Jonka olkaa vasten itkeä, on niin paljon asioita...niin paljon, kuin ne ei koskaan selviäisi, tulevat aina vastaan.
Sellaista on elämä.
Sellaista on elämä.
Tarvitsisin ystävää.
L_S
81807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Lämmin tervehdys ystävä.
Ota yhteyttä Turkuun:
http://Jeesus-on-Herra.com/ota-yhteytta/
Elämä on epätoivosta toiseen kahlaamista. Asiat kuitenkin selviävät, ainakin jollain tavalla, ajallaan.
Itse olen juuri nyt hyvin ahdistunut sillä olen hukannut tärkeän tavaran. Sen pitäisi olla jossain näkyvillä, mutta ei ole.
Olen rukoillut ja etsinyt, ei löydy.
Tavaran hukkaaminen ei kuulosta kovin suurelta probleemalta, ahdistua siitä, toki siitäkin voi ahdistua...koen kuitenkin että on vähän isommat asiat itsellä käsillä ja olisi lupa ahdistuakin...koen tosin muita tunteita, itken...tunnen vihaa, olen pettynyt...tuskaa. En tiedä miten...selviääkö asiat, milloin jos koskaan... Voi olla murheita, joita joutuu kantamaan koko ikänsä käsivarsillaan, toivoo parempaa...tosin on miljoonia asioita, jotka voisi olla huonomminkin.
Apteekin lääkepussi löytyi. Siinä oli viime viikolla hakemani sydänlääkkeet, verenpainelääkkeet ynnä muut.
Rukoilin. Pelkäsin että ne siivotessa olivat joutuneet roskiin. Siinä olisikin ollut apteekille vakuuttelemista kun olisin joutunut hakemaan saman pussillisen uudestaan!
No niin...niin varmaan. Olisi kiva, rehellisyys, mutta tavarakin voi olla tärkeä, jos sydärilääkkeet hukassa, tokiinsa.
Jeesus on ystäväsi ikuinen.
Saisi auttaa ja tukea, ohjata, olla vierellä. Hiljainen ystävä. Minä en kestä kantaa yksin tätä kaikkea. En ole riittävän vahva.
Ystävyyteen tarvitaan kaksi, ei vain jotakuta kantamaan toisen suruja. Seurakuntien sielunhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ovat "olkapäitä". Kaikella kunnioituksella surujasi kohtaan. Itse olen joutunut sanomaan ei, joillekkin joiden taakkoja varten ainoastaan en ole olemassa, vaikka oikeista ystävistä iloitsen.
Niin varmastikin, en tarkoita etteikö se voi olla vastavuoroista tai juurikin pitäisi olla.
Joskus vain...ymmärsin ettei ole ketään kelle soittaa tai laittaa viestiä, eikä puhua...huomasin olevani taakkani kanssa ihan täysin ypöyksin....piti sietää tunne jossa kipu kaikesta, se kipu on niin suunnaton...eikä kukaan ymmärtäisi, vaikka kertoisin....minua niin koskee sydämeen.
Ehkei minunlaisia ystäviä tarvita, en toisi iloa elämääsi tarpeeksi.
Masentuneen, huomionhakuisen henkilön ystävänä on erittäin rasittavaa olla. Ystävyys tosiaan on vuorovaikutusta. Kukaan ei halua ruikuttavaa ihmistä hyväksikäyttäjäkseen. OLet todella säälittävä l.s.
Lopeta itsesääli-huomionhaku aloitus tehtailusi. Taisi " samaatietäkin " jo huomata (ja kyllästyä )miten huomionkipeä olet!
Niin kait sitten on.
Kumma, että tunsin tarvetta yhtäkkiä tulla tänne tai ei siis kummakaan. Vai tällaista täällä selän takanani puhutaan. Ei pidä paikkaansa tuo kirjoittamasi.
Ajattelen, että L.S on nyt sellaisessa elämäntilanteessa, että tarvisi apua. Tuohon tilanteeseen johtavista syistä emme tiedä, mutta jokainen ihminen saadaan kontilleen, jos oikeista naruista nyköistäön. Tuo olisi hyvä muistaa.
Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä L S !
Eivät ihmiset siinä kohtaa edes kykene auttamaan, kun Herra kuljettaa lastaan voimiemme loppuun asti, se on sitä "minän" kuolettamista, jota kuitenkin tarvitaan.
Mutta ihminen ei minua voinut eikä kyennyt auttamaan saati tukemaan vaan pikemmin päinvastoin, yksin Herra auttoi minua siinä murheen ja toivottomuuden alhossa.
