiistää.
Samanlaisiahan ovat muuten nämä perheväkivaltajutut. Uhrin (usein naisen) tulee muistaa tarkat päivät milloin lyöty, mihin lyöty, millä voimakkuudella tai välineellä, välittömästi edeltävät ja sen jälkeiset tapahtumat, hankittava lääkärintodistus ja mieluiten vielä todistajia (lapset eivät yleensä käy todistajiksi), jos haluaa että pahoinpitelijälle syyte rapsahtaa. Vaikka epäilty ei kiistäisi, nämä pitää olla silti kunnossa. Ei tavallaan liity aiheeseen, ja liittyy kuitenkin, liittyy naisruumiiseen ja sen hallintaan.
...että tässä tapauksessa juuri olisi tuo elatusvelvollisuuden selvittäminen.
Tietysti, jos/kun kysymys on vaikkapa avioparista, voi sitten testin selvittyä kysäistä vaikka rouvalta mahd. isukkia (mikäli kuuluu tuohon 20 % joukkoon).
Mutta ilmeisesti pointti oli, että edes tuota tarkoitusta varten, mikäli miehellä olisi syytä epäilläkin, ei ilman äiteen lupaa saa selvittää.
Minusta kyllä miehen - mikäli olisi myös positiivista aihetta olettaa, että olisi lapsen isä, olisi oikeus selvittää isyys tuossa tapauksessa. Ts. mikäli haluaa olla osa lapsensa elämää. Myös näin päin isän oikeudet kärsivät, mikäli ei saa asiaa kysyä.
(ts. jos on aihetta ajatella olleensa seksisuhteessa naiseen, joka saa sitten lapsen, niin jos isä haluaa selvittää, onko hän lapsen isä, ollakseen osa lapsensa elämää, niin tuohon pitäisi olla myös oikeus.)
...tuon lakiehdotuksen taustalla?
Olisivatko kyseessä feministiset vai anti-feministiset voimat?
Kenellä voisi olla motivaatio kieltää potentiaalista isää selvittämästä, onko lapsensa isä?
"jos on aihetta ajatella olleensa seksisuhteessa"
Minä en selvityttäisi isyyksiä epämääräisten muistikuvien perusteella. Kalliita testejä ja kiusanteko helppoa. Pitää tietää missä moloansa on käyttänyt ja minä päivänä ja kenen kanssa (nimi!). Ei mitään sellaista että onpa tutun näköinen eukko ja nyt sillä on lapsi kainalossa...Otetaanpa selvää...
Eipä silti että ongelma olisi kovin polttava. Suurin osa näistä vahinkoisistä ei kaiketi missään nimessä haluaisi asiasta tietää.
En osaa visioida lakiehdotuksen takana olevia voimia kun en ole lakiehdotusta kokonaisuudessaan lukenut. Oletettavasti syyt ovat ennemminkin taloudelliset kuin sukupuoliset.
Uutispätkä oli ylimalkainen. Ei lakiehdotuksen tekijä tuolla informaatiomäärällä asetu vielä mihinkään kohtaan feminismiakselillani.
....homma voisi tietysti olla silloin, jos nainen on jo parisuhteessa, jossa joku muu mies taas uskoo olevansa lapsen isä.
Ehdottamasi juttu siitä, että mikäli elatusvelvolliseksi arvailtu kiistää isyyden, olisi ilman muuta selvitettävä tuossa tilanteessa isyys dna-testein, on aukoton. Siitä tuskin moni on eri mieltä?
Toisaalta, mikäli esim. pitkässä parisuhteessa olevalla miehellä on aihetta epäillä asiaa, niin vavihkaa otettu testi voi olla suhteen kannalta parempi, kuin avoin epäilys aiheesta. Ikään kuin rauhoittaa mustasukkaisuudesta kärsivää miestä - naisellahan ei tuommoisessa tilanteessa pitäisi olla mitään salattavaa, eikä testi loukkaa naisen oikeuksia mitenkään.
Kinkkisempi on tosiaan sitten tilanne, jos mies tietää olleensa naiseen sukupuoliyhteydessä ja haluaisi tutustua lapseensa - tai hänellä on ajatus siitä, että tuo olisi hänen lapsensa. Koska tässä tapauksessa, mikäli nainen olisi tahollaan parisuhteessa, asia voisi pahimmassa tapauksessa rikkoa parisuhteen (jopa siinä tapauksessa, ettei tuo vieras olisi lapsen isä).
