Itsellä stressiä pukkaa. Huomaan kuinka vaikea minun on käsitellä sitä. Stressi tekee minut toimintakyvyttömäksi. Stressi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti, minulla ei ole keinoja käsitellä sitä. Akne puhkesi, olen pieniä näppylöitä täynnä. Huomasin käyttäneeni vanhoja konsteja stressin hallintaan, söin lihapiirakan, pari leipää... , kunnes "tuntui" paremmalta... tupakkakin olisi voinut helpottaa olotilaa. Joskus ennen yritin käyttää stressin hallintaan myös keinoja, mihin tässäkin kait yritän turvautua, kirjoittamalla sinulle, tänne... kaiken maailman nähtäville, koska kukaan ei oikeasti tahdo olla uskova ystävä, vain tällä kummallisella tavalla, tämä on jäänyt jäljelle, suomi24helluntailaisuuspalsta ja pyrkimys, löytää jostain ymmärrystä tälle...
… kenties puoli levyä suklaata toimii kait paremmin. Ymmärsin, että minun olisi kyettävä hallitsemaan elämää, puoli suklaalevyä pidemmällä tähtäimellä on vain huonoksi, ei hyväksi.
Mitä sinun päivääsi.
… kenties puoli levyä suklaata toimii kait paremmin. Ymmärsin, että minun olisi kyettävä hallitsemaan elämää, puoli suklaalevyä pidemmällä tähtäimellä on vain huonoksi, ei hyväksi.
Mitä sinun päivääsi.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Aknesta ja stressistä puheen ollen. Itselleni kävi samoin, kauan sitten. Kova stressi ja eikun naama täyteen finnejä.
Sain siihen kalliin lääkekuurin, Roaccutan tai joku tämän tapainen nimi, jossa vahvasti A-vitamiinia, maksoi tuolloista rahaa 2000 markkaa, eli ei halpa. Ne napsittiin melko nopeasti ja alettiin odottaa.
Tässähän se:
https://anna.fi/hyvinvointi/roaccutan-10-vaitetta-pelatysta-aknelaakkeesta
Jo kohta alkoi naamasta työntyä rasvaa ulos: nenästä ja nenänpielistä, ym. Vedin finnejä / talia pinseteillä ulos. Naama täynnä reikiä, mutta se oli ohimenevää.
Akne meni ohi. Loppui siihen. Jos sulla on paha ongelma, kysy lääkäriltä tällaista vahvaa, mahd. A-vitamiini-lääkekuuria. Tämän päivän muita lääkenimiä en tunne.
Roaccutanista näytetään myös varoitettavan: voi aiheuttaa lapsettomuutta sekä naisille että miehille, eikä esim. imetyksen aikana saa käyttää, myöskään raskauden aikana (sikiö-epämuodostumia!).
En tiedä haluanko sellaista lääkekuuria syödä, mikä on noin "vahva", että aiheuttaa jopa lapsettomuutta... oikeastaan akne ainakin vielä on "piilossa",... vaatteiden alla.
Mikä se sellainen tressi on?
Riittävän aikaisin liikkeelle, ei ota liikaa vaateita hoitaakseen, kun ja koska ei voi koko maailmaa parantaa jne.
Eli ajan käyttö ja sen hallinta on vain valintakysymys.
Aikoinaan mestari hoputti kaupungissamme alaistaan, johon hän totesi.
"Ei tämä vaikeata ole, mutta tämä on erittäin hidasta"!
No, mitä siihen sanomista. Kaveri tekee, ja tekee tavallaan, mikä hänelle sopii.
Elämä ei ole ihan noin yksinkertaista.... yhteiskunnassa on paljon "velvollisuuksia", joita meidän odotetaan hallitsevan... tuolla tyylillä, mistä kerroit, ei taitaisi olla alaisella töitä.
Kyse on siitä, että isossa talossa on isommat ongelmat, pienessä talossa pienet ja kaikki me kuolemme.
Eli ei pidä hypätä naruja enempää, kuin hypätä tarvii.
Kyllä hyppäyttäjää on, jos mielellään hyppääjää hyppää.
Se meidän täytyy ymmärtää.
No on kyllä ärsyttävää tuon stressin kanssa!!
Ei se akne ja suklaan syönti maailmaa kaada, mutta se itse stressi on kyllä raskasta!!!
