Mikä ero on...

Ei mitään eroa.
Kumpikin kuolee jossain vaiheessa elämää...

Isät eivät ole koskaan narsisteja, ainoastaan äidit...

Niin yleensä näissä jutuissa on kuitenkin kaksi osapuolta, on se äiti ja hänen aikuinen lapsensa.

Äidille jo aikuistuneetkin lapset ovat häneen lapsiaan, joista kannetaan huolta ja muistetaan iltarukouksessa lähettäen sen hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin, että kumpa lapsilla kaikki menisi hyvin.

Kuitenkin sen aikuisen lapsen pitäisi tuntea olevansa itse aikuinen. Ihminen joka valitsee itse, huolehtii itse omasta hyvinvoinnistaan ja päättää itse omasta elämästään.

Jos kovasti on ongelmia niin jonkinlainen konkreettinen etäisyydenotto saattaa olla tarpeen ja niitä omia ajatuksiaankin voi tarkkailla.

Ajattelenko minä äitiäni jatkuvasti silloinkin kun hän ei ole läsnä? Voisinko olla ajattelematta äitiäni ja kääntää ajatukseni muihin asioihin ? Itseeni, omaan elämääni ? Mitä/millaista elämää haluan elää?

Mitkä asiat kuuluvat äidille ja mitkä itselle. Onko äiti vastuussa vielä aikuisen lapsen henkilökohtaisesta hyvinvoinnista ?

Mielestäni tässä artikkelissa oli paljon semmosta jota voi pohtia omaan tilanteeseensa liittyen

https://www.baana.fi/irti-vanhempien-vallasta/

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin yleensä näissä jutuissa on kuitenkin kaksi osapuolta, on se äiti ja hänen aikuinen lapsensa.

Äidille jo aikuistuneetkin lapset ovat häneen lapsiaan, joista kannetaan huolta ja muistetaan iltarukouksessa lähettäen sen hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin, että kumpa lapsilla kaikki menisi hyvin.

Kuitenkin sen aikuisen lapsen pitäisi tuntea olevansa itse aikuinen. Ihminen joka valitsee itse, huolehtii itse omasta hyvinvoinnistaan ja päättää itse omasta elämästään.

Jos kovasti on ongelmia niin jonkinlainen konkreettinen etäisyydenotto saattaa olla tarpeen ja niitä omia ajatuksiaankin voi tarkkailla.

Ajattelenko minä äitiäni jatkuvasti silloinkin kun hän ei ole läsnä? Voisinko olla ajattelematta äitiäni ja kääntää ajatukseni muihin asioihin ? Itseeni, omaan elämääni ? Mitä/millaista elämää haluan elää?

Mitkä asiat kuuluvat äidille ja mitkä itselle. Onko äiti vastuussa vielä aikuisen lapsen henkilökohtaisesta hyvinvoinnista ?

Mielestäni tässä artikkelissa oli paljon semmosta jota voi pohtia omaan tilanteeseensa liittyen

https://www.baana.fi/irti-vanhempien-vallasta/

Lue lisää

Hyvä artikkeli mutta narsistisen vanhemman kanssa ainoa vaihtoehto on pysyä mahdollisimman kaukana henkisesti ja fyysisesti.

Ymmärrän "Äitejä" nimimerkkiä täysin.
Minulla on kattavampi kokemus asiasta kuin olen missään kertonut.
Asia on juuri kuten hän sanoo.
Kuviossa ei siinä mielessä on samalla tavalla kahta osapuolta kuin useimmissa muissa ihmissuhteissa. ..että tällainen narsistiäiti ei ole koskaan antanut lapsensa tulla toiseksi osapuoleksi samalla tavalla kuin ihmiset yleensä ovat toisia osapuolia ihmissuhteissa.
Narsistivanhempi voi tehdä se yksin kieltäytymällä 100 % kommunikoimasta toisen osapuolen kanssa.

Miksi Yhteenlaskutoimitus ikäänkuin "kiusaa" narsistiäitien lapsia kirjoittamalla jostain ikäänkuin rakkaudella huokailevista ja rukeilevista äideistä, joilla ei ole mitään tekemistä narsistiäitien kanssa ? Ihan kuin kiusallaan juuri siitö mitä narsistien lapsilla ei ole lainkaan eikä heillä ole sellaisesta mitään kokemusta. Eikö hän ole lainkaan ymmärtänyt narsismia oikeasti, vaikka on kirjoitellut täällä vuosikausia ?

poiuytrdfgh kirjoitti:

Miksi Yhteenlaskutoimitus ikäänkuin "kiusaa" narsistiäitien lapsia kirjoittamalla jostain ikäänkuin rakkaudella huokailevista ja rukeilevista äideistä, joilla ei ole mitään tekemistä narsistiäitien kanssa ? Ihan kuin kiusallaan juuri siitö mitä narsistien lapsilla ei ole lainkaan eikä heillä ole sellaisesta mitään kokemusta. Eikö hän ole lainkaan ymmärtänyt narsismia oikeasti, vaikka on kirjoitellut täällä vuosikausia ?

Lue lisää

Mitäs kiusaamista siinä on, jo aloittajakin toi esiin äidin kahdet kasvot/ajattelutavan , sen normaali äidin ja narsisti äidin.

On lupa puhua myös tavallisista ihmisistä/äideistä vaikka jotkut haluaisivat puhua vain narsisteista ikäänkuin he olisivat maailman ainoa ihmiset.

