Tänään 25v jo mittarissa.
Ikääntyminen vituttaa ja pelottaa
Todellapahaikäkriisi
23647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ai kamalaa. Ihminenhän kehittyy psyykkisesti aikuiseksi siinä 28-vuoden tienoilla.
Aivot kasvaa lopullisiin mittoihinsa 27 vuotiaana. Siitä ne sitten lähtevät rapistumaan.
.
Viinaa ja tupakkaa tai jauhoja sieraimiin, niin pääsee dementia-asteelle jo alle 50:senä.
Oootko tosissasi vai trollaatko? Mä täytin elokuussa 61 enkä pelkää elämää enkä kuolemaa.
Ollaan saman ikäsiä ja nyt vasta elämä alkaa maistua ja raha-asiatki kunnossa.
Nuoruus on hukkaan heitettyä aikaa monelle,mutta jos on tehnyt töitä ikänsä ja eläkekki juoksee ei elämä siitä parane,sillä tässä iässä lapsetkin asuvat omillaan ja jää aikaa sille vaimollekkin ja omiin harrastuksiin.
Oi muistan hyvin kun oli 25. Mietin että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä töihin. Nyt olen 45 ja olen ideasta luopunut.
Nuoruuden voi tuhlata muttei säästää
Mutta sen voi investoida.
Elämän polkua rauhassa astu, et sinä uppoa, et sinä kastu. Jatka vaikka tätä runoa positiivisesti .
Mullakin oli samat ajatukset ja kauhut mielessäin nuorena, ku jouduin tulevaisuuteni lopputulosta kahtelemaan.
Mutta se ongelma hävisi totaalisesti, ku sain varmuuden Jeesuksesta, sen jälkeen ei ole kuoleman ajatus ja pelko kertaakaan niskasta koprinu. Tämä on TOSI !
Joo mutta sorry jumalat on lopulta harhaa,pistö psyykkeesi kuntoon siis rakenna itsellesi hyvä ja kova itsetunto tosiasioiden pohjalle joka asiassa ja kas kummaa huomaat että et edes tarvitse mitään jumalaa,pelot pysyy silti hallinnassa. Saman neuvon antaisin kaikille uskoville,uskonne aiheuttaa kaikki sodat ja epätasapainon maailmaan,ne on liian suuria joukkopsykooseja hallittaviksi. Jos et usko ,käy puhumasta asiasta psykiatrin tai psykologin kanssa ,he osaa neuvoa ja sanoa mikä uskonnoissa mättää,sorry,tarkoitukseni ei ole vahingoittaa tai yrittä tuhota ketään vaan yrittää pelastaa maailma itsetuhoutumiselta.
Uskonnot luotiin vain erittäin ovelaksi johtamistavaksi joka onnistui yli odotusten aikoinaan mutta ihmusaivot vaan on viisastuvampaa sortia ja mahdoton huijata ja yrittää kaikista tehdä lopulta äärihulluja.
50 viikon päästä
25v sitten olin jo vuoden verran käynyt baareissa ja olin intissä.
Toi oli paras ikä. Alamäki alkoi periaatteessa tuosta ja rapistuminen. :) no, sit kun oot 28-29v niin on seuraava kriisi.
Minun eka ikäkriisi oli kolmekymppisenä. Kesti muistaakseni puoli vuotta. Seuraava oli nelikymppisenä. Se jälkeen pikkukriisejä on ollu joka vuosi, aina syntymäpäivän lähestyessä
Mutta älä vaivu epätoivoon. Ikä on vain numeroita. Kun se alkaa näkymään hiusten harmaanhtumisena, niin tee samoin, kuin minä. Aja pää kaljuksi, äläkä tunnusta vanhenemista.
Vielä pitää lisätä, että vasta nyt, kun olet käynyt läpi nuoruuden hullutukset, niin alat kasvamaan ihmisenä.
Pää pystöön, ja kohti uusia pettymyksiä. Kyllä se siitä.
