Näin taas pääsemme kuuntelemaan oppia ja opetusta isien perinnäissääntöihin, että tuntisimme pyhityksen lihassamme ja kokisimme, että ME palvelemme sitä kuvaa, minkä jumalastamme olemme luoneet.
Joukossamme on niin vapaat suunnat, koska pitkä perinne on hapattanut koko taikinan.
Jopa jahvettilaiset, tai Jehovantodistajat ovat samaa kastia, sekä kristityt perustelevat hedelmää maistuvaksi toistamalla "ylösnousemuspäivä"!
Se on määrätietoinen valkeushedelmä, joka juuri hapattaa tämän päivän pyhäksi, eikä siitä näin osata ikäänkuin luopua - perinneopista, koska tavallaan siinä riisutaan uskomus, sanalla, että ihan tuntuisi luopumukselle pelastukseen ja taivaaseen.
Siksi se valkeuden hedelmä - hyväntiedonpuulta eksyttää. Eikös vain?
Se maistuu ja tuntuu hyvältä, jopa pappien suussa ja sen hyvyydestähän siksi puhutaan.
--- sunnuntai ---
----hoksaatteko ideaa?---
Itselleni - kirjoitukset tuovat jo Sanana - ennen luomista käsitteen pelastukseen, Jumalantyönä. Työnä, johon minulla ei ole mitään lisättävää,. eikä pois otettavaa.
Siksi se on täydellinen ja peittää syntien - eli tottelemattomuuden Jumalan tahtoon, opin ja neuvon ja opetuksen, sekä sen, joka kiteytyy Ristillä olevaan - Uhrikaritsaan!
Tämä näky piirretään jo Edenistä näkökenttään. On Vanhan"Adamin valinta"!
Siinä hänelle ohjeistettiin elämä - iankaikkinen elämä. Eikös vain?
Jumala on Kristuksessa saattanut luomistyön valmiiksi - joka oli sangen hyvä! Eikös niin!
Adam nousi ensimmäiseen aamuun, levätyn yön jälkeen. Mikäs aamu se oli?
Tullaan sanan ideaan ja päämäärätietoiseen näköalaan. "Sapatti!!" Sitähän se on Uudessa taivaassa ja maassa - täysivaltaista sapattia - lepoa- Herran luomassa maassa, jossa rakkaus vallitsee. Se vallitsee luodun ja Luojan välissä ja välillä. Se on Uuden Aadamin siemen kautta siemennetty sydämiimme ja Hänen seuraajiensa lepo -
Eikä siellä ole katoavaisuutta - kaikki tietoisesti ovat kuuliaisia ja rakkauden merkit näkyvät Kuninkaassamme ja Herrassamme. Se on ristin rakkaudentähden tulleet jäljet, meidän aiheuttamat - arvet.
Siinä on se Herran kuoleman muisto-aterialla ja ateriaan kuuluva käsite Ylösnousemus.
Lupaus Hänessä.
Sapatti on taas oppia ja opetusta siitä, että kaikki tähän on Jumalantyötä jo Edenistä käsin ja siellä ja siinä Herra itse - ominsanoin ja Pyhityksin erotti meille tähän aikaamme merkityksellisen lepopäivän, eli siksi siinä on tämä käsite -sapatti- ""kaikki hyvä on Jumalantyötä" eikä meillä ole siihen mitään lisäämistä, ei pois ottamista, eikä muuta ole lupa opettaakaan.
Se on Jumalan kirjoitetulla Sanalla pyhitetty "adamia" varten. Adameita, että me tänäänkin opettaisimme, että kaikki luomakunta on Herran Sanalla aikaansaatu.
Mutta, juuri tämän takia tämä halutaan "hyvän ja pahantiedonpuulla" vesittää käärmeen opilla, ja tehdä siihen perinnäisoppi - äärettömän hieno ja näyttävä - eksytykseksi, ettei maailma kuulisi Herran omilta sanaa - että Luomakunta on Jumalan.
Ja tämä perinneopin siemen on lustetta, joka tukehduttaa itse Sanan - ts. Sapatin Herran, Hänen, jonka kautta on kaikki luotu ja jopa tämä pelastus kirjaantuu tähän aikaan.