Toki narsistit itse tykkäävät jos vain heistä puhuttaisiin, kaikki huomio vain heille, niin sen parempi

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin yleensä näissä jutuissa on kuitenkin kaksi osapuolta, on se äiti ja hänen aikuinen lapsensa.

Äidille jo aikuistuneetkin lapset ovat häneen lapsiaan, joista kannetaan huolta ja muistetaan iltarukouksessa lähettäen sen hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin, että kumpa lapsilla kaikki menisi hyvin.

Kuitenkin sen aikuisen lapsen pitäisi tuntea olevansa itse aikuinen. Ihminen joka valitsee itse, huolehtii itse omasta hyvinvoinnistaan ja päättää itse omasta elämästään.

Jos kovasti on ongelmia niin jonkinlainen konkreettinen etäisyydenotto saattaa olla tarpeen ja niitä omia ajatuksiaankin voi tarkkailla.

Ajattelenko minä äitiäni jatkuvasti silloinkin kun hän ei ole läsnä? Voisinko olla ajattelematta äitiäni ja kääntää ajatukseni muihin asioihin ? Itseeni, omaan elämääni ? Mitä/millaista elämää haluan elää?

Mitkä asiat kuuluvat äidille ja mitkä itselle. Onko äiti vastuussa vielä aikuisen lapsen henkilökohtaisesta hyvinvoinnista ?

Mielestäni tässä artikkelissa oli paljon semmosta jota voi pohtia omaan tilanteeseensa liittyen

https://www.baana.fi/irti-vanhempien-vallasta/

Lue lisää

Lässyn lässyn...et tiedä mitään narsistiäideistä. Ehkä olet itse sellainen.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Miksi Yhteenlaskutoimitus ikäänkuin "kiusaa" narsistiäitien lapsia kirjoittamalla jostain ikäänkuin rakkaudella huokailevista ja rukeilevista äideistä, joilla ei ole mitään tekemistä narsistiäitien kanssa ? Ihan kuin kiusallaan juuri siitö mitä narsistien lapsilla ei ole lainkaan eikä heillä ole sellaisesta mitään kokemusta. Eikö hän ole lainkaan ymmärtänyt narsismia oikeasti, vaikka on kirjoitellut täällä vuosikausia ?

Lue lisää

"Eikö hän ole lainkaan ymmärtänyt narsismia oikeasti, vaikka on kirjoitellut täällä vuosikausia ? "

Eikös todellisuudessa tarvita juuri se 24/7 yhdessä olo, että voi ylipäänsä tajuta, mitä narsismi on? Tämä kokemus on varmasti narsistivanhemman ja lapsen välillä aivan selviö, aivan samoin kuin oikeassa parisuhteessa, olkoon avo tai avio. Tapailusuhteessa, jossa hetken miellytät toista, kun tapaa, voi todellisuudessa ollankin tekemissä vain ihan jonkun muun kanssa useimmiten kuin perinteisen narsistin, toki voi narsistikin olla. Tämä on se seikka, joka itseäni ärsyttää erityisesti, kun tapailusuhteessa asiat eivät mene, kuten prinsessat haluavat, niin välittömästi siitä ihanasta ikävöinnin kohteena olevasta prinssistä kiiltävine kilpineen tulee muutaman taikayön jälkeen narsisti.

xxx0 kirjoitti:

Lässyn lässyn...et tiedä mitään narsistiäideistä. Ehkä olet itse sellainen.

Jahas vaihdoit nimerkkiä, mutta joo, tutustuttu on aiheeseen. Tässä ny vaikka malliksi mistä olen tietojani hankkinut

http://narskulandia.blogspot.com/2014/02/narsisti-aiti.

Myös tämä kirja on tullut luettua

htmlhttps://www.booky.fi/tuote/mcbride_karyl/enko_koskaan_ole_tarpeeksi_hyva_kuinka/9789525613964

Lisäksi naisen narsmista löytyy juttua yllin kyllin ja ns. viralliset kriteerit ovat laadittu narsistista sen kummemmin sukupuolta erottelematta.

Myös tällä palstalla on ollut paljon hyvääkin luettavaa tästäkin aiheesta Ja jos elävästä elämästä puhutaan, niin olen tuntenut yhden narsisti äidin, nykyisin jo edesmennen, hän ei kuitenkaan ollut oma äitini.

Muistaakseni olen myös tehnyt aikoinaan aloituksenkin naisen narsismista ja olettavasti vielä äiti ihminen on yhtäkuin nainen, vaikka noi sukupuoli identiteetit ovatkin moninaistuneet.

Mutta joo, usein olen tuonut esille sitä omaakin päätä kannataa joskus tutkia, jos päähän ei mahdu mitään muuta kuin se narsisti, varsinkin jos mielensä pahoittaa jo siitä, että joku toinen puhuu normaaileista äideistä.

No voihan tääkin episodi toki johtua vain huomion hakemisesta ja on tehty tikusta asiaa.

hunajapesälläsurisee kirjoitti:

"Eikö hän ole lainkaan ymmärtänyt narsismia oikeasti, vaikka on kirjoitellut täällä vuosikausia ? "

Eikös todellisuudessa tarvita juuri se 24/7 yhdessä olo, että voi ylipäänsä tajuta, mitä narsismi on? Tämä kokemus on varmasti narsistivanhemman ja lapsen välillä aivan selviö, aivan samoin kuin oikeassa parisuhteessa, olkoon avo tai avio. Tapailusuhteessa, jossa hetken miellytät toista, kun tapaa, voi todellisuudessa ollankin tekemissä vain ihan jonkun muun kanssa useimmiten kuin perinteisen narsistin, toki voi narsistikin olla. Tämä on se seikka, joka itseäni ärsyttää erityisesti, kun tapailusuhteessa asiat eivät mene, kuten prinsessat haluavat, niin välittömästi siitä ihanasta ikävöinnin kohteena olevasta prinssistä kiiltävine kilpineen tulee muutaman taikayön jälkeen narsisti.