Mutta se pimeä laakso pitää Jumalan rakkaan lapsen käydä läpi, kasvaakseen ja kiinnittyäkseen kiinteämmin Herraan.
Siis samoin kuin kasvi kovassa kuivuudessa juurtuu maaperään yhä syvemmälle ja voimakkkammin kiinni, niin mekin omassa erämaassamme lopulta juurrumme ja kiinnitymme kunnolla vasta Herraamme, se ei tule ilman äärimmäisyyksiin menevää kärsimystä !
Siis Aabrahamista Sana sanoo, että Aabraham toivoi vaikka toivoa ei enää ollut !
Siis uskomme ja toivommekin joutuvat koetukselle erämaassa kärsimyksissä, ja toivommekin menee lopulta, tiedän sen omasta kokemuksesta, mutta mikä ei tapa se lopulta vahvistaa ja siis kiinnittää meidät paljon paremin ja vahvemmin Herraamme.
Lue siis Sanaa paljon, sinä saat sieltä tarvitsemasi tuen ja lohdutuksen, siis suoraan Herralta, se on nyt tarkoitus kohdallasi, ihminen ei kykene sinua auttamaan vaan jos ihmisestä tukea etsit, saat vain pettyä yhä lisää ja tavallaan turhaan.
Meidän ei ole tarkoitettu kiinnittyä ja tukeutua ihmisiin vaan Herraan ainoastaan !
Herra sinua siunatkoon ja johdattakoon pimeässä laaksossasi, jossa siis ei apua ole näkyvissä eikä valoa tunnelin päässä.
4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Tässä sinulle se valo jota kohti olet kuitenkin menossa kaiken aikaa, mutta pimeä laakso kuuluu uskovan Tiehen, jonka Herra hänelle viitoittaa.
"selkäsi takana" ....!! Kylläpä nyt olet dramaattinen:::) Tämä on julkinen keskustelupalsta, ei mitään kenenkään selän takana puhumista! Ystäväsi ruikuttaa yksinäisyyttään palstalla, ei pidä vetäytyä silloin!!!!
Mihin olen mielestäsi vetäytynyt? Enhän minä aina täällä ole.
No ei me olla ystäviä😊 samaatietä on vain tuntematon palstakirjoittaja, ei näillä palstoilla voi oikein syvällistä ystävyyttä saada aikaiseksi, olen huomannut sellaisen asian vihdoinkin....mutta kunhan ruikutan pahaa oloani, luulisi ettei sen pitäisi haitata ketään, mutta ärsyttäähän se näköjään immeisii.
On huipputörkeää esittää julkisella palstalla oletuksia toisen ihmisen ajatuksista. Kenelläkään ei myöskään ole velvollisuutta saati sitten mahdollisuutta notkua täällä 24/7 .
Olen itse ja olen aina ollut oikea nippu murheita. Niitä on ollut monenlaisia.
Tiedän mitä sietämätön, vuosia jatkuva sisäinen tuska ja kipu on.
Joskus yritin käydä terapioissa, ei niistä paljonkaan apua ollut.
Lopulta kelpuutin vain lääkkeet jotka lievittävät ahdistusta, toiset antavat unen. Muutoin pidin ja pidän itse murheet lähinnä omana tietonani. Joistain olen jo melko hyvin toipunut. Mutta tunneskaala on lähinnä negatiivinen.
Olen kulkenut läpi useiden Helvettien. Kokenut kauhukuvia. Vieläkin saatan herätä yöllä omaan huutooni. Tosin nämä yölliset huudot ovat harventuneet lähes pois. Olen tässä monta vuosikymmentä huutanutkin.
Mutta pieninkin vastoinkäyminen on kuin tikku joka katkaisee kamelin selän: epätoivo omasta muistamattomuudesta tai esim. kömpelyydestä, kompastellessani omiin jalkoihini. Jonain päivänä kaadun vielä pahasti.
Auttaako lääkkeet? Ettei enää siis välittäisi mistään, tarvitsisi välittää ja kaikki olisi, aivan sama? Elämä olisi helpompaa varmastikin? Ja olisin muille helpompi, vähemmän rasittava?
Kyllä lääkkeet tasaavat mieltä. Niitä määrätään henkilön persoonan ja ongelman mukaan.
Puhu terveyskeskuslääkärin kanssa.
Ei ole tarkoitus, että kuormamme ovat niin raskaita että ne vievät kaikki voimat.
Kun on oikea lääke, se hillitsee tunteiden voimakkuuksia ja elämä murheissa on edes hiukan siedettävämpää.
