Paratiisin olemus

Tässä tulee huomioida ajan konteksti. Luomiskertomus ja evankeliumi on kirjoitettu ylös aivan eritilanteissa ja ajankohtana. Niien teologia eroaa selkeästi toisistaan. Ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa juutalainen kosmologia jakoi taivaan (Shamayim) seitsemään metafyysiseen kerrokseen. Ensimmäinen on Vilon, toinen Raki'a, kolmas Shehaqim, neljäs Zebul, viides Ma'on, kuudes Machon ja seitsemäs taivas oli Araboth. Näistä Shehaqim edusti tuon ajan juutalaisille paratiisia (taivaiden taivas) ja Araboth Jumalan valtaistuinta (voimat ja valtaistuin). Ei siis mikään ihme että Paavali koki Jeesus näyn tempauduttuaan ylös kolmanteen taivaaseen ja sokeuti kirkkauudesta. Parhaiten nämä tulevat kuitenkin tunnetuksi erityisesti Eenokin kolmannesta kirjasta jota myös lainataan Juudaksen kirjeessä.

Vielä lisäksi. Juutalainen taivas shamayim (taivaanvahvuus) koostuu kahdesta osasta, "sha" tarkoittaa ilmaa ja "mayim" tarkoittaa vettä. Toisin sanoen shamayim on se vesi jonka Jumalan sanotaan erottaneen kannella yläpuolelle alapuolisista vesistä ja pingottaneen taivaan auki kuin telttakankaan. Toki Genesiksen alussa kerrotut kaksi erillaosta luomiskertomusta on vain pieni osa kaikista Raamatun luomiskertomuksista. Omat suosikkini ovat Jobin kirjasta 26, 28 ja 38 , Sananlaskuista 8, Psalmi 104 sekä Jesajasta 28 ja 40. Ompahan näppärimmät Raamatun lukijat jopa laskeneet että siellä on yhteensä yli 20 erilaista versiota luomisesta 😊

SevenHeavens kirjoitti:

Vielä lisäksi. Juutalainen taivas shamayim (taivaanvahvuus) koostuu kahdesta osasta, "sha" tarkoittaa ilmaa ja "mayim" tarkoittaa vettä. Toisin sanoen shamayim on se vesi jonka Jumalan sanotaan erottaneen kannella yläpuolelle alapuolisista vesistä ja pingottaneen taivaan auki kuin telttakankaan. Toki Genesiksen alussa kerrotut kaksi erillaosta luomiskertomusta on vain pieni osa kaikista Raamatun luomiskertomuksista. Omat suosikkini ovat Jobin kirjasta 26, 28 ja 38 , Sananlaskuista 8, Psalmi 104 sekä Jesajasta 28 ja 40. Ompahan näppärimmät Raamatun lukijat jopa laskeneet että siellä on yhteensä yli 20 erilaista versiota luomisesta 😊

Lue lisää

Missä tämä taivaankansi on? Missään ei ole vielä havaittu vettä kuin täällä Telluksella.

Tässäpä muutama maistiainen:

Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut, paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin.

Kuka mittasi kourallaan meren vedet,
kuka kämmenensä leveydellä taivaat?

Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu, kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat?

Kuka on ohjannut Herran henkeä, kuka neuvonut ja opettanut häntä?

Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita?

Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien?

Ovathan kaikki kansat kuin pisara ammennusastiassa, kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Meren saaret painavat hiekkajyvän verran. Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen polttopuiksi eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi. Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää.

Mihin te vertaisitte Jumalaa,
mikä voisi häntä kuvata? Patsasko?

Senhän mestari valaa, ja kultaseppä päällystää sen kullalla ja takoo sille hopeiset ketjut. He auttavat toinen toistaan ja sanovat toisilleen: "Pidä kiinni!" Ja takoja auttaa kultaseppää, vasaranheiluttaja alasinmiestä. Hän sanoo saumasta: "Nyt on hyvä", ja vahvistaa sen niiteillä, ettei se liiku. Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin, hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta ja etsii käsiinsä taitavan mestarin veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä.

Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen?

Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa?

Korkealla hän on, maan piirin yllä,
maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja. Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi. Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet, tyhjää ovat hänelle maan valtiaat: tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.

Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä.

Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut?

Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.

Jes. 41:10-26

Minut (viisaus/logos) Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Ikuisuudesta minä (viisaus/logos) sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä (viisaus/logos) synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä (viisaus/logos), esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

Sanal. 8:22-31

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,
taivaankansi kertoo hänen teoistaan.
Päivä ilmoittaa ne päivälle,
yö julistaa yölle.
Ei se ole puhetta, ei sanoja,
ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.
Kuitenkin se kaikuu kaikkialla,
maanpiirin yli merten ääriin.
Hän on tehnyt sinne majan auringolle.
Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan,
kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.
Taivaan äärestä se lähtee ja kaartaa taivaan toiseen ääreen,
eikä mikään jää sen paisteelta piiloon.

Psalmi 19:2-7

Ylistä Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani,
miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sinä otat pilvet vaunuiksesi
ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät
ja panet liekit palvelijoiksesi.
Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan,
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat,
ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata...

Psalmi 104 1-9

SeavenHeavens kirjoitti:

Tässäpä muutama maistiainen:

Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut, paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin.

Kuka mittasi kourallaan meren vedet,
kuka kämmenensä leveydellä taivaat?

Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu, kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat?

Kuka on ohjannut Herran henkeä, kuka neuvonut ja opettanut häntä?

Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita?

Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien?

Ovathan kaikki kansat kuin pisara ammennusastiassa, kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Meren saaret painavat hiekkajyvän verran. Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen polttopuiksi eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi. Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää.

Mihin te vertaisitte Jumalaa,
mikä voisi häntä kuvata? Patsasko?

Senhän mestari valaa, ja kultaseppä päällystää sen kullalla ja takoo sille hopeiset ketjut. He auttavat toinen toistaan ja sanovat toisilleen: "Pidä kiinni!" Ja takoja auttaa kultaseppää, vasaranheiluttaja alasinmiestä. Hän sanoo saumasta: "Nyt on hyvä", ja vahvistaa sen niiteillä, ettei se liiku. Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin, hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta ja etsii käsiinsä taitavan mestarin veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä.

Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen?

Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa?

Korkealla hän on, maan piirin yllä,
maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja. Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi. Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet, tyhjää ovat hänelle maan valtiaat: tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.

Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä.

Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut?

Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.

Jes. 41:10-26

Minut (viisaus/logos) Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Ikuisuudesta minä (viisaus/logos) sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä (viisaus/logos) synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä (viisaus/logos), esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

Sanal. 8:22-31

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,
taivaankansi kertoo hänen teoistaan.
Päivä ilmoittaa ne päivälle,
yö julistaa yölle.
Ei se ole puhetta, ei sanoja,
ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.
Kuitenkin se kaikuu kaikkialla,
maanpiirin yli merten ääriin.
Hän on tehnyt sinne majan auringolle.
Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan,
kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.
Taivaan äärestä se lähtee ja kaartaa taivaan toiseen ääreen,
eikä mikään jää sen paisteelta piiloon.

Psalmi 19:2-7

Ylistä Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani,
miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sinä otat pilvet vaunuiksesi
ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät
ja panet liekit palvelijoiksesi.
Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan,
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat,
ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata...

Psalmi 104 1-9

Lue lisää

Heh, nytkö pitäisi luottaa runoiluun?

torre12 kirjoitti:

Heh, nytkö pitäisi luottaa runoiluun?

Ja tuoko on sinusta sivistynyttä ja rakentavaa keskustelua? Nettitrollaaminen? 😳

SevenHeavens kirjoitti:

Ja tuoko on sinusta sivistynyttä ja rakentavaa keskustelua? Nettitrollaaminen? 😳

Tarkoitan, että onko runous totuutta.

Aivan turha keksi omia merkityksiä.

Aatami (keksitty nimi) oli paratiisissa fyysisesti. Sellaista paikkaa ei ole sen koommin nähty, Se ei ollut edes henkinen tila, josta olisi karkoitettu.