Auttaisiko tilanteestasi pois lähteminen?
Onko mitäön paikkaa tai taoaa nollaantua tai että saisit hetkittäin muuta ajateltavaa kuin stressaavat asiat?
Elimistö ei kävis niin lujilla.
Ilmeisesti nyt se tilanne, että itse stressiä tuovat ssiat ovat olemassa ja niiden kanssa on tällä hetkellä yritettävä pörjätä....
Tai onko mahdollisia muutoksia tumossa noiden stressiä aiheuttavien asioiden/ tilanteiden suhteen?
Siis ihan ko kreettista muutosta tai onko yhtä sinnittelyä ilman toivoa muutoksista?
En usko että muutosta asiaan olisi tulossa...jos antaa periksi..ei se taida olla mahdollista.
Mitä jos ei jaksa?
Pahempi juttu sillo, ku ei näy muutosta hankalaan tilanteeseen....Auttasko irtiotto? Tekis ihan jotain muuta, että sais ajatukset pois, muualle..
" ongelmat" ykeensä kasaantuu. Tosi uuvuttava kuvio!!!
Söin just tässä kasvispihviä. Oli hyvvää.
Tuleeko tuo nimimerkki L.S nimikirjaimistasi?
Haluatko enemmän kertoa tilanteestasi?
Mietin tuota, että mikä tilanteesi jaksamisen suhteen on.
Entä ulkopuolinen apu?
En pysty suhtautumaan asioiden järjestymiseen toivekkaasti...tuntuu, että asiat vyöryvät päälle ja en löydä niihin ratkaisuja, en pysty hallitsemaan niitä... En halua kertoa palstalla kuin sen mihin on valmis.
L_S tulee aiemmasta nimimerkistä tällä palstalla, LightningStar.
Jos olisi joku ulkopuolinen taho, joka voisi auttaa tai tuntuuko siltä, että sekin tie on käyty?
Tuli mieleen kirkon diakoni, häneltä voisi kysyä apua.
On haettava apua työterveydestä tms. paikasta. Liikutko? Kävelylenkit raikkaassa ilmassa purkavat stressiä. Niitä suositellaan burn-outissakin.
Minulle pamahti vuosia sitten burn-out, vaikka en edes tajunnut olevani stressaantunut. En ollut varsinaisesti ahdistunut tai leipiintynyt. Ajoin vain itseni huomaamatta ns. ylikuntoon, jossa sydän tykytti sataakahtakymppiä. Olin kyllä heräillyt jo jonkun aikaa aamuyöstä. Sain burn-out diagnoosin. Vaati vähän pidemmän sairausloman, ennen kuin elimistö rauhoittui.
Samaan elämään oli tietenkin palattava. Eikä ulkoapäin tuleviin stressitekijöihin voinut vaikuttaa. Burn-out jätti ainakin minut hieman stressialttiimmaksi. Oli pidettävä itsestään tarkemmin huolta. Työkaverit myös muistuttivat, jos unohdin työn imussa itseni.
Hae LS apua ajoissa, jos tuntuu, ettet jaksa. Et ole suinkaan ainoa, joka painii stressin kanssa.
Ja suklaan syömisestä, anna mennä vaan!!!
Levy sillo tälö ei hautaan vie!!
Mulla alkoi tekemäön mieli munkkia 😇
Mää oon yt tuossa tilassa 😂😂😂
Viheliäiset oireet.Ei pysty nukkuu, ei kunnolla keskittyy 😨
Ei jaksa mittää!!!
Mutta kaikki pamahti stressin myötä, jonka sairauteni aiheuttavat lieveilmiöt arjessa aiheutti kun ei pysty tekemäön juuri mitään ja asiat ja arki ei suju.
Olo on kuin viittä vaille hautaan menossa.
Minä kait pelkään jotain leimautumista, esimerkiksi jos kotiin tulisi jokin apu...jos en kykene olemaan täydellinen tuulipukuäiti joka noukkii pihamaata ja pitää kodin siistinä, harrastaa ja lapset on kilttejä ja tuulipukuäiti käy kokoaikatyössä ja hymyilee ja on onnellinen, niillä on aina oikein nukkumaanmenoajat ja ruoka-ajat ja lapsilla tunti viikossa ruutuaikaa...ja en ole sellainen...en hallitse niin hyvin kaikkea kuin tuulipukuäidit.