Haavat ovat olemassa mutta lääkkeet ikäänkuin lievittävät henkistä kipua.
"Tiedän mitä sietämätön, vuosia jatkuva sisäinen tuska ja kipu on."
Monet meistä tietävät. Ja jos voisin heilauttaa taikasauvalla kipusi pois, niin tekisin sen heti. Mutta toisen kipua ei voi valitettavasti hyvällä tahdollakaan ulkoapäin lievittää. Kuunteleminenkin tuo korkeintaan tilapäistä helpotusta. Ja kipuileva ihminen pettyy sen vuoksi ihmisiin.
Kivun läpi on uskallettava kulkea. Itselläni se tarkoitti kipeiden asioiden ja niiden herättämien tunteiden käsittelemistä Jumalan edessä yksi kerrallaan. Myös vastuun ottamista omista syntisistä reaktioista toisten pahuuteen.
Se oli pitkä prosessi. Pahimmassa vaiheessa jopa kysyin Jumalalta, että olenko tulossa hulluksi. Mutta yhtenä päivänä huomasin, että askel oli keveämpi. En ollut enää masentunut ja painajaisunet olivat jääneet taakse.
Ovatko nuo muistamattomuutesi ja kömpelyytesi lääkkeiden sivuvaikutuksia tai itse sairaudesta johtuvia?
Onko sinulla lapsia? Asuvatko luonasi?
Ahdistusta poistavien lääkkeiden tarkoitushan on tehdä olo sidettävämmäksi. Ne voivat tosin tehdä olon raukeammaksi ja hidastaa fyysisiä toimintoja yms.
Jokaisen pitää itse kokeilla kumminko on paremmin, joko läökkeillä tai ilman.
Ahdistuksen ollessa hyvin voimakasta, moni turvaa läökkeisiin ja saa avun.
jOO, MUTTA TÄYTYY PYRKIÄ LÄÄKKEETTÖMYYTEE. SILLOIN ON VAAN PARAS OLO JA SELVÄ
Huomaan, että ainakaan sinä et käytä.
Riippuu pärjääkö ahdistuksen kanssa ja sen voimakkuudesta. Jos kaikki voimat menevätja olo onkuin zombiella ja ainut vaihtoehto tuntuu olevan täältäpois pääseminen niin kannattaa ilman muuta helpottaa oloaan.
Kaikki eivät tarvitse lääkitystä.
On minulla hyviäkin päiviä. On ollut taas sellainen rankka ajanjakso, on joutunut käsittelemään kipeää asiaa elämässä. Voimavarat eivät tahdo riittää, haluaisi jollekin jakaa asioita....ei niitä tällä palstalla voi.
En ole zombi, enemmänkin tuntee liikaa ja sen tunteminen tuntuu, on vaikea kestää kivun tunnetta minkä se tekee sydämeen....eikö ne zombit kulje tunteettomina?
Kauheeta ku paruin suoraa huutoa tänään...en ole niin voimakkaasti pitkään aikaan mitään... Ja siinä sitten tuli jokin ystävyyden jakamisen kaipuu...tajusin että ei ollut yhtään ketään.
Juu, en tarkoittanut, että sinä omisit zombie, kirjoitin yleisesti.
Kyllähän sitä tulee parku ja vaikka mikä kun oikein pahasti tökkii.
Kerran kirjoitinkin sinulle, että voisitko ajatella just jotain ihan kirkon diakonissaa/ diakonia?
No, onhan meitä täällä ystäviäkin. 🐁
Kaikkea ei voi puhua, mutta sen minkä voi niin puhuu. Aina voi kuitenkin joku ilkeäkin ihminen iskeä väliin.
Puhu terv.keskuksen lääkärin kanssa, hän voi antaa lähetteen jonkun terapeutin luo. Tällainen nimitys kuin "Mielenterveystoimisto" tai "Psykiatrinen osasto" kuulostavat hätkähdyttäviltä, mutta ne ovat paikkoja joissa ehkä saa avun. Kaikki eivät koe tulevansa autetuiksi, mutta monet kylläkin.
Tämä ei liity noihin juttuihin, mutta nyt juuri tällä hetkellä olen suunnattoman pettynyt yhteiskunnan apuun ja neuvoihin, jokin aika sitten pääni saatiin käännettyä eräässä asiassa ja kuulin, samalta taholta nyt jälkeenpäin että ratkaisu oli kuulemma huono ja annettiin ymmärtää sen olleen minun taholta tehty päätös, joka osittain tietenkin..., tuntui silti pahalta, kun suoranaisen painostuksen tuloksena tein sen huonon ratkaisun. Ja tuntuu että samaa vettä myllyyn on laitettu... pelkään nyt että jos en pidä intuitiotani, niin jälleen seurauksena, uusi huono päätös, josta jälkeenpäin vain saa kärsiä nahoissaan.