Siinäkin tapauksessa vavihkaa otettu testi olisi paras (esim. mikäli lapsen dna:sta jätetään näyte) - mahdollisestihan tämmöisessä tapauksessa isyyttä tarkistettavaksi haluava "kolmas osapuoli" luonnollisesti olisi valmis maksamaan testinsä. Tällöin ei myöskään loukattaisi kenenkään oikeuksia.
Useinhan isyys otetaan näissä asioissa paljon kevyemmin kuin äitiys - monelle miehelle isyys voi olla tärkeä juttu. Toisaaltahan lapsella on oikeus tuntea isänsä, mikäli mahdollista.
että suurin puute oikeusturvassa ei ole se, etteikö mies saisi tietää isyyttään, vaan se, ettei saa tietää, ettei olekaan isä.
Tarkoituksenmukaista on väittää isäksi sitä, joka pystyy suurimmat ruokot maksamaan. Ja valtio/kunta säästää kun mies maksaa.
http://www.dw-world.de/dw/article/0,1564,1422595,00.html
...on riskaabelia mennä naimisiin sitten :-)
Saksassahan, mikäli tuo laki tulisi voimaan, 10 000 miestä joutuisi elatusvelvollisiksi ilman syytään.
Avioliittohan (ellei ole aidosti kristillinen) ei ole sinänsä mikään tae siitä, että pariskunnalla olisi asiat hyvin - jo ihan kun noita avioerolukuja katsoo.
Mielestäni ainakin avioeron yhteydessä voi hyvinkin tulla myös isyysepäilyksiä, jolloin olisi viimeistään luonnollista tarkistaa tuo isyys (mikäli mies kokee tarvetta). Nythän nykylainsäädäntö mahdollistaa sen, että miesidiootteja voidaan huijata :-) (periaatteessa olen aina huijaamista vastaan) - ja Saksassa näyttäisi siltä, että näin yritetään usiastikin.
Minusta on hieman epätasa-arvoista se, ettei isä saisi selvittää, onko lapsen isä (jos haluaisi esim. osallistua lapsensa elatukseen - tämä velvollisuus ilman muuta pitää liittää testeihin). Jos äiti saa huseerata homman yksinään, niin juuri henkilökohtaiset mieltymykset miehen suhteen (esim. jos "miesidiootti on selvinnyt vasta aktin jälkeen") voivat silloin vaikuttaa haitallisesti lapsen oikeuksiin.
ei mene naimisiin.
Sillä tääkin ongelma on ratkaistu.
Ja helkkari vie, mikä siin on, ettei lasta voi hyväksyä omakseen, jos sitä on hoitanut kun omaansa vuosia, ja sit ylläri ylläri, se ei ole biologisesti oma??
Miehille se tuntuu olevan kunnia kysymys.
Itse olen sellainen, ettei minua haittaa yhtään, onko lapsi afoptoitu tai jotain.
Minulle merkitsee se, että olen itse lapsen kasvattanut, ja lapsi on minut äidiksi mieltänyt. Ihmekkös tuo sitten, että olen outo tapaus, mutta ei lapsia pitäis rangaista vanhempien teoista.
En minäkään huijausta hyväksy, mutten hyväksy myöskään typerää leikkimistä lapsen kustannuksella.
Tänään on hieman huono päivä keskustella.
Nutun nuttura on liian kireällä.
Silmätkin on niin viirullaan ja loistaa kun kaksi kekälettä.
Mutta ei perkele kenenkään saa leikkiä lapsen tunteilla!!!!
...ilman muuta on lapselle paras kasvualusta.
Näin minäkin ajattelen.
Nykyisin vain noin kova eroamisprosentti jne. tahtoo nakertaa perustaa aiheelta - ja esim. miehen ilmeisesti noiden lukujen valossa on alettava nojata tieteeseen, mikäli haluaa varmistaa, ettei tule huijatuksi.