Jeesus meni paratiisiin varkaan kanssa. Emme tiedä sen enempää: eikä spekulaatio auta. Jeesus tosin puhui niin paljon hulluja juttuja, että ei tuollakaan ole mitään väliä.

torre12 kirjoitti:

Aivan turha keksi omia merkityksiä.

Aatami (keksitty nimi) oli paratiisissa fyysisesti. Sellaista paikkaa ei ole sen koommin nähty, Se ei ollut edes henkinen tila, josta olisi karkoitettu.

Jeesus meni paratiisiin varkaan kanssa. Emme tiedä sen enempää: eikä spekulaatio auta. Jeesus tosin puhui niin paljon hulluja juttuja, että ei tuollakaan ole mitään väliä.

Lue lisää

Tuli mieleen. Jumala ja ihmiset olivat paratiisissa, joka oli maan päällä.

Sen jälkeen sekä paratiisi että Jumala ovat kadonneet: ei löydy mistään. Kaikki jäi Raamatun lehdille.

Ainakin paratiisikertomuksessa on elementtejä, joita on vaikea pitää kouraantuntuvina, kuten elämänpuu.

Elämäpuu antaa kuolemattomuuden. Synnin palkka on kuolema, siispä synnittömyyden palkka on kuolemattomuus. Synti on eroa Jumalasta, siispä synnittömyys on yhteyttä Jumalaan. Elämänpuu siis merkitsee yhteyttä Jumalaan, kaiken elämän lähteeseen.

Meille syntisille täällä maailmassa Kristuksen risti on elämänpuu: Kristuksen sovitustyö palauttaa yhteyden Jumalaan. "Tänään minun kanssani paratiisissa." Puhuuko Kristus tässä siis jumalayhteyden palauttamisesta?

Ilmestyskirjan mukaan Jumalan valtakunnassa kasvaa elämänpuu. Siellä ei enää tarvita ristiä, koska syntiä ei enää ole: ihminen palaa alkuperäisen elämänpuun juurelle.

Mutta auki jää alkuparatiisin ja "jälkiparatiisin" suhde.

"Aineellisuus" ylipäätään on minulle kysymyksenalainen. Henki on olemassa, se on varmaa. Mutta "aineen" olemassaolo ei ole selviö. Ei ole mahdollista, että tietoisuutta ei ole olemassa: olemmehan koko ajan tietoisia itsestämme. Mutta on mahdollista, että aivoja ei ole olemassa, koska aivot ovat "ainetta", jonka olemassaolo ei ole meille muuta kuin tietoisuudensisältö eli henkinen eli "aineeton" kokemus.

Näin ollen en välttämättä usko "aineen" olemassaoloon: toisin sanoen ehkä ei olekaan olemassa kuin yksi substanssi, henki, mutta ehkä hengellä on eri ilmenemismuotoja, joista "aine" on yksi. Ei tämän pitäisi olla mitenkään harhaoppista, koska eihän tässä kiistetä ruumiin olemassaoloa, vaan ainoastaan ymmärretään ruumis tietyllä tavalla – ja siinä, että ruumis ymmärretään uudella tavalla, ei ole mitään uutta. Demokritos ehkä ajatteli, että ruumis koostuu eri kokoisista ja muotoisista kokkareista, perin pienistä kokkareista, mutta kokkareista yhtä kaikki. Nykyään joku saattaa ajatella, että ruumis on säikeiden värähtelyä. Kuitenkin sekä Demokritoksen atomiopin kannattaja että säieteoreetikko voivat olla kristittyjä. Miksi ei sitten joku, joka pitää ruumista hengen ilmenemismuotona? (Entä piispa George Berkeley?)

Joka tapauksessa kaikki kokemukset ovat henkisiä. Kuolemanjälkeinen olotila voitaisiin kokea "aineelliseksi" eli se paratiisi, johon ryöväri Kristuksen kanssa meni, voitaisiin kokea täsmälleen samanlaisena kuin ihmiset oletettavasti kokivat alkuparatiisin.

Jos me nyt yhtäkkiä luikahtaisimme tuonpuoleiseen, emme välttämättä huomaisi mitään, samaan tapaan kuin kummitustarinoissa puhutaan kuolleista ihmisistä, jotka vaeltavat maan päällä eivätkä tiedä olevansa kuolleita. Mistä me siis tiedämme, että olemme juuri nyt tämänpuoleisuudessa? Eikö voisi samalla tavalla luikahtaa tuonpuoleisuudesta tämänpuoleisuuteen huomaamatta? Nämä luikahdukset olisivat siirtymiä tämän maailman ja paratiisin välillä.

Yritän siis sanoa, että paratiisi on tuonpuoleinen, mutta tuonpuoleisuus ja tämänpuoleisuus ovat samaa substanssia, minkä vuoksi ei ole outoa, että ihminen siirretään paratiisin ulkopuolelle: hänet siirretään substanssin ilmenemismuodosta saman substanssin toiseen ilmenemismuotoon, eikä hän itse huomaa mitään jyrkkää eroa, samaan tapaan kuin kuolemanrajakokemuksen yhteydessä ruumiistaan irronneet ihmiset eivät aina edes huomaa olevansa irti ruumiistaan, he kokevat olevansa edelleen samassa kouraantuntuvassa tilassa, jossa heidän fyysinen ruumiinsa on (esim. sairaalassa), heistä tuntuu edelleen siltä, että he ovat ruumiillisia olentoja, ja silti voidaan sanoa, että he ovat siirtyneet tuonpuoleiseen (tai ovat ainakin siirtymäisillään).

Paratiisikertomuksessa voisi olla aito historiallinen muistuma autuaasta alkutilasta. Sen alkuperä on ihmisten todellisissa kokemuksissa, ja sitten sitä on kerrottu eteenpäin sukupolvelta toiselle, kunnes se on muuttunut myytiksi. Näin se olisi tosi sekä myyttien tavalla – myytti ilmaisee jonkin yleisen, ihmisen täälläolon laatua luonnehtivan totuuden – että historiallisten tapahtumien tavalla – historiallinen tapahtuma on todellinen, koettu tapahtuma.

herrens_tiggare kirjoitti:

Ainakin paratiisikertomuksessa on elementtejä, joita on vaikea pitää kouraantuntuvina, kuten elämänpuu.

Elämäpuu antaa kuolemattomuuden. Synnin palkka on kuolema, siispä synnittömyyden palkka on kuolemattomuus. Synti on eroa Jumalasta, siispä synnittömyys on yhteyttä Jumalaan. Elämänpuu siis merkitsee yhteyttä Jumalaan, kaiken elämän lähteeseen.

Meille syntisille täällä maailmassa Kristuksen risti on elämänpuu: Kristuksen sovitustyö palauttaa yhteyden Jumalaan. "Tänään minun kanssani paratiisissa." Puhuuko Kristus tässä siis jumalayhteyden palauttamisesta?

Ilmestyskirjan mukaan Jumalan valtakunnassa kasvaa elämänpuu. Siellä ei enää tarvita ristiä, koska syntiä ei enää ole: ihminen palaa alkuperäisen elämänpuun juurelle.

Mutta auki jää alkuparatiisin ja "jälkiparatiisin" suhde.

"Aineellisuus" ylipäätään on minulle kysymyksenalainen. Henki on olemassa, se on varmaa. Mutta "aineen" olemassaolo ei ole selviö. Ei ole mahdollista, että tietoisuutta ei ole olemassa: olemmehan koko ajan tietoisia itsestämme. Mutta on mahdollista, että aivoja ei ole olemassa, koska aivot ovat "ainetta", jonka olemassaolo ei ole meille muuta kuin tietoisuudensisältö eli henkinen eli "aineeton" kokemus.

Näin ollen en välttämättä usko "aineen" olemassaoloon: toisin sanoen ehkä ei olekaan olemassa kuin yksi substanssi, henki, mutta ehkä hengellä on eri ilmenemismuotoja, joista "aine" on yksi. Ei tämän pitäisi olla mitenkään harhaoppista, koska eihän tässä kiistetä ruumiin olemassaoloa, vaan ainoastaan ymmärretään ruumis tietyllä tavalla – ja siinä, että ruumis ymmärretään uudella tavalla, ei ole mitään uutta. Demokritos ehkä ajatteli, että ruumis koostuu eri kokoisista ja muotoisista kokkareista, perin pienistä kokkareista, mutta kokkareista yhtä kaikki. Nykyään joku saattaa ajatella, että ruumis on säikeiden värähtelyä. Kuitenkin sekä Demokritoksen atomiopin kannattaja että säieteoreetikko voivat olla kristittyjä. Miksi ei sitten joku, joka pitää ruumista hengen ilmenemismuotona? (Entä piispa George Berkeley?)

