Jotkut kieroutuneen Jt-lahkon alunperin aivopesemät ihmiset ns.heittävät lapsen pesuveden mukana pois alkaessaan erkaantua Jt-lahkosta ja siirtyvät sutjakasti suoraan jumalankieltämiseen eli ateismiin. Moni ei siinä rytäkässä tule ajatelleeksikaan minkälaisia filosofisia ongelmia ateismiaatteeseen sisältyy. Seuraava artikkeli käsittelee kiinnostavasti ateistisesta todellisuuskäsityksestä seuraavia filosofisia ongelmakohtia:
"kritiikki: mitä seuraa Jumalan hylkäämisestä? Tämä on keskustelun tärkeimpiä vaiheita. Jos ateistin tarkoituksena on osoittaa, että Jumalaa ei ole, itse ongelma jää. Ateisti ei saa unohtaa lähtökohtaansa. Hirmuteot ovat todellisia ja ihmisen raakuus on fakta myös sen jälkeen, kun ateisti on hylännyt koko jumalakäsityksen. Ketä pahasta pitäisi syyttää? Tällä kohden ateistit ovat heikkoja ja heidän päättelynsä puutteellista.
Yleensä ateistien kirjoista paljastuu, että Jumalaa on tarvittu vain sen verran, että häntä voisi syyttää maailman pahuudesta. Kun Jumala on pelattu pois kentältä, maailma kaunistuu kuin taikaiskusta. Esimerkiksi Dawkins tekee ateistin uskon hypyn: “ihmiset pysyvät hyvinä, kun Jumala ei havainnoi ja valvo heitä” (Jumalharha, 238). Juuri tätä ateistin ei sovi tehdä. Hänellä ei ole lupa unohtaa pahuutta. Hän joutuu jäämään raakaan maailmaan ilman toivoa. Siksi monikaan ei uskalla olla tosi ateisti, vaan alkaa kehitellä romanttisia kuvitelmia lähimmäisenrakkaudesta suorastaan Vuorisaarnan tyyliin. Tälle vain ei ole enää perusteita.
Osa ateisteista on huomannut ongelman ja vaatii ”ateistista ateismia” (ranskalainen Onfray). Ateistin pitää purkaa kristilliset termit ja suhtautua maailman ja ihmisen ongelmiin vain luonnon keskellä. Mutta mitä tehdä, kun edessä on pelkkä sosiaalidarwinismi ja vahvemman oikeus?
Vain Gray vastaa rehellisesti: me olemme eläimiä, ei pidä etsiä muuta. Eläimet eivät etsi elämän tarkoitusta. Jos haluat etsiä moraalin perusteita, toteaa Gray, katso eläimiä. Kunnon ateisti jää eloonjäämistaistelun jalkoihin. Grayn mukaan ateistisen ihmisen täytyy vain yrittää sinnitellä. Jo Nietzsche totesi, että ateismi johtaa nihilismiin.
Samaan tapaan kunnon naturalisti, brittien kuuluisin ateisti-filosofi Russel ajautui epätoivoon: kaikkivaltias materia on armoton. “Lyhyt ja voimaton on ihmisen elämä; hänen itsensä ja hänen rotunsa ylle lankeaa hidas, varma tuomio armottomana ja synkkänä. Sokeana hyvälle ja pahalle, piittaamatta tuhosta, kaikkivaltias materia työntyy eteenpäin säälimättömällä tiellään.”
Toisin sanoen ateistinen ateismi on ainoa todellinen vaihtoehto: kaikki muut ratkaisut ovat kristinuskon onnettomia vesitettyjä versioita. Yleensä ateismi tyssää jo tähän."
Lainauksen lähde ja teemasta lisää täältä :https://sti.fi/index.php/blogi/544-ateismin-vaitteita-ja-apologian-vastauksia
"kritiikki: mitä seuraa Jumalan hylkäämisestä? Tämä on keskustelun tärkeimpiä vaiheita. Jos ateistin tarkoituksena on osoittaa, että Jumalaa ei ole, itse ongelma jää. Ateisti ei saa unohtaa lähtökohtaansa. Hirmuteot ovat todellisia ja ihmisen raakuus on fakta myös sen jälkeen, kun ateisti on hylännyt koko jumalakäsityksen. Ketä pahasta pitäisi syyttää? Tällä kohden ateistit ovat heikkoja ja heidän päättelynsä puutteellista.