Esim. avioeron yhteydessä lapsi kärsii jo kovasti. Nythän on kyse siitä, turvataanko tilanteessa miehen oikeudet - jos mies epäilee isyyttään, ei hän liene muutenkaan enää "ideaali-isä" ko. lapselle, ja silloin testi menee siihen, että todetaan juridisesti, onko hänen syytä jatkaa elatustaan.
Pakollisiksihan noita ei lienekään syytä tehdä.
Eihän Suomessakaan saa isä ottaa selvää isyydestään ilman äidin suostumusta(varsinkaan jälkikäteen).
Luulisin sen johtuvan siitä, että lapsille tarvitaan maksajat eli miehet, koska yhteiskunta on kyllästynyt rahoittamaan yksinhuoltajia.
Ja varsinkin ”SAKUISSA", missä ongelmia riittää muutenkin yhdistymisen jälkeen.
Mitäs olet mieltä yhden euron politiikasta tuossa Teutonien maassa, onkohan jonkun epäinhimillisen Femakon ajatuksia toimentulosta.
160€/kk???.
...minä olen luullut, että saisi.. Mutta onko tämmöinen lainsäätämys oikeasti olemassa, että esim. elatusvelvollinen mies ei saisi halutessaan todetuttaa, onko elatusvelvollinen?
(Olen muuten miesi, mutta erään testin mukaan hieman androgyyni, joten neiti-nimitys ei mitenkään loukkaa. Käytän esim. kummitytöstäni usein neiti-nimikettä leikkisästi :-)
miesten vainoaminen ja oikeuksien polkeminen tässä femakkomaailmassa ei lakkaa pöyristyttämästä...
Luin tuon jutun, ja se kuvassa ollut oikeusministeri oli kyllä juuri niin tyypillisen feministin näköinen että melkein pelästyin tuota kammotusta. Hyi helvetti! Tuohon naiseen en koskisi muuten kuin nyrkilläni. Kaikenlaisia hirviöitä sitä tämä maapallo elättää.
Ainakin oli ajanut viikset tuo.
Jonkusen aikaa sitten kattelin dokkaria suomalaisesta feministista jota ihan arvostankin, Jutta Ziliaccuksesta. Samassa ohjelmassa vilahti joku ammattifemakko. Ihan saman nakoinen kun toi tossa, mutta se suomalainen femakko oli viela kalpeampi, ja silla oli siilitukka, pellavapaita ja viikset.
Mutta mutta. Tuo Ruotsin kuningatarfeministi, Margareta Winberg, kuuluu kylla feministina ihan karkikastiin. Tosin on viime aikoina kaynyt Brasiliassa kauneusleikkauksessa, joten se on otettava tasta vuoden vanhasta kuvasta huomioon.
Tsekkaa :) Ja pida hatusta kiinni! :)
http://www.aftonbladet.se/debatt/0404/07/winberg.jpg
...tämä Winberghan on ihan tavallisen näköinen nainen sinänsä.
Minkäslaisia ovat hänen sanomisensa olleet - niiden perusteella tämmöisellä debattipalstalla tulisi "tuomita".
Minä epäilin että Saksan oikeusministeri olisi feministi, koska ajaa miesten oikeuksien kaventamista entisestään.
Sen verran huora mina olen, etta jos saan 100.000.000 USD verottomana, niin menen tuon femakon kanssa naimisiin.
Rahat kayttaisin sitten vaikka vaarenettyihin henkilotietoihin ja muuttaisin Karibiaan.
Mutta asiasta. Winberg kuuluu femufanaatikkojen karkikaartiin. Noita repliikkeja loytyy varmaan sadoittan mutta kello on jo paljon joten heitetaanpa yksi pikkusuolainen:
"Jokaisessa miehessa asuu Talibani"
Jos haluat niin voin kerata sulle kymmenen lisaa. Mutta en enaa tahan aikaan. Nykasmatti, eiku Nukkumatti koputtelee ikkunaa!
Tahan on viela kylla laitettava yksi klassikko:
Mummi muuta ulos, vaari on vaarallinen!
:)
Mitä vikaa? Vähän väsyneen näköinen, kunnon yöunet varmaan parantavat silmänalustilannetta. Tämä kommentti ihan neutraalisti, en ole tutustunut ko. henkilön ajatuksiin. Tuli vain mieleeni, että mistähän löytäisi meheviä kuvia vaikkapa Johannes Virolaisesta tai Veikko Vennamosta...
