Mitä enemmän täällä on saanut luettavakseen usanistien kirjoituksia, sitä selvemmältä alkaa näyttää, että USA:n politiikan tukeminen ja pelkotilat korreloivat keskenään.
Jos kirjoitus sisältää vain vähän tai ei ollenkaan usa-myönteisyyttä, myös kirjoittajan maailmankuva on selkeä ja tasapainoinen.
Hieman voimakkaammassa Amerikka-myönteisyydessä on selvä kytkös erilaisiin mieltä painaviin ja ahdistaviin pelkoihin, joita usein suurennellaan vielä liittämällä pienetkin tapahtuma valtaviin uhkakuviin koko maailman turvallisuutta vaarantavasta terrorismista tai vaikkapa pienen köyhtyneen ja kurjistuneen valtion (kuten Irak tai P-korea) aiheuttamasta suuresta uhasta koko maailman rauhalle bushia mukaille "the great danger to the whole world with the weapons of mass destruction". Tuotakin usanistit hokivat silmät pelosta pullistellen pari vuotta sitten, täysin irrationaalinen pelko/ahdistustila.
Kaikkein voimakkaimmin USA-myönteisyyttä heijastavat kirjoitukset ovat jo huolestuttavan mustavalkoisen ja subjektiivisen maailmankuvan luoman voimakkaan pelkotilan purkauksia, joista loogisuus useimmiten puuttuu lähes täysin, kuten yllä kuvattu Saddamin aiheuttaman "uhan" hokeminen. Eipä ihme, jos usanisteilla on noita fobiaksi yltäviä pelkotiloja, kun heidän suurella johtajallaankin on niitä.
Tästä seuraa aiheettomia aggressioita USA:n suhteen kriittisemmin suhtautuvia kirjoittajia kohtaan, joita vastaan yritetään koota parjauskampanjoita ja suoranaista herjausta sisältävien kirjoitusten tulvaa.
On jossain määrin surullista, vaikka tosin välillä myös tragikoomista todeta näiden kahden tekijän noin vahvan korrelaation.
Maamme psykiatrien pitäisikin herättää kaikissa kunnissa eräänlaisia "kriisiryhmiä", joihin osallistujia yritettäisiin saada muuttamaan maailmankuvansa valoisammiksi, vähemmän muita valtioita tai kanssaihmisiä tuomitseviksi ja -sanalla sanoen- tasapainoisemmiksi. Kriisiryhmissä voitaisiin opettaa näille reppanoille myös demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviä asioita, etteivät he enää koskaan jatkossa puolustelisi tai osoittaisi minkäänlaista hymistelevää hyväksyntää esim. kidutuksille tai muiden maiden miehityksille ja niiden yhteydessä tapahtuville murhille ja julmuuksille.
Näin saataisiin aikaan suoranaisia säästöjä sekä kunta-että valtiotasolla henkisten sairauksien ja jopa väkivaltaisuutta aiheuttavien tekojen vähenemisten kautta.
Mistä löytyisi sellainen uraa uurtava kunta, jossa tämän tyyppiset uudet "henkisen tervehtymisen" kriisiryhmät ensimmäisinä aloittaisivat toimintansa?
Jos kirjoitus sisältää vain vähän tai ei ollenkaan usa-myönteisyyttä, myös kirjoittajan maailmankuva on selkeä ja tasapainoinen.
Hieman voimakkaammassa Amerikka-myönteisyydessä on selvä kytkös erilaisiin mieltä painaviin ja ahdistaviin pelkoihin, joita usein suurennellaan vielä liittämällä pienetkin tapahtuma valtaviin uhkakuviin koko maailman turvallisuutta vaarantavasta terrorismista tai vaikkapa pienen köyhtyneen ja kurjistuneen valtion (kuten Irak tai P-korea) aiheuttamasta suuresta uhasta koko maailman rauhalle bushia mukaille "the great danger to the whole world with the weapons of mass destruction". Tuotakin usanistit hokivat silmät pelosta pullistellen pari vuotta sitten, täysin irrationaalinen pelko/ahdistustila.