Sitten ne apuasiajutut haluaa kaiken laittaa niinkuin tuulipukuäideillä on ja jos ei kykene, katsoisivat nenänvarttapitkin ja mitä siitä seuraisi...sitä en kestäisi. Kukaan ei olisi tukena, sinäkin sanoisit, että voi voi...ja siinä se.
Itse ajattelen, että diakoni voisi olla ymmärtäväisempi.
Sosiaalissa on enemmän noita tuulipukuun ommeltuja nuuskijoita
Seurakunnalla on myös ystäväpalvelu..
Tyypillinen stressin ja burn-outin oire. Palaset ovat hajalla, eikä mistään saa otetta. Tuntee olevansa umpikujassa, eikä löydä tietä ulos.
Burn-outin kokeneet tietävät, että ensin on vain levättävä. Asioiden pohtimisesta tai ulkopuolisen kanssa keskustelemisesta on vasta sen jälkeen hyötyä, kun aivot ovat hieman elpyneet stressin vaikutuksista.
Lepo ja keskustelu on ollut minulle hyväksi.
Me olemme erillaisia, ihmiset.
JosL.S tuntuu, ettet jaksa puhua, ei kannata.
Pienin askelin.
Minulle ouhuminen auttanut siis.
Jouduin itse sairauteni vuoksi tuohon samaan tilaan. Mutta Jumala puuttui asiaan ja lahjoitti rauhansa. Se oli tosiaan yliluonnollinen tapahtuma. Ilmeisesti Jumala tiesi, että olin liian piipussa selvitäkseni omin voimin. Ei enää auttanut se hullun lailla tsemppaaminen, jota olen harrastanut lapsesta saakka.:)
En uskalla sanoa tietäväni miltä sinusta tuntuu, mutta voin kuvitella.
Totta. Me emme voi tuetää, niltä toisesta tuntuu.
Auttaa toki siinä vaiheessa, kun vielä jaksaa puhua. Mutta kunnon burn-outissa aivot eivät toimi ja sanat loppuvat. Jopa minulta.:) Olemme tietenkin myös erilaisia. Yritän itse rasittaa ystäviä säästeliäästi raskailla asioilla, sillä haluan, että minulla on tulevaisuudessakin ystäviä. Ehkä minussa on hieman "rotkoni rauhaan, kuin peto kuoleva hiivin" - piirrettä.
Ja usein kun on siinä hankalimmassa tilanteessa, tuntuu että avun pitäs tulla äkkiä.
Avun odottaminen voi tuntua kohtuuttomalta. Yksi päiväkin voi tuntua liian pitkältä ajalta.
Capichella kokemusta monesta asiasta ja tiedöt muutoinkin hyvin paljon asioita ja olet nhnyt monenlaisia tilanteita, myös itse kokenut.
Sinulla varmasti hyviö ja toimivia neuvoja joka tilanteeseen.
Minä toivotan teille rakkaat nyt hyvät yöt..
Olen melko varma, että pahempiakin tapauksia kuin sinä LS, on tässä maailmassa nähty.:) Mutta ymmärrän toki, ettei avun hakeminen ole helppoa.
Stressi ei lähde kovin helposti, ellei ala miettimään positiivisemmin asioita. Asenne ratkaisee suurimmaksi osaksi, eli mitä enemmän murehdit asioita, niin sitä negatiivisena pysyt, mutta nyt tulee se tärkein, eli kädet ristiin katse ylös ja huuda Herraa avuksi. Pyydä Jeesusta elämäsi Herraksi, kadu kaikkia syntejä mitä ole tehnyt ja pyydä niitä anteeksi. Sitten pikkuhiljaa alkaa asiat parantua.
Vaikuttaa myös mitä syöt, jos syöt paljon negatiivisia tuntemuksia aiheuttavia ruokia kuten sokeri, viljat, maitotuotteet niin sitä enemmän olet alttiimpi vastaanottaamaan negatiivisia tunteita/ajatuksia ja päinvastoin, jos syöt terveellisempiä ruokia, vihanneksia, hedelmiä, vähemmän lihaa, niin sitä paremmalta alkaa tuntumaan. Itse olen kärsinyt koko ikäni piilevästä stressistä, hampaiden narskuttamisesta kun
olen murehtinut huomista ja aina ajatellut hieman negatiivisesti, mutta sitten aloin harjoittelemaan hengitystä (huom tämä ei ole new agea) ja rennosti puhallan negan ulos ja sisäänhengittäessä pyydän aina pyhän hengen täyteyttä. Mietit vaan mielessä koko ajan että nega ulos, nega ulos, nega ulos, nega ulos.. Kiitän samalla Jeesusta ja Jumalaa ja vähän siinä samalla rukoilen jotain.