Yleensä ateistien kirjoista paljastuu, että Jumalaa on tarvittu vain sen verran, että häntä voisi syyttää maailman pahuudesta. Kun Jumala on pelattu pois kentältä, maailma kaunistuu kuin taikaiskusta. Esimerkiksi Dawkins tekee ateistin uskon hypyn: “ihmiset pysyvät hyvinä, kun Jumala ei havainnoi ja valvo heitä” (Jumalharha, 238). Juuri tätä ateistin ei sovi tehdä. Hänellä ei ole lupa unohtaa pahuutta. Hän joutuu jäämään raakaan maailmaan ilman toivoa. Siksi monikaan ei uskalla olla tosi ateisti, vaan alkaa kehitellä romanttisia kuvitelmia lähimmäisenrakkaudesta suorastaan Vuorisaarnan tyyliin. Tälle vain ei ole enää perusteita.
Osa ateisteista on huomannut ongelman ja vaatii ”ateistista ateismia” (ranskalainen Onfray). Ateistin pitää purkaa kristilliset termit ja suhtautua maailman ja ihmisen ongelmiin vain luonnon keskellä. Mutta mitä tehdä, kun edessä on pelkkä sosiaalidarwinismi ja vahvemman oikeus?
Vain Gray vastaa rehellisesti: me olemme eläimiä, ei pidä etsiä muuta. Eläimet eivät etsi elämän tarkoitusta. Jos haluat etsiä moraalin perusteita, toteaa Gray, katso eläimiä. Kunnon ateisti jää eloonjäämistaistelun jalkoihin. Grayn mukaan ateistisen ihmisen täytyy vain yrittää sinnitellä. Jo Nietzsche totesi, että ateismi johtaa nihilismiin.
Samaan tapaan kunnon naturalisti, brittien kuuluisin ateisti-filosofi Russel ajautui epätoivoon: kaikkivaltias materia on armoton. “Lyhyt ja voimaton on ihmisen elämä; hänen itsensä ja hänen rotunsa ylle lankeaa hidas, varma tuomio armottomana ja synkkänä. Sokeana hyvälle ja pahalle, piittaamatta tuhosta, kaikkivaltias materia työntyy eteenpäin säälimättömällä tiellään.”
Toisin sanoen ateistinen ateismi on ainoa todellinen vaihtoehto: kaikki muut ratkaisut ovat kristinuskon onnettomia vesitettyjä versioita. Yleensä ateismi tyssää jo tähän."
Lainauksen lähde ja teemasta lisää täältä :https://sti.fi/index.php/blogi/544-ateismin-vaitteita-ja-apologian-vastauksia
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se scientologia -uskonto on omaksunut, kuulemma jehovantodistajain tyrkyttämästä neuvosta, sen mököttämisjumalanpalveluksen.
Juuri luin, että sen porukan jättänyt ei enää saa juttuseuraa perheenjäsenistään jotka ovat vielä siellä mukana.
Niin ne kulttitavat elävät.
Vartiotoriuskonto nappasi adventisteilta tavan sanoa Jeesusta enkeli Mikaeliksi, mutta nyt eivät ole vieläkään löytäneet mitään perustelua, miksei perusteluiksi sopisi että myös adventisteilla on jouskus ollut tällainen oppi ?
(adventistit ovat tuon opin jo hylänneet)
Minä uskon edelleen Raamatun esittämään Jumalaan. En usko Jt järjestöön enää. esim.
Kreikkalaiset kirjoitukset on tarkoitettu vain voidelluille mutta on hyödyllinen suurelle joukolle.
Erilaiset orjuuttavat säännöt.
Tietynlainen pukeutuminen.
Parrattomuus.
Seuraaminen/kyttäys.
Jne....
Rakastan Jumalaa ja Jeesusta heihin laitan toivoni pelastuksesta en järjestöön. Se että toiminko Jumalan tarkoittamalla tavalla. Miten kuten epätäydellisenä ihmisenä pystyn. En osaa Paavalin lailla ruoskia itseäni pitkin selkää ollakseni Jumalalle mieluinen. Tässä kohdin turvaudun Jeesuksen sovitusvereen ja pyrin parantamaan tapojani jne..
MINÄ USKON! Se että uskonko oikealla tavalla (on mielestäni vastenmielinen kysymys mikä esitetään joka käänteessä minkä tahansa uskonnon edustajan suusta) jää minun ja Jumalan väliseksi asiaksi.
Johannes 3: 16
Ihana kuulla, että uskot! Minäkin uskon Raamatun Jumalaan, mutta en enää todellakaan Jt-lahkon "totuuteen".
Minua ei tule näkymään enää ensi vuoden vuosiraportissa, nyt riitti.
Olisin tarvinnut jo pitkään vanhinten apua mutta en ole saanut. Kaikki aika menee heillä maailmallisten ihmisten auttamisessa kentällä ja ulkomaan lomamatkoilla.
Jeesus sanoi Pietarille kolme kertaa, paimenna minun pieniä lampaita, täällä se ei toteudu.
Minäkin uskon edelleen Jumalaan mutta kieltämättä olen pettynyt Jehovan todistajiin, en ole kuitenkaan katkera koska sillä vahingoittaa vain itseään.