Lue lisää

Sinulle hunajapesä tekee mieli muistuttaa, että ihan julksuudessa/oikeudessakin on puitu ns. työpaikkanarsistien tekosia.

Myös on tarinoita narsisti naapureista, ystävistä jne.

Harva kuitenkaan viettänyt aikaa 24/7 tai on ollut avio/avoliitossa pomonsa tai työkaverinsa kanssa.

Ettei ole mitään syytä vähätellä kenenkään kokemuksia, vaikka itse ny siellä hunajapesällä hurisikin 24/7

Mutta oleellista on että narsistivanhempien perheessä ei ole samassa perheessä sitä ei -natrsistivanhempien perheen dynamiikkaa, niin miksi sekoittaa se siihen samaan ? Sitä ihmettelin luureissakin.
Joissain perheissä rukoilevat äidit huokailee rakkaudesta ja toisissa äiti sanoo: !Semmosella rakkaudella ei ole mitään virkaa ja minun päämääräni ovat sitten AIIIIIVAN toisenlaisia kuin Jumalaa kohti elämäminen. Ja tämä sitten ei koskaan tule muuttumaan että sitä on turha odottaa !!!!"
Miten voit loogisesti yhdistää nuo samaan paikkaan ?

poiuytrdfgh kirjoitti:

Mutta oleellista on että narsistivanhempien perheessä ei ole samassa perheessä sitä ei -natrsistivanhempien perheen dynamiikkaa, niin miksi sekoittaa se siihen samaan ? Sitä ihmettelin luureissakin.
Joissain perheissä rukoilevat äidit huokailee rakkaudesta ja toisissa äiti sanoo: !Semmosella rakkaudella ei ole mitään virkaa ja minun päämääräni ovat sitten AIIIIIVAN toisenlaisia kuin Jumalaa kohti elämäminen. Ja tämä sitten ei koskaan tule muuttumaan että sitä on turha odottaa !!!!"
Miten voit loogisesti yhdistää nuo samaan paikkaan ?

Lue lisää

No ko. aloittaja ny tahtoi pohtia noita normaali äidin ja narsisti äidin eroja.

Ei siinä sen kummempaa, en näe mitään syytä pahoittaa mieltään jos puhutaan myös normaaleista äideistä, jos ja kun tarkoitus on pohtia eroja.

Muutenkin aloitus "Mikä ero on normaalilla äidillä ja narsistiäidillä? "on ollu jo tuos jonkun päivän ja sisältää ajatuksen, et normaali äiti ajattelee perhettään

Munkin kommentti on eiliseltä, et mikähän ny taas tänään saattoi saada aikaan sen pahanmielen, niin että piti se yhteenlaskutoimituksen seitsemän vuotta sitten päättynyt tapailusuhdekin vetää esiin todisteeksi jostain, vaikka aloituksen aihe ny oli jotain ihan muuta

Joskus on kyl hirveen vaikee uskoo, et vastapuolella olis aikuinen ihminen

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No ko. aloittaja ny tahtoi pohtia noita normaali äidin ja narsisti äidin eroja.

Ei siinä sen kummempaa, en näe mitään syytä pahoittaa mieltään jos puhutaan myös normaaleista äideistä, jos ja kun tarkoitus on pohtia eroja.

Muutenkin aloitus "Mikä ero on normaalilla äidillä ja narsistiäidillä? "on ollu jo tuos jonkun päivän ja sisältää ajatuksen, et normaali äiti ajattelee perhettään

Munkin kommentti on eiliseltä, et mikähän ny taas tänään saattoi saada aikaan sen pahanmielen, niin että piti se yhteenlaskutoimituksen seitsemän vuotta sitten päättynyt tapailusuhdekin vetää esiin todisteeksi jostain, vaikka aloituksen aihe ny oli jotain ihan muuta

Joskus on kyl hirveen vaikee uskoo, et vastapuolella olis aikuinen ihminen

Lue lisää

Mikä ihmeen tapailusuhde?

kysyyuuno kirjoitti:

Mikä ihmeen tapailusuhde?

Googlettamalla löytyy tietoa/paljon luettavaa tästäkin aiheesta jos ei ole ennestään tuttu termi

Ja kaikkein surullisinta on, että narsistiäidin lapsena voi joutua elämään aivan liian pitkään ennen kuin ymmärtää, mistä on kyse. Voi olla, että havahtuu siihen vasta liki viisikymppisenä, että on vain kilttinä tyydyttänyt äitinsä tarpeita ja elänyt sillä tavoin kuin hän on kaiken hyväksynyt, mahdollisesti kilttinä vielä avioitunut narsistin kanssa. Vitsin varjolla tehty pilkka niin äidin kuin miehen taholta, jonka on kuvitellut olevan jotenkin asiaan kuuluvaa, vaikkei se olekaan. Shokkiherätys, kun tuo iskee tajuntaan.