Joka tapauksessa kaikki kokemukset ovat henkisiä. Kuolemanjälkeinen olotila voitaisiin kokea "aineelliseksi" eli se paratiisi, johon ryöväri Kristuksen kanssa meni, voitaisiin kokea täsmälleen samanlaisena kuin ihmiset oletettavasti kokivat alkuparatiisin.

Jos me nyt yhtäkkiä luikahtaisimme tuonpuoleiseen, emme välttämättä huomaisi mitään, samaan tapaan kuin kummitustarinoissa puhutaan kuolleista ihmisistä, jotka vaeltavat maan päällä eivätkä tiedä olevansa kuolleita. Mistä me siis tiedämme, että olemme juuri nyt tämänpuoleisuudessa? Eikö voisi samalla tavalla luikahtaa tuonpuoleisuudesta tämänpuoleisuuteen huomaamatta? Nämä luikahdukset olisivat siirtymiä tämän maailman ja paratiisin välillä.

Yritän siis sanoa, että paratiisi on tuonpuoleinen, mutta tuonpuoleisuus ja tämänpuoleisuus ovat samaa substanssia, minkä vuoksi ei ole outoa, että ihminen siirretään paratiisin ulkopuolelle: hänet siirretään substanssin ilmenemismuodosta saman substanssin toiseen ilmenemismuotoon, eikä hän itse huomaa mitään jyrkkää eroa, samaan tapaan kuin kuolemanrajakokemuksen yhteydessä ruumiistaan irronneet ihmiset eivät aina edes huomaa olevansa irti ruumiistaan, he kokevat olevansa edelleen samassa kouraantuntuvassa tilassa, jossa heidän fyysinen ruumiinsa on (esim. sairaalassa), heistä tuntuu edelleen siltä, että he ovat ruumiillisia olentoja, ja silti voidaan sanoa, että he ovat siirtyneet tuonpuoleiseen (tai ovat ainakin siirtymäisillään).

Paratiisikertomuksessa voisi olla aito historiallinen muistuma autuaasta alkutilasta. Sen alkuperä on ihmisten todellisissa kokemuksissa, ja sitten sitä on kerrottu eteenpäin sukupolvelta toiselle, kunnes se on muuttunut myytiksi. Näin se olisi tosi sekä myyttien tavalla – myytti ilmaisee jonkin yleisen, ihmisen täälläolon laatua luonnehtivan totuuden – että historiallisten tapahtumien tavalla – historiallinen tapahtuma on todellinen, koettu tapahtuma.

Lue lisää

Raamattu antaa hyvin paljon mahdollisuuksia spekulointiin.

Silloin kun Jeesus ristiinnaulittiin, hänen kanssaan ristiinnaulittiin kaksi muutakin ihmistä (Joh.19:18). Nämä kaksi muuta olivat ryöväreitä (Matt.27:38). Aluksi molemmat ryövärit pilkkasivat Jeesusta, koska hän oli sanonut olevansa Jumalan Poika, eikä siitä huolimatta pystynyt auttamaan itseään (Matt.27:41-44). Ainakin luulivat että hän ei pystynyt auttamaan itseään (Matt.26:53). Pian toinen ryövereistä muutti mielensä, kun tajusi pian kuolevansa, ja hän ymmärsi että Jeesus sittenkin on Jumalan Poika. Siitä syystä tämä ryöväri sanoi Jeesukselle:
"Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi" (Luuk.23:42).
Sanomisellaan ryöväri tunnusti Jeesukselle, että Jeesuksella oli oma valtakunta, ja että tuonpuoleisessa hänelläkin olisi elämä ja toivo, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Koska Jeesus näki ryövärin sydämen, ja tiesi hänen tehneen mielenmuutoksen pahoista teoistaan, hän sanoi hänelle kutakuinkin näin (vastaavalla tavalla useimpien raamatunkäännöksien mukaan):
..."Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43).
Raamattu Kansalle-käännös kääntää sen hiukan eri tavalla, mutta siinäkin tulee esille se ajatus, että vielä saman päivän aikana ryöväri olisi paratiisissa:
..."Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa."

Ei "tänä päivänä", vaan myöhemmin.
Monet kristityt uskottelevat, että ryöväri sai heti samana päivänä ("tänä päivänä") mennä paratiisiin tuon perustella mitä Jeesus lupasi tuossa jakeessa (Luuk.23:43). Sitä samaa uskoo valtaosa pastoreista, jotka aiheesta opettavat. Ei siinä mitään, mikäli vilpittömästi uskovat että tuo raamatunkäännös on oikea, varsinkin jos eivät ole tutkineet käännökseen liittyvää laaja-alaista aihepiiriä. Mutta nyt lähdetään tutkimaan Raamatun avulla vaihtoehtoista käännöstä tuolle jakeella (sillä se on sellaisenaan ristiriitainen), ja vasta sen jälkeen tutkitaan syytä miksi ryöväri ei päässyt paratiisiin samana päivänä kun sai lupauksen Jeesukselta.
Vaihtoehtoinen käännös (kumoaa ristiriidan):
Kirkkoraamattu vuodelta 1938 sanoo:
"Totisesti minä sanon sinulle: TÄNÄ PÄIVÄNÄ pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43).
Tuo on ristiriitainen käännös. Kerron pian miksi. Mutta ensin kerron mikä olisi parempi käännös.
Teemme nyt pienen modifikaation käännökseen, jotta päästäisiin eroon ristiriidasta (jonka pian paljastan). Lisäksi muutetaan se nykykieleen, sillä "oleman" on vanhaa suomen kieltä, eikä sellaista nykypuheissa käytetä. Tässä vaiheessa on ehdottoman tärkeätä huomioida että kreikankielisissä unsiaalikäsikirjoituksissa EI OLLUT pilkkuja ja pisteitä. Joten kun niitä esiintyy käännöksissä, ne ovat siellä kielenkääntäjien toimesta, jotta teksti olisi luettavampaa ja ymmärrettävämpää. Pisteet ja pilkut perustuvat siis pitkälti tulkintoihin. Valitettavasti olemme sen kautta saaneet muutamia ristiriitaisia käännöksiä.
Parempi käännös olisi seuraavanlainen:
"Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43).
Tuollaisessa käännöksessä ei kerrota milloin tapahtuma tulee käytäntöön, vaan että se tulee olemaan joskus hamassa tulevaisuudessa.

Ristiriita käännöksissä
Lähes kaikissa olemassaolevissa käännöksissä löytyy se ristiriita, että Jeesus kertoo niissä olevansa paratiisissa jo vielä samana päivä, vaikka Jeesus ei antanut Marian koskettaa itseään hautansa tykönä, koska ei ollut vielä ollut Isänsä tykönä. Jeesus sanoi hänelle:

"Älä minuun koske, sillä EN MINÄ OLE VIELÄ MENNYT YLÖS ISÄNI TYKÖ; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö" (Joh.20:17).

Mitä tapahtui kun Jeesus kuoli? Menikö hän paratiisiin Isänsä tykö? Ei ainakaan edellisen jakeen perusteella. Maria ei saanut koskettaa Jeesusta koska hän ei ollut vielä ollut Isänsä tykönä. Mutta kuinkas ollakaan; muutaman päivän tai viikon jälkeen tuosta tapahtumasta kävikin niin, että Jeesus kehotti Tuomasta koskettamaan hänen kylkeänsä. Sitä samaista kylkeä minkä sotilas oli aikaisemmin puhkaissut keihäällään (Joh.19:34). Jeesus sanoi Tuomaakselle:

"Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen" (Joh.20:27).

Edelliset kaksi jaetta tarkoittaa sitä, että Maria ei saanut koskettaa Jeesusta, koska Jeesus ei ollut vielä käynyt paratiisissa, ja vastaavasti, Tuomas sen sijaan sai koskettaa Jeesusta muutamia päiviä myöhemmin, koska hän oli siinä vaiheessa ollut jo Isänsä tykönä.

