Telepatia skitsofrenian oireena

Onneksi olkoon. Skitsofrenia on sitä kuten juice sen aikoinaan ilmaisi: todellisuus on unta ja uni todellisuutta. Kyse on rajatilasta jossa mieli alkaa ottaa valtaa kun sinun tulisi ottaa valtaa mielestä. Ajatukset ovat fyysistyneet ja kuvittelet, uskot kuulevasi ne. Se ei ole totta! Todistan sen sinulle niin, että kerroppa minulle mitä minä ajattelen, tai vastaan seuraavaksi?

Skitsofreniaksi nimetty "sairaus", on herkkyyttä tunnistaa toinen itsessä, empaattisuutta, mutta siltikin mielen/ajatuksen ehdollistuma, uskomus, jota ruokkii oma mielikuvitus. Uskalla olla heikko, tietämätön, se, että et ole ajatuksesi etkä tunteesi.

Tiedän. Yritin vitsailla tällä väitteellä, että minun hyvin universaali kokemukseni olisi jokin harvinainen aivosairaus, joka joidenkin lääkekeskeisten psykiatrien mukaan kutistaisivat aivoja. Telepatia liitetään vahvasti skitsofreniaan, mutta todellisuudessa tuo kokemus on paljon yleisempi kuin esimerkiksi ääniharhat, jotka taas liitetään vahvemmin myös muihin psykooseihin ja dissosiaatiohäiriöön. Joidenkin tutkimusten mukaan kuvailemaani telepatiaa on kokenut jopa 50 % normaaliväestöstä. Vaikka kokemukseni siis olisi jokin kognitiivisen vääristymän tuottama harha (joka tosin vahvistaa itseluottamustani, koska koen niin usein osuvani oikeaan, heh) niin en mitenkään jaksa uskoa, että se tekisi minusta henkisesti tai fyysisesti sairaan. Olen täysin normaalälyinen, korkeasti koulutettu ihminen. Se että vaistoan mummoni kuoleman, isäni sairastumisen ja puolisoni peliriippuvuuden ennen, kun minulle kerrotaan siitä, ei ole aivosairaus. Se ei ole sairaus lainkaan.

Tällaisista kokemuksista puhuminen on tabu osin siksi, että ne länsimaissa liitetään vahvasti johonkin mystiseen mielisairauteen, vaikka ne ovat aivan normaalille, terveelle ihmismielellle ominaisia tulkintavääristymiä tai selittämättömiä kokemuksia. Itse koin, että tämä oletettu tulkintavääristymä, joka oli myös psykooseissani keskeinen kokemus, pikemminkin tuhosi haitallisia käsityksiäni maailmasta, kuin ylläpiti niitä. Telepaattiset kokemukset olivat kuin terapiaa, joiden kautta kohtasin itseni sellaisena kuin olin, ei sellaisena kuin minun piti olla. Psykoosi kokemukseni mukaan herkis minut aistimaan ihmisten ajatuksia tavalla, jota pidetään psykiatriassa täysin mielisairaana. Kontekstilla on psykiatriassa paljon merkitystä. Jos vähän syrjäytynyt ihminen alkaa höpistä telepatiasta ja siitä, kuinka pelkää toisten ihmisten torjuntaa, häntä pidetään mielisairaana. Jos taas joku kuuluisa tv-tähti kertoo julkisuudessa spirituaalisesta heräämisestään ja juttuhetkistään kuolleen poikansa kanssa, häntä pidetään lähinnä hengellisenä ihmisenä.. Se että tällaisia kokemuksia omaavia ihmisiä käsketään ulkoapäin tuntemaan itsensä sairaaksi, vaikka he eivät siihen kykene, on minusta jotenkin hyvin perverssiä ja kummallista. Ihmisen aivot ovat luonnostaan hyvin sosiaaliset ja siksi ajatusten vaistoaminen ja ennustaminen on myös ihmisen luonnollinen tarve, koska ilman sitä ei kykene toimimaan yhteisössä. Mitään luonnollisempaa kokemusta (deluusio tai ei) en voisi itse asiassa keksiä ihmismielelle. Silti psykiatriassa jotenkin oletetaan, että telepatiaan kokemuksena liittyy jokin poikkeava tajunnantila tai amfetamiinipsykoosille tyypilliset korkeat dopamiinitasot, joita sitten pseudotieteellisesti hoidetaan aivoja kutistavilla sedatiiveilla syyttäen sitten potilaita hoitojen aiheuttamista vaurioista. Jos tällaiset kokemukset ahdistaa, niin tuo ahdistus juontuu vuorovaikutuksen häiriöstä ja siitä, miten ihmisen minäkokemus on rakentunut siinä sosiaalisessa ympäristössä, jossa hän on elänyt. Kyse ei missään nimessä ole mistään fyysisestä sairaudesta, jota pitäisi hallita kehon toimintaa häiritsevillä psykoaktiivisilla aineilla.

Unohtui mainita että lisäksi tähän liittyy sellainen asia että kun alkaa "kuvittelemaan" että kuulee toisten ajatuksia (vaikka pari kertaa vuodessa oikeasti kuulisikin) niin silloin myös olettaa voivansa niin tehdä. Tätä jos yrittää tarkoituksella käyttää, niin mukaan astuvat omat toiveet ja pelot. Jos pelkäät alitajuisesti jotain asiaa, niin silloin projisoit sellaisen mielikuvan ja kuvittelet näkeväsi sen, vaikka niin näetkin, mutta sitä ei olisi olemassa ilman omaa pelkoasi, joka on sen lähtökohta ja perusta. Kun huomaat tämän mielikuvan, voit pysäyttää sen ja siihen liittyvät tunteet lakkaavat.

Jos esim. olet varastanut jotain, tai pelkäät että sinut nähtäisiin varkaana, niin saatat kuvitella/kuulla jonkun ajattelevan sinusta että "tuo on varmaan varas" tms! Tätä ei tapahtuisi ilman pelkoasi varkaalta näyttämisestä. Sama pätee muihinkin kuvitelmiin mitä ajattelemme toisista, ja itsestämme.

jatkoa2222 kirjoitti:

Unohtui mainita että lisäksi tähän liittyy sellainen asia että kun alkaa "kuvittelemaan" että kuulee toisten ajatuksia (vaikka pari kertaa vuodessa oikeasti kuulisikin) niin silloin myös olettaa voivansa niin tehdä. Tätä jos yrittää tarkoituksella käyttää, niin mukaan astuvat omat toiveet ja pelot. Jos pelkäät alitajuisesti jotain asiaa, niin silloin projisoit sellaisen mielikuvan ja kuvittelet näkeväsi sen, vaikka niin näetkin, mutta sitä ei olisi olemassa ilman omaa pelkoasi, joka on sen lähtökohta ja perusta. Kun huomaat tämän mielikuvan, voit pysäyttää sen ja siihen liittyvät tunteet lakkaavat.