....tuommoinen ryvettynyt miesvihaajafemakko, joka tekee kaikkensa julkisesti polarisoidakseen sukupuolet vastakkainasetteluihin, ja on viela tokauttanut mita pohkoimpia fraaseja, on kylla minun viehattavyyslistalla siella F-kategoriassa.
Mutta katsojan silmissahan se kauneus kait lienee.
Jos joku kysyisi etta onko nussittava ja kattois tuota kuvaa niin vastaus ois ei, muta jos siihen viela lisattais naa henkilon sisaiset kauneudet, niin ois vastaus ei helvetissa.
Eikös Australiassa raportoitu jotain sen tapaista jo aikaisemmin? Mielestäni on aika törkeää, eikös tuommoinen ole vastaan kaikkia mahdollisia ihmisoikeuksia sekä sääntöä "syytön kunnes toisin todistetaan". Joskin tätä todistamista voidaan käyttää toisinkin päin, isä HALUAA tulla tunnustetuksi isäksi äidin vastaväitteistä huolimatta.
...mielestäni tosin, jos joku HALUAA tulla tunnustetuksi isäksi, niin silkan mahdollisen miehen taholta tapahtuvan kiusanteon välttämiseksi olisi syytä
a) edellyttää, että hän maksaa itse isyystestinsä ja
b) että mikäli hänet havaitaan isäksi, asiaan liittyy sitten automaattisesti elatusvelvollisuuden lankeaminen.
Mikäli esim. tuo nainen on parisuhteessa valmiiksi, jonka lapsen isyyttä "Kolmas" mies epäilee, olisi kaikin puolin hyvä, mikäli tuommoinen testi tapahtuu salassa. (Mm. juuri tuon kiusanteon välttämiseksi).
Tuon isyyden varmistamiseen liittyvän testin suhteenkin voisi olla hyvä, että jos on huonosta itsetunnosta kärsivä mies, että hän voisi tarkistuttaa isyytensä (mikäli on asiasta epävarma) salassa - jolloin asiasta ei tulisi turhaa stressiä parisuhteen suuntaan.
Tuota en tullut ajatelleeksikaan - mikäli mieheni olisi vaatinut isyyden tarkistamista, olisi kyllä äijä lentänyt kuin leppäkeihäs, eikä takaisin tulemista. Puh, kuvitelmakin saa sauhut nousemaan korvista... Ei normaalissa liitossa sellaista todellakaan tehdä kuin loukkausmielellä.
...ei mielestäni tuollaista tehdä loukkausmielellä tai muutoinkaan... vaan kyse on kyllä sitten jo aika "modernista" liitosta.
Mutta esim. nuo luvut Saksasta osoittavat, että 20% tapauksistahan tuo epäilys on ollut aiheellinen. Tarina ei kerro, kuinka moni on ollut rekisteröidyssä parisuhteessa jo tuolloin - mutta nykyisen löperön seksuaalimoraalin aikana lie yhteiskunta menossa semmoiseen suuntaan, ettei naistenkaan kannata olettaa, että miehet sinisilmäisesti enää suhtautuisivat asiaan kuin asiaan?
Miksi vaatia mieheltä sinisilmäisyyttä, kun tutkimukset osoittavat toiseen suuntaan?
...etkös sinä kertonut sitten toisaalta siirtäneesikin miehesi ulkoruokintaan...
miten testi tapahtuu "salassa"?
Meinaatko että kaikista ihmisistä pitäisi olla tai on jo geenirekisteri valmiina josta voisi testejä tilailla kuka vaan, vai että avioliiton ulkopuolinen isäkandidaatti lähestyisi kaikessa hiljaisuudessa lapsen äitiä ja pyytäisi tätä toimittamaan lapsesta näytteen labraan?
...tulee todennäköisesti olemaan ihmisistä valmiina (se auttaa esim. rikostutkintaa). Joten mielestäni tämmöisen homman voi liittää sen perusteltuun käyttöön.
Toisaalta testillä on oltava hyvä hinta, jotta ei-vakavissaan olevat kiusantekijät karsiutuvat.