Jeesus sanoi Marialle menevänsä ylös Isänsä tykö:

"...minä menen ylös, minun Isäni tykö... minun Jumalani tykö...".

Jeesus ei sanonut, "... minä menin ylös...", vaan "...minä MENEN ylös". Siinä on eroa!

Koska Jumala on fyysisesti läsnä Uudessa Jerusalemissa (Ilm.21:10), siinä samaisessa Jerusalemissa jota myös kutsutaan "Jumalan paratiisiksi" (Ilm.2:7), niin voimme olettaa että Jeesus ei ollut paratiisissa samana päivänä kuin hän kuoli (Luuk.23:43), eikä ihan tunnilleen, tai minuutilleen, kolmenkaan vuorokauden päästä kuolleista heräämisensä jälkeen (Joh.20:17), vaan vasta minuutteja, tunteja tai päiviä kuolleista nousemisensa jälkeen (Joh.20:27). Tästä syystä on harhaa väittää, että Jeesus sanoi ryövärille, että hän tulisi olemaan hänen kanssaan paratiisissa vielä saman päivän aikana (Luuk.23:43).

OsaKakonen kirjoitti:

Ristiriita käännöksissä
Lähes kaikissa olemassaolevissa käännöksissä löytyy se ristiriita, että Jeesus kertoo niissä olevansa paratiisissa jo vielä samana päivä, vaikka Jeesus ei antanut Marian koskettaa itseään hautansa tykönä, koska ei ollut vielä ollut Isänsä tykönä. Jeesus sanoi hänelle:

"Älä minuun koske, sillä EN MINÄ OLE VIELÄ MENNYT YLÖS ISÄNI TYKÖ; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö" (Joh.20:17).

Mitä tapahtui kun Jeesus kuoli? Menikö hän paratiisiin Isänsä tykö? Ei ainakaan edellisen jakeen perusteella. Maria ei saanut koskettaa Jeesusta koska hän ei ollut vielä ollut Isänsä tykönä. Mutta kuinkas ollakaan; muutaman päivän tai viikon jälkeen tuosta tapahtumasta kävikin niin, että Jeesus kehotti Tuomasta koskettamaan hänen kylkeänsä. Sitä samaista kylkeä minkä sotilas oli aikaisemmin puhkaissut keihäällään (Joh.19:34). Jeesus sanoi Tuomaakselle:

"Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen" (Joh.20:27).

Edelliset kaksi jaetta tarkoittaa sitä, että Maria ei saanut koskettaa Jeesusta, koska Jeesus ei ollut vielä käynyt paratiisissa, ja vastaavasti, Tuomas sen sijaan sai koskettaa Jeesusta muutamia päiviä myöhemmin, koska hän oli siinä vaiheessa ollut jo Isänsä tykönä.

Jeesus sanoi Marialle menevänsä ylös Isänsä tykö:

"...minä menen ylös, minun Isäni tykö... minun Jumalani tykö...".

Jeesus ei sanonut, "... minä menin ylös...", vaan "...minä MENEN ylös". Siinä on eroa!

Koska Jumala on fyysisesti läsnä Uudessa Jerusalemissa (Ilm.21:10), siinä samaisessa Jerusalemissa jota myös kutsutaan "Jumalan paratiisiksi" (Ilm.2:7), niin voimme olettaa että Jeesus ei ollut paratiisissa samana päivänä kuin hän kuoli (Luuk.23:43), eikä ihan tunnilleen, tai minuutilleen, kolmenkaan vuorokauden päästä kuolleista heräämisensä jälkeen (Joh.20:17), vaan vasta minuutteja, tunteja tai päiviä kuolleista nousemisensa jälkeen (Joh.20:27). Tästä syystä on harhaa väittää, että Jeesus sanoi ryövärille, että hän tulisi olemaan hänen kanssaan paratiisissa vielä saman päivän aikana (Luuk.23:43).

Lue lisää

En ota kantaa Jeesuksen Marialle sanomiin sanoihin. Mutta jakeen Luuk. 23:43 oikeasta tulkinnasta olen keskustellut näillä palstoilla aiemminkin, ja pidän Uuden kirkkoraamatun mukaista käännöstä oikeana. Kopioin silloin kirjoittamani tähän sellaisenaan.

Käsikirjoituksissa ei ole pilkkuja eikä muitakaan välimerkkejä, mutta kriittisissä tekstilaitoksissa on. Pilkun paikka on siten tulkintakysymys. Nestle-Aland, joka on nykyään raamatuntutkimuksen standarditeksti, tulkitsee näin: ἀμήν σοι λέγω, σήμερον μετ’ ἐμοῦ ἔσῃ ἐν τῷ παραδείσῳ. (Totisesti sanon sinulle, tänään olet minun kanssani paratiisissa.)

Pilkun luonnollisin paikka on sanan λέγω jälkeen. Miksi Jeesus sanoisi "sanon sinulle tänään"? Ensimmäisessä lauseessa "tänään" olisi ylimääräinen ja turha. Jos se sen sijaan kuuluu toiseen lauseeseen, se tarjoaa aiheellisen ja tärkeän täsmennyksen.

Huomattakoon vielä, että jakeessa Luuk. 23:43 esiintyy ἀμὴν λέγω -fraasi, jota Jeesus usein käytti. Fraasi esiintyy kanonisissa evankeliumeissa kaikkiaan 70–80 kertaa, ja yhdessäkään näistä esiintymistä λέγω -verbiin ei liity adverbia, jos lukuun ei oteta jaetta Matt. 18:19, jossa jakeen aloittavan adverbin πάλιν tarkoitus lienee lähinnä parantaa sanonnan sujuvuutta, koska kohdassa esiintyy peräkkäin kaksi ἀμὴν λέγω -fraasia (jakeissa 18 ja 19). Fraasi oli vakiintunut retorinen tehokeino, jota Jeesus käytti käytännössä aina sellaisenaan mitään siihen lisäämättä. Luuk. 23:43 olisi ainoa (merkittävä) poikkeus säännöstä.

Jeesus käytti ἀμὴν λέγω -fraasia halutessaan antaa seuraaville sanoilleen erityistä painoarvoa. Niinpä seuraaville sanoille painotusta tuovana lisämääritteenä σήμερον olisi jakeen Luuk. 23:43 ensimmäisessä lauseessa turha ja tautologinen. Sen sijaan, kuten sanottu, jakeen toisessa lauseessa paratiisiin menon ajankohtaa merkitessään σήμερον on kuin kotonaan.

Mitä tulee tämän kohdan varsinaiseen asiasisältöön, jakeessa 42 rikollinen pyytää Jeesusta muistamaan häntä sitten, kun Jeesus tulee valtakuntaansa (καὶ ἔλεγεν, Ἰησοῦ, μνήσθητί μου ὅταν ἔλθῃς εἰς τὴν βασιλείαν σου). Tästä voidaan lukea ajatus, että rikollinen olettaa Jeesuksen muistavan häntä vasta joskus tulevaisuudessa. On kuin Jeesus vastaisi näin: "Totisesti: vielä tänään – etkä siis vasta joskus kaukaisessa tulevaisuudessa – sinä olet minun kanssani paratiisissa." Jeesus aloittaa vastauksensa painokkaasti adverbilla σήμερον, koska tahtoo korjata rikollisen väärän käsityksen.

herrens_tiggare kirjoitti:

Ainakin paratiisikertomuksessa on elementtejä, joita on vaikea pitää kouraantuntuvina, kuten elämänpuu.

Elämäpuu antaa kuolemattomuuden. Synnin palkka on kuolema, siispä synnittömyyden palkka on kuolemattomuus. Synti on eroa Jumalasta, siispä synnittömyys on yhteyttä Jumalaan. Elämänpuu siis merkitsee yhteyttä Jumalaan, kaiken elämän lähteeseen.

Meille syntisille täällä maailmassa Kristuksen risti on elämänpuu: Kristuksen sovitustyö palauttaa yhteyden Jumalaan. "Tänään minun kanssani paratiisissa." Puhuuko Kristus tässä siis jumalayhteyden palauttamisesta?