Hän otti Edenissä uhrikaritsan ja peitti vanhan aadamin alastomuuden, kykenemättömyyden siemenellään tuoda hyvää. Siihen tarvitaan Uuden Adamin siemen - eli Sana. Jumala pelastaa ja kaikki on Jumalantyötä. Sitä on sapatti.
Siksi Hän on Sapatin Herra!
Siihen siksi ei kuulu perinneopillinen oppi Herran omien suuhun, että sunnuntai!
Sunnuntai tulee Baabelista asti - hapattaen- tähän päivään ja kun sen kirkkoisät tarjoilee kultaisin astioin, suurissa kivitemppeleissä, niin kansahan uskoo.
Siksi se tulee muotojumaliseksi opiksi. Olemme perinneoppien kahleessa.
Rakennukset kirkoissa on tavallaan väärän kulmakivien varassa, sanomme olevamme jumalia ja määräävän - tämänpäivän ikäänkuin siksi pyhäksi, jonka alttareilla pitäisi kumartaa.
Emme vaimoni kanssa ole liittyneet tähän uuteen helluntaikirkkoon. Eikä vanhaakaan, hyvä vain, ole olemassa. Ei ole jäänyt kiveä - kivenpäälle.
Olemme näin ikäänkuin Apostolisen helluntailaisuuden juurilla, niillä, mitä Apostolit opettivat. Abrahamin jälkeläisiä ja uskoisin, että juuri Siinä Herra palvelee omiaan.
Me emme mene palvelemaan sunnuntaita - Jumalanpalvelukseen.
Vaan Herra palvelee meitä - "Sapattina" - siksi, että ymmärrämme, että kaikki on Jumalantyötä ja luomakuntakin on Herran.
Apostolinen helluntalaisuus on monessa maassa. Mutta kulmakivi on Jeesus ja opetuslapseus on sitä, että seuraamme Sapatin Herraa -henkilökohtaisesti- se on opetuslapseutta.
Olemmeko, tai haluammeko olla Herran opetuslapsia. Silloin rukouskammio on tärkein paikka olla Jeesuksen sijaisemme kasvojen edessä, oppimassa kirjoitusten kautta sitä, mitä Herra luomakunnassa haluaa opettaa, ei perinnäisoppeja.
On vain YKSI välimies - Herran ja opetuslapsensa välissä ja Hän on Jeesus.
Siksi HÄN on tämä Sapatin Herra - jossa lepäämme ja viikkosapatti on viestikapula kullekin sukukunnalle, ettei eksytä itse aiheesta - kirjoituksista - perinneoppien kirkkojen kirjoihin
Joukossamme on niin vapaat suunnat, koska pitkä perinne on hapattanut koko taikinan.
Jopa jahvettilaiset, tai Jehovantodistajat ovat samaa kastia, sekä kristityt perustelevat hedelmää maistuvaksi toistamalla "ylösnousemuspäivä"!
Se on määrätietoinen valkeushedelmä, joka juuri hapattaa tämän päivän pyhäksi, eikä siitä näin osata ikäänkuin luopua - perinneopista, koska tavallaan siinä riisutaan uskomus, sanalla, että ihan tuntuisi luopumukselle pelastukseen ja taivaaseen.
Siksi se valkeuden hedelmä - hyväntiedonpuulta eksyttää. Eikös vain?
Se maistuu ja tuntuu hyvältä, jopa pappien suussa ja sen hyvyydestähän siksi puhutaan.
--- sunnuntai ---
----hoksaatteko ideaa?---
Itselleni - kirjoitukset tuovat jo Sanana - ennen luomista käsitteen pelastukseen, Jumalantyönä. Työnä, johon minulla ei ole mitään lisättävää,. eikä pois otettavaa.
Siksi se on täydellinen ja peittää syntien - eli tottelemattomuuden Jumalan tahtoon, opin ja neuvon ja opetuksen, sekä sen, joka kiteytyy Ristillä olevaan - Uhrikaritsaan!