Komppaan edellisiä kommentoijia. Minulla eka ikäkriisi tuli 38vuotiaana avioeron yhteydessä.
Siitä suivaantunena pullo viinaa ja Dinli 450 alle. Ei mennyt kuin Strömsö:ssä. Onneksi satutin vain itseni. Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä ja silti ei vituta eikä pelota. Mikään.
Nuori kossi kun olet, niin monta nöyryyttävää vuotta on vielä jäljellä.
Mikä ikäkriisi? Olen keski-ikäinen,normaalisti toimeentuleva,normi itsetuntoinen eikä mitään ikäkriisiä ole ollut ikinä, Ikäkriisit on vain itsetunnonpuutetta,menkää terapiaan psykiatrinne kertoo kyllä missä on tai missä mättää. Olette eläneet vain joukkopsykoosissa enemmän tai vähemmän ettekä vain omaa elmäänne,ja oletatte että kaikki ja kaikkien kuuluu elää samoin. Kun itsetuntonne nousee huomaatte että moni muukin asia on toisin mitä olette kuvitelleet ja suurin osa niistä muitten manipuloimia pakkomielteitä. Suosittelen.
Itämaisen perimätiedon mukaan ihminen alkaa ajatella omilla aivoillaan vasta 43-vuotiaana. Niillä main omapäistyin minäkin ja lakkasin välittämästä muiden sanomisista.
On totta, että ihminen "imee" elämisenmallinsa kasvamastaan ympäristöstä. Minä olin todalla hukassa oman elämäni kanssa vuonna 2012. Siihen saakka olin elänyt, niinkuin oli "opetettu".
Jouluna 2012 olin kolme viikkoa Thaimaassa. Tein retkiä, tutustuin kulttuuriin, ja löysin sisäisen rauhani. Ennen lomaa luin jostain jotain, että "varokaa kulttuurishokkia". Ihmettelin, että mitähän tuokin tarkoittaa. No, tajusin sen tarkoituksen palattuani Suomeen.
- Täällä ihmisillä on aivan järkyttävä kiire joka paikkaan.
- Ilmapiiri on kireä.
- Menestymisen paine on kova.
- Tavaraa haalitaan ympärille.
Thaimaassa elämä tuntui paljon rennommalta.
No, hyvä olo tuntui pari kuukautta, ja sen jälkeen iski paha kriisi. Aikani siinä kriisissä ryvettyäni kaivoin lomakuvat esiin. Niiden kautta löysin sisäisen rauhani uudelleen.
Yritän tässä kertoa, että itsensä löytämiseen voi mennä aikaa, ja rahaa. Vuosi sitten tein päätöksen, että nyt riittää. Aloin pohtia, että mitä pitäisi tehdä, että oma olo paranisi. AHAA: Ympäristön vaihdos. Nyt(kaksi viikkoa sitten) olen aloittanut espanjan opiskelun. Talvi kuluu mukavasti, kun on jotain tekemistä. Tulevaisuus on suunniteltu. Mutta aika näyttää, että toteutuvatko haaveet.
Onneks vanhenee muuten olis kuollut
ainahan nuodenpi on nuori kun naapurin 87v leski nainen kysei käytkö tanseissa kun olet viellä nuori, miten ottaa kehut näin viiskymppisena miehenä,
Olen yli 60 enkä vaihtaisi osia kanssasi mistään hinnasta. Eka, tosin myös vika, oma ikäriisini oli 40 kohdalla, jolloin huomasin että hittolainen, näitähän tulee koko ajan lisää! Siis vuosia. Siihen asti iällä ja vuosilla ei ollut mitään merkitystä. Eikä ole oikeastaan nytkään, yksi 'kriisi' riitti.
Olen 60-vuotias ja saan viikossa naisia enemmän kuin tämä 25-vuotias tulee saamaan koko elämässään.
Minun ensimmäinen ikäkriisi tuli, kun täytin 71 vuotta! Silloin tajusin, että kuolema lähenee vauhdilla. Mitä sen jälkeen, taivaaseen, helvettiin vai uudestisyntyminen?