Parasta olisi tuo DNA-rekisterin olemassaolo. Uuden teknologian myötä voidaan ajatella myös uusia ratkaisuja. (Todennäköisimmin DNA-rekisteri tulee joka tapauksessa piakkoin).
En kannata "tilailuja" - joten ennen kuin rekisteri olisi valmiina, niin sitä ennen ei voimaan tuommoisia mahdollisuuksiakaan (juuri pariskuntien oman intimiteettisuojan varmistamiseksi).
Sitten elatuskiistatapauksissa, joissa on kyseessä pariskuntien oma juttu, voitaneen toistaiseksi pelailla avoimin kortein, koska useinhan homma on ajankohtainen siinä vaiheessa kun lasta tunnustetaan tai sitten avioerovaiheessa. Ehkäpä nämä "heikkoitsetuntoiset" jotka haluaisivat salassa hoitaa asian, voivat odottaa siihen asti, kunnes ovat kunnon rekisterit olemassa.
että semmoista ollaan puuhaamassa. Ei minulta ole ainakaan lupaa kysytty.
Täytyy varmaan oma lapsi synnyttää sitten yhteiskunnalta salassa jos näin on marjat.
...muutaman vuoden sisällä poliisi ajaa yhteisen turvallisuuden nimissä läpi hankkeen siitä, että kaikkien kansalaisten DNA löytyy rekisteristä valmiina, jolloin esim. vastasyntyneistä otetaan automaattisesti näyte.
Miksi haluaisit synnyttää lapsen yhteiskunnalta salassa? Mitä haluaisit piilottaa?
...DNA-rekisterin avulla voitaisiin isyys selvittää automaattisesti tulevaisuudessa, koska silloin isän DNA olisi jo valmiina siellä ja kyse olisi yksinkertaisesta tietokoneajosta.
Koska parisuhde on modernissa yhteiskunnassa muutenkin harvinaistumassa, tulisi elatusvelvollisten selvittäminen halvaksi ja helpoksi, ja voisimme vähentää väkeä siltä puolelta ja keventää byrokratiaa.
Luulisin, että ilman muutahan homma menee tuohon suuntaan. (Koska uskon ilman muuta, että DNA-teknologian halpenemisen myötä esim. rikostutkinnan helpottamisen kannalta ei ole mitään syytä olla muodostamatta DNA-rekisteriä kansalaisista).
...olisi myös mm. tahattomien sukurutsatapausten välttäminen (joita joskus esiintyy, on tullut ilmi esim. englannissa) jne. kun selvitetään esteellisyyskysymyksiä rekisteröityyn parisuhteeseen.
On kaikkien etu, että ihminen tietää myös biologiset juurensa.
Tai oikeastaan ensimmäinen juttu - en oikein edes laske tyttäreni isää miehekseni vaikka naimisissa kävimmekin, se oli se nuoruus ja tyhmyys. Puhuessani miehestäni tarkoitan toista miestäni, jonka kanssa olin naimisissa 13 vuotta, "kunnes kuolema meidät erotti". Tosin meillä ei ollut yhteisiä lapsia joten kysymys oli lähinnä teoreettinen. Mutta minusta sellainen olisi todellakin törkeä loukkaus, siis avioliitossa pyytää isyysvahvistusta. Olen kai siis yhä sinisilmäinen, vaikka kuvittelenkin itseäni kyynisenä vanhana akkana.... Toisaalta, JOS olisin raskaana enkä tietäisi olisiko lapsi aviomieheni vai jonkun toisen, en ikinä voisi pitää sitä, keskeytyksen paikka ehdottomasti, ja hipihiljaa. Mutta tämä, korostan, on myös aivan teoreettinen asetelma :)
...piristävän looginen ja jopa tasa-arvoinen.
Ainut asia, jossa kantamme eroavat on tuo aborttikysymys... En ole muutoin huomannut, että olisin käytännön politiikasta paljolti eri mieltä.
Esim. olen ymmärtänyt, että uskonnonvapaus on myös sinun kannattamasi ideaali yhteiskunnassa.
Vai oletko sinä huomannut, mistä muusta asiasta olisimme eri kannalla?
(Kysyin tuota, kun minä tosiaan en hoksannut, että puhuit teoreettisessa mielessä aiheesta, kun aiemmin totesit sen isukin pistäneesi ulkoruokintaan aika lailla pian... nyt selkisi.)