Tämä näky piirretään jo Edenistä näkökenttään. On Vanhan"Adamin valinta"!
Siinä hänelle ohjeistettiin elämä - iankaikkinen elämä. Eikös vain?
Jumala on Kristuksessa saattanut luomistyön valmiiksi - joka oli sangen hyvä! Eikös niin!
Adam nousi ensimmäiseen aamuun, levätyn yön jälkeen. Mikäs aamu se oli?
Tullaan sanan ideaan ja päämäärätietoiseen näköalaan. "Sapatti!!" Sitähän se on Uudessa taivaassa ja maassa - täysivaltaista sapattia - lepoa- Herran luomassa maassa, jossa rakkaus vallitsee. Se vallitsee luodun ja Luojan välissä ja välillä. Se on Uuden Aadamin siemen kautta siemennetty sydämiimme ja Hänen seuraajiensa lepo -
Eikä siellä ole katoavaisuutta - kaikki tietoisesti ovat kuuliaisia ja rakkauden merkit näkyvät Kuninkaassamme ja Herrassamme. Se on ristin rakkaudentähden tulleet jäljet, meidän aiheuttamat - arvet.
Siinä on se Herran kuoleman muisto-aterialla ja ateriaan kuuluva käsite Ylösnousemus.
Lupaus Hänessä.
Sapatti on taas oppia ja opetusta siitä, että kaikki tähän on Jumalantyötä jo Edenistä käsin ja siellä ja siinä Herra itse - ominsanoin ja Pyhityksin erotti meille tähän aikaamme merkityksellisen lepopäivän, eli siksi siinä on tämä käsite -sapatti- ""kaikki hyvä on Jumalantyötä" eikä meillä ole siihen mitään lisäämistä, ei pois ottamista, eikä muuta ole lupa opettaakaan.
Se on Jumalan kirjoitetulla Sanalla pyhitetty "adamia" varten. Adameita, että me tänäänkin opettaisimme, että kaikki luomakunta on Herran Sanalla aikaansaatu.
Mutta, juuri tämän takia tämä halutaan "hyvän ja pahantiedonpuulla" vesittää käärmeen opilla, ja tehdä siihen perinnäisoppi - äärettömän hieno ja näyttävä - eksytykseksi, ettei maailma kuulisi Herran omilta sanaa - että Luomakunta on Jumalan.
Ja tämä perinneopin siemen on lustetta, joka tukehduttaa itse Sanan - ts. Sapatin Herran, Hänen, jonka kautta on kaikki luotu ja jopa tämä pelastus kirjaantuu tähän aikaan.
Hän otti Edenissä uhrikaritsan ja peitti vanhan aadamin alastomuuden, kykenemättömyyden siemenellään tuoda hyvää. Siihen tarvitaan Uuden Adamin siemen - eli Sana. Jumala pelastaa ja kaikki on Jumalantyötä. Sitä on sapatti.
Siksi Hän on Sapatin Herra!
Siihen siksi ei kuulu perinneopillinen oppi Herran omien suuhun, että sunnuntai!
Sunnuntai tulee Baabelista asti - hapattaen- tähän päivään ja kun sen kirkkoisät tarjoilee kultaisin astioin, suurissa kivitemppeleissä, niin kansahan uskoo.
Siksi se tulee muotojumaliseksi opiksi. Olemme perinneoppien kahleessa.
Rakennukset kirkoissa on tavallaan väärän kulmakivien varassa, sanomme olevamme jumalia ja määräävän - tämänpäivän ikäänkuin siksi pyhäksi, jonka alttareilla pitäisi kumartaa.
Emme vaimoni kanssa ole liittyneet tähän uuteen helluntaikirkkoon. Eikä vanhaakaan, hyvä vain, ole olemassa. Ei ole jäänyt kiveä - kivenpäälle.
Olemme näin ikäänkuin Apostolisen helluntailaisuuden juurilla, niillä, mitä Apostolit opettivat. Abrahamin jälkeläisiä ja uskoisin, että juuri Siinä Herra palvelee omiaan.
Me emme mene palvelemaan sunnuntaita - Jumalanpalvelukseen.