Jos esim. olet varastanut jotain, tai pelkäät että sinut nähtäisiin varkaana, niin saatat kuvitella/kuulla jonkun ajattelevan sinusta että "tuo on varmaan varas" tms! Tätä ei tapahtuisi ilman pelkoasi varkaalta näyttämisestä. Sama pätee muihinkin kuvitelmiin mitä ajattelemme toisista, ja itsestämme.

Lue lisää

Oman intuitiivisen ymmärrykseni pohjalta osaan mielestäni erottaa sen, milloin vaistoan toisia ihmisiä ja milloin keksin päähäni hypoteesin siitä, mitä toinen ihminen ajattelisi tietyssä tilanteessa. Saatan ajatella jonkun ihmisen muistoja ja mieleeni piirtyy erittäin eksakti mielikuva jostain sellaisesta paikasta ja tilanteesta, jossa en ole ikinä elämässäni ollut. Tuollaiset ajatukset ovat oman henkilökohtaisen elämänpiirini ulottumattomissa, eivätkä välttämättä ole minulle henkilökohtaisesti edes mitenkään mielenkiintoisia. Jos ne eivät ole telepatiaa, niin mieleni on kekseliäämpi kuin voisin koskaan uskoa. Esimerkiksi ennen isäni sairastumista kuolemanvakavasti sain isältäni mielikuvan, jossa hän ajatteli kuolemaansa ja sairastumistaan. En ollut tavannut häntä lähes vuoteen ja silloin hän oli ollut elämänsä kunnossa, joten en mitenkään olisi voinut päätellä hänen sairastumistaan mistään. Silti tiesin ennalta, että hän oli sairas, koska sain tuollaisen mielikuvan hänestä.

Toisaalta on sitten niitä sosiaalisia rooleja, joita ihminen voi käyttää esim. itsensä syyllistämiseen omantuntonsa äänenä. Silloin ääni ei välttämättä ole oman, vaan työnantajan tai äidin ääni, johon ihminen projisoi oman moitteensa. Näitä ei aina ole helppo erottaa toisistaan etenkään, jos on ahdistunut ja sekavassa tilassa, se on totta. Tällaiset ns. äänet (jotka psykiatrit usein sotkevat auditorisiin aistiharhoihin) ovat skitsofreenikoilla nähdäkseni hyvin yleisiä ja ne voivat olla lamaannuttavia, koska ne ovat usein hyvin syyllistäviä ja ikäviä. Nekään eivät välttämättä ole harhoja puhtaasti vaan ihmiset ovat eri tasoisesti tietoisia siitä, että ne syntyvät omassa päässä ja heijastavat sitä, mistä ihminen tulee ja millaisten ihmisten keskuudessa hän on elänyt elämänsä. Ihminen käsittelee niissä omia sisäisiä ristiriitojaan ja pelkojaan, mutta on henkisesti usein liian epäkypsä kohtaamaan niitä yksin, vaan tällaisten äänien purkamiseen tarvittaisiin oikeanlaista sosiaalista vuorovaikutusta. Usein skitsofreenikot saavat aivan vääränlaista vuorovaikutusta psykiatrisessa hoidossa, jossa vahvistetaan sitä kokemusta, josta nuo ns. äänet kumpuavat.

Tiedän oikein hyvin, ettei kyseisestä ilmiöstä ole systemaattista tieteellistä näyttöä. Lukuisilla ihmisillä tässä maailmassa on aiheesta tieteellisen näkökulman kanssa ristiriidassa olevia kokemuksia ja ne ovat sellaisia, että ihmiset ovat intuitiivisesti vakuuttuneita niiden pohjalta telepatian olemassaolosta. Kyseinen ilmiö on niin yleinen, että mm. Yhdysvaltojen hallinto on tutkinut Stargate-projektissa mahdollisuutta sen hyödyntämiseen tiedustelussa (tosin laihoin tuloksin). Kyseessä ei missään nimessä ole muutaman hullun vaalima harha, vaan erittäin yleinen ilmiö, jota ei vain syystä tai toisesta olla voitu tuottaa systemaatttisesti toistettavissa olevaa empiiristä näyttöä.

Jos skeptikot todella kaipaavat todisteita, he voisivat mennä erään Norjassa asuvan kaksosparin Vickyn ja Saran luokse, jotka ovat mielestään niin synkronisessa yhteydessä, että toinen kokee toisen kivun, kun toinen on leikkauksessa. Eräässä tutkimuksessa tätä heidän väitettyä yhteyttään tutkittiin niin, että heidät laitettiin toisistaan eristettyihin huoneisiin ja heidän hengitystään, verenpainettaan ja hieneritystään mitattiin. Sitten toiselle aiheutettiin pelkoreaktio esim. voimakkaalla äänellä ja huomattiin, että kaksosparin toisen osapuolen reaktio korreloi toisessa huoneessa olevan reaktion kanssa sattumaa todennäköisemmin. Kyseinen koe on kuvattu eräässä Yleltä tulleessa dokumentissa:
https://www.youtube.com/watch?v=qVCh_4tBRa8

Minun pointtini ei kuitenkaan varsinaisesti ollut ilmiön empiirinen, tieteellinen näyttö vaan se, että kyseessä on a) yleisnhimillinen kokemus b) joka johtuu osin ihmisaivojen luontaisesta sosiaalisuudesta ja c) ei täten ole itsessään toimintakykyä laskeva sairaus. Ihmisillä on oikeus kokea anomaalisia, tieteellisestä näkökulmasta mahdottomia kokemuksia ilman, että puoskarit alkavat luokitella heitä kroonisesti sairaiksi. Kyseessä on jo ihan sanan- ja omantunnonvapauteen liittyvä perustuslaillinen oikeus, se liittyy myös psyykkisen ja fyysisen koskemattomuuden suojaan. Tuon dokumentin Vicky ja Sara eivät ole todistetusti mielisairaita, heidän aivoissaan ei ole mitään vikaa. Heidän aivonsa eivät surkastu neuroleptien puutteeseen, vaikka he kokevat olevansa telepaattisessa yhteydessä. Jostain syystä skeptikot eivät kuitenkaan kritisoi pseudotieteellisiä näkemyksiä, joiden mukaan psykiatrin vastaanotolla nuo miljoonien ihmisten arkipäiväiset harhat muuttuisivat aivokemialliseksi epätasapainotilaksi tai suorastaan aivoja kutistavaksi, neuroleptien puutetta huutavaksi geenisairaudeksi.

