Stallari: "Kummankaan maan hallinto ei ole suostunut tunnustamaan maansa tekemää kansanmurhaa."
Ihmekös tuo. Suomi ei ole moista tehnyt ja Turkki katsoi toimineensa sotatilanteessa.
" Turkilla kontollaan on armenialaisten kansanmurha 1915 ja Suomella työläisten kansanmurha 1918. Miksi ihmeessä kumpikaan ei sitä halua tunnustaa?"
Ehkä siksi, ettei stallareilla ole sen enempää oikeita tietoja tapahtumista, kuin oikeutta panna valtioita tilille.
Stallareilla vain on tarve valehdella milloin mistäkin.
Ihmekös tuo. Suomi ei ole moista tehnyt ja Turkki katsoi toimineensa sotatilanteessa.
" Turkilla kontollaan on armenialaisten kansanmurha 1915 ja Suomella työläisten kansanmurha 1918. Miksi ihmeessä kumpikaan ei sitä halua tunnustaa?"
Ehkä siksi, ettei stallareilla ole sen enempää oikeita tietoja tapahtumista, kuin oikeutta panna valtioita tilille.
Stallareilla vain on tarve valehdella milloin mistäkin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ajatella, kaikki kesken tutkinnan todennäköisesti syyttöminä kuolleetkin armahdettiin.
Ei tosiaan neukut kyenneet vastaavaan. Hruthsovkin armahti vain tuomittuja tai väärin perustein tuomittuja.
On todella huvittavaa, kun sinä syytät muita täällä valehtelusta. Naurattaa se ihan eniten.
Mikä on muuten valehtelusi aihe? Missä olen esittänyt kuolleiden armahtamista?
Olenkiistänyt punikkien valeet kansanmurhasta.
stallarit vaativat tilille Suomea ja Turkkia, eikä esimerkiksi todellisiin kansanmurhiin syyllistynyttä NL/Venäjää?
Kaikki kansanmurhat ovat yhtä todellisia. Suomen kansanmurha on kiistaton tosiasia, jota Suomen tulisi julkisesti pyytää anteeksi. Se, kuten Itä-karjalan kansamurhakin tehtiin Suomen valtion nimissä, joten anteeksipyyntö ja korvaukset kuuluu myös valtion hoitaa.
Voi tietysti hoitaa kokoomus yksinkin, sen riveistähän päätökset tehneet ja toteuttajatkin pääosin tulivat, mutta yleensä kokoomukselaiset maksattavat kaikki omatkin menonsa veronmaksajilla, joten niin käynee tässsäkin.
Joo, maksetaan korvaukset kaikista nälkään kuolleista. Toki, sillä ehdolla että itänaapuri maksaa myös meille. Esim. talvisodan kuolleista ja muusta menetyksestä saadaan varmaan 1000 kertainen määrä rahaa takas. Voitto jaetaan kaikille puolueille, ei pelkästään kokoomukselle. OIKEUSPERIAATE varmaan sanoo tuon Putelle. Ei se suutu, eikä myrkytä sinua....
Mitä itänaapuri kuuluu siihen, että suomalaiset tappajat maksaisivat oikeudenmukaiset korvaukset tappamiensa suomalaisten omaisille.
Jälleen kerran vain keksitään tekosyitä, että päästäisiin vastuusta.
Ken ei ollu oikeutettu Niskalaukauskseen, hän tapettiin nälkään.
Entäs Barbie, saiko hän ostaa Niskalaukauksen levyä?
1918 on edellen punikeille ylitsekäymätön tunnustaa.
Pitää vain jauhaa kansanmurhaa, vaikka sen kohteeksi joutuivat Venäjälle paenneet punikit yhtenä Stalinin vainojen kohteista.
Heitä vangittiin 20 000-30 000 ja teloitettiin 11 400 - 15 300. Myös naisia ammuttiin. Lapset pantiin valtion lastenkoteihin ja venäläistettiin.
Stalaleilla ei ole tähän mitään huomauttamista.