Vaan Herra palvelee meitä - "Sapattina" - siksi, että ymmärrämme, että kaikki on Jumalantyötä ja luomakuntakin on Herran.
Apostolinen helluntalaisuus on monessa maassa. Mutta kulmakivi on Jeesus ja opetuslapseus on sitä, että seuraamme Sapatin Herraa -henkilökohtaisesti- se on opetuslapseutta.
Olemmeko, tai haluammeko olla Herran opetuslapsia. Silloin rukouskammio on tärkein paikka olla Jeesuksen sijaisemme kasvojen edessä, oppimassa kirjoitusten kautta sitä, mitä Herra luomakunnassa haluaa opettaa, ei perinnäisoppeja.
On vain YKSI välimies - Herran ja opetuslapsensa välissä ja Hän on Jeesus.
Siksi HÄN on tämä Sapatin Herra - jossa lepäämme ja viikkosapatti on viestikapula kullekin sukukunnalle, ettei eksytä itse aiheesta - kirjoituksista - perinneoppien kirkkojen kirjoihin
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoitukseni idea on teille se, että Herralla on opetuksellisesti tärkeä meille rakentaa perustus, jonka päällä seisomme.
Siksi Valtaistuin- on Herran ahterin alla, ei meidän. Ja kun Hän sanoo - se on totta.
Me olemme luotuja, Luoja on tämä Jeesus ja siksi me - opetuslapsina kuuntelemme Sanaa.
Jeesus itse sanoi - että te ekstytte, ellette tunne "kirjoituksia".
Ja tämäntähden nuo kirjoitukset pitäisi meille on Valkeus teillemme, jota käymme, ettemme eksyisi.
Adam - olisi saanut elää iankaikkisesti - jos olisi ollut kuuliainen Sanalle.
Mutta, juuri tottelemattomuus - toi katoavaisuuden. Ja tästähän on kyse.
Vanhaliitto - aikakausi - joka on vajolain aikaa - se piirtää meille opetuksellisesti juuri juutalaisten kautta neuvoja moneen asiaan.
Siellä nähdään niskoittelua ja kuolemaa, kirjoitusten löytymistä ja uudistumista, jopa kuninkaan kehotuksesta. jne. jne.
Varjolaki - joka viestii uhrien kautta opetusta tästä sijaisesta ja juuri ne ovat varjoa siitä tulevasta, joka tuli Ristin kautta rakentamaan tätä aikaa.
Vanhantestamentin oppi harhailusta on meille varoittava esimerkki, kirjoittaa kirjoitukset.
Siksi pitäisi ottaa vaari siitä, kuinka tärkeä meidän on olla armonkansalaisina kuuliaisa sanalle.
Kuinka aikamme on kristikunnassa eritoten pedofiili- pappien tekemisien kautta tuomassa Jumalan nimen pilkankohteeksi ja olkoon se mitkä teot vain, jotka eivät ole Jumalantahdon mukaisia, niin se on riippakivi kansalle.
Siksi kysytään Jumalantahdon Valkeutta tiellemme ja jokaisen henkilökohtaista kuuliaisuutta sille, että opetuslapsina - seuraamme tätä Jeesusta, siksi Hän on se "sapatin Herra"! eli vapaus ja lepo.
Jeesuksen askeleita Pyhän Hengen voimassa seuraamisella, niin Voima annetaan Ylhäältä.
Siksi pelastus ei olekaan meidän hartioiden varassa ja oma työ, vaan se onkin Jumalantyö meissä.
Siksi on väärin alkaa "mittaamaan ihmistä" että "sapatti" olisi lain alla olemista.
Ei se niin ole. vaan tunnustamista - että Jumala itse vie Henkensä kautta voittoon ja näin ollen kaikki Herran tahdon ilmaisu on tarkoitettu Valkeudeksi askeleille, ettemme kompastelisi siellä ja täällä. Siinähän se rakkaus toteutuu - rakastamme Jumalaa ja Hän laittaa tämän tahtonsa Uudessaliitossa sydämiimme.