Hankala tilanne. Entä jos ihan vain soittaisi esim jonkun seurakunnan paimenelle tms ja kertoisi tilanteestaan ? Voisi sopia tapaamisesta tai pyytää käymään ja voisitte luottamuksellisesti puhua?
Ne keskustelut ei mene kanta. Fi.n tai vastaavaan.
Tuntuu, että olet samanlainen kuin muutkin, heittämässä ties kenen pastorin tai paimenen psykologisoitavaksi. Itse et ole ollut valmis oikeasti olemaan ystävä reaalisesti, tekosyitä miksi et voinut ystäväksi alkaa. Siksi neuvosi, ei paina vaakakupissa paljoakaan.
Senkin ilkeä naisihminen, otsikko oli tarvitsisin ystävää, ei sielunhoitajaa, diakonissaa, seurakunnan paimenia.
Niin tai ajatuksenani oli , että seurakunnissa niin vapaissa suunnissa kuin kirkonkin piirissä toimintaa, johon esim diakoni voisi neuvoa. Siellä on esim. Ystäväpalvelua.
Diakoniin tai paimeneen tms yhteydenottaminen ei välttämättä tarkoita sielunhoidollisen tai psykiatrisen hoidon tarvetta, vaan he voivat antaa monenlaista apua..
Voivat neuvoa pattitilanteessa ja heillä on vaitiolovelvollisuus, eivätkä kirjaa ylös keskustelujanne.
En ehkä aina jaksais kuulla olevani ilkeä naisihminen, silloin kun en osaa tai ymmärrä miten auttaa.
Minä olen niin vajavainen.
Kommentoit aivan oikein, tarkoitit hyvää. Älä suostu syyttämään itseäsi kun et ole tehnyt mitään väärää. Syy ei nyt ole sinussa.
Mutta sinunkaan ei tarvitse suostua riitaisan ihmisen uhriksi.
Keitä kupponen kahvia tai teetä ja aloita aamusi pirteänä. Olet todella empaattinen persoona.
Niinpä, nyt oli todella ala-arvoinen heitto, ja törkeä sellainen.
Olisiko aika pyytää anteeksi L_S ?
Minä taas ajattelin tuon niin, että L.S ei kokenut tulevansa nyt kuulluksi eikä ymmärretyksi ja koska hänellä on nyt vaikeaa, pinna katkeaa helposti. Tuo on siis ymmärrettävää, että kutsui minua ilkeäksi naisihmiseksi.
Minusta kuitenkin tuntuu, ettei minulla ole sitä annettavana, mitä hän tarvitsee. Etten osaa auttaa häntä. Hän hermostuisi minuun ja pettyisi ja loukkaisin häntä lisää.
Hänen olisi hyvä saada jotain apua noihin elämää raskauttaviin asioihin niin että jaksaa tuntea itsensä tärkeänä ja arvokkaana sekä elämän mielekkäänä jotta tuo ahdistus helpottaisi ja sitäkautta ystävyyskin löytyisi. Nimenomaan juuri noinpäin.
Kunkin on itse kannettava oma ristinsä. Raskasta se on, joillain raskaampaa kuin toisilla. Se on kuitenkin kunkin oma risti.
Jeesus:
Luuk. 9:23 Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
.
Minä jo tuolla aiemmin kirjoitin L_S :lle, että hänen olisi hatettava tukea ja apua Herralta, eikä ihmisiltä, niin Herra sen asian on suunnitellut ja niin se uskovan kohdalla menee.
Eli jos tuossa tilanteessa pyrkii tukeutumaan ihmisiin, niin sitä vain pettyy yhä uudestaan ja uudestaan.
Herra haluaa, että Hänen lapsensa tukeutuu vain ja ainoastaan Häneen, ja sitä koulua me joudumme käymään, eli kaikki tuet ja avut ja tukikepit positetaan ja jäljelle jää enää Herra.
Olen itse tuon Tien känyt, joten tiedän sen jo kokemuksesta, rankkaa oli ja monta kertaa halusin jo kuolla ja päästä pois, niin kova oli tuska ja ahdistus, mutta kaikesta mentiin läpi ja vain Herra minua kykeni oikeasti auttamaan ja niin sen pitääkin mennä.