"Miksi haluaisit synnyttää lapsen yhteiskunnalta salassa? Mitä haluaisit piilottaa?"
Kysy ennemmin, miksi haluaisin luovuttaa automaattisesti, ilman spesifejä perusteita viranomaisille jonkun toisen ihmisen DNA-tiedot?
Jokainen päättäköön omasta kehostaan.
Vai ajaa poliisi hanketta yhteisen turvallisuuden nimissä... Passien biotunnisteita ja DNA-tietoja ei tavallinen, rehellinen ihminen pysty väärentämään. Järjestäytynyt rikollisuus pystyy.
Tuo on pahuuden edessä antautumisen logiikkaa. Aivan samaa kuin suostua ottamaan keltainen tähti, että välttyy kenties joltain pahemmalta.
Voin luopua oikeuksistani heikoimpien hyväksi, en rikollisten hyväksi. Rikolliselle ei tuota ongelmia ottaa joltain toiselta sormet ja sormenpäät käyttöön, hommata verkkokalvo sieltä, toinen täältä. Murtautua verinäytelabraan. Pikkurikollisia rekisterit rajoittavat, isot kalat kutevat syvemmällä.
Yhteiskunta, joka ei perustu luottamukseen, ei ole luottamuksen arvoinen. Minusta vain vain tarpeeksi törkeiltä rikoksentekijöiltä saisi rekisteröidä DNA:n. Raiskaus, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, tappo, murha, ihmiskauppa jne. Vähäisemmissä rikoksissa vasta 25-v. rikoksenuusijoilta. Esimerkiksi. Tämä oli vasta alustava heitto.
"Yhteiskunta, joka ei perustu luottamukseen, ei ole luottamuksen arvoinen. "
...toisaalta ei ole sinun vallassasi, päätätkö Sinä luovuttaa toisesta DNA-tiedot - sen enempää kuin on vallassasi päättää, onko lapsellasi sosiaaliturvatunnus. (Esim. englannissa on koettu, ettei ihmisistä pitäisi olla yksiselitteistä ID:tä tuohon tyyliin, juuri syistä joita mainitset).
Yhteiskunta päättää nämä asiat puolestasi tai on päättämättä.
Minusta on ilman muuta selvää, että kun teknologia halpenee, tulee ihmisen biotunnisteet (ml. dna) vastaamaan ihan tuota sotua luonnollisena osana kansalaisen identiteettiä.
En minäkään välttämättä pelkästään hurraa asialle, mutta näyttäisi siltä, että se, mikä on mahdollista tulee toteutetuksi ennemmin tai myöhemmin.
Toisaalta, ellet sinä luota siihen, että yhteiskunta käyttää rekistereitä oikein, niin ei yhteiskunta silloinkaan pohjaudu taholtasi "luottamukseen".
Vähän laajat (ja epäselvät) kysymykset sinulla.
"
"toisaalta ei ole sinun vallassasi, päätätkö Sinä luovuttaa toisesta DNA-tiedot - sen enempää kuin on vallassasi päättää, onko lapsellasi sosiaaliturvatunnus."
On näitä salaa synnytettyjä lapsia Suomessakin, viime kädessä sen päätän juuri minä, ja lapsi sitten itse kun pystyy. Hankalaahan se on, eikä täysin riskitön vaihtoehto, mutta mahdollista.
"Toisaalta, ellet sinä luota siihen, että yhteiskunta käyttää rekistereitä oikein, niin ei yhteiskunta silloinkaan pohjaudu taholtasi "luottamukseen". "
Ei perustukaan ENÄÄ silloin kun yhteiskunta mielestäni perusteetta tällaisia rekistereitä perustaa. Se on luottamuksen menettämisen paikka. Mutta sitä ENNEN olen luottanut. Yhteiskunta tekee ensimmäisen siirron ryhtyessään epäluottamusta ilmaisevaan hankkeeseensa ja siis sanoo molemminpuolisen luottamussopimuksen irti.
Kyse ei ollut siitä luotanko siihen, että yhteiskunta käyttää rekisteriä OIKEIN, vaan siitä, että itse rekisterin OLEMASSAOLO on minusta väärin ja epäeettistä. Silloin sen perustaminen ON jo luottamuksen irtisanomista.