Ja senkautta rakkaus lähimmäisiimme toteutuu, emmekä käytä heitä hyväksemme lihan kautta, olkoon se mitä sorttia tahansa.
Lapsetkin ovat vanhemmmilleen "tottelevaisia", ja näin saavat maan periä.
Siis aina on kyse siitä kuulaisuudesta sille Valolle, mitä meille on annettu -elämäksi-
Se on Kristuksessa sitä "elämänpuun" hedelmää ja luo Jumalantyönä sen kuvan, että ihmiset kiittävät Herraa siitä, mitä Henki saa täällä Hänen omissaan aikaiseksi.
Siksi tämä on Jumalan työ.-- ei oma työ.
Mutta, jos omaliha vielä kipristelee ja olettaa, että MINÄ pitäisi tehdä tuota ja tuota, niin silloin ei Henki ole saanut tehdä ihmistä vapaaksi, vaan se oma pieni h- henki siinä manaa, mitä manaa. Siksi on tämä uudestisyntyminen, että tulisimme ----todellisesti-- uskoon.
Eikä silloin enää palvele muotopapillisin sanoin uskonnollista kenttää.
Siellä on kaikki se epäusko ja hartiat liikkeellä, ja siksi ei siellä voi ollakaan "SapatinHerraa" - kun se oma voima jyllää ja mittapuut on oman valtajakkaran aikaansaamaa.
ꫢꫤꫦꫦ꯰ꯐꯘꯛꯄꫮꫩꯀꯎꯎꯝꯜ꫱꫱ꫲꫳꫣꯠ꯳꯱꯷꯹ꯕꯖꯖꯗꯘꯁꫨꫪꯅꯍꯎꯏꯌꯜꯝꫣꫤ...........
Mikä on Savossa kokonaan rauhoitettu lintu?
- Kaakana. Usein metsällä kuuluu: - Elä ammu, se on kaakana!
Aloittaja, ilmeisesti vuodatuksesi peruusteella olet lain-ja sapatinkiivailja. Miksi et ole nyt sunnuntaina töissä, vaan kirjoitelet täällä? Vai vietätkö sinä samalla tavalla sunnuntaita vapaapäivänä kuin helluntailaiset?
Jos haluat elää Mooseksen lain mukaan, niin kuutena päivänä viikossa pitää tehdä töitä ja tavan mukaan työpäivät ovat kaksitoista tuntisia.
No, olemme Herran edessä ja tahto on Hänen.
Kerro Hänelle, miksi Hän katsoo sydämeen, ja tai miksi Hän laittaa tahtonsa sydämeen.
Kysy, miksi Hän puhuu kuuliaisuudesta. Miksi Hän sanoo kirjoituksissaan opetuksen ja ohjeen muodossa siitä, mitä Edenissä tapahtui jne.
Eli asioissa kukin mittaa tietään Isän tahtoon ja tahdon haluun meidän kohdalla.
Kysehän on Herran huoneesta meidän kohdalla. Herran temppeli rakennetaan elävistä kivistä ja rakentaja on itse Herra. Jopa elämänkirja on taivaallinen, joka kirjoitetaan sieltäkäsin. Näitä kannattaa mietiskellä, kun sitä Valkeutta haluaa katsella, minkä varassa elämäntietä kulkee, - eikös vain?
Puhuessaan sapatin siirtämisestä sunnuntaille James Wesberry, sunnuntain pyhyyttä ajavan Herran päivän allianssin toiminnanjohtaja, tunnustaa: "Ei ole muistiin merkittyä Jeesuksen lausuntoa, joka valtuuttaisi tekemään tällaisen muutoksen, ei myöskään merkintöä tällaisesta lausunnosta apostolien taholta." Harold Lindsell kirjoittaa Christianity Today-lehdessä: "Raamatussa ei ole mitään,mikä vaatisi meitä pitämään pyhänä sunnuntain pikemmin kuin lauantain."
Olisit vielä antanut listan "isien perinnäissäännöistä", jotta kaikki tietäisivät mistä puhut. Minun seurakunnissani on kyllä saarnattu suoraan raamatusta, eikä "isien sääntökirjoista".