Köyhän konmaritus?

Kyllähän tuon marien on pakko aina joskus siistiä huoneensa. Vai eikö hän koskaan ota esille mitään, edes vaatetta. Eikö peseydy, eikö tee kotona mitään askartelua tai muuta puuhaa.
Kai ne huoneet pysyy siistinä kun on muutama pyyhe ja kalsonki rullattuna kaappiin. Ja sukkapari, sekä pari paitaa ja housut. Keittiössä yksi kuppi, yksi lautanen ja lusikka. Yksi kattila ja kauha tai vastaava. Eikä ole koskaan kotona, tai jos on, istuu tai seisoo keskellä huonetta, eikä tee yhtään mitään. Lukeminenkin aiheuttaa sotkua, Telkkariakaan ei voi katsoa, se vetää pölyä itseensä.
Kyllä vaan pölyä kertyy kuitenkin, eli on pakko siistiä.

Ei ole liikaa käyttökelpoista tavaraa minulla. Vaatekaapissa on muutama hylly tyhjillään ja keittiössä on kaksi kokonaista kaappia kokonaan tyhjinä. Silitysraudan ja -laudan hankkisin, jos olisi rahaa. Silitettyinä vanhatkin vaatteet saisi näyttämään siistimmiltä.

Paljon on tavaraa kaaoksessa. Tärkeimmät järjestyksessä. Ja jos jotain heitän pois, tarvitsen sitä jonkin ajan kuluttua enkä vastaavaa löydä. Perkules..niin käy joka kerta.

Roinaa löytyy enkä osaa sitä hävittää. Joskus kirjastossa käydessä vien muutaman kirjan kierrätyshyllyyn. Kirpparille vien hyväkuntoiset ylimääräiset vaatteet.

Käsityötarvikkeita on liikaa ja joitakin vaatteita pitäisi karsia pois, mutta ei ole kyllä vapaa-ajan ongelmiakaan kun aina on jotain käsityötä tekeillä. Eläkeläisellä on aikaa näpertää :)

Köyhyydessä tavarat ovat ainakin itselläni sekaisin. Mitään ei löydä tai ole ja mikään ei kehity, mistään ei saa apua, eikä ketään kiinnosta. Kyse ei ole hysteriasta, vaan hajonneista tavaroista, joiden poistamiseen tarvistisi apua. Samoin kuin siihen, että ne saisi järjestykseen.