Itärajalle suunnitellaan rakennettavaksi pitkä aita sairaiden sikojen pysäyttämiseksi. Tämä on poikkeuksellisesti viime aikojen projekteista ehkä ainoa kannatettava hanke. Sairas sika on vaarallinen eläin, joka saa aikaan käsittämätöntä vahinkoa. Niiden pysäyttämiseen on otettava käyttöön riittävät toimenpiteet.
On muistettava että mikään metsään viritetty kanaverkko ei riitä pysäyttämään motivoitunutta sikaa. Sika osaa rikkoa vähänkin huteramman aidan, kaivautua sen ali, tai punnertaa itsensä liian matalan aidan yli. Aidan pitää olla riittävän tukevaa teräsverkkoa. Myös pylväiden pitää olla vankkoja. Aidan pitää olla korkeudeltaan vähimmillään kolmimetrinen, kunhan sen päälle on kiinnitetty erittäin terävää natolankaa. Mahdollisuuksien mukaan viisimetrinen aita pahimpiin paikkoihin on kuitenkin perusteltua.
Lisäksi on muistettava, ettei pelkkä itärajan aitaaminen suinkaan riitä. Sairaita sikoja on raportoitu liikkuvan myös ruotsin puolella. Maaraja on kuitenkin onneksi lyhyempi, ja meri antaa osittaista suojaa sikojen liikehdinnältä. Sika on huono uimaan pitkiä matkoja, joskin ovelana elukkana voi sika löytää vaihtoehtoisia keinoja merenylitykseen.
Riskialtteimmat paikat sikojen suhteen ovat kuitenkin rajanylityspaikat ja joukkoliikennevälineet. Sika osaa liikkua vikkelästi ihmisten seassa, ja piiloutua rajoja ylittäviin ajoneuvoihin. Siksi sairaiden sikojen suhteen ei olekaan mahdollista päästä absoluuttiseen hermeettisyyteen. Myös turvattavalle alueelle jo päässeiden sikojen eliminointiin on panostettava.
On muistettava että mikään metsään viritetty kanaverkko ei riitä pysäyttämään motivoitunutta sikaa. Sika osaa rikkoa vähänkin huteramman aidan, kaivautua sen ali, tai punnertaa itsensä liian matalan aidan yli. Aidan pitää olla riittävän tukevaa teräsverkkoa. Myös pylväiden pitää olla vankkoja. Aidan pitää olla korkeudeltaan vähimmillään kolmimetrinen, kunhan sen päälle on kiinnitetty erittäin terävää natolankaa. Mahdollisuuksien mukaan viisimetrinen aita pahimpiin paikkoihin on kuitenkin perusteltua.
Lisäksi on muistettava, ettei pelkkä itärajan aitaaminen suinkaan riitä. Sairaita sikoja on raportoitu liikkuvan myös ruotsin puolella. Maaraja on kuitenkin onneksi lyhyempi, ja meri antaa osittaista suojaa sikojen liikehdinnältä. Sika on huono uimaan pitkiä matkoja, joskin ovelana elukkana voi sika löytää vaihtoehtoisia keinoja merenylitykseen.
Riskialtteimmat paikat sikojen suhteen ovat kuitenkin rajanylityspaikat ja joukkoliikennevälineet. Sika osaa liikkua vikkelästi ihmisten seassa, ja piiloutua rajoja ylittäviin ajoneuvoihin. Siksi sairaiden sikojen suhteen ei olekaan mahdollista päästä absoluuttiseen hermeettisyyteen. Myös turvattavalle alueelle jo päässeiden sikojen eliminointiin on panostettava.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ehdotan että aloitamme aidan rakentamisen Torniosta. Unkarista voisimme hakea oppia.
Laitetaan persut rajan taakse venäjälle
Näin päätön hanke tulee maksattaa Meksikon kansalaisilla. Joku tyhmempi tyytyisi suojaamaan ne muutamat sikatilat, joita Suomessa vielä on.
Miksi venäläiset ei ammu itse villisikojaan, vai onko villisika venäjällä pyhä eläin?
Vaellussika (Sus scrofa)
Anatomia on suhteellisen pitkäkasvuinen, jatkuvasti suu auki ja takamus pystyssä, hieman etukumarassa kävelevä, 20 000 vuotta sitten itä Afrikassa kehittynyt sikalaji.