Hetken päästä alkaa helpottamaan, joskus tuntuu nenässä painetta ja uskon että ne on jotain hengen
maailmassa jotain henkiä, joka tulee kehosta ulos hiljalleen. Narskutus on jäänyt kokonaan pois, kun pidän aina suun auki ja ikäänkuin ohjelmoin mieleni uudelleen siihen, että se suu pysyy auki eikä lyö hampaita yhteen enää ollenkaan, paitsi syödessä tietenkin, mut niinkuin muulla ajalla, muuten alkaa pian narskuttaminen myös valveilla ollessani olen huomannut tämän. Aamulla ei enää ole hampaan palasia suussa eikä sisäposki ruvella. Lisäksi lähti uniapnea tuolla harjoituksella. Eli aina kun tulee joku negatiivinen ajatus mieleen, niin blokkaa se heti kättelyssä ja mieti jotain muuta positiivista. Youtubessa on hyvä kanava Chris Lasala, sillä on hyviä videoita tästä aiheesta.
Stressi pysyy niinkauan kunnes ihminen lopettaa sen murehtimisen ja negatiivisen asenteen, eli Jeesusta kehiin, ylistystä, kiitosta, raamatun lukemista, rukousta, terveelliset elämäntavat... Siunausta kaikille jatkossa.
"Stressi pysyy niinkauan kunnes ihminen lopettaa sen murehtimisen ja negatiivisen asenteen, "
Ensin pitää kuitenkin selvitä umpikujaan ajaneesta stressistä tai burn-outista, ennen kuin on voimaa ryhtyä miettimään asennemuutoksia.
Olen itse enimmäkseen positiivinen, enkä ota elämän pikkuasioista turhia paineita. Mutta kyllä positiivinenkin ihminen stressaantuu, jos painetta ladataan päälle tarpeeksi ja riittävän kauan aikaa. Jopa silloin, kun nauttii niistä paineista.
Ikäviä ajatuksia ei voi myöskään lakaista jatkuvasti maton alle, ne on pikemminkin tunnistettava ja työstettävä. Eli mietittävä mistä ne saavat alkunsa. Yritys unohtaa johtaa keinopositiivisuutta, joka ei kestä elämän haasteissa. Kun asiat käsittelee, niin vapautuu aidosti positiiviseksi.
L.S. Halaus...palataan asiaa. Rukoilen ja sydämmeni toive on, että saat helpotusta.
Oot niin mukava, kirjoitellaan taas 💓
Mää olisin halunnut puhua vain sulle .
Paska palsta 😠
Öitä 💕
Perustakaa joku keskusteluryhmä, jossa voi luovasti luovia koko ryhmälle tarkoitettujen ja kahdenkeskisten viestien välillä.
Niinkuin esimerkiksi vaikka whatsapp -ryhmä tai/ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan.
Ei tartte kuin, että yksi teistä ilmoittaa yhden sähköpostiosoitteen tällä palstalla, johon muut sitten voivat lähettää puhelinnumeronsa. Pienen viestien vaihtohässäkän jälkeen tallennatte toistenne puhnumerot puhelintenne yhteystietoihin ja lataatte jokainen itsellenne puhelimen kaupasta whatsapp -sovelluksen ja yksi perustaa sinne ryhmän.
Mikäli ette rohkene antaa puhelinnumeroitanne toisillenne tai muitakaan yhteystietojanne, niin avatkaa sitten ihan vain kahdenvälistä viestimistänne varten jokainen jokin uusi sähköpostiosoite vaikka jollain nimimerkillä.
Ja sitten taas yksi teistä ilmoittaa sen osoitteen täällä palstalla ja muut lähettävät omista osoitteistaan sähköpostiviestin siihen julkistettuun osoitteeseen, jolloin viestit vastaanottanut voi jakaa muitten osoitteet toisille.