...kuitenkin sitä, että esim. elatuskiistoissa ilman muuta miehellä on oikeus tarkistuttaa se, onko elatusvelvollinen. Se on sentään hyvä se.
Työmarkkinajärjestöjen toimintaa en ole seurannut - itse toisaalta ammattiliiton jäsenenä oletan, että se pitää huolen minun eduistani, eikä esim. metallimiesten eduista.
Nostat esiin hyviä pointteja yhteiskunnastamme, enkä ole niistä niin eri mieltä kuin saatoit ajatella. Aloin hypoteettisesti pohtia, että DNA-rekisteriä voisimme käyttää myös muihin kansalaisten oikeusturvan kannalta tärkeisiin kysymyksiin, kuluja säästäen, jos sellaisia olisi. Esim. Saksassa 10 000 miestä ilman DNA-tutkimuksia joutuisi elättämään lasta, joka ei ole heidän, vuosittain. Miksi tämmöistä tutkimusta, jolle selkeästi näyttää olevan tarvetta, ei tulevaisuudessa suoritettaisi mahdollisimman kustannustehokkaasti, mikäli terrorismipaniikissamme joka tapauksessa alamme kerätä kansalaisista biometrisia tunnisteita?
Esim. verotuksen osaltahan kansalaiset eivät ole koskaan "syyttömiä kunnes toisin todistetaan", vaan "syyllisiä, elleivät voi toisin todistaa", kun verottaja päättää arvioverottaa... Siinä mielessä tuota hommaa pitäisi laajentaa yhteiskunnassa, etteivät sossut aina pääse joka väliin sorkkimaan - esim. juuri pienyritysten toimintaedellytysten parantamisena ja byrokraattisen kontrollin huomattavana vähentämisenä.
Tieto sinänsä ei ole mitään, ihan ensiksi pitäisi sisäistää, että elämä on epävarmaa eikä kaikkea voi tietää, tarvitseekokaan.
Aasian katastrofi osoitti missä turvallisuuskuplassa jotkut elävät. Syytettiin viranomaisia, niin kuin heidän tehtävänsä olisi meille ikuinen elämä tarjota.
...eihän yhteiskunnan tarvitse luottaa kansalaisiinsa - poliitikot päättävät mitä päättävät.
Toisaalta kansamme nimeltä Suomi on päättänyt nyt mennä ja olla EU:ssa, joten mitä ilmeisimmen tulemme olemaan mukana eu:n terrorisminvastaisissa hankkeissa, joista esim. lisääntyvä rekisterien pito on yhä etenemässä.
Kävin vasta USAssa, ja suomalaisiltakin otetaan nykyisin sormenjäljet rajalla... tullee kohta meillekin.
Mulla meni takavuosina luottamus yhteiskuntaan jo, kun näin miten yhteiskunta kannusti pankkeja kaatamaan yrittäjiä ja näin miten verottaja kohteli erästä suvussa olevaa yrittäjää (tarina oli aivan uskomaton... kotimaatilalla asuvaa [ikänsä asunutta] koneyrittäjäpoikaa yritettiin verottaa "asuntoedusta", kun hän asui kotonaan ja oli syytä olettaa että hän saattoi käyttää ko. koneita maatilan töihin ilman, että maatila maksoi niistä eksplisiittisesti - siinä ei paljon naurattanut, kun olisi pitänyt kotona asumisesta yllättäen pistää muutama kymppitonni valtiolle, onneksi tunsivat erään lakimiehen joka vei heti homman niin korkealle tasolle, että ko. verojohtaja sai näpäytyksen suoraan aiheesta)... samaten kun näin, miten verottajan suullinen konsultaatio ei pitänyt lopulta sinne päinkään (ja yksi yritys kaatui siihen).
Pankkikriisin jälkeen ei Suomen yhteiskunta sinänsä ole enää nauttinut minun luottamustani - ja kun olemme nyt EUssa, on se minun yhteiskuntani, jonka suhteen toimin, kuten minulle edullisinta on (äänestin aikanaan eu;ta vastaan, mutta kun siellä olemme, niin ottakaamme siitä hyöty irti yksityisinä ihmisinä).
