Mannerheimi ei ole antanut sellaista käskyä että ammutaan paikalla, punikki on tämän keksinyt.
Ammutaanpaikalla
marskinkannattaja
14213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
huono provo
Eipä niin. Mutta tuhansia ihmisiä ammuttiin kuitenkin "paikalla" kyseisen julistuksen "voimalla", eli "päällikön harkinnan mukaan". Siitähän se kansan suussa muuttui tuolle nimelle.
Hentilän mukaan erityisen tulkinnanvarainen oli ylipäällikön 25. helmikuuta 1918 antama ns. ”ammutaan paikalla” -julistus, joka jätti ratkaisuvallan kussakin tilanteessa paikalla olleelle korkeimmalle upseerille:
”Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.”
Hentilän mukaan tulkinnanvaraisesta ”ammutaan paikalla” -ohjeesta muodostui valkoisille savuverho, jonka suojassa voitiin panna toimeen valtaosa helmikuun ja toukokuun välisen ajan laittomista punaisten ampumisista.
https://demokraatti.fi/tallainen-oli-mannerheimin-ammutaan-paikalla-julistus-uutuuskirja-paljastaa-kuinka-ylipaallikon-taskussa-olivat-allekirjoitusta-vaille-valmiit-potkut/
Marhommppel olisi aivan hyvin voinut pitäytyä tsaaron ohjeessa, että punapäälliköt montun kätköihin.
Mannerheimia ei ollut olemassa. Lahtarin luoma valehenkilö.
Mannerheimi oli naistenmies.
julkkishomo.
Oletko nähnyt että hän on ollut miehen kanssa.
Niin. Tässäpä tämä kiusallinen paperi olisi taasen . Muistin wircistämisexi valkopestyille ja aivopestyille. Tehtyä ei saa tekemättömäksi .
Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.
Jokainen jolta 8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla.
Henkilöt, joiden oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme, vangitaan.
Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava. Kiireellisissä tapauksissa on kuitenkin suojeluskuntalainen oikeutettu omalla vastuullaan ryhtymään vangitsemiseen, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilaspäällystölle.
Vangitun kanssa on viipymättä toimitettava alustava kuulustelu joko vangitsemispaikalla tai missä rikos on tapahtunut. Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa. Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi.
Kun toiselta paikkakunnalta oleva henkilö on epäilyksen alaisena vangittu, on hän vartioituna lähetettävä kotipaikalleen, jossa hänen kanssaan on toimitettava kuulustelu ja meneteltävä edellä määrätyllä tavalla.
Kun vanki vartioituna lähetetään paikkakunnalta toiselle, pitää kirjallinen passitus ynnä tutkintopöytäkirja seurata mukana. Jos syytä siihen on, voidaan epäilyksen alainen henkilö määrätä oleskelemaan osoitetulla seudulla, uhalla että joka tätä määräystä vastaan rikkoo, hänet viipymättä vangitaan.
Erittäin tärkeissä tapauksissa valvonnan alaiseksi asetetun henkilön on määräaikana ilmoittauduttava asianomaisen siihen määräämälle viranomaiselle.
Jos rikos todistettavasti on tapahtunut vihollisen pakotuksesta, on tämä katsottava lieventäväksi asianhaaraksi.
Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa. Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa.
Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta.
Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi.
Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä.
Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, VANIGITTAKOON PÄÄLLIKÖN HARKINNAN MUKAAN.
Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen, määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi.
Seinäjoki, helmikuun 25 päivänä 1918.
G. Mannerheim.
Mikäs tässä lapussa oli kiusallista? Että noin helläkätisesti käskettiin kohdella sikailut ja murhaamiset aloittanutta paskasakkia?
Juuri näin. Murhaajia ei tarvitse sääliä , kuinka monta ihmistä olivat jo murhanneet.
Alkuperäisteksti on nykyään helposti löydettävissä. Erimielisyyttä voi syntyä siitä, mihin siinä kiinnitetään huomiota.
