Tässä taitaakin olla oikea Akka-Pekka! Ukko-Sianpäätähän alettiin nimittää noin Mäntsälän kapinan lässähdettyä, mutta hänen poikansa näyttää olleet todellinen akka-pekka naisia lahdatessaan!
16.3.2018
Väitös: Hennalan naismurhat 1918YTL Marjo Liukkosen väitöstutkimuksen mukaan Lahden sotavankileirillä tehtiin vuonna 1918 Suomen suurin naismurha. Tutkimus on mikrohistoriallinen muistitietotutkimus, joka tukeutuu feministiseen sekä historialliseen sosiologiaan ja kuvaa laajaan arkisto- ja muistitietoaineistoon perustuen Suomen sisällissodan synkimpiä hetkiä. Vaikka tapahtumista on kulunut sata vuotta, koskaan aiemmin ei ole kerrottu mitä Hennalan vankileirillä tapahtui.
Väitöstutkimuksessa käy ilmi, että ainakin 216 naista teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä pelkkien housujen, ”korskean käytöksen” tai sotilaaksi epäilyn perusteella. Naisia myös huijattiin teloitusjonoon lupaamalla naissotilaille junamatka kotiin. Nuorimmat teloitetuista olivat 14-vuotiaita tyttöjä.
Liukkonen selvittää millaista arkea Hennalan vankileirillä elettiin ja keitä teloitetut naiset olivat. Tutkimuksen aineistona Liukkonen ovat toimineet muistitietokoelmat Työväen Arkistossa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ”1918” –kokoelmassa, Kansan Arkistossa, sekä Lahden kaupunginmuseossa. Lisäksi tutkimuksen lähteinä Liukkonen on käyttänyt Kansallisarkistossa säilytettävää Suomen sotasurmat 1914-1922 –tiedostoja, Suomen vankileirien arkistoa, Vapaussodan arkistoa, Valtiorikosoikeuden syyttäjien arkistoa, Papiston tilastoa, sekä Valtiorikosoikeuden pöytäkirjoja.
Hennalassa oli toukokuun 10. päivä enemmän vankeja kuin millään muulla vankileirillä. Vartioinnista vastannut majuri Hans Kalm ilmoitti esimiehelleen vankeja olevan noin 16 000 – 18 000. Hennala oli siis Suomen suurin vankileiri toukokuussa, koska tähän asti suurimpana pidetyllä Helsingin leirillä oli vankeja enimmillään noin 12 600.
— Leirillä oli naisia paljon enemmän kuin on aiemmin luultu. Pidätyskortteihin kirjattuja naisia oli 2282 ja heidän mukanaan oli 289 lasta, vaikka lapsia ei aiempien tutkimusten mukaan leirillä pitänyt olla. Lapsia syntyi ja kuoli leirillä. Enemmistö naisista oli pakolaisia, jotka pakenivat valkoisten kostoa. Osa pakolaisnaisista teloitettiin kotipaikkakunnillaan heidän päästyään kotiin, Liukkonen kertoo.
Olot leirillä olivat keskitysleirimäiset ja vankeja näännytettiin nälkään sekä janoon. Kaikki sairaat sijoitettiin samaan rakennukseen, jossa vangit saivat nälkiintymisen lisäksi myös espanjantaudin tai isorokon. Vartijat myivät vangeille luvattomasti elintarvikkeita ja tupakkaa jopa kymmenkertaiseen hintaan. Lisäksi Naisia käytettiin seksuaalisesti hyväksi.
—Päätökset teloitettavista teki kenttäoikeus, jota johti leirin vartioinnista vastannut virolainen majuri. Leirille päästettiin lisäksi suojeluskuntien edustajia valikoimaan vankeja. Teloitukset toteutettiin joko Hennalassa tai Lahden keskustassa, Liukkonen toteaa.
Teloitusjoukkueen ensimmäisenä komentajana toimi aatelinen Eino Svinhufvud, P.E. Svinhufvudin poika. Teloitusjoukkue koostui Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonan sotilaista ja Lahden suojeluskuntaan kuuluvista miehistä ja pojista. Nuorimmat teloittajat olivat 14-vuotiaita ja lapsiteloittajille maksettiin markka päästä. Teloitukset tehtiin aluksi kiväärein, mutta myöhemmin konekiväärillä. Teloitetut haudattiin joukkohautoihin Hennalaan ja Lahteen.
Väitöstutkimus laajentaa ymmärrystä miten sotavankileirillä olevat naiset saivat erilaisen kohtelun kuin miehet. Tutkimus paljastaa vankileirien kurjat olot, lapsivangit, pahoinpitelyt, raiskaamiset ja mielivaltaiset tappamiset.
https://www.ulapland.fi/news/Vaitos-Hennalan-naismurhat-1918/gu3y14s0/1cbac8c8-8e3c-4d22-9219-bbb47984b710#
16.3.2018
Väitös: Hennalan naismurhat 1918YTL Marjo Liukkosen väitöstutkimuksen mukaan Lahden sotavankileirillä tehtiin vuonna 1918 Suomen suurin naismurha. Tutkimus on mikrohistoriallinen muistitietotutkimus, joka tukeutuu feministiseen sekä historialliseen sosiologiaan ja kuvaa laajaan arkisto- ja muistitietoaineistoon perustuen Suomen sisällissodan synkimpiä hetkiä. Vaikka tapahtumista on kulunut sata vuotta, koskaan aiemmin ei ole kerrottu mitä Hennalan vankileirillä tapahtui.
