Ollessani mukana helluntaiseurakunnassa sain havaita, että vapaitten suuntien saarnaajilla on todella vaikea työ. Monet seurakuntalaiset olivat yltiöhurmahenkisiä, mutta saarnaajat maan pinnalla ja asiallisia.
Saarnaajat joutuivat koko ajan varoittelemaan hurmahenkisyydestä ja vääristä profeetoista ja samalla julistamaan niin, että vaikeatkin seurakuntalaiset olisivat tyytyväisiä. Tehtävähän on lähes mahdoton. Heti, kun joku jossakin nousi julistamaan tolkutonta oppia, suuri osa seurakuntalaisia kihisi ihastuksesta vaikka saarnaajat kuinka varoittelivat.
Sama näkyy näkyy tällä palstalla, vaikka aihe on luterilaisuus (!). Luterilaisia täällä harvoin näkyy, kun ovat kyllästyneet koko menoon. Ei ole myöskään vapaitten suuntien saarnaajilla tapana kalastella toisten vesillä, mutta hurmahenkien ja lakihenkisten lahkolaisten käännytysyrityksiä täällä on pilvin pimein. Vapaitten suuntien saarnaajat eivät tällaista ylivireistä ja pingoittelevaa tekstiä kirjoita.
Jos saarnaajat eivät hillitsisi innokkaimpia, emme voi kuvitellakaan, millainen mekastus olisi, sillä nytkin se on jo päätähuimaava. Uskoontulleet julistavat toisiansa kadotukseen meneviksi ja selittävät vain itse olevansa perillä jumalansanan oikeasta tulkinnasta. Siksi Raamatun ohje, että kaikkia ei ole kutsuttu opettajiksi, olisi otettava täydestä. Seurakunta kutsuu opettajansa. Itse ei voi itseään valtuuttaa, vaikka kuinka olisi suuri halu ja olisi hyvin lukenut Raamattunsa. Aivan erityisesti tämä koskee äskenkääntyneitä, joita seurakuntakaan ei saa valtuuttaa.
Vapaitten suuntien saarnaajat ansaitsevat täyden tunnustuksen vaikeassa työssään. He tarvitsevat ja saavat Jumalan erityistä voimaa.
Saarnaajat joutuivat koko ajan varoittelemaan hurmahenkisyydestä ja vääristä profeetoista ja samalla julistamaan niin, että vaikeatkin seurakuntalaiset olisivat tyytyväisiä. Tehtävähän on lähes mahdoton. Heti, kun joku jossakin nousi julistamaan tolkutonta oppia, suuri osa seurakuntalaisia kihisi ihastuksesta vaikka saarnaajat kuinka varoittelivat.
Sama näkyy näkyy tällä palstalla, vaikka aihe on luterilaisuus (!). Luterilaisia täällä harvoin näkyy, kun ovat kyllästyneet koko menoon. Ei ole myöskään vapaitten suuntien saarnaajilla tapana kalastella toisten vesillä, mutta hurmahenkien ja lakihenkisten lahkolaisten käännytysyrityksiä täällä on pilvin pimein. Vapaitten suuntien saarnaajat eivät tällaista ylivireistä ja pingoittelevaa tekstiä kirjoita.
Jos saarnaajat eivät hillitsisi innokkaimpia, emme voi kuvitellakaan, millainen mekastus olisi, sillä nytkin se on jo päätähuimaava. Uskoontulleet julistavat toisiansa kadotukseen meneviksi ja selittävät vain itse olevansa perillä jumalansanan oikeasta tulkinnasta. Siksi Raamatun ohje, että kaikkia ei ole kutsuttu opettajiksi, olisi otettava täydestä. Seurakunta kutsuu opettajansa. Itse ei voi itseään valtuuttaa, vaikka kuinka olisi suuri halu ja olisi hyvin lukenut Raamattunsa. Aivan erityisesti tämä koskee äskenkääntyneitä, joita seurakuntakaan ei saa valtuuttaa.
Vapaitten suuntien saarnaajat ansaitsevat täyden tunnustuksen vaikeassa työssään. He tarvitsevat ja saavat Jumalan erityistä voimaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä vapaissa suunnissa ovat monet saarnaajatkin aivan hörhöjä. Millainen saarnaaja, sellainen seurakunta.
Helareissa ei ole ollut SAARNAAJIA, vuosikymmeniin. Ja muutenkin tuo ap;n aloitus on täyttä skeidaa.
Olin helluntaiseurakunnassa mukana 70 ja 80-lukujen vaihteeseen asti. Silloin sananjulistajia sanottiin saarnaajiksi. Tiedän, että heitä nykyisin sanotaan pastoreiksi tai papeiksi niin kuin luterilaisessakin kirkossa.
En ole nikki kristittymies.
Aloitus on asiaa. Hellareissakin on yleensä varsin maltillisia ja liberaaleja saaranmiehiä. Ne kimpoilijat lähtevätkin yleensä pois ja perustavat omia pikkuryhmiään ja kulttejaan. Jos sekään ei onnistu, tulevat näille foorumeille vinkumaan.
Olet mahduttanut kolmelle riville tarkan kuvauksen!
Vai semmoisia ovat "saaranmiehet"!?