"Heitä vangittiin 20 000-30 000 ja teloitettiin 11 400 - 15 300. Myös naisia ammuttiin. #
Lahtari pani paremmaksi ja tappoi 27000 joukossa satoja naisia !
oli miljoonia uhreja vaatineet Stalininvainot.
Pelkästään teloitettuija oli virallisten tilasyojenkin mukaan noin 700 000 ja noin 10 miljoonaa kitui leireillä.
Stallareiden laskuopin mukaan tämä ei ollut kansanmurha, mutta noin 12 000:n venäläisen kuolema tauteihin ja aliravitsemukseen oli.
Stallarit jauhavat Suomen tekemästä kansanmurhasta 1918.
Kukaan muu ei ole asiaan puuttunut. Kansainliitto hyväksyi Suomen jäsenekseen jo 1920.
Kumma juttu, että sinä jauhat Neuvostoliiton kansanmurhasta 1930-40.
Kukaan muu ei ole asiaan puuttunut. Kansainliitto hyväksyi Neuvostoliiton jäsenekseen jo 1934 eikä Neuvostoliitto saanut mitään huomautuksia ihmisoikeustilanteestaan.
Kansanmurha on kaiken kaikkiaan väärä sana kuvaamaan 1918 tapahtumia Suomessa. Väkivalta ei - ehkä venäläisiä lukuun ottamatta -kohdistunut etniseen ryhmään, vaan rintamalinjat menivät poliittisia näkemyksiä mukaillen. Edes termi "luokkasota" ei oikein toimi, koska muuten aika selkeärajainen työväenluokka ei mitenkään varauksetta seissyt kapinahankkeen takana. Ajan riento veti sitten rintamien molemmille puolille rivimiehiä, jotka eivät kovin hanakoita olleet, vaan enemmän tai vähemmän pakotettiin mukaan. Toki rahallinen huokutinkin sai monia liittymään punakaartiin - edes nimelllisesti.
Mitäs sitten Viipurissa tehtiin, jos ei kansanmurhaa?
Kajaanin petolauma murhasi säälittä mm. tielleen osuvat venäläiset. Viipurin vallien putsinki oli vertaansa vaikka oleva hurmejuhla.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Viipurin_puhdistus_1918#/media/Tiedosto:Viipuri_2.5.1918.jpg
Kajaanin Sissit ehtivät riehua Viipurissa VAIN yhden päivän, mutta erittäin tuhoisin seurauksin. Viipurissa teloitettiin sadoittain ihmisiä ja syyksi riitti kun oli ryssä. Vain puhuttu kieli ratkaisi tuomion ja väliin riiti kun sattui olemaan väärässä paikassa. Tuossa etniseen puhdistukseen verrattavissa olevassa putsingissa murhattiin niin miehiä, naisia kuin lapsiakin. Venäläissurmat Suomessa 1914–22 -raportti antaa erittäin tarkan kuvauksen tapahtumien kulusta s.133-174.
Käytäntönä oli, että teloitus ja tuhoamisporukat tuotiin kauempaa, koska kukaan ei ollut profeetta omalla maallaan tappamisessakaan.Tuttua ihmistä tai punikkia oli ilkeämpi ampua kuin tuntematonta! Hirvittävävien Viipurin lahtauksien jälkeen heidät komennettiin Haminaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurin_puhdistus_1918
"Silminnäkijäkuvausten mukaan huhtikuun 29. päivän suuressa teloituksessa vankikulkueen oli johtanut teloituspaikalle tunnistamattomaksi jäänyt silmälasipäinen ”pienenpuoleinen mies”, jonka asetakin hihassa oli Kajaanin sissien tunnus. Majuri Ekström myönsi määränneensä vankien kuljetuksen"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Ekström
"Ekströmin mahdollinen osuus Viipurissa kaupungin valtauksen jälkeen toteutettuihin venäläisten joukkoteloituksiin ei ole täysin selvä. Hän määräsi noin 200 kaupungissa vangittua aseetonta venäläistä kuljetettaviksi Hiekan miinakasarmille"
Lars Westerlund: Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22 Venäläissurmat Suomessa 1914-22
Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2004. 2004.