Sian ruumiinpituus on 1,9–2,2 metriä ja siitin on 60 cm pituinen sillä evoluutio on suosinut suurta siitintä suurten aivojen sijaan. Selviämismekanismi noudattelee samaa kuin kilpikonnalla ja krokotiilillä jotka munivat satoja munia, ja näin edes muutama selviäisi suvunjatkamisikään. Suurimmat yksilöt ovat yli 2 metriä pitkiä. Naaraat painavat 150-200 kiloa ja suuremmat urokset painavat 250 kiloa, joskus enemmänkin. Iäkkäämmän sikanaaraan pelkkä takamus saattaa painaa jopa sata kiloa. Sukupuolet ovat muuten samannäköisiä. Ylävillä alueilla elävät siat ovat kookkaampia kuin alavien maiden yksilöt. Juuri tällainen perussian rakenne on tehnyt tästä vaellussiasta sopeutuvaisen elinympäristön suhteen. Ravintona vaellussika käyttää kaikkea mitä ilmaiseksi saa (paitsi sianlihaa) ja syö ravintonsa kärsänsä avulla pitäen samalla mussuttavaa ääntä. Ruokavalio näkyy myös sian pitkulaisessa luurangossa ja valtavissa jyrsintään erikoistuneissa hampaissa. Vaellussika saattaa vaihtaa leiriään jopa viisikin kertaa elämänsä aikana. Sillä on ehkä kaikista sikalajeista paras hajuaisti. Se kykenee haistamaan lämpimät lihapadat suotuisilla pohjoistuulilla aina pohjoisesta Euroopasta asti. Tämän vuoksi jotkut vaellussikojen suojapaikkojen naistyöntekijät ovatkin alkaneet kutsua sitä hauskasti ”siirtolaissiaksi”.
Levinneisyys
Vaellussika on hyvin laajalle levinnyt ja on elinympäristönsä suhteen erittäin mukautuva. Ihmisen aiheuttamien muutosten seurauksena siat ovat levinneet kaikkialle lukuun ottamatta köyhempiä valtioita joiden ravintotilanne ja suojapaikan saaminen on heikkoa, kuten Baltian maat. Nykyään sikoja elääkin laajoilla alueilla Euroopassa. Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa vaellussikoja elää hyvin hajanaisina kantoina. Runsaimmat ja yhtenäisemmät elinpaikat ovat Etelä Euroopassa sekä Skandinaviassa. Australiassa ja Uudessa Seelannissa siat ovat harvinaisia terveen lainsäädännön ja tervejärkisten viranomaisten vuoksi ja näin muodoin vaellussikaa voikin ihailla näissä em, maissa lähinnä luonnontieteellisen museon lasivitriinissä. Pohjoisimmat elinpaikat ovat Suomessa ja Ruotsissa aina napapiirille saakka, josta se tosin muuttaa pikaisesti etelämmäksi huomattuaan vääränlaisen ravinnon ja naaraiden vähäisyyden. Etenkin Suomen länsirannikko ja pohjanmaa kokonaisuudessaan on epäsuotuisaa aluetta juuri avonaisen maaston ja naaraiden vähäisyyden- sekä painitaitoisten peräkamarin poikien takia.
Elinympäristö
Vaellussikoja elää hyvin vaihtelevissa elinympäristöissä ja se on perussian ohella sikalajeista mukautuvin elinpiirinsä suhteen. Vaellussikoja elää niin kantakaupungeissa kuin lähiöissäkin. Parasta elinaluetta on melko runsasväkinen alue, jossa on paljon saalista ja paljon piiloutumismahdollisuuksia, mutta sitä voi tavata myös täysin avoimilla alueilla kuten toreilla ja rautatieasemilla. Skandinaviassa vaellussika tulee hyvin toimeen vielä pelkällä sian ruoalla, mutta muutamia yksilöitä on tavattu elävän hyvinkin korkeatasoisella ihmisen ruoalla. Juuri tässä ryhmässä tutkijat ovat todenneet olevan voimakasta kasvua. Vuonna 2010 eräs vaellussika löydettiin jäätyneenä Rovaniemen pohjoispuolelta. Vaellussika ei karta tiuhaakaan asutusta ja ne ovat sopeutuneet elämään myös kaupungeissa ja siellä lähinnä etelän puoleisilla merenrannoilla. Kaupunkilaissikoja elää muun muassa Helsingissä, Tukholmassa, Pariisissa ja Lontoossa, ja oikeastaan kaikissa maailman suurissa kaupungeissa, joissa ne etsivät mielenkiintoisia esineitä ja rahaa paikallisten ihmisten kodeista ja takapihoilta ja parittelevat paikallisten sikanaaraiden kanssa kaupungin puistoissa erityisesti yö aikaan. Juuri tästä sekarotuisuuden ongelmasta sika-asiantuntijat ovat huolestuneita.
Lisääntyminen
Vaellussiat lisääntyvät kaikenlaisilla alueilla ympäri vuoden missä ruokaa ja valkosikoja on riittävästi, mutta alueilla, joilla talouden vaihtelu on suurempaa, lisääntyminen on kausittaista ja parittelukausi ajoittuu seudun kevättä edeltäviin kuukausiin. Yhdellä karjulla saattaa olla jopa sata porsasta koska se siittää jopa kymmentä emakkoa. Naaraan kiima kestää yleensä noin 3 kuukautta vuodessa. Tällöin se laskee pesäänsä erityistä uroksia houkuttelevaa eritettä ja houkuttelee niitä myös lirpattavalla ja kireällä, kielen heilutuksella muodostettavan kiljunnan avulla. Naaraalle tulee usein useita kosijoita, jolloin urokset tappelevat keskenään ja mouruavat matalalla ja voimakkaalla äänellä. Naaras sallii vain yhden uroksen paritella kerrallaan. Voittaja pysyy naaraan luona koko kiimakauden ajan ja parittelee sen kanssa useita kertoja, yleensä yöllä. Parittelujen väli on noin 20 minuuttia ja pari pysyy siitosrituaalin jälkeen yhdessä korkeintaan viisi päivää kunnes puistoissa lymyävät valkosiat houkuttavat jälleen sikauroksen tien päälle.