Väitöstutkimuksessa käy ilmi, että ainakin 216 naista teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä pelkkien housujen, ”korskean käytöksen” tai sotilaaksi epäilyn perusteella. Naisia myös huijattiin teloitusjonoon lupaamalla naissotilaille junamatka kotiin. Nuorimmat teloitetuista olivat 14-vuotiaita tyttöjä.
Liukkonen selvittää millaista arkea Hennalan vankileirillä elettiin ja keitä teloitetut naiset olivat. Tutkimuksen aineistona Liukkonen ovat toimineet muistitietokoelmat Työväen Arkistossa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ”1918” –kokoelmassa, Kansan Arkistossa, sekä Lahden kaupunginmuseossa. Lisäksi tutkimuksen lähteinä Liukkonen on käyttänyt Kansallisarkistossa säilytettävää Suomen sotasurmat 1914-1922 –tiedostoja, Suomen vankileirien arkistoa, Vapaussodan arkistoa, Valtiorikosoikeuden syyttäjien arkistoa, Papiston tilastoa, sekä Valtiorikosoikeuden pöytäkirjoja.
Hennalassa oli toukokuun 10. päivä enemmän vankeja kuin millään muulla vankileirillä. Vartioinnista vastannut majuri Hans Kalm ilmoitti esimiehelleen vankeja olevan noin 16 000 – 18 000. Hennala oli siis Suomen suurin vankileiri toukokuussa, koska tähän asti suurimpana pidetyllä Helsingin leirillä oli vankeja enimmillään noin 12 600.
— Leirillä oli naisia paljon enemmän kuin on aiemmin luultu. Pidätyskortteihin kirjattuja naisia oli 2282 ja heidän mukanaan oli 289 lasta, vaikka lapsia ei aiempien tutkimusten mukaan leirillä pitänyt olla. Lapsia syntyi ja kuoli leirillä. Enemmistö naisista oli pakolaisia, jotka pakenivat valkoisten kostoa. Osa pakolaisnaisista teloitettiin kotipaikkakunnillaan heidän päästyään kotiin, Liukkonen kertoo.
Olot leirillä olivat keskitysleirimäiset ja vankeja näännytettiin nälkään sekä janoon. Kaikki sairaat sijoitettiin samaan rakennukseen, jossa vangit saivat nälkiintymisen lisäksi myös espanjantaudin tai isorokon. Vartijat myivät vangeille luvattomasti elintarvikkeita ja tupakkaa jopa kymmenkertaiseen hintaan. Lisäksi Naisia käytettiin seksuaalisesti hyväksi.
—Päätökset teloitettavista teki kenttäoikeus, jota johti leirin vartioinnista vastannut virolainen majuri. Leirille päästettiin lisäksi suojeluskuntien edustajia valikoimaan vankeja. Teloitukset toteutettiin joko Hennalassa tai Lahden keskustassa, Liukkonen toteaa.
Teloitusjoukkueen ensimmäisenä komentajana toimi aatelinen Eino Svinhufvud, P.E. Svinhufvudin poika. Teloitusjoukkue koostui Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonan sotilaista ja Lahden suojeluskuntaan kuuluvista miehistä ja pojista. Nuorimmat teloittajat olivat 14-vuotiaita ja lapsiteloittajille maksettiin markka päästä. Teloitukset tehtiin aluksi kiväärein, mutta myöhemmin konekiväärillä. Teloitetut haudattiin joukkohautoihin Hennalaan ja Lahteen.
Väitöstutkimus laajentaa ymmärrystä miten sotavankileirillä olevat naiset saivat erilaisen kohtelun kuin miehet. Tutkimus paljastaa vankileirien kurjat olot, lapsivangit, pahoinpitelyt, raiskaamiset ja mielivaltaiset tappamiset.
https://www.ulapland.fi/news/Vaitos-Hennalan-naismurhat-1918/gu3y14s0/1cbac8c8-8e3c-4d22-9219-bbb47984b710#
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täysiverinen lahtari! Naisten ja lasten teloittaja, vielä kapinoitsijakin. Älysi onneksi kuolla nuorena.
"Svinhufvud osallistui vuoden 1918 sisällissotaan valkoisten joukoissa. Hän kuului eversti Hans Kalmin johtamaan Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonaan. Jääkäriluutnantti Anton Eonsuun muistelmien mukaan Svinhufvud johti jonkin aikaa Hennalan vankileirillä toiminutta teloitusryhmää, kunnes sai tehtävästä tarpeekseen ja hänen tilalleen tehtävään valittiin toinen henkilö. Yhteensä Hennalassa ammuttiin noin 500 punaista, joista 200 oli naisia. Myöhemmin Svinhufvud oli mukana äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen toiminnassa. Keväällä 1932 Svinhufvud oli valmiina osallistumaan Mäntsälän kapinaan, mutta hänen isänsä P. E. Svinhufvud puuttui asiaan ja riidan jälkeen Eino Svihufvud luopui aikeistaan."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Eino_Svinhufvud
Onpas luotettava tietolähde - muistitieto.