Erittäin kuvaava kirjoitus. Juuri noin ne menee. Minäkin palasin antamaan äidilleni energiaa koska hän vaikutti kuolevan ilman sitä. Ja sitten jotkut ihmettelee miksi viisikymmpinen koko aika ajattelee äitiään. No pitääkseen äidin hengissä. Äiti todella näytti olevan kuolemaisillaan. Ja oliko se sitten sattumaa, että kun menin omasta tahdosta antamaan vaikka sitten narsistin foodia, niin nyt äidillä on vähän enemmän elämänenergiaa. Vaikka hän väittää että nämä eivät iolleet seurausta toisistaan. Mutta silminnähden tuo tapahtui.

Jos esim. Yhteenlaskutoimitus on niin kylmä ihminen, että voisi jättää miltei kuolevan ihmisen kuolemaan kuten mulle tehtiin eikä hän näe siinä mitään väärää, niin mä en voi olla niin kylmä että jättäisin vanhaa psykopaattiakaan kuolemaan, jos mulla on mitään asian eteen tehtävissä, VAIKKA hän olisi itse jättänyt mut aiemmin kuolemaan.

Tuossa kirjoituksessasi on perää. Narsistiäiti ei anna lapsilleen tilaa luonnolisen kehityksen kautta selviytyä aikuiseksi. Lapsen on ikäänkuin repäistävä itsensä irti siitä symbioosista, vaikka muuttamalla kauas toiselle puolelle maapalloa ja vielä erikoisiin olosuhteisiin jonnekin bambumajaan, jonne narsistiäiti ei pääse häiritsemään. Ei häiritsemään, ei tirkistelemään ja ohjailemaan lapsensa elämää.
Narsisti äiti on aina parempi kuin lapsensa. Tämän voikin huomata siinä, että hän alkaa kilpailemaan tyttölapsensa kanssa ulkonäköasioissa. Narsistiäiti pukeutuu teiniksi, jotta siinäkin voittaisi tyttärensä. Aina pitää kilpailla ja voittaa.

Narsistin ympärillä ovat häntä rakastavat ja välittävät ihmiset, narsisti tekee kaikkensa saadakseen heille pahan olon. Siinä on se koukku, joka pitää uhrit kiinni narsistissa. Nämä ihmiset mahdollistavat narsistin vallan. Jos kukaan ei välittäisi millään tavalla narsistista, hänestä tulisi raadollinen ihminen eikä mikään kuningatar. Mutta juuri se että narsisti on jo narsisti, kun lapsi syntyy ja narsisti kasvattaa lapsensa kuten narsisti kasvattaa, tekee lapsesta myöhemmin joko palvelijan tai hylkiön. Jos lapsi tottelee ts. on me henkinen yhteistyöntekijä luonnostaan , lapsesta tulee silloin henkilökohtainen palvelija, narsisti sanoo: meillä on ongelma kun hänellä itsellään on ongelma, mutta hän langettaa oman ongelmansa myös sen lapsen ylle. Lapsi saa hoitaa yhteisen ongelman. Nimenomaan tässä on lapsi joka menestyisi yhteistyöntekijänä muuallakin, mutta narsistiäiti kaappaa lapsensa itselleen koska tämä lapsi huomaa ja auttaa monesti kun huomaa ongelmat jo ennakkoon, hän on kaikkein paras apulainen narsistillekin. Jos lapsi ei tottele, narsistiäiti vaatii, pyytää ja komentaa ja todennäköisesti tuo lapsi ei kestä tilannetta joten pakenee kotoaan niin pian kuin mahdollista. Hylkiölapsi saa rakentaa siten elämänsä itse. Monesti se on onni että pääsee narsistista eroon ajoissa.

Ensimmäinen noista on kultainen lapsi ja toinen on hylkiö. Kultainen lapsi on narsistille kultainen siitä syystä että hän monesti huomaa ja reagoi jo narsistin tarpeisiin ennakolta, juuri niinkuin ihanteellisessä yhteistyössä vaaditaan. Häntä ei tarvitse komentaa. Ehkä siitä syystä hylkiölapsille jää sellainen mielikuva että hänelle huudettiin häneltä vaadittiin mutta sitten suosikilta ei. Asiaa pitää ajatella niin että ei sellaiselle tarvitse huutaa tai komentaa joka tekee luonnostaan. Sellaista narsisti on vaille. Mutta narsistiäiti on petollinen yhteistyökumppani hän ryhtyy vedättämään jollakin lailla myös sitäkin lasta, joka hänta auttaisi ja kasaa hänelle kuormat ja vastuut ja itselleen ottaa vain hedelmät yksipuolisesta yhteistyöstä. Lopulta välit menee suosikkilapsen kanssa. Sitten auttajiksi kelpaavat entiset hylkiötkin.

ikävääelämääseon kirjoitti:

Tuossa kirjoituksessasi on perää. Narsistiäiti ei anna lapsilleen tilaa luonnolisen kehityksen kautta selviytyä aikuiseksi. Lapsen on ikäänkuin repäistävä itsensä irti siitä symbioosista, vaikka muuttamalla kauas toiselle puolelle maapalloa ja vielä erikoisiin olosuhteisiin jonnekin bambumajaan, jonne narsistiäiti ei pääse häiritsemään. Ei häiritsemään, ei tirkistelemään ja ohjailemaan lapsensa elämää.
Narsisti äiti on aina parempi kuin lapsensa. Tämän voikin huomata siinä, että hän alkaa kilpailemaan tyttölapsensa kanssa ulkonäköasioissa. Narsistiäiti pukeutuu teiniksi, jotta siinäkin voittaisi tyttärensä. Aina pitää kilpailla ja voittaa.