Ei ihme, että Saara nauroi.
Kertomus Saaran nauramisesta lienee etiologinen tarina. siis olevia asioita jälkikäteen selittävä. Abraham, arabiaksi Ibrahim, ja hänen sisarensa(?) ja vaimonsa Saara, olivat jo 100-vuotiaita, joten Saara oli jo rutkasti ohi hedelmällisyysiän. Siksi Abraham/Ibrahim olikin yhdynnässä orjansa Hagarin kanssa ja sai pojan Ismael.
Kun Abraham sitten kuuli kolmelta mieheltä (enkeliltä?), että vuoden kuluttua hän saisi vaimonsa kanssa pojan, Isakin, Saara puhkesi nauruun, kun tiesi ettei se tässä iässä enää ollut mahdollista.
Abrahamia, Saaraa, niin kuin poikiakaan ei tietenkään ollut olemassakaan, mutta siihen aikaan ajateltiin, että kullakin heimolla tuli olla esi-isä. Israelilaiset kuvittelevat polveutuvansa Isakista ja arabit Ismaelista, ja siten olevansa "serkkuja", joiden kantaisä on Abraham/Ibrahim.
En nyt kyllä lähtisi noin ylistelemään vapaitten suuntien saarnaajia/pastoreita, enkä varsinkaan YLEISTÄMÄÄN aloituksen tavoin, että "yleensä" jne.
Vapaissa suunnissa oli ainakin vielä 90-luvulla (jolta ajalta minulla on viimeiset omakohtaiset kokemukset ko. hengellisyydestä) paljonkin kierteleviä saarnaajia jotka pitivät aikamoista mellastusta kokouksissaan ja lietsoivat kuulijoitansa suggreoimalla. Toki on varmaan paljon myös pitelemättömiä seurakuntalaisia mutta sellaisia on myös luterilaisessa kirkossa.
Vapaitten suuntien juuriongelma ei ole niinkään joku yletön hilluminen ja yltiökarismaattisuus vaan väärä vanhurskauttamisoppi ja väärä oppi sakramenteista, jotka johtavat hengästyneeseen pinnistely-ratkaisu-kristillisyyteen. Kasteen armoa väheksytään ja se on PALJON pahempi vika kuin joku kädet pystyssä hilluminen, joka sekin on ihmislähtöistä tunnelman boostaamista. "Tee ratkaisu" -oppi on vakava harha jonka rinnalla kaikenlainen turha kotkottaminen ei paina mitään sillä turhan kotkottamisenkin keskellä voi toki uskoa evankeliumin lupauksiin ja levätä niissä mutta vesitetty vanhurskauttamiskäsitys joohtaa ihmiset uskossaan mittaamaan onnistumistaan ja hengellisyyttään ja saattaa heidät sivuun evankeliumista.
Nämä kaikki ovat hyvin syvässäolevia valuvikoja vapaitten suuntien teologiassa ja juuri tällaisia opettavat ne aloittajan ihannoimat saarnamiehet/pastorit.
Kun kiinnitetään näin suuri tarmoa, kuin aloituksessa, pelkkään "määräisen uskoontulemisen" kritisointiin, se on kuin ammuttaisiin tykillä hyttystä. Vieressä seisoo koko ajan valtava norsu jonka tuhoaminen vaatisi ydinpommin, näin militaristisilla termeillä asiaa kuvaillakseni.
Toki yhdyn ap:n ajatukseen siitä että vaatimus tietynlaisen "tavan" kautta tulla uskoon, on tietenkin väärä ja ihmiskeksintöä. Mutta kannattaa tämäkin mielessä pitäen samalla muistaa että kristinusko on kuitenkin määräinen. Jeesus opetti itse ettei ole mitään muita mahdollisuuksia tulla taivaaseen, paitsi uskomalla Häneen syntisten Vapahtajana. Ollakseen kristitty, on siis uskottava niinkuin kristinusko opettaa.
Jotenkin haiskahtaa aloittajan, joka on ilmiselvästi tuntemamme Dogmatikos, aloituksesta sellainen peiteltynä oleva henki jonka mukaan millä tahansa uskolla päästään taivaaseen mutta ainoa ns. väärä tapa uskoa on se jonka Raamattu ja Jeesus opettaa.
Toivottavasti olen väärässä mutta näinhän herra Dogmatikos on ennen antanut ymmärtää, nimittäin vihaavansa sielunsa pohjasta Raamatun Jumalan sanana pitämistä.
Olisin mielelläni käyttänyt entistä nikkiäni Dogmatikos, mutta tulin sen lopettaneeksi. Kuvauksesi ajatuksistani ei vastaa omaa käsitystäni. Ne ovat yhtäläiset yliopiston teologisen tiedekunnan opetuksen kanssa.
Oletko puolestasi nikki Bibeln ja Ev.lut (oliko joku muukin, en muista) joka markkinoi luterilaista eriseuraa ja epäili minua nikiksi körtti. Jos olen arvannut oikein, en halua olla sinun kanssasi missään tekemisissä.
Jostakin minulle tuntemattomasta syystä saatoin rekisteröityä uudelleen vanhalla nikilläni Dogmatikos. Luulin, ettei se onnistu nikin lopettamisen jälkeen..