Joten ole sinäkin rauhassa tuon asian suhteen, ja rukoile vain asian puolesta, että Herran hyvä tahto pääsisi vapaasti tapahtumaan !
Olemhan minä rauhassa. Tiedän voimavarani ja kykyni. Mihin en kykene, pyrin sen jättämään Herralle. Aina tuo ei onnistu.
Kuten ylempänä kirjoitin, on ensin etsittävä apua itselleen että se menee nimenomaan noinpäin. Ei ystävyys ole se ratkaisu kaikkeen. Mutta elämää helpottaa, jos on rinnalla kulkijoita. Jokaisen on tehtävä tuo työ itsessäön.
Uskon, että L.S ymmärtää tuon, mutta otaksun hänen olevan nyt niin haastavassa elämäntilanteessa, että reagoi ärsykkeisiin tietyllä tavalla, mikä on hyvin tyypillistä meille ihmisille ja tuttua myös minulle.
Kertoo vain sen, että hänen tilanteensa ei ole helppo.
Minulke L.S.n ajatukset ja käytös ovat inhimillisiä ja tuttuja
Kyllähän tällaiset keskustelut paljastavat raadollisuuden uskovaisten yhdyskunnissa, ei tarvita paljoa kun "hyväveli"- järjestelmä iskee kiinni tai siltä se näyttää.
Olen pahoillani jos sanani loukkasivat. Jos seura ei kelpaa se ei kelpaa. Hylätyksi tuleminen,, on asiana usein vaikea, mutta uskovat aina hylkäävät, olen oppinut sen, tavalla tai toisella. Se ihminen jolla on vaikeaa, siitä tehdään paha ihminen... yksi pieni sana... ja teloituskomppania on latelemassa "totuuksiaan". Oliko asia noin suurii, mitä tein tai sanoin, että alettiin vaatia polvirukousta armoa ja anteeksipyytämistä? ja se kaikki aiheutti niin suurta vihaa, että "hyväveliä"(sisar) piti puolustaa ja jopa toivottiin minun päättävän päiväni.
Kukaan uskova ei ole minua tuolla tavoin puolustanut, sinua rakastetaan samaatietä... mutta uskon, että vaikka sinulla on ihmisiä jotka tuolla tavoin... uskon Jumalan rakastavan minua silti... vaikka te vihaisitte.
Saanko kysyä sinulta jotain? Minua on elämäni aikana syyllistetty asioista, jotenkin mitään inhimillistä ei ole saanut näkyä, heikkoutta... oliko sanani niin loukkaavat, että ansaitsin lykkauksen ja totaalisen hylkäämiskokemuksen? Ihmettelen, miksi uskovaiset vihaavat minua niin paljon...se sattuu, en ole kiveä.... ja luultavasti siitäkin syyllistetään, että olen omassa minässä riutuja..ja.vuosien aikana.... olen oppinut kait läksyni etten pysty uskovien kanssa olemaan tekemisissä, he vaativat liikoja... minun pitäisi kätkeä turhautuminen ja esittää roolisuoritus...
Loppujen lopuksi nämä ihmiset täällä ovat uppo-outoja, eivät he oikeasti välitä ja ei heiltä voi sellaista odottaa.... mutta uskovaisuus, on liikaa mainostettu... hyvin inhimillistä ja jopa raadollisempaa näen, kaikessa.
Ehkä olet oikeassa, tulisi turvata vain Jumalaan.
Samaatietä, pyydän anteeksi ilkeää kommenttiani, en voi puolustella sitä, ei minun olisi tarvinnut sellaista kirjoittaa, se oli tietenkin väärin.
Toisaalta se auttoi ymmärtämään ja näytti sen totuuden, etten kuulu uskovien seuraan, en ole toivottu ihmisenä, en ole ollut koskaan tai kokenut niin. Voihan se olla, että olen niin huono ihminen, mutta olen mitä olen ja sillä hyvä, mitäpä siitä... haluaisin tehdä itselleni lupauksen, etten koskaan enää olisi uskovien kanssa tekemisissä, en enää yritä sitä eikä minulla ole enää siihen tarvetta, ei niinkuin tunnetasolla päästää liian lähelle heitä.
No katsoin sanojen taakse tai yritin ymmärtää..teki mieli sanoa, että haista sinä vaan paska, mutta sain estettyä sen ja huomasin siinä samassa, että reagoin itsekkin inhimillisesti, joten mikä minä olisin si ua tuomitsemaan.
Tuon jälkeen ajattelin, että oikeastaan olen aika ilkeä naisihminen ja niin on jokainen meistä.