Minä voisinkin haastaa skeptikot todistamaan, että telepatia kokemuksena korreloi dopamiinijärjestelmän häiriön kanssa niin vahvasti, että se oikeuttaa hoidon vaarallisilla psykoaktiivisilla aineilla. Se on täysin yhtä vaikeaa kuin todistaa telepatian olemassaolo, mutta silti se on psykiatriaa hallitseva paradigma ollut jo vuosikymmeniä. Tuo paradigma aiheuttaa sen, että anomaalisiin kokemuksiin joskus liittyvät psyykkiset kriisit ja ongelmat tulkitaan tavalla, joka kroonistaa näitä kriisejä. Esimerkiksi se, että joku ihminen jossain alkaa höpistä kuolleen poikansa kanssa ei sinustakaan varmaan suoraan tarkoita, että hän olisi mielisairas, vaan että hänellä oli vahva yhteys poikaansa, jonka menetystä hän suree. Se että jokin ilmiö on kokemuksena tieteellisesti epätodennäköinen ei tarkoita sitä, ettei se olisi ymmärrettävä ja inhimillinen. Se on itse asiassa äärimmäisen ymmärrettävää, että ihminen ajattelee toisten ihmisten näkökulmasta itseään ja maailmaa ja ymmärtää, ettei oma mieli toimi sosiaalisessa tyhjiössä. En ymmärrä, miten tällainen "ongelma" voisi kutistaa kenenkään aivoja, sehän heijastaa vain niiden sosiaalista luonnetta. Ihmisillä puutuu täysin suvaitsemattomuus tiloja ja kokemuksia kohtaan, jotka eivät ole systemaattisesti toistettavissa tieteellisissä tutkimuksissa, vaikka ne ovat olleet hyvinkin hallitseva piirre ihmiskunnan historiassa.

On hyväksi olla kyyninen tällaisten asioiden suhteen ja on tavallaan rauhoittavaa tietää ettei psyykkisiä kykyjä ole todistettu James Randin ei Skepsiksen testeissä.

Telepatiaa on kuitenkin tutkittu extensiivisesti ja riippuen keltä tutkijalta kysytään, niin se on joko todistettu tai ei ole. Tutkimustuloksia on kuitenkin saatavissa, jos joku on "niin outo" että kiinnostaa mennä valtavirran mielipidettä vastaan ;)

Esim. jos etsii netistä "experimental-tests-for-telephone-telepathy", joka on julkaistu: Journal of the Society for Psychical Research 67, 184-199 (July 2003), löytyy todisteita siitä että emotionaalisesti läheiset ihmiset tietävät todennäköisemmin oikein, milloin läheinen henkilö soittaa puhelimella.

Lisäksi mm. Upton Sinclair (pulitzer prize winning author) on tehnyt kirjan telepaattisista testeistä nimeltään Mental Radio vuonna 1930. Kirjan saksankieliseen versioon kirjoitti alkusanat Albert Einstein, joka ihaili kirjaa ja ylisti Sinclairin kirjoitustaitoja.

Jos on lukenut kirjoja amerikkalaisten erikoisjoukkojen, agenttien ja tarkka ampujien koulutuksesta niin siellä otetaan huomioon se seikka, että kohde jota tuijotetaan tai stalkataan saattaa aistia tuijotuksen (nk. kuudes aisti). Siksi se otetaan huomioon koulutuksessa. Ilmiö kuuluu tietysti huuhaa-rajatieto-alueelle, mutta universaalina ilmiönä on niin usein todistettu ja tunnettu että se on otettava näiden "operaattoreiden" koulutuksessa huomioon.

Silti joillakin ihmisillä esim. vanhojen lihapullien syönti voi aiheuttaa tukalan olon, jonka yksinkertainen saattaa pistää vaikka demonien syyksi ;)

Se ei ole virkavelvollisuuksien rikkomista, vaan sitä kutsutaan määrittämättömäksi skitsofreniaksi. Sen saa, jos kokee skitsofrenialle tyypillisiä, toimintakykyä jollain tasolla laskevia oireita, mutta ei täytä skitsofrenian kriteerejä. Mitään aikakriteeriä ei määritellä, eikä mitään muutakaan spesifiä kriteeriä. Kyseisen häiriön keskeisin kriteeri onkin se, ettei täytä mitään kriteeriä. Kyse on rajatilahäiriöstä, jolla yritetään hahmottaa skitsofrenia vähän kuin jatkumona, jossa joku ikään kuin voi puoliksi sairastaa kyseistä pseudosairautta ja puoliksi ei. Tässä ilmeisesti yritetään mallintaa esim. kolesterolitasoja, voivathan nekin olla vähän siinä rajalla. Varmuuden vuoksi aloitetaan lääkitys aina, luonnollisesti. Lääkeyhtiöt kiittävät, potilaiden elämä menee pilalle. Poliitikot ottavat nuo pseudodiagnoosit niin tosissaan, että periaatteessa menetät osan perusoikeuksistasi niiden takia.

Poikkeavat kokemukset sitä paitsi usein tulevat juuri silloin, kun ihminen on taantunut, kun hän on umpikujassa, kun hän ei keksi muuta ulospääsyä, kuin poikkeava tajunnantila. Poikkevan tajunnantilan funktio on usein vastata tähän ongelmaan.. Sitä samaa ilmiötä tutkijat ihmettelevät, kun pohtivat psykedeelien aiheuttaman psykoosin hoidollista roolia masennustilojen ja päihderiippuvuuksien hoidossa. Sama ilmiö toistuu toistumistaan noissa tutkimuksissa, joissa tutkitaan paranormaaleja kokemuksia, kuten ennenäkyjä, telepatiaa ja kuolemanrajakokemuksia. Jos psykiatrit hoitaisivat kuolleen poikansa kanssa juttelevaa äitiä, niin totta kai äiti olisi taantunut ja masentunut jopa kuukausia poikansa kuolemasta. Totta kai suurella osalla osalla skitsofreenikoista on syvää masennusta, itsemurha-ajatuksia, vakavaakin toimintakyvyn laskua monella eri osa-alueella. Se ei tarkoita, että he olisivat kroonisesti sairaita vaan sitä, että he elävät vaikeita aikoja elämässään.

Mitenpä tunnistaa semmoisen jolla tulee 3 kertaa vuodessa tunniksi eri persoona päälle ja joka on 10% ajasta 35%:sesti skitsofreeninen, mutta oireet katoavat heti jos keskustelee jonkun kanssa... Onko tämmöinen sitten terve ihminen vaiko ei, jos hän on vaikka hyvin älykäs ja päivätyössään suunnittelee vaikka lentokoneita tai on arkkitehti joka suunnittelee siltoja ja pilvenpiirtäjiä?

