Persoonallisuushäiriön periytyminen

Kyllä se persoonallisuushäiriö perinnöllistä on.
Munkin veli ja sisar ovat aivan häiriöisiä
Tässä yhtenä aamuna, join juuri aamukahvia, niin soitti velipekka että milloin aletaan jakamaan perintöä?!
Minä kysyin että mitä h*lvetin perintöä kun vanhemmat elävät vielä?!
Niin se sanoi, että kuolee ne kummiskin.
Löi luurin kiinni.
Meitin isoisä oli persoonallaan häiritty.
Sieltä se periytyy?

En tiedä luetko vielä tätä ketjua, mutta vastaan kuitenkin.

Kun lapsi varttuu sairaassa ympäristössä, niin on lähes mahdotonta etteikö myös hän sairastuisi jossain määrin. Se, että tiedostaa asian ja että löytyy halua parantua tekee parantumisen mahdolliseksi.

Parantuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tulisi täysin samanlaiseksi kuin muut. Sairaasta kodista on puuttunut joitain sellaisia elementtejä, joita ei pysty enää aikuisiällä korjaamaan.
Parantuminen tarkoittaa sitä, että kasvat itsesi näköiseksi ihmiseksi, joka hyväksyy itsensä ja menneisyytensä ja pystyy elämään kohtuullisen tasapainoista elämää pysyen tässä maailmassa.

Oma äitini oli mielenterveysongelmainen ja isäni meni kotiväkivaltaa piiloon pulloon. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi, mitä kaikkea niiden seinien sisäpuolella tapahtui. Se oli kuitenkin ainoa malli, mikä minulla oli ja johon kasvoin.

On varmaan sanomattakin selvää, että ystäväpiirini ja suhteeni koostuivat nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa toisista psyykkisesti epätasapainoisista ihmisistä.

Itse lähdin parantumisen tiellä vasta neljänkymmenen korvilla kun löysin Jeesuksen, tulin Uskoon ja uskalsin lopulta lähteä käsittelemään lapsuuttani, ihmissuhteitani ja omia tekojani.
Opin, että minun on kunnioitettava toisten rajoja ja muiden on kunnioitettava minun rajojani. Opin, että minun on kannettava vastuu omista teoistani ja että minun ei tarvitse ottaa kannettavaksi toisten ihmisten tekoja. Opin myös sen, että minä en ole vastuussa toisten teoista ja päätöksistä. Opin, että toisten ei tarvitse antaa minulle toista mahdollisuutta, mutta myös sen, että myöskään minun ei tarvitse antaa toisille toista mahdollisuutta. Opin, että anteeksianto ja unohtaminen on kaksi eri asiaa.

Annoin anteeksi, mutta en antanut enää uutta mahdollisuutta loukata minun rajojani.

Kun rohkeasti otin esiin lapsuuteni tapahtumat, niin äitini ilmoitti, ettei tarvitse olla enää missään yhteyksissä ja se oli lopulta oikein vapauttavaa.

Tällä hetkellä elän elämäni onnellisinta aikaa.

Voimia ja Siunausta sinulle omalla taipaleellasi!

Persoonallisuushäiriö tai muutoin yksilölle tyypillenen toimintamalli, tottahan kaikki tällaiset suvuissa kulkee. Jos elää pitkään samalla seudulla, saa seurata tosielämän sukutarinoita. Joissakin suvuissa on monessa polvessa sama positiivinen piirre. Samoin voi olla hankalia, äkkipikaisia, itsekkäitä tyyppejä, joille löytyy aina löytyy alistuva palvelijapuoliso, joka jopa elättää vaikean kumppaninsa. Luonteen särmät eivät näyttäisi johtuvan kasvuympäristöstä, sillä samassa perheessä kasvaneet voivat olla hyvin erilaisia keskenään. Joku perii pershärögeenin, toinen ei.

Taitaa se periytyä. Äitipuoli hakkasi miehiä ja minä tietysti perinnöllisesti perässä. Lapsia en uskalla hankkia, lapsipuolia ei ainakaan, kun saattavat saada sitten tätä perimystä osakseen.

Ei se suoraan periydy ja ei yksi yhteen eli antisosiaalinen ei tuota toista antisosiaalista vaan lapsen oma persoona ratkaisee miten hän reagoi ja millainen hänestä tulee. Lapselle saattaa kehittyä trauman seurauksena vaikkapa rajatilapersoona tai vaativa persoonallisuus kun elää hankalassa ympäristössä. Saattaa käydä niin että ei tule mitään. Paljolti riippuu myös persoonan älykkyydestä ja joustavuudesta miten pystyy käsittelemään ongelmiaan ja millaisia ongelmanratkaisun keinoja löytää. Jos on kauhean herkkä ja heikoilla älynlahjoilla sekä verbaalisilla kyvyillä varustettu niin saattaa olla että ei osaa hakeutua avun piiriin tai osaa käsitellä ongelmiaan. Tällaisen syrjäytymisvaara ja kopioimisen mahdollisuus on paljon suurempi. Ihmisellä on suht pieni geneettinen mahdollisuus tiettyihin häiriöihin mutta nyky tutkimuksen valossa lähes kaikissa persoonallisuushäiriöissä ja mielen häiriöissä ympäristö on suurin vaikuttava tekijä persoonallisuuden lisäksi.

Mielellään selitetään, että mielenterveyshäiriöt eivät periydy, mutta käytännön elämää katselemalla voi huomata muuta.

Joku puhuu geeneistä, toinen ympäristövaikutuksesta tai jopa kirouksesta, mutta esim. räjähdysherkkä luonne kulkee suvuissa perintönä. Kaikki eivät sitä saa, mutta joku kuitenkin. Tiedän eräästä suvusta viisi sukupolvea, ja näitä joustamattomia, milloin mistäkin raivarit vetäviä tyyppejä on ainakin neljässä polvessa. Räjähdysherkät, tai olisiko virallinen termi rajatilahäiriöiset, eivät kestä stressitilanteita oikeastaan ollenkaan. Varmasti kärsivät itsekin, koska häröily ja epäluuloisuus tuottavat kerrannaisongelmia kaikissa ihmissuhteissa, mutta ennen kaikkea heidän lapsilleen koituvat vaikeudet hirvittävät.

En kannata rodunjalostusta, mutta avioliittoa ja lasten hankintaa miettiville sanoisin, että on hyvä tutustua myös puolisoehdokkaan sukuuni ihan todella. Rakkaus voi paljon, mutta ei sentään ihan kaikkea.