Vaatisi niin suurta armoa itseään ja muita kohtaan, jotta osaisi aina ymmättää toista ja itseään, omaa käytöstäön ja antaa kaiken anteeksi niin itselleen kuin muille. Vain Jeesus kykenee noin täyteen täydellisyyteen, emme me ihmisinä. Me tulemme olemaan aina vajavaisia jokainen.
Saanko minä anteeksi, etten uskalla ottaa yhteyttä sinuun ja voinut olla luottamuksesi arvoinen?
Totta, elämä on raadollista, mutta siinä on myös hyvää. Kun on vaikeaa tuo raadollinen puoli saa suuremmat mittasuhteet. Silloin on vaikeaa nähdä sitä hyvää.
Anteeksi pyytämisestäsi. Minä annoin jo sinulle anteeksi.
Höpö höpö...mulla hirveä huoli kissoista. Sai pennut emokissa ja ovat nyt luovutusiässä. Tuttuni hoitanut niitä hyvin. Viimeinen pentu lähti eilen ja emo itkee nyt sydöntö särkevästi. Tuntuu niin pahalta sen puolesta 😣
Eikä kannata ottaa uskovaisten sanomisia aina niin ihteensä. Uskovaiset voi tuomita teot, muttei sinua. Tietenkään ei ollut reimua, kun sanoit minua ilkeäksi sen perusteella, kun en tahalleen ollut ilkeä.
Mutta tuollaisia me ihmiset olemme kainki.
Sinä ja minä sanomme ajattelemattomasti ja muutkin sanovat välillä ajattelemattomasti. Joskus ymmärtämättäön ja joskus suutuksissaan.
Kyllähän sinä tiijät tuon selittämättäkin.
Mikä ihime tilanne pitää sinua tuossa ja tapahtumat. On kyllä viheliäinen kun ei päästä irti !!!!
Et tiedä kuinka paljon tekisi mieleni tekisi sanoa, etten ikinä anna sinulle anteeksi, hylkäämisen kokemus, sillä on liian syvä haava, jota ei mikään mahti maailmassa voi parantaa.
Mutta, olet syytön kaikkeen, eikä se ole sinun vikasi, se ei ole sinun vikasi, että sydämeni särkyi, eikä parane koskaan...saat anteeksi.
No en enää halua "kaveerata millään tavalla muiden uskovien kanssa", joten sama kait se... :) sanovat mitä sanovat.
Kaikilla ihmisillä on kuormansa ja sitä myötä myös kestokykynsä rajat. Ihan sama olivatko uskovaisia tai uskomattomia. Ajattelen itse, että koko tunnekuormaa ei pitäisi kipata hallitsemattomasti edes ystävien päälle.
Ok. Sinä saat kaiken anteeksi. Ole vapaa minusta.
Oli kiva tavata. Tarkoitus ei ollut särkeä sydäntäsi, jos niin tein, tein sen tyhmyyttäni, en tarkoituksella.
Rukoilen, että tilanteesi helpottaa ja saat tosi ystävän, joka on ystävyytesi arvoinen.
Ajattelen samoin. Ei hallitsemattomasti ainakaan jatkuvasti.
On asioita, joista tietää... ettei ikinä voi toipua... mutta jokin meni täysin palasiksi, minussa, hajoitti, särki... mutta kuten kirjoitin, olet syytön kaikkeen, et sinä sitä minulle tehnyt, olet viaton sivullinen suomi24palstalla, johon kaiken sen särkymiseni haavat paljastan... eikö niin?
En ole koskaan antanut jollekin tuntemattomalle itsestäni niin paljoa, näyttänyt niin paljoa.... tavallaan toinen on nähnyt asioita, ei aina niin hyviä ja mairitteleviakaan... mutta olen uskaltanut paljastaa ne jollekin... ja luottanut olevani hyväksytty... ja sitten... se luottamus totaalisesti... minun oli niin vaikea luottaa... mutta luotin silti ja silti sellaisen vuoren ylitse kävelin... mihin en olisi koskaan voinut kuvitella kykeneväni...
Minä aidosti "rakastin sinua"(hipsukoissa, koska kirjoitan samaatietä nimmarille), en olisi voinut aidommin sitä tehdä... en silti ollut aina mukava ja usein olin ilkeäkin, silti....
"hylkäämisen kokemus, sillä on liian syvä haava, jota ei mikään mahti maailmassa voi parantaa." "......sydämeni särkyi, eikä parane koskaan...."
Sinusta tuntuu nyt tuolta. Meidät kaikki on hylätty ja sydämemme on särkynyt - joskus useampaan kertaan. Mutta sydän paranee ajan mittaan, jos sille antaa mahdollisuuden.
