Tutuksi tullut iskelmä sanoittaa: "kun aika on..."
Näistä sanoista jouti mieleeni muutama ajatus kuolemasta tai oikeammin Tuonelasta. Raamatun, ja luterilaisen opin mukaanhan kun ihminen kuolee, hän joutuu Tuonelaan, eräänlaiseen välitilaan joka on kuolemisen ja viimeisen tuomion välissä, sen lopullisen suuren Tuomiopäivän kun kuolleet herätetään ja kutsutaan Jumalan eteen tuomiolle.
Tuonelasta ei puhuta kovin paljoa Raamatussa mutta asia käy kyllä useastakin tekstiyhteydestöä ilmi. Lutherin opetuksen mukaan ainakin uskovaisen kuolema vie hänet lepoon, odottamaan autuaiden ylösnousemusta. Luther kuvasi tätä tilaa uneksi jossa ajalla ei ole enää merkitystä. Hän sanoi: " nukahdat ja seuraava asia minkä havaitset, on että sinut herätetään kirkkaaseen ihanaan ylösnousemuksen aamuun, autuaiden perintöön, siihen asti nukut aivan suloista ja autuasta unta tietämättä maailmasta tai sen menosta mitään, tietämättä hyvästä tai pahasta".
Tämä on hyvin lohduttava ja kaunis kuva.
Luterilaisessa uskontraditiossa on toinenkin tulkintalinja joka perustuu pitkälti Jeesuksen kertomukseen köyhästä lasaruksesta ja rikkaasta miehestä, sekä kertomukseen ristin ryöväristä. Tässä tavassa ymmärtää asia, uskova pääsee paratiisiin jo heti kuoltuaan, jossa hän elää tietoisessa tilassa nauttien rauhaa ja autuutta. Kaikki täällä painanut on jo karistettu hartioilta eikä mikään enää paina.
En tiedä kumpiko on "oikeampi" tulkinta noista. Kumpikaan ei ole uskoa eikä evankeliumia vastaan ja kummallekin löytyy perusteita Raamatusta. Ehkäpä molemmat voivat olla oikeita tulkintoja ja totta kyllä; ne eivät sulje pois toisiaan. Emme me tiedä, voiko olla vaikka nii että joillekin Jeesus järjestää jo kuoleman jälkeen heti olotilan autuudessa ja toisille lepopaikan. Kumpikin on hyvä. Mikä tärkeintä, kumpikaan ei ole uskoa eikä Sanaa vastaan ja saattavat olla yhtä aikaa.
Itse näen lohdullisimpana tuon "levon", jossa ikäänkuin nukutaan, saadaan lepo pitkästä elämän myrskystä ja ihana aamu odottaa, on seuraava minkä tajutaan ja silmillään nähdään. Mutta se ei ole varmaankaan kovin tärkeää tai oleellista että käyttäisimme tämän pohtimiseen kovasti aikaa ja voimia koska kumminkaan emme itse pysty vaikuttamaan asiaan millään lailla.
Mutta jos me suostumme uskomaan ilosanoman että vaikka olemme syntisiä ja kadotuksenalaisia, Jeesus on tehnyt puolestamme suuren autuuden ja vapahtanut meidät kaikki synneistämme, -ei hopealla eik kullalla vaan Pyhällä kallilla verellää ja viattomalla kärsimisellään!
Näistä sanoista jouti mieleeni muutama ajatus kuolemasta tai oikeammin Tuonelasta. Raamatun, ja luterilaisen opin mukaanhan kun ihminen kuolee, hän joutuu Tuonelaan, eräänlaiseen välitilaan joka on kuolemisen ja viimeisen tuomion välissä, sen lopullisen suuren Tuomiopäivän kun kuolleet herätetään ja kutsutaan Jumalan eteen tuomiolle.
Tuonelasta ei puhuta kovin paljoa Raamatussa mutta asia käy kyllä useastakin tekstiyhteydestöä ilmi. Lutherin opetuksen mukaan ainakin uskovaisen kuolema vie hänet lepoon, odottamaan autuaiden ylösnousemusta. Luther kuvasi tätä tilaa uneksi jossa ajalla ei ole enää merkitystä. Hän sanoi: " nukahdat ja seuraava asia minkä havaitset, on että sinut herätetään kirkkaaseen ihanaan ylösnousemuksen aamuun, autuaiden perintöön, siihen asti nukut aivan suloista ja autuasta unta tietämättä maailmasta tai sen menosta mitään, tietämättä hyvästä tai pahasta".
Tämä on hyvin lohduttava ja kaunis kuva.