Lue lisää

semmonenkin aika oli kun äitini kävi ikkunan takana tirkistelemässä. siitä on jo aikaa enemmän.
Ja sitä aiemmin äiti just seurasi minua kaikkialle ja menin sitten erikoisempiinkin paikkoihin mihin äiti ei ihan osannut seurata perässä. Kun olin nuori ja ihmiset kiinnostuneita minusta äiti seurasi kaikkialle, tuli samoihin harrastuksiin minun tilalta jne.

Muut siis suojelevat tälläistä häiriöyksilöä ja se on sama kuin suojelisi jotain tarttuvan taudin saanutta ettei sairaus tulisi julki eikä sairaan tarvitsisi mennä hoitoon. Ne jotka sairasta suojelevat, sairastuvat sitten itse samaan tautiin.

Bittix kirjoitti:

Muut siis suojelevat tälläistä häiriöyksilöä ja se on sama kuin suojelisi jotain tarttuvan taudin saanutta ettei sairaus tulisi julki eikä sairaan tarvitsisi mennä hoitoon. Ne jotka sairasta suojelevat, sairastuvat sitten itse samaan tautiin.

Lue lisää

Niin itsellä kokemusta tuosta alkoholismi puolesta.

Hyvin pitkään kannoin myös itse syyllisyyttä siitä, että olin itse toiminut ns. juomisen mahdollistajana huolehtiessani kaikesta

Mutta eihän sitä voi enää jälkeenpäin tietää, kuin olis käyny vaikka olisin ollu toisenlainen. Ainakaan tauti ei ole parantunut, vaikka en enää kuviossa mukana olekkaan.

Ihan ookoo välit meillä kuitenkin nykyään on, ei enää ole vuosiin häirinnyt, mutta tavatessa tullaan kyllä normaalisti juttuun ja hän oli ensi rakkauteni, lasteni isä, että pieni osa sydämestä huokailee sinne jonnekkin hänen puolestaan

Alkoholisteille ei auttaisi kuin pakkopaita, jos sekään. Alkoholisti on äärimmäisen itsekäs kuten narsistikin, jos muilla olisi todella heille väliä, he lopettaisivat. Suurin voima on se, joka ihmistä vie...Heillä on omia ongelmia, siis muita kuin tuo alkoholisti tai narsismi joka on heidän ongelmiensa näkyvä lopputulos. Narsismi tai alkoholismi on kuin kaikkien ongemien kooste. He kattavat pöydän omilla ongelmillaan, heitä ei kiinnosta mitä ongelmia muilla on. Siksi he eivät myöskään ymmärrä itse aiheuttavansa muille ongelmia. He painivat vain omien ongelmiensa kanssa. He ovat saavuttaneet kuin tasapainon ongelmiensa kanssa kun he ovat tulleet narsisteiksi tai alkoholisteiksi. Sairaudet kompensoivat ne huonot asiat. Tilanne on tavallaan vakaa. Eikä heillä ole rohkeutta astua uuteen tilanteeseen, ettei kaikki keikahtaisi. Vain tietyillä on rohkeus. Kun alkoholismi etenee pidemmälle, on se sama kuin uppoaisi syvemmälle suohon. Mitä syvemmällä suossa on, sen enemmän se vaatisi itseltä päästä sieltä ylös. Läheiset pystyvät ojentamaan hänelle vain narun jonka toinen pää on kiinni jossakin tukevassa, mutta itse pitää sieltä itsensä vetää ylös, annettua narua käyttäen. Narsismi ja alkoholisimi pitäisi purkaa osiin ja seurata lankoja mihin ne johtavat. Mutta se todellisuus mitä aiemmin on tapahtunut, ei ehkä paljastu ikinä, he saattavat keksiä tarinaa tai jättää sellaista jotain kertomatta jota eivät ole silloin tajunneet tapahtuvan.

Oletko alkoholisti?
Kerrotko kokemuksen syvällä rintaäänellä?

Kysynvaan kirjoitti:

Oletko alkoholisti?
Kerrotko kokemuksen syvällä rintaäänellä?

En ole enkä ole ollut alkoholisti. Minä vain tiedän nuo asiat.

Niinpä, alkoholisti ei voi tietää itsestään mitään koska alkoholistit on valehtelijoita. Siksi alkoholisti ei voi määritellä itseään. Tämän olen huomannut jokaisella alkoholistilla joista rakkain ja tuskallisin on oma lapseni. Täydellisen itsekkäitä, omahyväisiä ja välinpitämättömiä ihmisiä jotka valehtelee ja pettää surutta, loisii ja manipuloi omaksi hyödykseen. Varastaa ja kieroilee mutta mitään empatiaa heillä ei ole perhettään kohtaan ei edes omia lapsiaan kohtaan.

Sinun Yyttåååå kannattaa pyrkiä siinä tapauksessa äidistäsi eroon ja antaa äidillesi se elämä.

Gonåc kirjoitti:

Sinun Yyttåååå kannattaa pyrkiä siinä tapauksessa äidistäsi eroon ja antaa äidillesi se elämä.

Niin kuin kävi varmaan ilmi, olen se äiti. Voisihan lapsukainen ehkä myös aikuistua ja lopettaa kitinän. Vinkkinä kerron, että sen edellytys ei ole välien poikki laittaminen tai "etäisyyden ottaminen". Tai mikään muukaan narsistinen temppu.