Rajatapaukset kirjoitti:

Mitenpä tunnistaa semmoisen jolla tulee 3 kertaa vuodessa tunniksi eri persoona päälle ja joka on 10% ajasta 35%:sesti skitsofreeninen, mutta oireet katoavat heti jos keskustelee jonkun kanssa... Onko tämmöinen sitten terve ihminen vaiko ei, jos hän on vaikka hyvin älykäs ja päivätyössään suunnittelee vaikka lentokoneita tai on arkkitehti joka suunnittelee siltoja ja pilvenpiirtäjiä?

Lue lisää

Mitä tarkoittaa 10% ajasta 35 % skitsofreeninen? Tuo ei ole kovin informatiivinen tieto minusta, koska jos haluat oikeasti tietää ihmisen ongelmista, niin et kiinnitä huomiota irrelevantteihin asioihin, kuten prosentteihin ajasta, jolloin hän ei ole mielestäsi normaali. Jos haluat tietää, mikä henkilöä vaivaa, kysyt häneltä ja/tai hänen läheisiltään, mitä hänelle on tapahtunut. Tuo kaikki pinnallinen suorituskyvyn ja pintapuolisten oireiden luettelointi ei yleensä kerro mitään järin syvällistä ihmisen ongelmista. Loputon diagnoosien laventaminen ei auta, jos ei oikeasti ymmärrä, mikä on ihmisen ongelma. . Onko sinusta todella mielenkiintoista määritellä ihminen, joka on oman tulkintasi mukaan vaikka 5 % ajasta 12,5 % skitsofreeninen? Tuollaisen ihmisen määrittäminen kroonisesti sairaaksi auttaa vain lääkeyhtiöitä ja heidän lakeijoitaan, ei potilaita, eikä se ratkaise useinkaan potilaiden todellisia ongelmia. Entä jos ihminen on vaikka vuoden ajan 100 % skitsofreeninen, mutta sitten skitsofrenian aste laskee 50% vuodessa ja vähitellen nollaan prosenttiin, ja hänestä tulee tällainen kaikkien ihailema superrationaalinen supersankari, joka suunnitelee kaikkia ihmeellisiä vempaimia työkseen, eikä enää koskaan mene psykoosiin? Silti hän on skitsofreenikko lääkärien ja työnantajien silmissä loppu ikänsä, eikä se kerro mitään siitä, millaisen elämän hän on elänyt. Hänellä ei ole ensimmäistäkään sivupersooonaa vaan hän on kokenut hurjan psykoosin, jossa hänen koko maailmankuvansa mullistui, ja jossa hän sai uuden suunnan elämälleen. Ehkä hurja toimintakyvyn täysin lamauttanut psykoosi oli hänen elämänsä suurin siunaus, kun taas sivupersoonista 3 kertaa vuodessa ei koskaan päässyt eroon varjoistaan... Nuo kokemukset eivät ole välttämättä sisällöltään yhdenmittaisia, eivät myöskään kestoltaan, eivätkä etiologialtaan. Jos molempien diagnoosi on skitsofrenia, niin se ei kerro yhtään mitään siitä, mitkä ovat heidän ongelmansa. Diagnoosi onkin haitta hoidolle juuri siksi, että se ei välttämättä kerro juuri mitään ihmisen todellisista ongelmista.

Hei vain kirjoittelija "apsadfa". Mikä on sitten Sinun todellinen ongelmasi, tai mitä haluaisit/haluat elämässä saavuttaa? Miten sen saavuttaminen vaikuttaa elämääsi? Mikä siinä asiassa on niin tärkeää, ettet voisi nytkin olla ja elellä ihan tyytyväisellä mielellä ja olla innostunut paikoista, ihmisistä ja asioista?

Prosenttiheppu kirjoitti:

Hei vain kirjoittelija "apsadfa". Mikä on sitten Sinun todellinen ongelmasi, tai mitä haluaisit/haluat elämässä saavuttaa? Miten sen saavuttaminen vaikuttaa elämääsi? Mikä siinä asiassa on niin tärkeää, ettet voisi nytkin olla ja elellä ihan tyytyväisellä mielellä ja olla innostunut paikoista, ihmisistä ja asioista?

Lue lisää

Hei vaan prosenttiheppu, kiitos kysymyksestä. Julkisessa sfäärissä jaettavana oleva keskeinen ongelmani on taloudellinen stressi, joka johtuu osin siitä, että saatan lääkärien mielestä mennä psykoosiin pelkästään ajatuksesta, että työllistyisin henkisesti rasittaviin työtehtäviin, joihin olen koulutettu. Törmään kymmenen vuoden kuluttua hoidostani toistuvasti tähän puoskareiden antamaan leimaan, mikä herättää minussa niin suunnatonta raivoa ja vihaa, että voisin mennä pelkästään siitä psykoosiin. No tästä vihan kierteestä on tulossa itseään toteuttava ennuste, koska leiman antama epätietoisuus vaikeuttaa elämän suunnittelua.

Olen siksi pohtinut, että mikä kokemusmaailmassani on ollut niin kummallista ja sairasta, että se oikeuttaisi tällaisen mielivaltaisen stigmatisoinnin, enkä keksi ensimmäistäkään. Myös läheiseni ihmettelevät, miksi minulla on tuo diagnoosi, kun en vaikuta heistä yhtään hullulta. Mutta minua elämässään ehkä viisi kertaa puoli tuntia tavannut puoskari tietää paremmin kuin ihmiset, joiden kanssa olen elämäni elänyt. Jo periaatetasolla tämä lääkärien saama mielivalta määritellä ihmisiä pseudodiagnoosien varjolla on häiriintynyttä ja rikkoo ihmisen oikeusturvaa.

Pakko kirjoitta tähän mieleeni tulleesta asiasta, vaikkei tämä varsinaisesti aiheeseen liitykään.

"Mutta minua elämässään ehkä viisi kertaa puoli tuntia tavannut puoskari tietää paremmin kuin ihmiset, joiden kanssa olen elämäni elänyt."

Sama koskee syyttäjiä. Minulla on oikeudenkäynti edessä, haastehakemuksessa syyttäjä väittää minun syyllistyneen tahallani erääseen todella ikävään asiaan, vaikka en ole niin missään nimessä tehnyt. Lähipiirini on tehnyt todistuskappaleita siitä, etten koskaan tahallani voisi tehdä niin kuin väitetään, koska he tuntevat minut täydellisesti persoonaltani ja luonteeltani. Mikäli syyttäjä ei tätä usko, luvassa on kohtuuttoman suuret rangaistukset. Ja jos todistajat kertovat mitä ovat nähneet ja väittävät minun tehneen tahallani mitä en ole tehnyt, silloin mielestäni oikeusturvani ei toteudu.