Luterilaisessa uskontraditiossa on toinenkin tulkintalinja joka perustuu pitkälti Jeesuksen kertomukseen köyhästä lasaruksesta ja rikkaasta miehestä, sekä kertomukseen ristin ryöväristä. Tässä tavassa ymmärtää asia, uskova pääsee paratiisiin jo heti kuoltuaan, jossa hän elää tietoisessa tilassa nauttien rauhaa ja autuutta. Kaikki täällä painanut on jo karistettu hartioilta eikä mikään enää paina.
En tiedä kumpiko on "oikeampi" tulkinta noista. Kumpikaan ei ole uskoa eikä evankeliumia vastaan ja kummallekin löytyy perusteita Raamatusta. Ehkäpä molemmat voivat olla oikeita tulkintoja ja totta kyllä; ne eivät sulje pois toisiaan. Emme me tiedä, voiko olla vaikka nii että joillekin Jeesus järjestää jo kuoleman jälkeen heti olotilan autuudessa ja toisille lepopaikan. Kumpikin on hyvä. Mikä tärkeintä, kumpikaan ei ole uskoa eikä Sanaa vastaan ja saattavat olla yhtä aikaa.
Itse näen lohdullisimpana tuon "levon", jossa ikäänkuin nukutaan, saadaan lepo pitkästä elämän myrskystä ja ihana aamu odottaa, on seuraava minkä tajutaan ja silmillään nähdään. Mutta se ei ole varmaankaan kovin tärkeää tai oleellista että käyttäisimme tämän pohtimiseen kovasti aikaa ja voimia koska kumminkaan emme itse pysty vaikuttamaan asiaan millään lailla.
Mutta jos me suostumme uskomaan ilosanoman että vaikka olemme syntisiä ja kadotuksenalaisia, Jeesus on tehnyt puolestamme suuren autuuden ja vapahtanut meidät kaikki synneistämme, -ei hopealla eik kullalla vaan Pyhällä kallilla verellää ja viattomalla kärsimisellään!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kukaan ei tiedä, mihin joudumme kuoltuamme, jos ylipäätään joudumme mihinkään muualle kuin maahan tai tuhkaksi. On aivan samantekevää, mitä asiasta väitetään, koska mitään näyttöä minkään skenaarion tueksi ei ole. Uskoa voi tietysti mitä huvittaa, jos sellainen tuntuu valtavan tärkeältä.
Niin, mutta Jumala on sanassaan ilmoittanut sen minkä me uskon kautta tiedämme ja uskomme että ihmisen eläminen ei pääty kuolemaan vaan hänen sielunsa ei lakkaa. On myös ilmoitettu että iääisyydessä on kaksi vaihtoehtoa.
Soiksi ei ole oikein sanoa ettei kuoleman jälkeisistä tapahtumista olisi mitään tietoa meillä. Kyllä meillä on kaikki meille tarpeellinen tieto. Toiset eivät vain tahdo uskoa sitä. Itse asiassa hyvin harvat tahtovat.
Eikä Raamattu voi erehtyä!
Raamatussa on useita tyylejä: kuoleman jälkeen mennään heimonsa tykö, muututaan maaksi, mennään taivaaseen tai helvettiin.
Saako valita?
>Eikä Raamattu voi erehtyä!
Tottakai voi, ja myös erehtyy ihan solkenaan.
"Saako valita?"
No onneksi ei tarvitse valita koska kaikki ne ovat totta. Sielu menee taivaaseen tai helvettiin, oman heimonsa tykö ja ruumis muuttuu maaksi niinkuin Jumala on käskenyt: "maaksi pitää sinun jälleen tuleman"
Raamattu ei ole samalla kannalla. Siellä sanotaan, että esim. Mooses meni heimonsa tykö. Ei siinä sielu mihinkään mene. Itse en ole maasta tullut, joten en voin maaksi muuttua.
Taidat olla vähän yksinkertainen kun yrität minua mukaan tuollaiseen vedätykseen? En odottanut sinulta paljoa, luettuani muita kirjoituksiasi. Silti onnistuit alittamaan riman...
Raamattu ei kerro muuta kuin Mooseksesta, ei hänen sielustaan. Itse olen syntynyt synnytysosastolla, mutta en maasta.
Minulle ei voi valehdella.
Saahan sitä uskoa mitä höpsöä tahansa jos se helpottaa uskonahdistusta. Viisaampaa olisi tietty päästä eroon harhoista.
Vanhassa Testamentissa "sielu on veressä" ja menee siis sinne minne verikin kuoleman jälkeen.
kaiken lihan sielu on sen veressä, hänen eläessään! Kun tulee kuolema, erkanee sielu ruumiista ja menee sinne mihin Jumala sen määrää. Lue kertomus köyhästä lasaruksesta ja rikkaasta miehestä!