Kaikista säälittävimpiä (tympeimpiä) täällä on 50-60 vuotiaat emännät, jotka itkee, että äitini oli narsisti. Se on kuulkaas aivan oma vika tai tekosyiden etsimistä, jos siihen ikään mennessä ei päätään ole hoitanut järjestykseen. Siinäkin luultavasti harvinaisessa tapauksessa, että se äiti olisi todella ollut narsisti.

Yyttåååä kirjoitti:

Kaikista säälittävimpiä (tympeimpiä) täällä on 50-60 vuotiaat emännät, jotka itkee, että äitini oli narsisti. Se on kuulkaas aivan oma vika tai tekosyiden etsimistä, jos siihen ikään mennessä ei päätään ole hoitanut järjestykseen. Siinäkin luultavasti harvinaisessa tapauksessa, että se äiti olisi todella ollut narsisti.

Lue lisää

Säälittävämpiä ovat vain äidit, jotka täällä itkevät että lapseni on narsisti ja äidin täytyisi hoitaa lapsensa talous-, parisuhde-, opiskelu asiat. Etkö tajua että sitä nyt niität mitä olet kylvänyt. Jos pentu vielä kaksvitosena on tuollainen, on syy sinussa eikä lapsessa. Itse olet hänet kai kasvattanut?

Äitisi_täällä kirjoitti:

Säälittävämpiä ovat vain äidit, jotka täällä itkevät että lapseni on narsisti ja äidin täytyisi hoitaa lapsensa talous-, parisuhde-, opiskelu asiat. Etkö tajua että sitä nyt niität mitä olet kylvänyt. Jos pentu vielä kaksvitosena on tuollainen, on syy sinussa eikä lapsessa. Itse olet hänet kai kasvattanut?

Lue lisää

Isänsä kasvatti.

Yyttåååå kirjoitti:

Isänsä kasvatti.

juu..juu, ethän se tietenkään sinä ollut...

Buttepozzu kirjoitti:

juu..juu, ethän se tietenkään sinä ollut...

Isin äiti -mummi siis- on ehta narsisti ja isi narsistin lapsi. Ei tämä ole ollut helppoa mutta näyttää periytyvän jollakin tapaa.

Juu tuo on nähty tälläkin palstalla jo moneen kertaan, kuinka aikuinen ihminen ei ole eriytynyt vanhemmistaan, vaan roikkuu siinä lapsuuden aiheuttamassa traumassaan loputtomasti.

napanuorankatkaisu kirjoitti:

Juu tuo on nähty tälläkin palstalla jo moneen kertaan, kuinka aikuinen ihminen ei ole eriytynyt vanhemmistaan, vaan roikkuu siinä lapsuuden aiheuttamassa traumassaan loputtomasti.

Lue lisää

Niin, en tiedä teenkö nyt jonkin rikoksen kun kopion pienen pätkän jonkun toisen ihmisen kommentista tuolta toisaalta, mutta sopinee tähän aiheeseen/tähän kohtaan

"Kun rohkeasti otin esiin lapsuuteni tapahtumat, niin äitini ilmoitti, ettei tarvitse olla enää missään yhteyksissä ja se oli lopulta oikein vapauttavaa."

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15256069/persoonallisuushairion-periytyminen

Käykää lukemassa linkistä ko. henkilön kommentti konaisuudessaan

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, en tiedä teenkö nyt jonkin rikoksen kun kopion pienen pätkän jonkun toisen ihmisen kommentista tuolta toisaalta, mutta sopinee tähän aiheeseen/tähän kohtaan

"Kun rohkeasti otin esiin lapsuuteni tapahtumat, niin äitini ilmoitti, ettei tarvitse olla enää missään yhteyksissä ja se oli lopulta oikein vapauttavaa."

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15256069/persoonallisuushairion-periytyminen

Käykää lukemassa linkistä ko. henkilön kommentti konaisuudessaan

Lue lisää

Siinä olikin paljon kiinnostampaa kirjoittelua juuri siitä persoonallisuushäiriön periytyvyydestä kasvuympäristön myötä, ei lainkaan tuulesta temmattua. Muistaakseni olen jostakin lukenut, että tyypillisin peritymisreitti näissäkin on äidiltä pojalle.

perityvyyttäkö kirjoitti:

Siinä olikin paljon kiinnostampaa kirjoittelua juuri siitä persoonallisuushäiriön periytyvyydestä kasvuympäristön myötä, ei lainkaan tuulesta temmattua. Muistaakseni olen jostakin lukenut, että tyypillisin peritymisreitti näissäkin on äidiltä pojalle.

Lue lisää

Siitä käyttäytymismallista voi myös oppia pois, jos on halua.

perityvyyttäkö kirjoitti:

Siinä olikin paljon kiinnostampaa kirjoittelua juuri siitä persoonallisuushäiriön periytyvyydestä kasvuympäristön myötä, ei lainkaan tuulesta temmattua. Muistaakseni olen jostakin lukenut, että tyypillisin peritymisreitti näissäkin on äidiltä pojalle.

Lue lisää

Niin tyypillisesti narsistiperheissä äiti nostaa pojan jalustalle ja tytär saa tuntea olevansa pelkkä mitättömyys.

Myös naispuoliset narsistit vihaavat muita naisia, mikä tosin on kummallista, mutta kaiketi se on se kilpailu asetelma joka taustalla vaikuttaa, kun tytär vanhetessaan kasvaa ja kaunistuu, siinäkuin äiti vanhenee ja rapistuu.

omavalinta kirjoitti:

Siitä käyttäytymismallista voi myös oppia pois, jos on halua.