Lars Westerlund sivulta 97 alkaen:
Etupäässä jääkäripataljoonista koostuva Itäarmeija valloitti kenraalimajuri Ernst Löfströmin johdolla Viipurin 28.–29.4.1918. Kaupunkia valloitettaessa teloittivatjääkärijoukot arviolta vähintään 360–420 Viipurissa asuvaa tai oleskelevaa venäläistä.
Venäläissurmat Suomessa, s. 135: "Teloituksen jälkeen sissit ampuivat vielä suuren määrän armonlaukauksia ja tarkistivat ruumiit ottaen talteen vainajien arvoesineet ja käyttökelpoiset vaatekappaleet. Myös vaasalaiset ottivat tähän osaa, mutta aloite tuli selvästi Kajaanin sissien johtajilta."
Tietenkään Westerlund ei mainitse on, että ko Martin Ekström on riikinruotsalainen ja Ruotsissa sotilasarvoltaan reservin kersantti. (Ja joka oli 1930 -luvulla Ruotsissa tunnettu natsi)
Westerlund päätynyt 29.4.1918 teloitusten osalta johtopäätökseen:
Iltapäivällä 29.4.1918 toimeenpantu joukkoteloitus oli käytännön hankkeena niin laaja ja henkilövaroja edellyttävä teko, että sen järjestämiseen on tarvittu sekä toimintasuunnitelma ja päätöksenteko yhteistoiminnasta että toteutuskelpoinen järjestö. Joukkoteloituksen alustava suunnitelma on todennäköisesti hahmoteltu jo aamupäivällä 29.4.1918, kun alkoi kertyä yhä enemmän vangittuja venäläisiä rau- tatieasemalle. Jossain vaiheessa ovat joukkoteloitusta suunnitelleet päällystöhenkilöt neuvotelleet asiasta ja päässeet yhteisymmärrykseen toteuttamistavoista ja eri sotilasyksiköiden edustajien osuudesta tapahtumiin. Suunnitelmasta toteutukseen siirryttiin puolenpäivän jälkeen, kun rautatieasemalle tuotuja ja tietynlaisiin ryhmiin jaettuja vankeja ruvettiin kuljettamaan etukäteen määrättyihin paikkoihin. Marssikäskyn antoi majuri Ekström, joka lienee joko osallistunut teloitussuunnitelman laatimiseen tai joka tapauksessa toiminut sen mukaisesti.
Valtioneuvoston kanslian linkit on sopivasti sammutettu, vaikka kyseessä on valtion rahoittama tutkimusprojekti sotasurmista.
Venäläissurmat Suomessa 1914–22. Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22
Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2004 952-5354-45-8
http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2004/j03-venalaissurmat-suomessa-1914-22-osa-2.2_/pdf/134314.pdf
ME ODOTIMME TEITÄ VAPAUTTAJINA JA TE TOITTE KUOLEMAA
Viipurin valloituksen yhteydessä teloitetut venäläiset
Lars Westerlund ............................................................................................................... 97
Lars Westerlund sivulta 97 alkaen
Etupäässä jääkäripataljoonista koostuva Itäarmeija valloitti kenraalimajuri Ernst
Löfströmin johdolla Viipurin 28.–29.4.1918. Kaupunkia valloitettaessa teloittivat
jääkärijoukot arviolta vähintään 360–420 Viipurissa asuvaa tai oleskelevaa venäläistä.