Yksinkertaista, eikö vain.
Mikäli siihen osoitteeseen, joka on palstalla julkistettu nyt sattuisikin tulemaan jonkun asiattoman henkilön jotain asiatonta postia, niin se yksi osoitehan olisi siinä tapauksessa helppo sulkea ja avata tilalle toinen.
Sopiiko uskovaisuus ja masentuneisuus hyvin samaan persoonaan. Väittäisin ettei sovi. Masentuneella elämänsä lopettamis ajatukset jopa toteuttaminen saattaa olla pienistä elämän tapahtumista kiinni. Masentunut saattaa murehtia vähäpätöisiä pieniä kuin suurempiakin asioita pitkän aikaa, sellaiset mitkä ei-masentuneelle tuli ja meni, sitten ne unohtuu. Masentunut saattaa ottaa jonkun epäystävällisyyden lähikaupan kassajonossa tai jonkun röyhkeän käytöksen liikenteessä tosi vakavasti ja murehtia sitä useamman viikon. Raamattu kun taas opettaa älkää murehtiko, sinusta pidetään kyllä huolta vaikka mitä tapahtuisi. Masentunut ei kykene olla murehtimatta niin normaali murheita kuin näitä lisämurheita mitä ei-masentunut ei murehdi.
Entä jos masennus johtuu vaikkapa hormoonitasapainoon vaikuttavista tekijöistä, kuten esim. Kilpirauhasen toimintahäiriöt tai jotkin syöpätyypit?
Sopiiko tuossa tapauksessa uskovaisen olla masentunut?
Niin sitä ei tiedä...pohdinta olikin sopiiko masentunut ja uskovaisuus yhteen koska siihen liittyy asioiden murehtiminen vähäpätöisten kuin todellisten. Se on usein selittämätöntä ei sitä osaa selittää miksi murehtii. Joku masentunut voi murehtia sellaistakin, että joku tötöilee liikenteessä ja joutuu painamaan vähän torvea estääkseen kolarin tai sitten joutuu huomauttamaan kaupassa vaikka että, toinen tönisi ostoskärryllä kassajonossa.
Niin näitä tälläisiäkin voi jälkikäteen murehtia ja syyttää tuostakin itseään vaikka säätöjen mukaan oikein menikin. Ne on niin nopeita noi tilanteet ja tekemisiään saatttaa alkaa vasta jälkikäteen pohdiskella. Olen vain itse masentuneena siitä monta vuotta kärsineenä pohtinut asioita ja jutellut muitten masentuneiden kanssa.
Surullisena vain tehnyt havainnon että, kaikki saattaa lopulta ohjata elämän lopettamiseen ennen aikaisesti.
Eli onko kyse nyt ennemminkin itsensä lopettamisesta ja siittä, miten masennustaan käsittelee kuin siittä, voiko uskovainen olla masentunut.
Vastoin yleistä luuloa kaikki joilla on pitkäaikaisen masennuksen diagnoosi eivätkä ole vakuutuslääkäri bisneksen johdosta työkyvyttömyyseläkkeellä vaan joutuvat kärsimään aktiivimalleista ja muista "kivoista" hallituksen huonoista päätöksistä vaikka vakuutuslääkäreitä lukuunottamatta kaikki ymmärtää, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia täyttää vaatimuksia monelle ei edes kuntouttavasta löydy hänen terveydentilalleen soveltuvaa tekemistä. Tälläiset usein (myös uskovaiset) pohtii elämänsä lopettamista kun ei jaksa taistella sairaudesta johtuvien ongelmien ja koko ajan uusien heikennysten kanssa. Tässähän on myös se ettei kukaan ole valinnut sairastumistaan ja on todellinen vääryys sitten ettei myönnetä haettua eläkettä. Jos ihmisen tavoite on kuolla pois hän harvemmin välittää mitä tekee kun tietää, ettei kauaa täällä kuitenkaan ole.
Tuo vakuutuslääkärin kytkökset kyllä ihan mahdottomia. Ihan sama pätee muidenkin sairauksien suhteen, ei pelkästään fyysiset sairaudet.
Noissa rattaissa kyllä uupuu moni ja jos ei jo ole nk. Mielensairautta niin tuon rumban aikana tai sen jälkeen on kumma, jos ei vöhintään ole jonkin asteista uupumusta.
