A-kirkko Raamatun valossa

Vastaus kysymykseen adventtitotuudessa.

"Oli rasittavia vuosia. On ollut paljon muuta murhetta kuin seurakunnan toiminta. Olin niin aktiivinen suorittaja, että kun uupumus tuli, en voinut istua seurakunnassa leväten. Oli mahdottomuus istua penkillä leväten. Oli pakko ottaa eroa. Ei ollut vaihtoehtoja. Minua ei olisi ymmärretty jos olisin sanonut etten jaksa suorittaa. Uupumus on sellainen. Uupumusta seuraa aina masennus jokaiselle ihmiselle. Masennus voi kestää jopa kymmenen vuotta. Mutta yleensä siihen missä uupui, ei ole palaamista. Työelämässä on edessä akan vaihto ja vähintään työpaikan vaihto.
Kuitenkin minun palvelu sujui kuin valssi kesällä enkä kokenut siitä rasitusta. Minulla oli tusina luottamustehtäviä, ison asuntovuokrayhtiön eri toimielimissä, ja kunnallisessa hallinnossa hengellisen yhdistystoiminnan lisäksi. Tusinan luottamustehtävän kanssa kertyy liikaa ihmis-suhde-murheita, joista sitten pitkäkestoista stressiä.
Kun ihminen stressaantuu kärsii ihmisen emotionaalinen herkkyys, ja ihmis-suhde asiat kompastuvat emotionaalisen herkkyyden puutteessa. En ollut varautunut asenteellani muutoksiin, joita tapahtui nopeasti henkilö-asioissa. Muutosjohtajuus oli huonoa."

Maallikkona oleminen ja talkootyöt uuvuttivat. Joka lauantaiaamu piti mennä 30km päähän seurakuntasaliin pariksi tunniksi. Sali oli aina lähes tyhjä. Vain muutama minun lisäkseni. Osallistujat näyttivät apaattisilta. Yhteislaulut ja kiitoslaulut olivat kuin tervan juontia ja mollivoittoiset sävelet masensivat entisestään.
Seurakunnassa ei ollut vakituista pastoria, vain nimetty seurakunnan huoltaja, joka itsekin näytti hyvin voipuneelta.
Silloin kun pastori saapui vieraisille, hän puhui omista asioistaan ja kertoili saarnassaan mielestään oivallisia kaskujakin, jotka eivät liiemmin saaneet hymyn karetta kasvoille. Kaikki se esittäminen oli niin väkinäistä ja teennäistä. Tuntui aivan kuin se puhuja ei olisi pätkän vertaa uskonut puhumaansa, mutta palkkansa eteen oli nyt jotain vain esitettävä ja jo aikaisemmin moneen kertaan kuultua toistaa. Suorittaminen muistutti enemmänkin aivopesua, johon piti aamenten säestyksellä osallistua.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että sen 60km ajelun lauantaiaamuna voi vaihtaa paljon mielekkäämpään tekemiseen ja levätä ja rentoutua sekin menetetty autossa istumisen aika.
Lähden nykyään lauantaiaamuna lähimetsään kävelylle ja vaikka näin syksyllä sienestämään. Kyllä on terapeuttista kävellä metsässä ja kuunnella vaikkapa linnun laulua. Ei haittaa, vaikka sataisi. Hyvin pukeutuneena vaeltaminen on rauhoittavaa ja virkistävää. Elämän muutos ei kaduta, päinvastoin. Harmittaa vain se, etten aikaisemmin hoksannut tehdä muutosta.

Valheenne eivät merkitse meille mitään.

1Kun.22:23 Biblia (1776) Ja katso, nyt Herra antoi valheen hengen kaikkien näiden sinun prophetais suuhun, ja Herra on puhunut sinua vastaan pahaa.