-
Westerlund päätynyt 29.4.1918 teloitusten osalta johtopäätökseen:
Iltapäivällä 29.4.1918 toimeenpantu joukkoteloitus oli käytännön hankkeena niin laaja ja henkilövaroja edellyttävä teko, että sen järjestämiseen on tarvittu sekä toimintasuunnitelma ja päätöksenteko yhteistoiminnasta että toteutuskelpoinen järjestö. Joukkoteloituksen alustava suunnitelma on todennäköisesti hahmoteltu jo aamupäivällä 29.4.1918, kun alkoi kertyä yhä enemmän vangittuja venäläisiä rau- tatieasemalle. Jossain vaiheessa ovat joukkoteloitusta suunnitelleet päällystöhenkilöt neuvotelleet asiasta ja päässeet yhteisymmärrykseen toteuttamistavoista ja eri sotilasyksiköiden edustajien osuudesta tapahtumiin. Suunnitelmasta toteutukseen siirryttiin puolenpäivän jälkeen, kun rautatieasemalle tuotuja ja tietynlaisiin ryhmiin jaettuja vankeja ruvettiin kuljettamaan etukäteen määrättyihin paikkoihin. Marssikäskyn antoi majuri Ekström, joka lienee joko osallistunut teloitussuunnitelman laatimiseen tai joka tapauksessa toiminut sen mukaisesti.
-
Keskisarja ja Westerlund (s. 151) kirjoittivat Löfströmin 26.4.1918 määränneen, että "taistelevat venäläiset sotilaat ovat lain ulkopuolella ja heitä kohdellaan sen mukaisesti".
Määräys on annettu 3 päivää ennen Viipurin vallien teloituksia. Luultavasti jo aikaisemmin oli Löfström määritellyt punaisten johtajat ja venäläiset “lain ulkopuolelle”. Tuo maininta on Westerlundin kirjassa sivulla 197.
Mielenkiintoinen kysymys, jota en ole koskaan nähnyt pohdittavan on, että mikä sotilaallinen merkitys oli vankien (punaisten ja venäläisten) teloittamisilla. Moni valkoisten joukoissa taistellut varmaan kuoli siksi, että valkoisen armeijan johto kehoitti teloittamaan vangit, minkä seurauksena punaisten oli taisteltava loppuun asti, koska antautuminen johtaa teloittamiseen.
Omien ja vastustajien miestappiot eivät tunnu liikuttaneen valkoisen armeijan johtoa yhtään.
Ruotsalaissaasta ammutti Viipurissa sadoittain venäläisiä!
http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2004/j02-venalaissurmat-suomessa-1914-22-osa-2.1/pdf/fi.pdf
Viipurin komendantiksi alennetun kenraali Löfströmin kysely Pohjois-Savon rykmentille paljastaa kuinka Viipurin valtauksen jälkeen olivat Kajaanin Sissi-Rykmentin miehet marssineet päävartiostoon, ottaneet siellä kiinni "Venäjän alamaisia", kuten Löfström kirjoittaa, vieneet heidät "valleille" ja ampuneet siihen paikkaan. Komendantti Löfström ei asiaa tutkittaessa pystynyt nimeämään kirjelmässään tekoon syyllisiä, mutta oli hänellä sen verran tietoa, että kajaanilaisia oli ollut muutama "ja heitä johti tietty silmälasipäinen mies".
Ennen nuo kaiki Westerlundin toimittamat tutkimukset löytyi netistäkin, mutta nyt 100 -vuotta tapahtumien jälkeen osoitettu kiinnostus tapahtumiin on saanut VNK:n poistamaan tutkimukset kansan saatavilta! Vain osa 1 löytynee enää.
Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 1. sotatapahtumat 1914-17
ISBN 952-5354-43-1, ISSN 0782-6028
http://vnk.fi/julkaisukansio/2004/j01-venalaissurmat-suomessa-1914-22-osa-1/pdf/fi.pdf
Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.1 sotatapahtumat 1918-22
ISBN 952-5354-44-X, ISSN 0782-6028
http://vnk.fi/julkaisukansio/2004/j02-venalaissurmat-suomessa-1914-22-osa-2.1/pdf/fi.pdf
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22. Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22
http://vnk.fi/julkaisukansio/2004/j03-venalaissurmat-suomessa-1914-22-osa-2.2_/pdf/134314.pdf
Huvittava havainto kaiken edellämainitun lisäksi on Mannerheimin oleilu Viipurissa NOIN 30.4. - 1.5.1918. Jossain kerrottiin Mannerheimin olleen katsomassa punapäälliköiden teloituksiakin. Hän oli paikalla myöskin niissä juomingeissa, joissa Toivo Kuula kohtasi kuulan.
(VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22. Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22, s. 153)
stallarien into mustamaalata ja valehdella.
"Huvittava havainto kaiken edellämainitun lisäksi on Mannerheimin oleilu Viipurissa NOIN 30.4. - 1.5.1918."
Ylipäällikkö ei "oleile". Hän otti vastaan paraatin ja toimi voitonjuhlan isäntänä.
" Jossain kerrottiin Mannerheimin olleen katsomassa punapäälliköiden teloituksiakin. "
Tarinoita piisaa.
"Hän oli paikalla myöskin niissä juomingeissa, joissa Toivo Kuula kohtasi kuulan."
Ei ollut. Kuula ammuttiin ravintolan pihalla kostona jääkärien merkityksen halventamisesta.
Älä saivartele. Kännissä tappelivat sisällä ja Kuula puukotti. Päälahtari oli samassa rakennuksessa ja samoissa kekkereissä.
Päälahtari oli katsomassa yhden punapäällikön teloitusta tai teloitettavaksi viemistä eli viime hetkiä.
Mannerheim oli paikalla virallisessa juhlassa 1.5. 18. Ei ryyppäjäisissä 30.4. Hän oli jo kaupungissa, mutta ei mennyt Seurahuoneelle ennen seuraavaa päivää.
Ripatin teloituksen aikaan 5.5. Mannerheim oli jo Helsingissä järjestämässä paraatiaan.
Kuula ammuttiin 30.4. yöllä Seurahuoneen pihalla.
Lahtari-Mannerheimistä kerrotaan Marko Tikan ja Antti Arposen kirjassa Koston Kevät 1918, WSOY 1999, erikoinen episodi sivulla 249-250:
Toivo Tapanainen, Mannerheimin luottolahtari jo 1918 tapahtumien ajoilta, kertoo muistelmissaan Mannerheimin olleen katsomassa Lappeenrannan punakaartin ja Joutsenon rintaman ylipäällikön Viktor Ripatin ja monen muun punapäällikön teloitusta.
Tapanaisen kertomana: "Puhdistukset saatettiin päätökseen suunnitelmien mukaan ennen suurta voitonparaatia 16.5.1918 Helsingissä, jossa minäkin olin kutsuttuna ja jopa kenraali Mannerheimin juhlapäivällisillä. Päivällisen jälkeen hän kädestä pitäen kiitti puhdistusten ripeästä johtamisesta. Ja kuinka ollakaan, kenraali kertoi nähneensä tämän ainoan elävän kapinakenraalin, suutarikenraali Ripatin Viipurin päävartiossa, jossa häntä säilytettiin, sekä nähneensä, kun tämä ammuttiin päävartion seinän viereen. Ennen kuolemantuomion täytäntöönpanoa Mannerheim kertoi kysyneensä Ripatilta, että tietääkö Ripatti, kuka hän, ratsuväen kenraali, oli. Siihen Ripatti oli vastannut, että kyllä hän on kuullut paljonkin tästä lahtarikenraalista, mutta ensi kertaa hän elävänä tämän näkee ja taitaa olla myös viimeinen."
Mannerheim oli adjutanttinsa tulkaamana keskustellut Ripatin kanssa. Mannerheimin kysymykseen, pelottiko kuolema, tämä oli vastannut: "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön."
Tapanaisen mukaan 5.5.1918 kello 16 jälkeen Ripatti ammuttiin päävartion pihalla. Samalla kertaa ammuttiin Viipurin punakaartin esikuntapäällikkö, toimittaja J. E. Latukka ja Ripatin esikunnan jäsen, toimittaja Emil Lehén.