Ilmestyskirjan mukaan Jumalan valtakunnassa kasvaa elämänpuu. Siellä ei enää tarvita ristiä, koska syntiä ei enää ole: ihminen palaa alkuperäisen elämänpuun juurelle.

Mutta auki jää alkuparatiisin ja "jälkiparatiisin" suhde.

"Aineellisuus" ylipäätään on minulle kysymyksenalainen. Henki on olemassa, se on varmaa. Mutta "aineen" olemassaolo ei ole selviö. Ei ole mahdollista, että tietoisuutta ei ole olemassa: olemmehan koko ajan tietoisia itsestämme. Mutta on mahdollista, että aivoja ei ole olemassa, koska aivot ovat "ainetta", jonka olemassaolo ei ole meille muuta kuin tietoisuudensisältö eli henkinen eli "aineeton" kokemus.

Näin ollen en välttämättä usko "aineen" olemassaoloon: toisin sanoen ehkä ei olekaan olemassa kuin yksi substanssi, henki, mutta ehkä hengellä on eri ilmenemismuotoja, joista "aine" on yksi. Ei tämän pitäisi olla mitenkään harhaoppista, koska eihän tässä kiistetä ruumiin olemassaoloa, vaan ainoastaan ymmärretään ruumis tietyllä tavalla – ja siinä, että ruumis ymmärretään uudella tavalla, ei ole mitään uutta. Demokritos ehkä ajatteli, että ruumis koostuu eri kokoisista ja muotoisista kokkareista, perin pienistä kokkareista, mutta kokkareista yhtä kaikki. Nykyään joku saattaa ajatella, että ruumis on säikeiden värähtelyä. Kuitenkin sekä Demokritoksen atomiopin kannattaja että säieteoreetikko voivat olla kristittyjä. Miksi ei sitten joku, joka pitää ruumista hengen ilmenemismuotona? (Entä piispa George Berkeley?)

Joka tapauksessa kaikki kokemukset ovat henkisiä. Kuolemanjälkeinen olotila voitaisiin kokea "aineelliseksi" eli se paratiisi, johon ryöväri Kristuksen kanssa meni, voitaisiin kokea täsmälleen samanlaisena kuin ihmiset oletettavasti kokivat alkuparatiisin.

Jos me nyt yhtäkkiä luikahtaisimme tuonpuoleiseen, emme välttämättä huomaisi mitään, samaan tapaan kuin kummitustarinoissa puhutaan kuolleista ihmisistä, jotka vaeltavat maan päällä eivätkä tiedä olevansa kuolleita. Mistä me siis tiedämme, että olemme juuri nyt tämänpuoleisuudessa? Eikö voisi samalla tavalla luikahtaa tuonpuoleisuudesta tämänpuoleisuuteen huomaamatta? Nämä luikahdukset olisivat siirtymiä tämän maailman ja paratiisin välillä.

Yritän siis sanoa, että paratiisi on tuonpuoleinen, mutta tuonpuoleisuus ja tämänpuoleisuus ovat samaa substanssia, minkä vuoksi ei ole outoa, että ihminen siirretään paratiisin ulkopuolelle: hänet siirretään substanssin ilmenemismuodosta saman substanssin toiseen ilmenemismuotoon, eikä hän itse huomaa mitään jyrkkää eroa, samaan tapaan kuin kuolemanrajakokemuksen yhteydessä ruumiistaan irronneet ihmiset eivät aina edes huomaa olevansa irti ruumiistaan, he kokevat olevansa edelleen samassa kouraantuntuvassa tilassa, jossa heidän fyysinen ruumiinsa on (esim. sairaalassa), heistä tuntuu edelleen siltä, että he ovat ruumiillisia olentoja, ja silti voidaan sanoa, että he ovat siirtyneet tuonpuoleiseen (tai ovat ainakin siirtymäisillään).

Paratiisikertomuksessa voisi olla aito historiallinen muistuma autuaasta alkutilasta. Sen alkuperä on ihmisten todellisissa kokemuksissa, ja sitten sitä on kerrottu eteenpäin sukupolvelta toiselle, kunnes se on muuttunut myytiksi. Näin se olisi tosi sekä myyttien tavalla – myytti ilmaisee jonkin yleisen, ihmisen täälläolon laatua luonnehtivan totuuden – että historiallisten tapahtumien tavalla – historiallinen tapahtuma on todellinen, koettu tapahtuma.

Lue lisää

Myös Paavali temmattiin paratiisiin (εἰς τὸν παράδεισον, 2. Kor. 12:4). Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, sitä hän ei tiennyt.

OsaYkönen kirjoitti:

Silloin kun Jeesus ristiinnaulittiin, hänen kanssaan ristiinnaulittiin kaksi muutakin ihmistä (Joh.19:18). Nämä kaksi muuta olivat ryöväreitä (Matt.27:38). Aluksi molemmat ryövärit pilkkasivat Jeesusta, koska hän oli sanonut olevansa Jumalan Poika, eikä siitä huolimatta pystynyt auttamaan itseään (Matt.27:41-44). Ainakin luulivat että hän ei pystynyt auttamaan itseään (Matt.26:53). Pian toinen ryövereistä muutti mielensä, kun tajusi pian kuolevansa, ja hän ymmärsi että Jeesus sittenkin on Jumalan Poika. Siitä syystä tämä ryöväri sanoi Jeesukselle:
"Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi" (Luuk.23:42).
Sanomisellaan ryöväri tunnusti Jeesukselle, että Jeesuksella oli oma valtakunta, ja että tuonpuoleisessa hänelläkin olisi elämä ja toivo, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Koska Jeesus näki ryövärin sydämen, ja tiesi hänen tehneen mielenmuutoksen pahoista teoistaan, hän sanoi hänelle kutakuinkin näin (vastaavalla tavalla useimpien raamatunkäännöksien mukaan):
..."Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43).
Raamattu Kansalle-käännös kääntää sen hiukan eri tavalla, mutta siinäkin tulee esille se ajatus, että vielä saman päivän aikana ryöväri olisi paratiisissa:
..."Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa."

Ei "tänä päivänä", vaan myöhemmin.
Monet kristityt uskottelevat, että ryöväri sai heti samana päivänä ("tänä päivänä") mennä paratiisiin tuon perustella mitä Jeesus lupasi tuossa jakeessa (Luuk.23:43). Sitä samaa uskoo valtaosa pastoreista, jotka aiheesta opettavat. Ei siinä mitään, mikäli vilpittömästi uskovat että tuo raamatunkäännös on oikea, varsinkin jos eivät ole tutkineet käännökseen liittyvää laaja-alaista aihepiiriä. Mutta nyt lähdetään tutkimaan Raamatun avulla vaihtoehtoista käännöstä tuolle jakeella (sillä se on sellaisenaan ristiriitainen), ja vasta sen jälkeen tutkitaan syytä miksi ryöväri ei päässyt paratiisiin samana päivänä kun sai lupauksen Jeesukselta.
Vaihtoehtoinen käännös (kumoaa ristiriidan):
Kirkkoraamattu vuodelta 1938 sanoo:
"Totisesti minä sanon sinulle: TÄNÄ PÄIVÄNÄ pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43).
Tuo on ristiriitainen käännös. Kerron pian miksi. Mutta ensin kerron mikä olisi parempi käännös.
Teemme nyt pienen modifikaation käännökseen, jotta päästäisiin eroon ristiriidasta (jonka pian paljastan). Lisäksi muutetaan se nykykieleen, sillä "oleman" on vanhaa suomen kieltä, eikä sellaista nykypuheissa käytetä. Tässä vaiheessa on ehdottoman tärkeätä huomioida että kreikankielisissä unsiaalikäsikirjoituksissa EI OLLUT pilkkuja ja pisteitä. Joten kun niitä esiintyy käännöksissä, ne ovat siellä kielenkääntäjien toimesta, jotta teksti olisi luettavampaa ja ymmärrettävämpää. Pisteet ja pilkut perustuvat siis pitkälti tulkintoihin. Valitettavasti olemme sen kautta saaneet muutamia ristiriitaisia käännöksiä.
Parempi käännös olisi seuraavanlainen:
"Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43).
Tuollaisessa käännöksessä ei kerrota milloin tapahtuma tulee käytäntöön, vaan että se tulee olemaan joskus hamassa tulevaisuudessa.