Parantumisen resepti on surutyö, anteeksianto, kivusta ja katkeruudesta irtipäästäminen ja eteenpäin meneminen. Jumala haluaa meidän parantuvan. Paholainen haluaa meidän jumittuvan kipuun ja katkeruuteen. Näiden impulssien kanssa kristitty joutuu paranemisprosessissaan painimaan.
En tiedä, sillä oli miten oli ja olen mikä olen, niin pääasia, että voisit paremmin.Eihän tässä nyt minusta ollut kyse.
Tässä on kyse jostain elämäntilanteesta, jota en tiedä, mutta sen heijastusvaikutukset näen sinussa.
Näen että tuo särkyminen on viheliöistä, kun niistä raoista pääsee tuuli puhaltamaan. En osaa sanoa kumpi olisi parempi, että särkyisi kokonaan tullakseen vapaaksi tai että paikkaantuisi tullakseen vahvemmaksi.
Tosin sanotaan, että Herra tekee uutta.
Muistakaa kun paha maailma ahdistaa kaikki tahot luulee että ne voi määräillä. On aika jättää hyvästit tälle maailmalle ja valita kaista pois.
No, bai, bai sitten!
Mutta me eloonjäävät jatkamme keskustelua.
Kylläpä "helluntailaiset" on piittaamattomia toisen synkästä elämäntilanteesta. Tai Trollejahan tälläisillä palstalla suurin osa johon voi kirjoittaa kuka tahansa mistä tahansa jopa pilailu mielessä.
Yhteiskunta on vain sellainen jossa jopa hengellisellä regimentillä ajaa ihmisiä lopettamaan elämänsä. Voisi melkein sanoa että, pois pääsy elämästä on tavoitteemme.
Kuule. Henkilö jolle vastasin on nettimurhaaja. Hän kehoittaa masentuneita itsemurhaan. Epäilen, mahtaako hän olla edes "helluntailainen".
Näitä, omalla itsemurhauhkailuillaan tai muutoin omalla ahdingollaan muita, herkkiä ihmisiä kiusaavia ja henkisesti sitovia, eräänlajin rikollisia olen elämäni aikana nähnyt ja tavannut. Yhtäkkiä tuo herkkä uskova, toisen hyväsydäminen auttaja muuttuukin nopeasti itse tarinan uhriksi.
Annan kaiken tukeni Samaatielle, jonka olen ymmärtänyt herkäksi ihmiseksi ja joka yhtäkkiä, itse hyvää tarkoittaen joutui kavalan hyökkäyksen ja nimittelyn kohteeksi. Hänen hyvä tarkoituksensa ikäänkuin häpäistiin. Itse en enää vastaisi L_S:lle sanaakaan.
Mahdatko olla aloittaja itse, tai muutoin vain herkkiä uskovaisia hyväksikäyttävä huijarihellari? Olen tuon henkisen väkivaltanne helluntaiseurakunnissa omin silmin nähnyt, jopa itsekin sitä kokenut.
En anna teikäläisille sadisteille mitään arvoa. Menkää hirteen jos huvittaa. Se on teidän oma valintanne jota ei kannata yrittää vierittää muka muiden syyksi.
Olen itse aikoinaan yrittänyt itsaria muutamankin kerran, mutten mennyt niitä muille ruikuttamaan. Esim. Sosiaalisairaalan vessan suihkutanko vaan oli huterampaa tekoa, eikä kestänyt edes hontelon ruumiini painoa. Kylpytakin vyö jäi oikeaan käyttöönsä.
*
Saatana on kateellinen. Se yrittää hajottaa kaiken. Saatana on suurin syyllistäjä. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä Jumalalle kelpaamattomaksi.
Jumala on rakkaus.
ls.n aloituksiin ei kukaan fiksu vastaa yhtään mitään! Täysi itsekeskeinen pelletrolli mikä lienee.
Jos on pelleilytrolli, niin ihminen on sen trollinkin takana ja ihminen, joka pelleilee nlin, on avun tarpeessa.
Onneksi en ole vielä niin fiksu, etten näe sitä, että me kaikki olemme Jumalan armoa vailla.
En säry näistä, uskallan keryoa Jeesuksen rakkaudesta myös trolleille, jos näen tarpeelliseksi.
Minulla ei ole mitään menetettävää .
Näiden kanssa voi menettää rahansa ja jopa henkensä.!! Kannattaa olla varovainen eikä antaa mitään tietoja mistä voisi tunnistaa !!