Mannerheimin seurueessa ollut Norjan konsuli otti tapauksesta valokuvan. Mannerheim oli tästä Tapanaiselle huolissaan: "Jos leviää sanomalehtiin, että hän, armeijan ylipäällikkö, oli katsomassa päävastustajansa teloituksessa, siitä voi olla haittaa sekä armeijan että hänen itsensä arvovallalle."
Mannerheim pyysi sotasensuuria olemaan tiukka tällaisia teloituskuvia kohtaan. "Sellaiset kuvat on takavarikoitava, etteivät ne pääse julkisuuteen".
Tapanaisen muistelmien mukaan paikalla oli koko joukko Viipurin vallannneiden joukkojen johtomiehiä: armeijakunnan komentaja, Tampereen valtauksen jälkeen kenraalimajuriksi ylennetty Karl Wilkman (josta tuli Suomen sotaväen päällikkö, vuodesta 1919 Kalle Wilkama), rykmentin komentaja Georg Londen, Sihvon esikunnan jäsen kapteeni Into Auer, Viipurin komendantti kapteeni Adolf Finne ja tämän adjutantti tohtori B. Palmberg sekä vartio-osaston johtaja Emil Hietalahti.
Kyseinen tarina on Huhtiniemi-huhun päätehtailijan eli 1946 syntyneen putkimies Holapan Tapanaisen nimiin panemista tarinoista, jotka mm. toimittaja Antti Arponen uskoi tosiksi.
Mannerheim ei ollut 5.5. 18 enää Viipurissa, vaan valmisteli 16.5. paraatia.
Tapanainen ei ollut 16.5. Helsingissä sen enempää katsojana kuin juhlavieraana.
Esimerkiksi Keskisarja ei Viipuri-tutkimuksessaan usko tapahtumaan.
Lisäksi Mannerheim on kiitellyt lappeenrantalaisia puhdistuksesta vasta kiertäessääm maata valtionhoitajana keväällä 1919 Vapaussodan 1-vuotismuistotilaisuuksissa. Se on löytynyt Tapanaisen todellisista muisteluksista.
Mitään tuomari Tapanaisen varsinaisia muistelmia ei ole olemassa, vaan Holappa eli "Syväkurkku" on väsännyt ne omasta päästään.
Asia on perinpohjin selvitetty mm. Pasi Jaakkosen Huhtiniemi-kirjassa.
Vähissä on suomilahtarin omakehun aiheet kun pitää koettaa leuhkia loputtomiin sillä ettei tappanut (lue=ei ehtinyt) kaikki 80 000 vankia, "vain" 27 000. Siitä pitäisi lahtaria kiittää loputtomiin aamuin illoin mannerheimin kuvan edessä kumarrellen.
Siitä pitäisi lahtaria kiittää loputtomiin aamuin illoin mannerheimin kuvan edessä kumarrellen."
Oishan se hyvä sun osoittaa kiitollisuutta ja kunnioitusta jollakin tapaa. Tuo on toki hyvä alku, seuraavaksi voisit harkita töihin menoa.
taas totuus stallaria.
"Vähissä on suomilahtarin omakehun aiheet kun pitää koettaa leuhkia loputtomiin sillä ettei tappanut (lue=ei ehtinyt) kaikki 80 000 vankia, "vain" 27 000. Siitä pitäisi lahtaria kiittää loputtomiin aamuin illoin mannerheimin kuvan edessä kumarrellen. "
Stallari kun valehtelee loputtomiin että kaikki työläiset oli tarkoitus tappaa, mutta ulkovallat tulivat väliin.
Totuus vain on se, että heti alkuun karsitiin 85 000:sta punavangista noin 10 000 eli pääosa naisista, lapsista ja vanhuksista lähetettiin kotiin.
Leirielle suljetuista vapautettiin noin 8 000 syyttöminä. Lopuista pääosa sai korkeintaan 3 vuoden tuomion.
Leireillä menehtyi noin 14 000. Loput armahdettiin eri vaiheissa.