Kaikkein voimakkaimmin USA-myönteisyyttä heijastavat kirjoitukset ovat jo huolestuttavan mustavalkoisen ja subjektiivisen maailmankuvan luoman voimakkaan pelkotilan purkauksia, joista loogisuus useimmiten puuttuu lähes täysin, kuten yllä kuvattu Saddamin aiheuttaman "uhan" hokeminen. Eipä ihme, jos usanisteilla on noita fobiaksi yltäviä pelkotiloja, kun heidän suurella johtajallaankin on niitä.
Tästä seuraa aiheettomia aggressioita USA:n suhteen kriittisemmin suhtautuvia kirjoittajia kohtaan, joita vastaan yritetään koota parjauskampanjoita ja suoranaista herjausta sisältävien kirjoitusten tulvaa.
On jossain määrin surullista, vaikka tosin välillä myös tragikoomista todeta näiden kahden tekijän noin vahvan korrelaation.
Maamme psykiatrien pitäisikin herättää kaikissa kunnissa eräänlaisia "kriisiryhmiä", joihin osallistujia yritettäisiin saada muuttamaan maailmankuvansa valoisammiksi, vähemmän muita valtioita tai kanssaihmisiä tuomitseviksi ja -sanalla sanoen- tasapainoisemmiksi. Kriisiryhmissä voitaisiin opettaa näille reppanoille myös demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviä asioita, etteivät he enää koskaan jatkossa puolustelisi tai osoittaisi minkäänlaista hymistelevää hyväksyntää esim. kidutuksille tai muiden maiden miehityksille ja niiden yhteydessä tapahtuville murhille ja julmuuksille.
Näin saataisiin aikaan suoranaisia säästöjä sekä kunta-että valtiotasolla henkisten sairauksien ja jopa väkivaltaisuutta aiheuttavien tekojen vähenemisten kautta.
Mistä löytyisi sellainen uraa uurtava kunta, jossa tämän tyyppiset uudet "henkisen tervehtymisen" kriisiryhmät ensimmäisinä aloittaisivat toimintansa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei päätä ei häntää
eli MITÄÄÄÄÄÄ
sun kunnassas ei ainakaan tämä avohoito pelaa
onko vahvakin lääkitys
Onpa koomista ja samalla harhaista analyysiä. Tottakai ainoan oikean totuuden näkökulmasta toisinajattelijat ovat joko hulluja tai sairaita.
Tiedoksesi kuitenkin. Vapaassa maassa saa ja on kyllä syytäkin olla muutakin mieltä kuin sinä. Jos Bush noin kaikertaa niin ehkä kannattaisi harkita terapiaa...
Omaa elämääni yksisilmäinen poliittinen kiivailu ei heiluta puoleen eikä toiseen.
" Tottakai ainoan oikean totuuden näkökulmasta toisinajattelijat ovat joko hulluja tai sairaita. "
Täysin samaa mieltä kanssasi. Tässä on toinen vastaava esimerkki yrityksestä leimata toisinajattelijat hulluiksi tai sairaiksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000006874863
" Tiedoksesi kuitenkin. Vapaassa maassa saa ja on kyllä syytäkin olla muutakin mieltä kuin sinä. Jos Bush noin kaikertaa niin ehkä kannattaisi harkita terapiaa... "
Hmmm...eipä se hulluksi leimaaminen ole sinullekaan vierasta. Ensin toteat, että vapaassa maassa on mielipiteen vapaus ja ettei toisinajattelijoita pitäisi leimata hulluiksi, sitten oletkin jo opastamassa toisinajattelijaa terapiaan.....
Siellä opetetaan luetun ymmärtämistä. Kannattaa kokeilla. Itse kävin siellä monta vuotta, eikä minulla ole pienimpiäkään vaikeuksia ymmärtää avauskirjoitusta.
Koulunkaan käyminen ei kuitenkaan estä minua töpeksimästä. Viesti oli tarkoitettu jatkeeksi ensimmäiseen kommenttiin, ei avaustekstiin.