Vanha sanonta köyhä ja kipeä on pätevä sanonta.
Pitkäaikais tai krooninen sairaus vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen, ettei ole kumma jos se usein kuormittaa ihmisen äärirajoille.
"Sopiiko uskovaisuus ja masentuneisuus hyvin samaan persoonaan."
Kuningas Daavidilla oli maanisdepressiivinen persoonallisuus. Hän oli välillä todella huipulla ja putosi välillä kuolemanvarjon laaksoon. Mutta Jumala arvioi hänet mielensä mukaiseksi sydämen laadun, eikä persoonallisuuden mukaan.
Monet uskovaiset joutuvat painimaan diagnosoidun masennuksen tai muiden psyykkisten sairauksien kanssa. Taipumus masennukseen on perinnöllinen. Parantumattomat fyysiset sairaudet aiheuttavat myös uupumusta ja masennusta. Kun on kärsinyt tarpeeksi pitkään, eikä ulospääsyä ole, niin kuolemaan suhtautuu luonnollisena vapauttajana.
"Ensin pitää kuitenkin selvitä umpikujaan ajaneesta stressistä tai burn-outista, ennen kuin on voimaa ryhtyä miettimään asennemuutoksia.
Olen itse enimmäkseen positiivinen, enkä ota elämän pikkuasioista turhia paineita. Mutta kyllä positiivinenkin ihminen stressaantuu, jos painetta ladataan päälle tarpeeksi ja riittävän kauan aikaa. Jopa silloin, kun nauttii niistä paineista."
Tottakai, aika parantaa haavat. Jos esim. on työpaikalla ongelmia, kiusaamista, ylikuormittumista,
niin eikun pois vaan jos mahdollista, ja niiden ihmisten seuraan, joiden kanssa on mukavampi olla tai työskennellä, aika harvassa on vaan ne paikat. Seurakunnasta löytyy hyvä tuki. Itselläni myös monta burn outtia ollut, aina ollut negatiivinen koko ikäni (toivottavasti en enää) ja masennustakin oli, mutta niistä selvisin vaan heittämällä lääkkeet pois, hakeutumalla oikeaan seuraan, unohtamalla vanhat, katsomalla positiivisesti tulevaisuuteen,syömällä oikein, liikkumalla paljon, lopettamalla murehtimisen, ottamalla vastaan Jeesuksen pelastustyö, anteeksianto, ylistys (erittäin tehokas väline muuten negan poistoon). Tv:stä tulee myös liikaa negaa ja pelkoa lietsovaa materiaalia, että
se myös ruokkii mieleen lisää näitä nega tunnetiloja.
"Ikäviä ajatuksia ei voi myöskään lakaista jatkuvasti maton alle, ne on pikemminkin tunnistettava ja työstettävä. Eli mietittävä mistä ne saavat alkunsa. Yritys unohtaa johtaa keinopositiivisuutta, joka ei kestä elämän haasteissa. Kun asiat käsittelee, niin vapautuu aidosti positiiviseksi."
Toivottavasti pysyt työstämään ajatuksesi parempaan suuntaan ja saat mielenrauhan niistä. Viha, katkeruus, pelko, riitely, kosto, murehtiminen on kaikki negatiivista, joten jos sellaisia tuntemuksia on, niistä olisi hyvä päästä eroon, muuten vaan ruokkii itseään. Tuossa hyvä raamatun teksti jonka löysin murehtimista ajatellen.
“Therefore do not be anxious about tomorrow, for tomorrow will be anxious for itself. Sufficient for the day is its own trouble. Matthew 6:34
"Toivottavasti pysyt työstämään ajatuksesi parempaan suuntaan ja saat mielenrauhan niistä. Viha, katkeruus, pelko, riitely, kosto, murehtiminen on kaikki negatiivista"
En puhunut itsestäni, vaan yleisellä tasolla. Minulla on tällä hetkellä mielenrauha, enkä murehdi. Mutta olen toki joutunut elämän varrella myös omia asioitani työstämään. Ja tunnen sitäkin kautta nuo prosessit.