Mielenkiintoinen tämä ketju muuten, olen seuraillut sitä, vaikken sairastakaan skitsofreniaa, vaan pitkäaikaista masennusta sekä ahdistuneisuutta. Olen erityisen herkkä ihminen, siksi kiinnostaa. Lisäksi minulla on Asperger ja olen lähes erakko, enkä ole työelämässä oireiden vuoksi, vaikka olen vasta keski-ikäinen.

On kyllä totta, että sekä psykiatria ja oikeudellinen ratkaisu pohjautuvat paljolti tuomareiden ja lääkäreiden subjektiiviseen arviointiin. Niitä ohjaavat monimutkaiset säännöt ja periaatteet, mutta arvio perustuu aina siihen tietoon, mitä on saatavilla. Psykiatrian kieli on vaan niin paljon hämäräperäisempää kuin oikeudellinen kieli, joka ihan oikeusturvan vuoksi täytyy olla täsmällistä. Et voi tuomita ihmistä rikoksesta, jonka määritelmä kuuluu suurinpiirtein, että on tehnyt jotain rikokseen silleen niinkun viittaavaa, mutta ei rikoksen täydet tunnusmerkit täyttävää, ja on täten tuomittava sakkoon tai vankeusrangaistukseen.

Määrittämättömät diagnoosit ovat taas psykiatriassa juuri niitä joita saa, jos ei täytä minkään tunnetun määritellyn häiriön diagnoosia. DSM-V uutena kategoriana tuli tämä määrittämätön skitsofrenia, joka korvasi määrittämättömän psykoottisen häiriön. Ajattele, jos rikoslaissa korvattaisiin vaikka näpistys-kategoria kategorialla määrittämätön törkeä ryöstö ja sinuun sovellettaisiin ryöstön rangaistusasteikkoa, kun olet varastanut tikkukaramellin kaupasta. Ajateltaisiin, että varkaus-rikos on tavallaan kuitenkin jatkumo, että hei mitä väliä sillä on, jos tuomittu ei koko elämäänsä voi enää saada viisumia tiettyihin maihin tai ehkä matkavakuutusta eikä työllistyä suureen osaan työllistävistä työtehtävistä, koska hän näpisi karkin kaupasta.

Oikeusturvan puute ei liity vain siihen, että tietty diagnoosi asettaa rajoitteita vaan sille, että nuo rajoitteet ovat tiettyjen yksilöiden subjektiivisen harkintavallan alaisuudessa. Voit tavallaan työllistyä tai päästä opiskelmaan mihin vain, mutta voi olla, ettet ole työkykyinen tai kelpoinen henkilö x:n mielestä. Voit tavallaan matkustella miten mielit, mutta on kyseenalaista, saatko välttämättä matkavakuutuksen ja viisumin. Kyseessä on mielivaltainen järjestelmä, jossa ei tiedä, kannattaako edes yrittää vai kannattaako jättää yrittämättä. Jos koko diagnoosi ei olisi sopimusvarainen ja mielivaltainen, niin olisihan se helpommin ymmärrettävää, mutta psykiatriassa tunnetusti diagnoosien oirekuvat elävät ja diagnostiset kriteerit laventuvat aina vaan enemmän. Minä en vain yksinkertaisesti koe olevani, enkä ole sairas. Silti minulla muka on jokin krooninen perussairaus, jota käsitellään työterveyshuollossa tuijottamalla naamaani kaksi sekuntia ja kirjoittamalla, että "naama näyttää olevan peruslukemilla". Koen sen loukkaavana ja typeränä siksikin, koska ei näillä ihmisillä ole mitään tietotaitoa eikä valmiuksia arvioida minun psyykkistä toimintakykyäni.

No eikö Skitso ole outo ilmestys.
Kuulee ääniä.
Jotka käskee tekemään sitä ja tätä.
Ja Skitsot kieltävät lääkityksen.
Näet loukkaa yksilön vapautta.

Mistä tiedät, ettei lääkkeen vähentäminen ole syynä harhojen todentuntuisuuden vahvistumiselle?

Millaisia telepaattisia ajatuksia sinulla on? Onko mielesi dissosioitunut niin, että samaistut vuorotellen eri persoonien hahmoihin ja alat tarkastella itseäsi ja maailmaa niiden kautta hallitsemattomasti? Minusta tuollainen telepaattinen kokemusmaailma on äärimmäisen normaali ja inhimillinen. Vain maailmankuvaltaan rajoittunut, materialismin ja individualismin kyllästämä idiootti tulkitsee tuon kaltaisessa kokemusmaailmassa jotain sairauteen viittaavaa. Ihmisen mieli on nähdäkseni luonnostaan disukrsiivinen, sosiaalinen, monipersoonallinen. Ei siinä ole mitään kummallista ja luonnotonta, että pystyy tietoisuudessaan asettumaan toisten persoonien hahmoon tai kokee, että ne uhkaavat omaa minuutta. Länsimainen ihanne pohjautuu harhaan, että ihmisen mieli vastaa ruumiiin yksilöllisyyyttä.. Mieli on kuitenkin laajempi kuin ruumis. Se ei hahmota vain ruumiin rajoja, vaan sosiaalisen ja aika-avaruudellisen tilan, jossa se elää. Sitä ei voi palauttaa suoraan ruumiseen, koska se ei ole suoraan syntynyt siitä, vaan prosessista, jonka vuorovaikutus maailman kanssa synnyttää. Telepatia voi olla myös aito, todellinen kokemus, mutta ihmisen mieli samaan aikaan myös mallintaa todellisuutta. Tulkinta ja havaintojen suodattaminen aina, kaikissa aistihavainnoissa, olennainen osa kokemuksen syntymistä. Me lopulta aistimme ja tiedostamme vain pienen murto-osan siitä, mitä on ympärillämme. Siksi voit osin vaikuttaa paitsi kokemuksen tulkitaan myös siihen, miten koet ja mihin kiinnität huomiosi. Me tavallaan luomme sen mielen tilan, jossa elämme, tai ainakin olemme merkittävästi osallisia sen synnyttämiseen. Kun tuon tajuaa voi ymmärtää, että kaikki mitä koemme, ei ole totta itsessään, vaan totta vain siinä tilassa, jonka luomiseen olemme osallistuneet ja osallistumme.

Lääkeusko vastakohtanaan hörhöys. Hörhöyttä on kaikki se, mikä lääkeuskon ulkopuolelle jää. Siinäpä nuo nykyihmisen valinnanvarat. Kovin on kapeaksi mennyt.

hörhöys siirtyy pikkuhiljaa skeptikoiden harteille.