Mielestäni esim. ei ole yhteiskunnan tehtävä "varmistaa", että
a) yhtiöiden hallituksissa on sukupuolijakauma
b) eri alojen opiskelijoiden sukupuolijakauma on sitä ja tätä
c) naiset tienaavat tasan yhtä paljon kuin miehet, tai päin vastoin
... kun ihmisten valinnoista riippuu niin paljon.
Mielestäni taas ON yhteiskunnan homma varmistaa, ettei kukaan tapa toista ihmistä, jos sen voi välttää jne.
Mutta met olemme keskustelleet pitkästi tässä, ilmeisesti asiassa pysytellen, josta sanon, että on ollut mukavaa ainakin mun puolelta. Olet nostanut hyviä pointteja yhteiskunnan kehittymisestä esiin, joihin itsekin haluaisin uskoa - olen pitänyt tuota kyynisempää näkemystä puolittain esillä, koska uskon, että se on vain realiteetti jonne ollaan menossa.
Ehkäpä tarvitsemme enemmän kaltaisiasi idealisteja, jotta emme mene sokeasti noihin rekistereihin ym. Minäkään, jos voin valita, en lopulta kannata niitä.
Meillä on molemmilla, minullakin kaikesta huolimatta, jonkinlainen konservatiivinen vanhanaikainen käsitys maailman menosta sekä taju siitä, missä on tolkkua ja mikä on tolkutonta. Lisäksi arvostamme yleissivistystä enemmän kuin nykyaikana on tapana, elämme erikoistumisen aikaa.
Sinussa minua ärsyttää monille uskovaisille tyypillinen omahyväisyys; koska olet löytänyt totuuden pitää muidenkin se löytää ja vieläpä sama totuus. Mutta yritän tutkiskella itseänikin kriittisesti, ja tiedän, että tapauksessani omahyväisyys on noussut potenssiin hurjan paljon... Esim. olen aivan vakuuttunut, että seiskaa lukevat ja tosi-tv:tä katsovat ihmiset ovat älyllisesti arveluttavia, kuitenkin itse nauhoitan kaikki vanhat Suomi-filmit (aah, Ansa ja Tauno...) sekä olen (kieroutunut tunnustus, ei alaikäisille) täysin koukussa Stephen Kingiin ja Dean Koonziin... (kauhukirjailijoita, tiedoksi tervejärkisille lukijoille). Joten se teistä heittäköön ensimmäisen kiven...
...-niminen kirja Kingiltä jotenkin kolahti erityisesti. Tosin useat muutkin. Koontzia muistan lukeneeni, mutta en enää muista mitä.
Minun omahyväisyys-vaikutelmani voi tulla siitä, että olen oppinut olemaan miellyttämättä ketään. Myös sen, että jos olen jotain mieltä, sanon sen suoraan. Se ei aina tarkoita, ettenkö voi mielipidettäni myös muuttaa.
Jos joku siitä pillastuu, niin pillastukoot. (Toisaalta, monet ns. "suvaitsevaiset" ihmisetkään eivät huomaa olevansa vallan suvaitsemattomia, kun heidän perusarvojensa parissa ns. "työskennellään"... joten tietty "sokeus" itse kenelläkin yllättää - toisen sokeus on vain helpompi havaita kuin omansa).
Mottoni on "ihmiset, jotka eivät pidä kissoista, kuvittelevat olevan erikoinen hyve olla pitämättä niistä" (LM Montgomery)
Mutta mutta... sehän koskee joka asiaa. Minä en seuraa formuloita ja olen vakuuttunut siitä, että olen formuloita seuraavia henkilöitä älykkäämpi, tasokkaampi, parempi etc. jaloja adjektiiveja...
...pitäisin kissoista, mutta olen niille aika allerginen :-(
Pikkupoikana Roope ja Nippo tulivat aina mun peiton alle nukkumaan ja pistivät pään tyynylle mun viereen. Ne olivat tosi mainioita katteja.
Narttukissa Nippo oli aivan mieletön hiirikissa, rotankin kun sai kynsiin niin silloin oli hampaat niskassa ja nirri pois. Roope oli paljon laiskempi kolli, en nähnyt hiirtä - paitsi kerran kiusasi pikku päästäistä.
Kyllä naiset on petoja. Miehet vain pikkuhäijyjä.