jatkuu
jatkuu
Viholliset
Porsaat ovat erittäin alttiita vaaroille mm, länsimaisten vaikutteiden osalta. Esimerkiksi valkosikanaaraan entiset porsaat saattavat opettaa huonoja tapoja mutta aikuisella vaellussialla on ihmisen lisäksi vain vähän luonnollisia vihollisia. Se kiinnittyykin ihmisen läheisyyteen välittömästi löydettyään sopivan isäntäjoukon ja toimivan tukiverkoston. Vaellussika rakentaa usein turvasaarekkeen sadoista sikayksilöistä josta muodostuu sikojen No Go alue.
Luonne
Vaellussika on lähtökohtaisesti hyvin leikkisä, tai ainakin niin voisi ajatella kun tilannetta arvioi hieman kauempaa. Vaellussian perusluonne on todellisuudessa hyvin arvaamaton. Omasta eläimellisestä näkökulmastaan kaikki siat toimivat oikein ja muut lajit ovat sopeutujien asemassa. Vaellussika, etenkin uros, saattaa menettää malttinsa kesken kaiken ilman ennakkovaroitusta ja tökätä pitkällä torahampaalla ihmistä vatsaan. Kiimassa olevaa urosta on varottava lähestymästä, eli aina. Vaellussika on myös erittäin äänekäs laji. Vähääkään suurempana laumana esiintyesään se muodostaa ihmiskorvalle vaarallisen suuren äänenvoimakkuuden, jopa yli 100 dB ja tämä saattaa aiheuttaa pysyviä kuulovaurioita ihmisille. Vaellussika ei itsenäisesti kykene luomaan kovinkaan älykästä jälkikasvua heikon geenipoolin ansiosta, heikkojen motoristen toimintojen ja riitaisan luonteensa takia saati toimivaa elinympäristöä joten se on täydellisen riippuvainen sikojen ruokintapaikoista ja valkosika naaraaista. Se kykenee itsenäisesti rakentamaan haperoita savi- ja risumajoja. Tässä lajissa se kilpaileekin piisamin ja majavan kanssa tasavahvana.
Vaellussika karjun mielihalut.
Ne sikaurokset, jotka ovat jääneet kovassa parinvalintatuoksinassa vaille naarasta, osoittavat suurta mielenkiintoa myös muihin eläinlajeihin kuten lampaisiin ja jopa ihmislapsiin. Tällaisia tapahtumia on tavattu usein etenkin itä Helsingissä ja Turun esikaupunkialueilla. Tiede ei ole kyennyt selvittämään tätä outoa mieltymystä ja parinvalinnassa tapahtuvaa käskytysjärjestelmän poikkeamaa.
Sairaita sikoja ei pidä päästää puhtaille ja terveille alueille. Aidan rakentamisella on jo kova kiire, olisi pitänyt rakentaa jo paljon aikaisemmin eikä vain pähkäillä.
Niin ja aita kannattaa sähköistää mikäli siitä halutaan kaikki hyöty irti.
Näin saadaan hakea joulukinkut suoraan paistettuina aidan vieresrä loistavaa.
Sitten suomalaiset kuolee hirvikolareissa, kun sudet eivät pääse enää Suomeen syömään hirviä.
Miten korkea aita tarvitaan että muslimisiat saadaan pysymään ulkopuolella? Melillan saarella Afrikan musta tulee 6 metrisestä aidasta ylitse, kun ottavat ennen massarynnistystä jotain hulluntippoja tai pureskelevat khattia.
Pienet tai isommatkaan aidan lasisirujen tekemät lihashaavat ei silloin muslimeita haittaa, kun on sekoja aineita veressä.
Varmaan selalinen 5 m korkea aita, jossa päällä 600 V tasajännitejohdot, se pitää musut Venäjällä.
Siis ymmärsinkö oikein:
Pitäisi laittaa miljoonia tai kymmeniä miljoonia (?) aitaan, jonka tarkoitus olisi turvata mahdollisuutemme viedä tappiolla tuontirehulla kasvatettua sianlihaa mm. Kiinaan?
Kaksi kysymystä:
Miksi ja Ihmeessä?
Tätä voi nyt verrata Sikojen lahden tapahtumiin. Aidalla on tosiaankin kiire.
No Länsiraja vuotaa enemmän ja SIkoja pääsee tulemaan osasyyn saa Suomi ottaa koska Puollustusvoimat laitettiin avustamaan Sikojen tuloa eikä estämään kuten olisi pitänyt toimia .
Uusia sikaloita perustettiin pikavauhdilla m.m Hennalaan.
"itärajalle suunnitellaan rakennettavaksi pitkä aita sairaiden sikojen pysäyttämiseksi."
No Migrin työmääräkin vähenee sitten oleellisesti.
Reilusti yli puolella!
Onko tähän asti rakennettu vain pelkkiä piraatteja?