Sillä erolla, että mielensairaudet ja yliluonnollisuus erotetaan toisistaan.

https://www.youtube.com/watch?v=8Jf-8vbqP8s

Kerro minulle, mitä yliluonnollisuuksia on olemassa ja esitä niistä havainnot ja todisteet, jotta voin todeta samat yliluonnollisuudet tosiksi, jotka itsekin koet.

Tosin on kyllä niin, että jos yliluonnollisen voisi todistaa, se ei silloin olisi yliluonnollista, vaan osa luonnollista ja havaittavaa kaikkeutta. Sillä on siis vinha perä, miksi yliluonnollisen täytyy olla havaitsematonta ja todistamatonta; yliluonnollinen on uskon asia. Tämä taas kertoo sen, että yliluonnollinen, jota ei voida havainnoida eikä todistaa, täytyy syntyä kokijan subjektiivisena mielen kokemuksena, uskona.

prof.alpertti.ykskivi kirjoitti:

Kerro minulle, mitä yliluonnollisuuksia on olemassa ja esitä niistä havainnot ja todisteet, jotta voin todeta samat yliluonnollisuudet tosiksi, jotka itsekin koet.

Tosin on kyllä niin, että jos yliluonnollisen voisi todistaa, se ei silloin olisi yliluonnollista, vaan osa luonnollista ja havaittavaa kaikkeutta. Sillä on siis vinha perä, miksi yliluonnollisen täytyy olla havaitsematonta ja todistamatonta; yliluonnollinen on uskon asia. Tämä taas kertoo sen, että yliluonnollinen, jota ei voida havainnoida eikä todistaa, täytyy syntyä kokijan subjektiivisena mielen kokemuksena, uskona.

Lue lisää

Suurin osa luonnotieteiden ilmiöistä on havaitsemattomia ja todistamattomia, ei niitä ihmiset synnytä siltikään subjektiivisesti mielessään. Et sinä synnytä subjektiivisesti painovoimaa päässäsi, vaikka voit havaita sen vain epäsuorasti sen vaikutusten kautta (esim. omena putoaa maahan). Kvanttitason ilmiöitä et edes näe ja niihin uskot vain siksi, kun auktoriteetit ovat sinulle niiden olemassaolosta kertoneet. Ne ovat sinulle yhtä kuin jumala tai jokin henkiolento, vaikka tonttu. Ne ovat tieteellisiä, toimivia teorioita, joilla on paljon hyödyllisiä käyttötarkoituksia, mutta et sinä voi niitä suoraan mistään havaita. Yhtä huonosti voisit havaita monia tähtitieteellisiä ilmiötä, jos sinulla ei olisi erittäin kehittynyttä teknologiaa sitä varten. Havainnot ovat näin ollen aina vähän subjektiivisia ja kulttuurisidonnaisia.

Telepatia on yksi vahva ehdokas ns. yliluonnollisista kokemuksista, jotka voidaan todistaa. Monien tutkimusten mukaan telepatia on tilastollisesti merkitsevä ilmiö, eli sitä ei voida selittää pelkästään sattumalta eikä mielen väärintulkinnioilla. Ongelma tässä on osin se, että tällaisia ilmiöitä tutkivat ihmiset saavat metaforisesti aina kilon paskaa päälleen, kun saavat näiden "skeptikoiden" mielestä "vääriä" tuloksia. Jos joku esimerkiksi löytää tilastollisesti erittäin merkitsevän yhteyden sen suhteen, että ihmiset arvaavat sattumaa huomattavan paljon todennäköisemmin, kuka tulee soittamaan heille kontrolloiduissa olosuhteissa, tämä tutkimus on oletusarvoisesti huonosti tehty (tutkija on taitamaton) taikka siihen liittyy oletusarvoisesti vilppiä (tutkija on vilpillinen). Mitään näyttöä näiden skeptikoiden ei oikeastaan tarvitse löytää tuekseen ja he usein levittävät vaikka ihan vain mielikuvituksestaan tehtyjä tutkimuksia, joiden avulla todistavat löydetyn yhteyden vääräksi. Kyse on siis poliittisesti arkaluontoisesta tabusta, jota ei haluta tutkia ja jonka olemassaoloa ei haluta myöntää, vaikka se on yleinen, universaali kokemus.

Telepatia, enteet jne. eroavat uskonnollisista kokemuksista siinä, että niihin ei liity sellaisia yliluonnollisia kuvitelmia, ettei niitä voisi tutkia tieteellisesti. Esim. et voi tutkia jumalan olemassaoloa, koska jumala on kulttuurisidonnainen, abstrakti käsite. Sen olemassaoloa on mahdotonta falsifioida samalla tavalla, kun on mahdotonta falsifioida myyttejä siitä, että 2000 vuotta sitten jumalan poika nousi taivaaseen ja on sieltä tuomitseva eläviä ja kuolleita. Silti nämä tällaiset uskomukset ovat jollain kummallisella tavalla vähemmän tabuja ja niihin uskovia ihmisiä stigmatisoidaan vähemmän.

Ei ole olemassa mitään chakroja. Tämä on tuhansia vuosia vanhaa uskontoa. Niinä aikoina luotiin valtavasti erilaisia yliluonnollisuuksia, joita ei kukaan koskaan näe, mutta niiden vain väitetään olevan olemassa. Mielikuvitus on voimakas "elin", jonka valtaa on kyennyt heikentämään vain tiede. Kuten tiedämme, uskontojen valta on voimakkainta juuri niiden populaatioiden parissa, joissa tieteellä on heikko tai olematon asema. Silloin luonnon kokeminen, sekä yliluonnollisuuksien keksiminen, on rajoittamatonta.

prof.alpertti.ykskivi kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään chakroja. Tämä on tuhansia vuosia vanhaa uskontoa. Niinä aikoina luotiin valtavasti erilaisia yliluonnollisuuksia, joita ei kukaan koskaan näe, mutta niiden vain väitetään olevan olemassa. Mielikuvitus on voimakas "elin", jonka valtaa on kyennyt heikentämään vain tiede. Kuten tiedämme, uskontojen valta on voimakkainta juuri niiden populaatioiden parissa, joissa tieteellä on heikko tai olematon asema. Silloin luonnon kokeminen, sekä yliluonnollisuuksien keksiminen, on rajoittamatonta.

Lue lisää

Tiedekö se sanelee, mikä on totta ja mikä ei. Lääketieteeseen saa toki uskoa, mutta jos moisen takia sulkee silmänsä kaikelta muulta, tästäkin päähänpinttymästä tulisi jollain tapaa selviytyä, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun tieteessä ryhdytään niitä menneitä virheitä jälleen korjailemaan. Itsestään kun nuokaan eivät tunnu etenevän.