Lue lisää

Heh. Kuolevan horinoita. Jeesus istuu Raamatun mukaan ikuisesti taivaalla, jossa ei ole ruokaa ja on jääkylmä. Ei todellakaan ottanut ryöväriä paratiisiin.

herrens_tiggare kirjoitti:

Myös Paavali temmattiin paratiisiin (εἰς τὸν παράδεισον, 2. Kor. 12:4). Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, sitä hän ei tiennyt.

Pitkä korjoitukseni temmattiin juuri kolmanteen taivaaseen ja katosi bittiavaruuteen kun välilehti päätti yhtäkkiä päivittää itse itsensä kesken kirjoituksen 😠

Olin kirjoittamassa että siellä paratiisissa Paavali kohtasi Jeesuksen, mutta kyseessä saattaa olla myös myöhemmin päälle liimattu tulkinta tapahtuneesta. Matkalla Damaskokseen Paavalin ja tämän seurueen oli nimittäin temmannut alas maahan voimakas ja kovaääninen valoilmiö taivaalla, minkä seurauksena Paavali oli sokeutunut välillisesti. Tämä oli viety Damaskoksessa Ananias -nimisen parantajan luo, joka kertoi Paavalille Jeesuksesta ja kastoi tämän Jeesuksen nimeen. Jotkut avaruuden tutkijat ovat epäilleet että kyseessä olisi ollut Tseljabinskin kaltainen tulipallo.

torre12 kirjoitti:

Heh. Kuolevan horinoita. Jeesus istuu Raamatun mukaan ikuisesti taivaalla, jossa ei ole ruokaa ja on jääkylmä. Ei todellakaan ottanut ryöväriä paratiisiin.

Sinun on turha huudella, jos et tunne ja ymmärrä juutalaisten metafyysista kosmologiaa seitsemän kerroksisine taivaineen. Kyseessä on muinainen kulttuuriin sidottu maailmannäkemys, eikä Raamattu muutenkaan ole mikään moderni maantiedon ja biologian tietokorja.

torre12 kirjoitti:

Heh. Kuolevan horinoita. Jeesus istuu Raamatun mukaan ikuisesti taivaalla, jossa ei ole ruokaa ja on jääkylmä. Ei todellakaan ottanut ryöväriä paratiisiin.

Sen sijaan että olet tuommoinen idioottimainen puoskari (= nettitrolli), voisit kerrankin trollaamisen sijaan hankkia elämän ja opetella keskustelemaan sibistyneesti ja rakentavasti kuten kunnon ihmiset. Vinkki, vinkki.

SevenHeavens kirjoitti:

Sinun on turha huudella, jos et tunne ja ymmärrä juutalaisten metafyysista kosmologiaa seitsemän kerroksisine taivaineen. Kyseessä on muinainen kulttuuriin sidottu maailmannäkemys, eikä Raamattu muutenkaan ole mikään moderni maantiedon ja biologian tietokorja.

Lue lisää

En voi mitään, mutta ymmärrän vain sitä mitä Raamatussa suomeksi lukee. Sen mukaan Jeesus meni pilven mukana taivaaseen, eikä häntä ole sen koommin nähty.

Minne pilven mukana muuten voi mennä kuin parin kilometrin korkeuteen?

torre12 kirjoitti:

En voi mitään, mutta ymmärrän vain sitä mitä Raamatussa suomeksi lukee. Sen mukaan Jeesus meni pilven mukana taivaaseen, eikä häntä ole sen koommin nähty.

Minne pilven mukana muuten voi mennä kuin parin kilometrin korkeuteen?

Lue lisää

Osoitat kommenteillasi selvää kypsymättömyyttä. Ei tietenkään. Itseasiassa Raamattu puhuu kieltä, jota sen syntyaikojen ihmiset ymmärsivät. Pitää ajatella kuin antiikin ihminen. Eräässä artikkelissa kerrtottiin asiasta aika osuvasti ja valaisevasti. Pahoittelen, mutta nyt iski laiskuus koska väsymys, mutta siis lainaten...

-- Kuvitellaanpa, että jokin uusi uskonto tahtoisi tulla ymmärretyksi omana aikanaan. Mitä sanastoa ja kuvastoa uuden uskonnon harjoittajat käyttäisivät? Arvatenkin oman aikansa kieltä, sillä mitään muuta ei ole olemassa.

”Näin juuri ensimmäiset kristityt toimivat”, sanoo teologian tohtori Niko Huttunen, joka toimii yliopistolehtorina teologisessa tiedekunnassa.

Kun Rooman keisari kuoli, hänen ruumiinsa poltettiin. Aikalaiset ajattelivat, että keisarin sielu nousee taivaaseen savupilvessä. Ja jos keisari oli toimissaan onnistunut, Rooman senaatti saattoi julistaa hänet jumalaksi.

"Julius Caesar sai tämän arvonimen, samoin Caesarin ottopoika keisari Augustus. Hänet nimettiin kuolemansa jälkeen jumalan pojaksi”, kuvaa Huttunen.

Kuulostaa tutulta. Ottakaamme esiin teksti, johon helatorstain vietto pohjautuu. Se löytyy Apostolien tekojen alusta.

Tekstissä kuvataan Jeesuksen taivaaseen astumista: ”he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.”

Jeesuksen korottaminen taivaaseen oli antiikin ajan ihmisille hyvin tuttu kielikuva.

”Ensimmäiset kristityt tahtoivat ilmaista tällä keisarillisella rinnastuksella, että ylösnoussut oli merkittävä ja majesteettinen hahmo”, sanoo Niko Huttunen.

Huttusen mukaan uuden uskonnon piti lisäksi löytää paikkansa Rooman valtakunnassa. Uuden testamentin kirjoittajat muotoilivat asiat harkiten ja taitavasti.

”Kristinusko leikitteli keisarivallan kielikuvilla ja tahtoi samalla osoittaa, että Jeesus, sen enempää kuin hänen seuraajansa, eivät uhkaa Rooman valtakuntaa poliittisesti.”

Uskontunnustus tiivistää oleellisen: ”ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan oikealla puolella.”

Antiikin ajan maailmankuva oli kolmiportainen. Maanpäällisen lisäksi oli olemassa tuonela ja taivas.

”Tähän hahmotukseen kristinusko siis liittyi mutkattomasti ja tahtoi lisäksi korostaa, että Jeesus ei jäänyt hautaan tai kummittelemaan maan päälle”, sanoo Huttunen.

Mutta ihminen sinänsä ei ole muuttunut miksikään muutamassa tuhannessa vuodessa.

”Ihminen on aistillinen otus. Raamatun kirjoittajat käyttivät konkreettisen maailman käsitteitä, sillä ihminen hahmottaa elämää ja koko todellisuutta oman kehonsa kautta”, jatkaa Huttunen.

Tämä on selvää. Mutta jos siirrymme taivaallisiin, tulee mutkia matkaan.

Missä on Jumalan taivas? Pitääkö ihmisen uskoa, että jossain taivaalla on erityinen taivaspaikka, jossa Jumala asuu ja jossa Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella?

"Taivaan sijaintipaikka? Se on siellä, missä Jumala haluaa sen olevan. Muuta emme tiedä", sanoo Huttunen.

Englannin kielessä sanalle taivas löytyy useita ilmauksia, kuten sky (taivaankansi, avaruus) ja heaven (uskonnollinen ilmaus). Useat muut kielet pärjäävät yhdellä taivas-sanalla, joka kätkee sisäänsä nuo edellä mainitut elementit.

Huttunen huomauttaa, että tästä juuri on kyse – kielikuvastosta. Raamatun kirjoittajat käyttivät kuvia, kun yrittivät sanoittaa sitä, mikä pohjimmiltaan on sanoinkuvaamatonta.

”Kristinuskon kieli kuvaa Jumala-suhdetta. Vaikka uskontunnustus sanoo Jeesuksen menneen Jumalan luo, Paavalin tekstit ovat täynnä ilmauksia, joiden mukaan Kristus on omiensa kanssa ja läsnä.”