Viha, katkeruus jne... eivät ole olleet minun ongelmiani. Me avoimet ihmiset sanomme mikä meitä vaivaa, silloin ei kerry katkeruutta yms. patoumia. En ole osannut vihata edes niitä, jotka ovat minua satuttaneet, tai uhanneet tappaa. Johtuneeko siitä, että Jumala avasi silmäni jo lapsena näkemään, että ihmiset oireilevat rikkinäisyyttään. Työpaikan pikku kähinöihin olen suhtautunut huumorilla.
Mainitsemani burn out - kokemus ei johtunut leipiintymisestä työpaikkaan tai sen ihmissuhteisiin. Päinvastoin. Olin liian innostunut työstäni, enkä huomannut pitää itsestäni huolta. Taustalla olivat varmasti myös sinänsä mielenkiintoiset työkomennukset kriisialueilla, joilla liikkuessa elimistö joutuu olemaan aina pienessä valmiustilassa. Silloin se ei vaivannut, mutta stressi kumuloituu joskus hyvinkin pitkällä aikavälillä.
"Eli onko kyse nyt ennemminkin itsensä lopettamisesta ja siittä, miten masennustaan käsittelee kuin siittä, voiko uskovainen olla masentunut. "
Voi olla, mutta sitten on vain nostettava pää ja jatkettava eteenpäin. Heikkoudessa me olemme vahvoja. Jumalan voima tulee meissä esiin, kun olemme heikkoja.
But he said to me, “My grace is sufficient for you, for my power is made perfect in weakness.” Therefore I will boast all the more gladly about my weaknesses, so that Christ’s power may rest on me. That is why, for Christ’s sake, I delight in weaknesses, in insults, in hardships, in persecutions, in difficulties. For when I am weak, then I am strong. (2 Corinthians 12:9-10)
En ossaa enkkua...
En usko tuohon, että masennuksesta toipuminen olisi noin yksinkertaista, että nostaasitten vain päänsä.
Olen sitä mieltä, että masennus on monen tekijön summa.
Jos henkilöä pyydetään nostamaan päönsä, on masennus silloin riipouvainen henkilön tahtotilasta, mitö se ei suinkaan usein ole.
Tuolla kaavalla syyllistetäön masentunutta omasta masentuneisuudestaan, joka taas voi ruokkia masentuneisuutta ja jatkaa masennus-syyllisyys kehää.
En ole ollut masentunut, ahdistunut kylläkin sairaudestani johtuen.
GodIsGood voisi kyllä käyttää suomen kieltä kun ollaan Suomessa. Suomennos Samikselle:
"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Jumalan armo kantaa. Mutta normaalit tunteet kuuluvat kristitynkin elämään. Ahdistuksessa on normaalia ahdistua, eikä siitä tarvitse syyllisyyttä tuntea. Jeesuskin ahdistui: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja".
Kipu ja parantumaton sairaus syövät ihmistä ja lääkkeetkin vaikuttavat mielialaan. Ei näissä asioissa pelkkä pään nostaminen tai edes vahva tahdonvoima auta. Helppoja vastauksia heittelevät ne, joilla ei ole vielä riittävästi elämänkokemusta.
Tuossa olisi hyvä kysymys kaikille helluntailisille: milloin viimeksi sinä luovuit kaikesta omaisuudestasi, vaatteistasi, ja lähdit vain kadulle ilman vaatteita ja annoit kaikki omaisuutesi köyhille?
Oletko ikinä ollut nöyrä toista ihmistä kohtaan vai oletko ollut aina vain itsekäs omia etujasi kohtaan?
Mitä raamattunne kertoo itsekkyydestä, eikö se ole kuolemansynti?
- Mitä raamattunne kertoo ihmisestä joka köyhänäkin antaa jotain toiselle joka on jo rikas, aivan vain kokeakseen sääliä tätä rikasta vastaan kun hän ei ymmärrä Jumalan oikeaa rakkautta?
Ovatko kaikki helluntailaiset AHNEITA RAHANPERÄÄN, KUTEN KAIKKI TUNTEMANI OVAT?
Joo se on huono juttu jos on joku sairaus, niin tottakai se masentaa. Mä rukoilen, että se parantuisi Jeesuksen nimessä ja saisit johdatusta. Hyvä startti alkuun on oikeanlainen ruokavalio ja jonkinsortin liikunta, jos vaan mahdollista. Voimia sulle. Ps. En ole helluntalainen, enkä ahne.