Tiedän tasan tarkkaan sen vaikeuden, koska olen siitä poisoppinut. Mutta juju piileekin siinä, että pitää tulla riittävästi elämän kokemusta, todennäköisesti vielä kriisi, joka ikäänkuin laukaisee kaiken. Kuinka helposti me uskommekaan, mitä meille suolletaan siitä, miten pitää elämäänsä elää puolisona, ystävänä, vanhempana jne. Oikeastaan vasta siinä myöhäisemmässä keski-iässä alkaa kyseenalaistaminen.

joopajooniin kirjoitti:

Tiedän tasan tarkkaan sen vaikeuden, koska olen siitä poisoppinut. Mutta juju piileekin siinä, että pitää tulla riittävästi elämän kokemusta, todennäköisesti vielä kriisi, joka ikäänkuin laukaisee kaiken. Kuinka helposti me uskommekaan, mitä meille suolletaan siitä, miten pitää elämäänsä elää puolisona, ystävänä, vanhempana jne. Oikeastaan vasta siinä myöhäisemmässä keski-iässä alkaa kyseenalaistaminen.

Lue lisää

"Mutta juju piileekin siinä, että pitää tulla riittävästi elämän kokemusta, todennäköisesti vielä kriisi, joka ikäänkuin laukaisee kaiken"

Kyllä joo, minulla se tapahtui neljänkympin kieppeissä jolloin aloin kyseenalaistamaan omaa toimintaani ja valintojani.

No siihen meni vuosia ja ajattelin, et oon sitte valmis maailmaan, mut ihan niin ei käyny. Se minkä tiesin teoriassa, ei kuitenkaan todentunut oikeassa elämässä.

Että vielä kerran piti päätään hakata seinään noin kuvaannollisesti. No ehkä tää alkava vanhuus on sit seesteisempi

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mutta juju piileekin siinä, että pitää tulla riittävästi elämän kokemusta, todennäköisesti vielä kriisi, joka ikäänkuin laukaisee kaiken"

Kyllä joo, minulla se tapahtui neljänkympin kieppeissä jolloin aloin kyseenalaistamaan omaa toimintaani ja valintojani.

No siihen meni vuosia ja ajattelin, et oon sitte valmis maailmaan, mut ihan niin ei käyny. Se minkä tiesin teoriassa, ei kuitenkaan todentunut oikeassa elämässä.

Että vielä kerran piti päätään hakata seinään noin kuvaannollisesti. No ehkä tää alkava vanhuus on sit seesteisempi

Lue lisää

Ai, no jo on ollut pitkään teillä tottumusta ja tapaa. Itse aukesi jo lapsena moni asia kummasteltavaksi. No siinähän kummastelin sitten yksikseni.

Narsisti on se sairas osapuoli. Sairaus ei ole ihmisen oma valinta eikä ihmisen oma vika. Narsismiin kuuluu, että omaa vajavaisuutta ei voi kohdata, koska se on niin kipeä asia. Siksi narsisti esittää tervettä.

Narsisti ei saanut lapsena huomiota, ei rakkautta eikä hyväksyntää. Hänen itkuunsa ei vauvana vastattu eikä häntä pidetty lapsena sylissä. Häntä ei autettu eikä tuettu, ei katsottu ihaillen eikä hänen tarpeistaan oltu kiinnostuneita. Vanhemmat olivat ehkä lapsuudessaan haavoittuneita tunnevammaisia, ehkä heillä oli mielenterveyden ongelmia, päihderiippuvuus tai he olivat muuten sairaita, ehkä narsisteja. Kiitosta narsistille tuli lapsena korkeintaan ehkä koulussa opettajalta jos sai hyvän numeron ja arvostusta sai kun menestyi jossain kilpailussa ja voitti muut. Hänestä kasvoi kova ihminen, joka uskoo että rakkaus ja kunnioitus pitää ansaita olemalla muita parempi. Hän ei siedä heikkoutta, koska se herättää liian kipeitä tunteita. Hän käyttää hyväkseen ja kiusaa, jotta kaikki uskoisivat, että hän on vahva eikä heikko. Narsisti on narsistisesti haavoittunut ihminen, jonka auttaminen on liian myöhäistä..

Narsistin lapsesta tulee itsestäänkin helposti narsisti. Narsisti syyttää aina muita. Paraneminen alkaa siitä, että uskaltaa tunnistaa itsessään sen heikon ja tarvitsevan lapsen. Jos tähän pystyt, niin ole onnellinen, että lapsuudessasi kaikki aikuiset eivät olleet narsistisesti haavoittuneita, ja sen vuoksi sinä säästyit narsismilta.

asiaanarsismista kirjoitti:

Narsisti on se sairas osapuoli. Sairaus ei ole ihmisen oma valinta eikä ihmisen oma vika. Narsismiin kuuluu, että omaa vajavaisuutta ei voi kohdata, koska se on niin kipeä asia. Siksi narsisti esittää tervettä.

Narsisti ei saanut lapsena huomiota, ei rakkautta eikä hyväksyntää. Hänen itkuunsa ei vauvana vastattu eikä häntä pidetty lapsena sylissä. Häntä ei autettu eikä tuettu, ei katsottu ihaillen eikä hänen tarpeistaan oltu kiinnostuneita. Vanhemmat olivat ehkä lapsuudessaan haavoittuneita tunnevammaisia, ehkä heillä oli mielenterveyden ongelmia, päihderiippuvuus tai he olivat muuten sairaita, ehkä narsisteja. Kiitosta narsistille tuli lapsena korkeintaan ehkä koulussa opettajalta jos sai hyvän numeron ja arvostusta sai kun menestyi jossain kilpailussa ja voitti muut. Hänestä kasvoi kova ihminen, joka uskoo että rakkaus ja kunnioitus pitää ansaita olemalla muita parempi. Hän ei siedä heikkoutta, koska se herättää liian kipeitä tunteita. Hän käyttää hyväkseen ja kiusaa, jotta kaikki uskoisivat, että hän on vahva eikä heikko. Narsisti on narsistisesti haavoittunut ihminen, jonka auttaminen on liian myöhäistä..