Tätä kuvaa uskontunnustuksen kolmas osa: ”ja Pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.” --

Kirkko ja kaupunki 13.05.2015

Nyt hyvää yötä, huomenna maanantai ja silloin kaltaistesi pienten lasten on herättävä aikaisin aamulla kouluun.

Lisään vielä, suomen kielestä kyllä löytyisi uskonnolliselle taivaalle (heaven) myös nimityksensä, itämerensuomalainen kulttuuri tuntee jo vanhastaan jumalten asuinpainan ylisenä. Ylinen oli paikka jossa korkeammat voimat asustivat tämän maailman ulkopuolella. Tuonela taas sijaitsi vastaavasti alisessa. Alisen ja ylisen väliin jäivät maa ja taivas. Sama metafyysinen kosmologia toistuu kulttuureista ja uskonnoisto toiseen. Se ei ole sattumaa, vaan pohjautuu todella vanhaan kaikille yhteiseen maailmankuvaan jo ajalta ennen agrikulttuurin syntymistä. Nykyään ultrateteellisellä aikakaudella näiden ihmisten maailmankuvaa voi olla vaikeaa ymmärtää ellei näe vaivaa tutustuakseen heidän kulttuuriinsa, heidän maailmaansa ja asetu heidän asemaansa. Vain siten voimme ymmärtää heitä. Eikä kehitys ja tieteellisyys tee meistä yhtään heitä parempia ihmisiä, aseta meitä parempaan asemaan eikä anna oikeutta olla ylimielinen toisia kulttuurwja kohtaa. Ei silläkään, ettei niitä kulttuureja tunne eikä ymmärrä. Se on mutkikasta, joten koota vain kestää ja olla sinnikäs. Opiskelu ja tiedon hankkiminen kannattaa ka on äärimmäisen sivistävää.

Aabraham oli usean kansan isä.

KTS kirjoitti:

Aabraham oli usean kansan isä.

Sitä en tiedä, mutta uskovat juutalaiset, kristityt ja muslimit antavat hänelle suuren arvon.

Tuli mieleen: kasvit ja puut "luotiin" yhdessä päivässä.

Mutta me tiedämme paremmin. Puu kasvaa jopa kymmeniä vuosia mittaansa, ja pensaat ja kukatkin vaativat pitemmän prosessin tullakseen esiin. Ei ne päivässä tule.

Eli koko paratiisi on vain kuvitelmaa ja toiveajattelua.

Se siitä, kuten olin epäillytkin.

torre12 kirjoitti:

Eli koko paratiisi on vain kuvitelmaa ja toiveajattelua.

Se siitä, kuten olin epäillytkin.

Taivas ei ole kuvitelmaa. Minä uskon noin ikuiseen elämään. Minusta suhteellisesti ikuinen elämä on mahdollista kuoleman jälkeen, sillä uskon siihen lupaukseen, jonka Jeesus loi ristinkuolemallaan. Olen kristitty ja UT lupaa Paratiisin/Taivaan uskoville! Voi olla niin, että jonain päivänä en siihen usko, mutta tällä hetkellä uskon Jumalaan, Jeesukseen ja toivon pääseväni joskus Taivaseen/Paratiisiin!

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Taivas ei ole kuvitelmaa. Minä uskon noin ikuiseen elämään. Minusta suhteellisesti ikuinen elämä on mahdollista kuoleman jälkeen, sillä uskon siihen lupaukseen, jonka Jeesus loi ristinkuolemallaan. Olen kristitty ja UT lupaa Paratiisin/Taivaan uskoville! Voi olla niin, että jonain päivänä en siihen usko, mutta tällä hetkellä uskon Jumalaan, Jeesukseen ja toivon pääseväni joskus Taivaseen/Paratiisiin!

Lue lisää

Uskonnoissa luvataan niin paljon. Itse en usko mihinkään.

torre12 kirjoitti:

Uskonnoissa luvataan niin paljon. Itse en usko mihinkään.

Minä uskon Jumalaan ja siihen, että ihminen luotiin. Rakastan Jumalan käden jälkeä, elämää maapallolla. Toivon myös pääseväni Taivaaseen ja tapaavani siellä yhden naisen. Tässä elämässä en häntä tavoittele, mutta pyysin hartaasti Jumalaa, että saisin keskustella hänen kanssaan Taivaassa. Ehkä oli kyse tavallisesta ihastumisesta, mutta minä naivisti pyydän Jumalalta, että saisin tavasta yhden nyt nuoren naisen Taivaassa. Toivon mukaan tapaan joskus hänen kaltaisensa vielä lähemmissä väleissä täällä maan päällä, mutta itse odotan samalla UT:n lupamaa ikuista elämää.

Usko.Toivo.Rakkaus on nimimerkkini, sillä uskon, toivon ja rakastan.

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Minä uskon Jumalaan ja siihen, että ihminen luotiin. Rakastan Jumalan käden jälkeä, elämää maapallolla. Toivon myös pääseväni Taivaaseen ja tapaavani siellä yhden naisen. Tässä elämässä en häntä tavoittele, mutta pyysin hartaasti Jumalaa, että saisin keskustella hänen kanssaan Taivaassa. Ehkä oli kyse tavallisesta ihastumisesta, mutta minä naivisti pyydän Jumalalta, että saisin tavasta yhden nyt nuoren naisen Taivaassa. Toivon mukaan tapaan joskus hänen kaltaisensa vielä lähemmissä väleissä täällä maan päällä, mutta itse odotan samalla UT:n lupamaa ikuista elämää.

Usko.Toivo.Rakkaus on nimimerkkini, sillä uskon, toivon ja rakastan.

Lue lisää

Kuulostat nuorelta idealistilta, joka on romanttinen. Ei sinänsä paha. Olin nuorena itsekin tuollainen.

torre12 kirjoitti:

Kuulostat nuorelta idealistilta, joka on romanttinen. Ei sinänsä paha. Olin nuorena itsekin tuollainen.

Romanttinen idealisti voi olla onnellinen. Jumalaan uskominen luo turvallisuutta ja elämälle tarkoituksen? Jos rakastaa Jumala, itseään ja muita niin toivoa hyvästä elämästä!

Yritä nyt hyvä mies käyttää jotain hengellisiä lähteitä wikin sijaan.

pien.neuvo kirjoitti:

Yritä nyt hyvä mies käyttää jotain hengellisiä lähteitä wikin sijaan.

Googlella saa helpolla wikipedia vastauksia. Minusta ne on monesti korkeatasoisia. Minä diggaan Googlea ja Wikipediaa! Joskus olen ollut uskonnollisissa sisällöissä vähän eri mieltä. En kyllä muista missä, mutta pääsääntöisesti Wikipedian tekstit ovat ajantasalla olevia. Tietysti niihin voi suhtautua kriittisesti, sillä esimerkiksi jossain sanottiin, että Jeesuksen seuraajat yrittivät vahvistaa ihmeillä Jeesuksen jumalallisuutta. Tämä kohta viittasi johonkin teologiantutkijaan?, joka ei uskonut Jeesuksen jumalallisuuteen ja olin jotenkin ärsyttävästi asenteellinen. En muista missä wikipedian tekstissä tuo oli, mutta oli jotain kristinusko liittyvää. Joten olen tietoinen, että siellä on sisältöä muokkaamassa muutkin uskovaiset. Mutta wikipediasta perustiedot on saatavissa todella nopeasti, miksi saatte lukea minulta jatkossakin wikiä.

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Googlella saa helpolla wikipedia vastauksia. Minusta ne on monesti korkeatasoisia. Minä diggaan Googlea ja Wikipediaa! Joskus olen ollut uskonnollisissa sisällöissä vähän eri mieltä. En kyllä muista missä, mutta pääsääntöisesti Wikipedian tekstit ovat ajantasalla olevia. Tietysti niihin voi suhtautua kriittisesti, sillä esimerkiksi jossain sanottiin, että Jeesuksen seuraajat yrittivät vahvistaa ihmeillä Jeesuksen jumalallisuutta. Tämä kohta viittasi johonkin teologiantutkijaan?, joka ei uskonut Jeesuksen jumalallisuuteen ja olin jotenkin ärsyttävästi asenteellinen. En muista missä wikipedian tekstissä tuo oli, mutta oli jotain kristinusko liittyvää. Joten olen tietoinen, että siellä on sisältöä muokkaamassa muutkin uskovaiset. Mutta wikipediasta perustiedot on saatavissa todella nopeasti, miksi saatte lukea minulta jatkossakin wikiä.