Monissa lääketieteen ulkopuolisissa hoidoissa chakratietämys on olennainen osa hoitoa. Sekin on ihan OK, jos tieteen parissa näistä asioista ei ole mitään käsitystä. Kaikesta ei tarvitsekaan tietää. Jostain kumman syystä joissakin tiedepiireissä on päädytty luulemaan, että juuri heidän pitää olla tietoisia kaikesta. Tämä jos mikä on sitä todellista harhaa, josta pitäisi jo päästää irti.

prof.alpertti.ykskivi kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään chakroja. Tämä on tuhansia vuosia vanhaa uskontoa. Niinä aikoina luotiin valtavasti erilaisia yliluonnollisuuksia, joita ei kukaan koskaan näe, mutta niiden vain väitetään olevan olemassa. Mielikuvitus on voimakas "elin", jonka valtaa on kyennyt heikentämään vain tiede. Kuten tiedämme, uskontojen valta on voimakkainta juuri niiden populaatioiden parissa, joissa tieteellä on heikko tai olematon asema. Silloin luonnon kokeminen, sekä yliluonnollisuuksien keksiminen, on rajoittamatonta.

Lue lisää

Mutta prof. Kun on niin, että materialismi on filosofinen näkemys siinä missä mentalismikin on. Kumpi on oikea ? Skeptikot väittävät olevansa oikeassa " koska me olemme oikeassa ". Kyse on skeptikoiden kehäpäätelmästä. Mentalismissa ts. siinä, että vain tietoisuus on todellista on totuus, jonka jo veda kirjoitukset 7000 vuotta sitten esittivät todeksi. Mentalistit sentään rehellisesti sanovat uskovansa totuutena pitämäänsä. Skeptikoiden tiedeterrori on kehäpäätelmä, jonka kehäpäätelmän minäkin TKK:lla opin humpuukiksi jo ensimmäisillä luennoilla. Skeptikoiden pitäisi myöntää, että he eivät tiedä mitään vaan USKOVAT johonkin.

Kuvitelma telepatiasta voi olla ehkä harha tai ei (tieteellinen maailmankuvammekin on toivottavasti alati kehittyvä), mutta että se olisi oikein geneettinen mielisairaus, joka johtaa aivojen kutistumiseen ja neuroleptiriippuvuuden tarpeeseen, on lapsellinen ja totta puhuen koominen väite. Minä potilaana pidin uskomattomana sitä ennakkoluulojen ja stereotypioiden kyllästämää, pseudotieteellistä paskaa, jota kohtasin psykiatrisessa hoidossa vain siksi, että vahingossa kerroin epäsuoraan, että minulle on toisten ihmisten ajatukset tärkeitä ja ajattelen vähän turhankin usein, mitä muut ihmiset ajattelevat. Sille ei takuulla ei ole mitään empiiristä näyttöä, että tämä kokemus liittyisi eksplisiittisesti mielisairauteen, syntyisi dopaminenergisen järjestelmän häiriöstä tai johtaisi aivojen kutistumiseen. Miksi tällaisia kokemuksia ei rohkeasti uskalleta kohdata psykiatriassa, ilman voimakasta moralismia, normittamista ja medikalisoimista, on minusta kummallista. Tiedätkö miten uskomatonta ja koomista on tavata mielisairaanhoitaja, joka kuvaa tapaasi ajatella sitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat, diabetesanalogialla? Uskotko tosiaan, että huoli toisten ihmisten kohtaamisesta on jokin diabeteksen kaltainen. lääkittävä sairaus? Tuollainen ajattelu jos mikä on häiriintynyttä.

Suurin osa ihmisistä kokee telepatiaa muodossa tai toisessa elämässään ja usein tällaiset kokemukset liittyvät erityisen vahvasti voimakkaisiin tunteisiin ja elämänkriiseihin. Se että nuo kokemukset vielä stigmatisoidaan ja normitetaan geeneettisiksi sairauksiksi, moninkertaistaa usein potilaiden ongelmia sekä vaikeuttaa oikeiden ongelmien käsittelyä ja kohtaamista. Ei ihme, että WHOn tutkijat ovat toistuvasti törmänneet siihen kummalliseen ilmiöön, että kehitysmaissa skitsofrenian ennuste on huomattavasti parempi kuin länsimaissa ja että avoimen dialogin mallissa puhuminen medikalisoimisen oikeasti parantaa skitsofrenian hoidon tuloksia huomattavasti, jopa vähentää radikaalisti sen esiintyvyyttä.

"Ei ihme, että WHOn tutkijat ovat toistuvasti törmänneet siihen kummalliseen ilmiöön, että kehitysmaissa skitsofrenian ennuste on huomattavasti parempi kuin länsimaissa ja että avoimen dialogin mallissa puhuminen medikalisoimisen oikeasti parantaa skitsofrenian hoidon tuloksia huomattavasti, jopa vähentää radikaalisti sen esiintyvyyttä."

Suomessa on jonkun verran tunnettu ns. Keroputaan malli, joka perustuu keskusteluun ja aidompaan kohtaamiseen, tulokset ovat olleet melko hyviä.

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2004/3/duo94071

Monella tuntuu olevan sama käsitys kuin nimimerkillä "telepaatikko", että tiede selittää ilmiöitä vielä vain osittain, tutkittavaa riittää. Ihmisaivot ovat mutkikas ja vielä puutteellisesti tunnettu asia. Ehkä joskus tulevaisuudessa telepaattiset ilmiöt saavat enemmän luonnontieteellistä ymmärrystä ja selitystä.

On totta.
Salaman nopeasti vedät kätesi pois tulesta joka polttaa.
Paitsi että myöhästyt surkeasti.
Ei h*lvetti sentään selkäydinkään kykene mahdottomuuksiin.
Miten sitten aivotoiminto.

Perinteisellä newtonilaisella fysiikalla telepatiaa ei voi mitenkään selittää. Telepatiaa on yritetty mallintaa kvanttifysiikan lomittumis-ilmiöllä, jossa kaksi toisistaan vaikka tuhansien kilometrien päässä olevien hiukkasen tilat voivat korreloida eli lomittus samaan tilaan. Tätä ajatusta on pidetty itseään arvostavien tiedemiesten seurapiireissä toki humpuukina, mutta samalla se antaa välineitä selittää nämä hyvin yleiset spontaanit kokemukset ja lopulta jakautuva empiirinen näyttö tuhoaa vanhan paradigman opit. Voihan olla, että kvanttimekaniikkaa lopulta mullistaa käsityksemme tietoisuudesta ja koko universumista syvemmin, kuin sen oivaltaminen, että maapallo ei ole litteä ja että se kiertää aurinkoa. Tieteessä ylipäätään ymmärretään tietoisuutta ja sen syntyä melko huonosti ja on paljon mahdollisuuksia oppia uutta tällä saralla.