Narsistin lapsesta tulee itsestäänkin helposti narsisti. Narsisti syyttää aina muita. Paraneminen alkaa siitä, että uskaltaa tunnistaa itsessään sen heikon ja tarvitsevan lapsen. Jos tähän pystyt, niin ole onnellinen, että lapsuudessasi kaikki aikuiset eivät olleet narsistisesti haavoittuneita, ja sen vuoksi sinä säästyit narsismilta.

Lue lisää

Hyvää asiaa narsismista tuli tässä

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Hyvää asiaa narsismista tuli tässä

Minä en käsitä mikä ihme näissä ns. narsisteissa oikein kiinnostaa. onko se se, kun ollaan niin uhriutuneita, eikä osata jatkaa elämäänsä eteen päin ilman tätä haukuttua narsistia. Vittumaisista henkilöistä tulee pyrkiä eroon, eikä jauhaa heistä jatkuvasti mielessään mitä se on joskus tehnyt, tai jättänyt tekemättä.

ollaanniinuhriutuneita kirjoitti:

Minä en käsitä mikä ihme näissä ns. narsisteissa oikein kiinnostaa. onko se se, kun ollaan niin uhriutuneita, eikä osata jatkaa elämäänsä eteen päin ilman tätä haukuttua narsistia. Vittumaisista henkilöistä tulee pyrkiä eroon, eikä jauhaa heistä jatkuvasti mielessään mitä se on joskus tehnyt, tai jättänyt tekemättä.

Lue lisää

No tässä ketjussa ny puhetta enimmäkseen äidistä.

Toki äidistäkin eroon pääsee ainakin fyysisesti, mutta sillä äidillä/lapsuudella on valtava vaikutus millaiseksi aikuiseksi lapsi kasvaa.

Ei se välttämättä niin helppoa ole olla ajattelematta juurikin tuon vaikutuksen vuoksi. Monet ovat saattaneet traumatisoitua niin, että aikuisena sitten se psyyke ei ihan kunnossa ole.

asiaanarsismista kirjoitti:

Narsisti on se sairas osapuoli. Sairaus ei ole ihmisen oma valinta eikä ihmisen oma vika. Narsismiin kuuluu, että omaa vajavaisuutta ei voi kohdata, koska se on niin kipeä asia. Siksi narsisti esittää tervettä.

Narsisti ei saanut lapsena huomiota, ei rakkautta eikä hyväksyntää. Hänen itkuunsa ei vauvana vastattu eikä häntä pidetty lapsena sylissä. Häntä ei autettu eikä tuettu, ei katsottu ihaillen eikä hänen tarpeistaan oltu kiinnostuneita. Vanhemmat olivat ehkä lapsuudessaan haavoittuneita tunnevammaisia, ehkä heillä oli mielenterveyden ongelmia, päihderiippuvuus tai he olivat muuten sairaita, ehkä narsisteja. Kiitosta narsistille tuli lapsena korkeintaan ehkä koulussa opettajalta jos sai hyvän numeron ja arvostusta sai kun menestyi jossain kilpailussa ja voitti muut. Hänestä kasvoi kova ihminen, joka uskoo että rakkaus ja kunnioitus pitää ansaita olemalla muita parempi. Hän ei siedä heikkoutta, koska se herättää liian kipeitä tunteita. Hän käyttää hyväkseen ja kiusaa, jotta kaikki uskoisivat, että hän on vahva eikä heikko. Narsisti on narsistisesti haavoittunut ihminen, jonka auttaminen on liian myöhäistä..

Narsistin lapsesta tulee itsestäänkin helposti narsisti. Narsisti syyttää aina muita. Paraneminen alkaa siitä, että uskaltaa tunnistaa itsessään sen heikon ja tarvitsevan lapsen. Jos tähän pystyt, niin ole onnellinen, että lapsuudessasi kaikki aikuiset eivät olleet narsistisesti haavoittuneita, ja sen vuoksi sinä säästyit narsismilta.

Lue lisää

Tämä maailma on kyllä vähän sellainen että jos täällä ryhtyy omia heikkouksiaan esittelemään muille, on kohta 10 korppia näykkimässä sisälmyksiä...maailma suosii vahvoja. Enkä suosittele kenellekään romahtamista, en edes narsistille.

ollaanniinuhriutuneita kirjoitti:

Minä en käsitä mikä ihme näissä ns. narsisteissa oikein kiinnostaa. onko se se, kun ollaan niin uhriutuneita, eikä osata jatkaa elämäänsä eteen päin ilman tätä haukuttua narsistia. Vittumaisista henkilöistä tulee pyrkiä eroon, eikä jauhaa heistä jatkuvasti mielessään mitä se on joskus tehnyt, tai jättänyt tekemättä.

Lue lisää

Kyllä sitä ollaan siinä niin vahvaa sankaria..niin sankaria...näkisi sinunkin todellisuuden, se saattaa olla aivan toinen...