Lue lisää

Suomalaisen Åpo Akademin Jeesus tukija Tom Holmén mukaan, Jeesuksen ihmeteoilla pyrittiin rinnastamaan Jeesus Salomonin ja Eliaksen tasoiseksi mieheksi. Myös Lauri Thuren ja Timo Eskola ovat lukemani perusteella samoilla linjoilla.

Helsingin yliopiston sivuilla ihmeistä sanotaan seuraavaa:

-- Nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan omaava ihminen kysyy helposti, ovatko Raamatussa kerrotut ihmeet - esim. sairaiden parantamiset, kuolleista herättämiset ja veden päällä kävely - totta. Kysymykseen on hankala vastata yksiselitteisesti 'kyllä' tai 'ei'. Hedelmällisempää on pohtia, mikä merkitys ihmekertomuksilla on.

Nykynäkökulmasta ihme määritellään yleensä luonnonlait ylittäväksi tapahtumaksi, jolla ei ole loogista ja järkeenkäyvää selitystä. Näkemys ei kuitenkaan vastaa antiikin ihmisen ajattelua, sillä tällä ei ollut samanlaista käsitystä luonnonlaeista. Hänelle ihme on pikemminkin Jumalan odottamatonta puuttumista tapahtumien kulkuun. Aikana, jolloin lääketiede oli kehittymätöntä ja luonnonilmiöiden syitä ei tunnettu, syytä etsittiin Jumalasta/jumalista. Kun nykyihminen pitää "luonnollisena" sitä, että vaikkapa antibiootti puree bakteeritulehdukseen, bakteereista tietämättömälle ja antibioottia tuntemattomalle antiikin ajan ihmiselle parantuminen oli ihme. Kun ilmiöiden syy - seuraus -suhteita ei tunnettu, "tarvittiin" ihmeitä enemmän kuin nykyään.

Ihmeiden mahdollisuus kuului siis luonnollisena osana antiikin ihmisen maailmankuvaan. Hänelle olennainen kysymys ei ollut, tapahtuuko ihmeitä, vaan kuka ihmeitä teki. Monien "Jumalan miesten" toimintaan kuului myös ihmeitä, niin myös esimerkiksi Jeesuksen. On erittäin todennäköistä, että Jeesus sai mainetta nimenomaan ihmeiden tekijänä (esim. riivaajien karkottajana).

Varhaiskristillisessä julistuksessa Jeesukseen liitetyt ihmeet palvelivat hänen seuraajiensa todistuksen uskottavuutta. Ihmekertomukset eivät niinkään korottaneet Jeesusta ylivertaiseksi ja ainutlaatuiseksi hahmoksi, vaan asettivat hänet samaan sarjaan muiden ihmeidentekijöiden kanssa (toki Jeesuksen seuraajien näkökulmasta ihmeidentekijöistä suurimmaksi). Ihmeet todistivat Jeesuksen seuraajille, että Jumalan poika oli myös henkivaltojen (demonien) ja luonnonilmiöiden herra. --

SevenHeavens kirjoitti:

Suomalaisen Åpo Akademin Jeesus tukija Tom Holmén mukaan, Jeesuksen ihmeteoilla pyrittiin rinnastamaan Jeesus Salomonin ja Eliaksen tasoiseksi mieheksi. Myös Lauri Thuren ja Timo Eskola ovat lukemani perusteella samoilla linjoilla.

Helsingin yliopiston sivuilla ihmeistä sanotaan seuraavaa:

-- Nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan omaava ihminen kysyy helposti, ovatko Raamatussa kerrotut ihmeet - esim. sairaiden parantamiset, kuolleista herättämiset ja veden päällä kävely - totta. Kysymykseen on hankala vastata yksiselitteisesti 'kyllä' tai 'ei'. Hedelmällisempää on pohtia, mikä merkitys ihmekertomuksilla on.

Nykynäkökulmasta ihme määritellään yleensä luonnonlait ylittäväksi tapahtumaksi, jolla ei ole loogista ja järkeenkäyvää selitystä. Näkemys ei kuitenkaan vastaa antiikin ihmisen ajattelua, sillä tällä ei ollut samanlaista käsitystä luonnonlaeista. Hänelle ihme on pikemminkin Jumalan odottamatonta puuttumista tapahtumien kulkuun. Aikana, jolloin lääketiede oli kehittymätöntä ja luonnonilmiöiden syitä ei tunnettu, syytä etsittiin Jumalasta/jumalista. Kun nykyihminen pitää "luonnollisena" sitä, että vaikkapa antibiootti puree bakteeritulehdukseen, bakteereista tietämättömälle ja antibioottia tuntemattomalle antiikin ajan ihmiselle parantuminen oli ihme. Kun ilmiöiden syy - seuraus -suhteita ei tunnettu, "tarvittiin" ihmeitä enemmän kuin nykyään.

Ihmeiden mahdollisuus kuului siis luonnollisena osana antiikin ihmisen maailmankuvaan. Hänelle olennainen kysymys ei ollut, tapahtuuko ihmeitä, vaan kuka ihmeitä teki. Monien "Jumalan miesten" toimintaan kuului myös ihmeitä, niin myös esimerkiksi Jeesuksen. On erittäin todennäköistä, että Jeesus sai mainetta nimenomaan ihmeiden tekijänä (esim. riivaajien karkottajana).

Varhaiskristillisessä julistuksessa Jeesukseen liitetyt ihmeet palvelivat hänen seuraajiensa todistuksen uskottavuutta. Ihmekertomukset eivät niinkään korottaneet Jeesusta ylivertaiseksi ja ainutlaatuiseksi hahmoksi, vaan asettivat hänet samaan sarjaan muiden ihmeidentekijöiden kanssa (toki Jeesuksen seuraajien näkökulmasta ihmeidentekijöistä suurimmaksi). Ihmeet todistivat Jeesuksen seuraajille, että Jumalan poika oli myös henkivaltojen (demonien) ja luonnonilmiöiden herra. --

Lue lisää

Kiitos näkemyksestäsi ja viestistäsi. Ihan Åpo Akademin Jeesus-tutkija on sanonut niin. Tämä alku vei kyllä tekstiltäsi vähän luottavuutta, mutta kyllä se ajatuksia herätti. Kiitos näkemyksestäsi. Itsen yritin oman näkymykselläni, kirjoituksellani, ilmaista sen, että kaikki ei mene monen kristityn käsityksien mukaan wikipediassa vaan tutkijoilla voi olla eriävä näkemyksiä kristittyjen uskon asioista.

Mainitsemasi Lauri Thuren on ihan Joensuussa uskovaisen maineessa, vaikka on toisaalta tiedemies ja yliopiston professori. Hänen ajatuksensa saattavat erota joiltain osin uskovaisesta valtavirrasta virantoimesta? Tietysti kirjoittamasi tyyli vähän heittää varjon se ylle, että onko tekstisi juuri Thurenin suhteen luotettavaa tai Eskolan.

Kun sinulla on vanha Biblia niin vilkaisepa siitä jos siellä olisi maininta että jos ei kiimaista auta niin vetää päälleen kirouksen.

No saamme olla onnellisia, että tuo kaikki on tapahtunut vain kirjassa Raamattu, Biblia.

Ja mitä muiden uskontojen kirjat sanovat? Voidaan ainakin syntyä uudelleen jonain toisena.

Vaikka paratiisi tulisikin avestan kielestä, niin Toora on alunperin kirjoitettu hepreaksi. Tekstissä paikan nimi on hag gan ba eden (the garden of eden) jossa puutarhaa tarkoittava sana on 'gan'. Gan tulee hebreaan mahdollisesti akkadian tai jostain muusta sumerilaisesta kielestä, jossa se tarkoittaa 'kuninkaan aidattua ykstityistä puutarhaa' (ks. Dilmun).