Nykypäivän ihmisoikeusmielessä arveluttavia ovat nämä kohdat:
"Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta." (= jokainen epäilty oli mahdollinen maanpetturi, joten parasta oli vangita varmuuden vuoksi mieluummin enemmän kuin vähemmän ihmisiä. Myös rauhallisina tunnettujen ihmisten vankileiriin passittaminen oli OK. Myös sodan ulkopuolelle jääneillä paikkakunnilla pidätettiin työväenliikkeen toimihenkilöitä. Rikossyytteitä ei tarvinnut yksilöidä - tiettyyn ryhmään kuuluminen riitti paitsi pidättämiseen, usein myös tuomioon.)
"VANGITTAKOON PÄÄLLIKÖN HARKINNAN MUKAAN." (=päällikkö sai valtuudet "harkita", että juuri nyt ei huvita ottaa vankeja)
"määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi"
(= koska ei voi puhua todellisesta oikeudenkäynnistä, ei niistä voinut koitua tuomioitakaan: takaportiksi annettiinkin, että jokaisen veriteon voi jälkeenpäin vääntää "hätäpuolustukseksi")
Mutta sitten paljon parjatun käskyn vähemmän puhuttu puoli:
"ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan."
(= kaikesta päätellen takautuvasti ei teloituksia saanut tehdä, vaan taistelutilanteessa tai todella välittömästi sen jälkeen. Tätä vahvistaa myös seuraava:
"8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla"
(= varoitus astuisi voimaan vasta 6.3. tai vieläkin myöhemmin. Jo saatuihin vankeihin tätä ei saisi takautuvasti soveltaa.)
"Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava."
(= vangin otto on heti toimitettava ylemmän päällystön tietoon. Edes suojeluskunnan päälliköllä ei ole valtuuksia päättää teloituksesta.)
"Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa. Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi."
(= kuulustelussa piti olla edes yksi laintuntija. Ei toteutunut esimerkiksi pienillä paikkakunnilla, jossa kenttäoikeuksien tuomiovaltaa piti kauppias, pankinjohtaja, apteekkari tai ison talon isäntä.)
"Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa. Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. "
(= sovittuun paikkaan valvonnan alaiseksi siirtäminen olisi riittänyt useimmissa tapauksissa. Läheskään kaikkia ei olisi tarvinnut lähettää vankileirille.)
"Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa."
(= edellä mainitut teot riittivät kesän-syksyn valtiorikosoikeuksissa teloittamisen syyksi. Mannerheimin käskyssä 26.2. riitti ko. henkilöiden pitäminen vartioituina tässä vaiheessa.)
"Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi."
(= paikallistasolla ei päätetä vangin elämästä ja kuolemasta.)
"Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä." (= sanoi Mannerheim. Noudatettiinko tätä määräystä paikallistasolla?)
"Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen,..." (= julkilausuma ei ollut kokonaan Mannerheimin kynästä, vaan kompromissi hänen ja suojeluskuntien edustajien vaatimusten välillä. Kentältä oli tullut tarve saada Päämajalta ohjeita vankien käsittelyä varten, sillä paikalliset suojeluskunnat olivat alkaneet liiaksi improvisoida vankien elämän ja kuoleman kysymyksissä. Väliaikaiset vanginsäilytystilat olivat myös täyttymässä, joten ohjeita isompiin yksiköihin kokoamiseen tarvittiin. )
Oikeusvaltiossa rikoksen tehneen teot tutkitaan, sitten asia käsitellään laillisessa tuomioistuimessa (ei missään kenttä'oikeuksissa') sekä tuomio pannaan täytäntöön. Päätöksestä voi oikeusvaltiossa valittaa korkeampaan asteeseen. Neuvostosysteemissä voittaiat tappoivat kyselemättä kenet halusivat. Suomessa oli käytössä sama systeemi vaikka aate ei ollut sama.