Yhtä luotettava kuin Päälahtarin muistelmatkin, vai mrinaatko kyseenalaistaa ne?
Onni Talas oli päälahtarin oikea käsi 1918 "lahtis ja varkauksis" ja reposteli Mannerheimin muistelmat löytäen niistä kasapäin Mannerheimin "parhainpäin" muistamisia eli virheitä M:n eduksi.
Onni Talas oli 1918 nykyistä oikeuskansleria vastaavassa asemassa ja vahvisti kuolemantuomiot. Siis asema oli Oikeustoimituskunnan Päällikkö.
Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat
Tekijä: Talas Onni
ISBN:
Tuoteryhmä: Suomen historia
Kustantaja:Karisto
Kieli: suomi
Painovuosi: 1953
Painos:
Sivumäärä: 112
Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_1.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_2.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/67_1.html
Suomen painettu asetuskokoelma 67/1918 s. 1.
Laki valtiorikosoikeuksien tuomitsemain rangaistusten täytäntöönpanosta.
Annettu Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §.
Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla. Sellaisen oikeuden tuomitsema vapausrangaistus voidaan panna täytäntöön myöskin pakkotyönä vastaavana aikana.
2 §.
Pakkotyö suoritetaan joko valtion työlaitoksessa tahi sen ulkopuolella valtion, kuntain tai yksityisten töissä tarkoitukseen soveltuvalla työpaikalla.
3 §.
Vähintään kolmeksi vuodeksi pakkotyöhön määrätty vanki saatakoon Senaatin päätöksellä siirtää pakkotyötään suorittamaan Suomen rajojen ulkopuolella Senaatin määräämässä maassa ja sen hyväksymän valvonnan alaisena. Jos vanki ennen määrätyn pakkotyön päättymistä sieltä luvattomasti palaa, ei sitä alkaa, minkä hän maan rajojen ulkopuolella pakkotyön suorittamista varten on ollut, lueta hänelle hyväksi rangaistusajan lyhennyksenä.
4 §.
Tuomittu rangaistusaika lasketaan niinkuin rikoslaissa sanotaan ja luetaan alkavaksi, jos tuomittu on vangittu, heti kun tuomio on saanut lainvoiman.
5 §.
Tulo vangin Suomessa tekemästä pakkotyöstä lankeaa kruunulle. Kuitenkin voidaan vangin käytöksen ja ahkeruuden sekä työn tuottavuuden perusteella vangin hyväksi merkitä säästöraha, jonka suurimman määrän Senaatti vahvistaa. Säästöraha on käytettävä vangin perheen tai muun läheisen omaisen avustamiseen tahi talletettava vangin vastaisen toimeentulon turvaamista varten.
Ulkomaalla pakkotyötään suorittavan vangin työn tulosta määrää Senaatti.
6 §.
Vanki, joka on kärsinyt puolet rangaistusalastaan, kuitenkin vähintään yhden vuoden, tai elinkaudekseen tuomittu vähintään kahdeksan vuotta, voidaan rangaistuksensa loppuajaksi asettaa valvonnan alaiseksi vankeuslaitokscu ulkopuolelle sen mukaan kuin siitä hallinnollisessa lainsäädäntöjärjestyksessä erittäin säädetään.
Jos valvonnan alaisena oleva ei noudata hänelle annettuja määräyksiä, voidaan hänet panna vankeuslaitokseen kärsimään sitä rangaistusta, joka oli jäljellä kun hänet valvonnan alaiseksi asetettiin. Jos hän joutuu vikapääksi uuteen rikokseen, yhdistettäköön siitä seuraava rangaistus siihen, mitä edellisestä rangaistuksesta oli jäljellä, kun hänet asetettiin valvonnan alaiseksi, ja pantakoon se rangaistus täytäntöön kuten tässä laissa sanotaan.
Ellei vankia ole pantu vankeuslaitokseen jatkamaan rangaistuksensa kärsimistä, on hänen katsottava täydelleen kärsineen rangaistuksensa, kun sen aika on loppuun kulunut; elinkautinen vapausrangaistus on tällöin katsottava kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
7 §.
Vangin valvonnan alaiseksi asettamisesta lähettää laitoksen johtaja ehdotuksensa Vankeinhoitohallitukselle. joka toimittaa sen omine lausuntoineen Senaatin ratkaistavaksi. Senaatti myös päättää, onko valvonnan alaisena oleva muun syyn kuin uuden rikoksen vuoksi pantava rangaistustaan kärsimään.
8 §.
Tarkemmat määräykset pakkotyön järjestämisestä, pakkotyöläisten luokittamisesta ja heidän säästörahoistaan seka muusta pakkotyörangaistuksen täytäntöönpanosta antaa Senaatti.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 16 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Senaatin Puheenjohtaja:
P. E. Svinhufvud.
Oikeustoimituskunnan Päällikkö Onni Talas