Kehitysoppi on humpuukia.
Luoja loi maailman 6000 v. sitten.
Ja kaikki elämä on Hänen luomaa!
Metsän puut ja kedon kukat ylistävät Hänen luomaa Paratiisia, jonka ihminen synnillisyydessään hukkasi!

Uskokaajonyt kirjoitti:

Kehitysoppi on humpuukia.
Luoja loi maailman 6000 v. sitten.
Ja kaikki elämä on Hänen luomaa!
Metsän puut ja kedon kukat ylistävät Hänen luomaa Paratiisia, jonka ihminen synnillisyydessään hukkasi!

Lue lisää

Tää psykoosi on valitettavan yleinen, eikä lääkehoitoakaan ole.

Tuo on ihan hyvä hypoteesi ja olen sitä itsekin ajatellut. Ihmisen mieli on vain osaksi tietoinen ja me prosessoimme valtavasti informaatiota ilman, että edes tiedostamme sitä. Mutta tuo hypoteesi sivuuttaa kokemuksen syvän ytimen, joka liittyy todennäköisyyksiin, etäisyyteen, mahdottomiin yhteensattumiin. On jotenkin ymmärrettävää, että jotenkin vinksahtanut tai erikoisesti toimiva mieli alkaa tuottaa toisen ihmisen ajatuksia päässään, kun tämä on lähellä ja hänen non-verbaalista viestintäänsä on helppo lukea. Silloin on saatavilla muutakin informaatiota valtavasti, josta voi kasata tulkintoja siitä, mitä ihminen ajattelee ja aikoo seuraavaksi sanoa/tehdä. Mutta jos sinä tiedät ventovieraasta ihmisestä hämmentäviä yksityiskohtia, jotka saavat vahvistuksen myöhemmin empiirisesti, jos luet ennalta satojen kilometrien päässä asuvan läheisesi ajatuksia siitä, että hän tulee kuolemaan pian, vaikka kokemuksesi mukaan hän on ollut viimeiset 60-vuotta terve ja elämänsä kunnossa. Miten sinä prosessoit tuon kaiken tiedon, jota sinulla ei kerta kaikkiaan ole informaatiota päätelmiesi tueksi? Kaikkihan toki kuolevat etenkin vanhetessaan, ja on luotavissa sterotyyppisiä kertomuksia myös ventovieraista ja joskus ne osuvat oikeaan, mutta kokemukset ovat niin eksakteja ja yksityiskohtaisia, ettei niitä voi kerta kaikkiaan tehdä tunnettujen aistien ja oman muistin perusteella. Miltä tuntuisi sinusta haudata oma isäsi ja tietää, että sait osin hänen enneuniensa kuulemisesta skitsofreniadiagnoosin? Eikö se olisi vähän hämmentävää, eksistentiaalisesti ahdistavaa? Minä näin isäni ajattelevan äitinsä kuolemaa, sitten itsensä sinä vuonna, kun sain skitsofreniadiagnoosin ja naiivina hölmönä kerroin näistä kokemuksistani psykiatrille, koska olin niin luottavainen ja ahdistunut. Isäni tiesi ennalta, että hänen äitinsä haudataan ennen häntä, sitten hänet. Hän oli juuri silloin saanut diagnoosin syövästä silloin, kun hän näki mielessäni tämän näyn. Minä en edes tiennyt silloin, että hänellä oli syöpä, mutta sain silti tämän näyn mieleeni. Ja niinhän siinä kävi. Ensin kuoli hänen äitinsä eräänä helteisenä kesänä sydänkohtaukseen, sitten hän krooniseen sairauteen, joka lopulta nujersi hänet. Vaikka tällaisia kokemuksia on ehkä vaikea todistaa tieteellisesti, niin intuitiivisesti olen täysin varma, että ihmiset eivät koe harhoja eivätkä valehtele, kun he kertovat telepaattisista kokemuksistaan. Ongelma on siinä, että telepatia on ei ole sillä tavalla hallittava kokemus, koska sen mekanismeja ei ymmärretä. Sitä ei yleensä osata tietoisesti synnyttää ja se tuntuu meistä ihmisistä syntyvän spontaanisti, satunnaisesti, toistemme välillä.

Onhan profeettoja ollut kautta aikojen raamatun mukaan. Ne tehtävät profeetat tekevät, jotka Jumala on heille antanut.

Ja sen todella huomaa jo viestistäsikin, että olet skitso.

epäilemättä kirjoitti:

Ja sen todella huomaa jo viestistäsikin, että olet skitso.

:D

Luit asian mutta et ymmärtänyt asiaa täysin. Haluat tietää tuleeko edestä vai takaa asiat. Vaiko sivusta vai kenties minun vainusta?

Vaivu uneen!

tissitimo kirjoitti:

:D

Luit asian mutta et ymmärtänyt asiaa täysin. Haluat tietää tuleeko edestä vai takaa asiat. Vaiko sivusta vai kenties minun vainusta?

Vaivu uneen!

Lue lisää

Aina vaan vainu paranee.

Synapsit eli nämä pimpulat ovat siis vastuussa ajatusten lukemisesta ja toisaalta ajatusten jakautumisesta? Ymmärrän kyllä, että nämä pimpulat ovat suuresti vastuussa ylipäätään kaikesta tiedon välittymisestä sähkökemiallisten impulssien välityksellä hermostossamme ja ilmeisesti se liittyy sekä mielen yhtymiseen että mielen jakautumiseen. On hyvä olla yhteydessä toisiin ihmisiin, auttaa pimpuloita toimimaan ja täten kehittää mielen teoriaa, sitäkö tarkoitit? Että sinulla ei ole oikein teoriaa siitä, mitä muut miettivät? Olemme turvassa omassa mielessämme, mutta jos rohkaistuisimme ulos harjoittamaan pimpuloitamme, olisimme parempia lukemaan toisiamme ja toisaalta myös itseämme.. Ymmärsinkö sinua väärin? Jonain päivänä se onnellinen lapsi tosiaan löi lapsensa lujaa uuninkulmaan. Siitä tuli ikuinen kuhmu takaraivoon. Ja muutakin pientä ikävää kyllä tapahtuu niille onnellisille ja kadehdittaville lapsille, olen samaa mieltä. Elämässä tapahtuu muutenkin usein paljon ikäviä asioita.

Vähän niinkuin noin, ulos vain kävelemään ja tsiigailemaan muitten eleitä, käsien liikkeitä, mitä nyt pystyt toisesta ihmisesta lukemaan, opit sen.

Ei missään nimessä ulos kävelemään tuollaisilla mietteillä. Parempi pysytellä pois ihmisten ilmoilta suljetussa tilassa.