LS ei ole trolli, vaan kipuileva ihminen. Tunnen empatiaa häntä kohtaan, vaikka hän ei sitä nyt pystykään ottamaan vastaan.
Mihinkään ei nyky maailmassa pysty luottamaan mihinkään. Ei-uskovaiset kuin uskovaiset ystävät pettää. Yllättävän usein ei-uskovaiset jopa useammin. Politikot pettää oli ne uskovaisia tai eivät. Erilaisia vaikeita asioita läpikäyneenä elämän pituisella matkalla tähän asti pakko todeta, että itsemurha on varma valinta, sitä ei kukaan toinen päätä puolestasi ja sillä tästä oravan pyörästä pääsee pois. Sitä kuitenkin todella moni haluaa. Tämä elämän meno sellaisena kuin me sen näemme kaikki eivät koe tätä omakseen. Uskokaa tai älkää, on ihmisiä jotka eivät olisi haluneet edes syntyä tänne ja onhan heillä oikeus päästä pois täältä. Kukaan kun meistä ei ole voinut valita tänne tuloa vaan syntymisenkin on valinneet muut. Itsari on ainoa jonka saa päättää itse johon saa päätyä monien vastoinkäymisten ja harkintojen kautta.
Kun maailmaan ja ajalliseen elämään on pettynyt eikö siihen ole luonnollinen ratkaisu päästä pois? Kaikki kuitenkin täältä lopulta "pääsee" tai "joutuu" pois. Kuka aiemmin kuka myöhemmin. Kyllä on monia uskovaisiakin jotka on päätyneet elämänsä lopettamiseen, elämä ei ole kaikkia varten. Ne jotka jätetään kaikesta ulos kuin tahallaan, keiden elämä on vastoinkäymisiä vuodesta toiseen...eiköhän heille pois pääsy voida suoda.
Kyllä uskovaisetkin voivat jonkun kohdalla aiheuttaa suurimmat pettymykset. Mutta ajatelkaa hyvät ystävät mikä mahdollisuus päästä tästä kaikesta pois.
Olen erimieltä tuosta päätösvallasta. Ihmisellä on vapaus valita monia asioita. Ei itsari ole ainoa asia jonka saa päättää itse.
Esimerkiksi täällä palstallakin olo on vapaaehtoista, myös mitä tänne kirjoittaa. On paljom valintoja, iham hullun lailla suorastaan.
Myös itsarin tekemättä jättäminen on oma valinta.
Mustavalkoista propagandaa ylistää että itsari on ainoa minkä voi itse valita.
Itsari tosin on oma valinta niinkuin on moni muukin, muttei ainoa.
Pakko+tulla+hieman+puolustamaan+elämänsä+lopettamista+vaihtoehtona...+kun+kuitenkin+on+tietoa+tilanteista+joissa+mainittu+on+ainoa,+ainoa+ratkaisu+pois+oravan+pyörästä.
Pitää vielä lisätä... ajatelkaa hyvät ystävät tilannetta järjellä ja ajatuksen kanssa. Ollaanko me ihmiset liian nössöjä. Ei pitäisi alistua ja antautua. Ne nyt on päättäneet näin, näin se varmaan on kun tuli päätös. Eikö elämän lopetus ole vastuunottamista ja lopettaa kerralla kaikki. Osoittaa vääriä päätöksiä tehneille tahoille että, minäpä lähden pois joihin päätöksenne ei enää vaikuta. Vaikka toisaalta vaikutttaa siltä, että toiset tahot toivoo tätä ratkaisua kun vaan mani mani ratkaisee vaikka kyse ei suurista summista oliskaan. Tässä yhteiskunnassa raha menee aina ihmisen edelle. Siksi olen iloinen niistä ihmisistä jotka onnistuu armeijan jättämättä käymättä koska ei tälläisessä maassa ole mitään puolustettavaa, sellainen maa jossa toimitaan oikeudenmukaisesti ja ajatellaan oman maan etua siellä tilanne eri. Ei sitä pidä mitenkään hävetä jos katsoo elämän lopettamisen olevan vaihtoehto muiden vaihtoehtojen joukossa. Sitä voi julistaa turuilla ja toreilla, aitovierillä jne. missä muutakin. Tämä on mielipide/kokemus aiheesta /tilanteesta tyyppistä pohdintaa. Paljon on tilanteita joissa toimitaan väärin yksilöä kohtaan yhteiskunnan (erilaisten päättäjien taholta) todennäköisesti vain koska me voidaan periaatteella. Se on kovin surullista.
Saatana on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan - riistäen ihmiseltä sen elämän ja tarkoituksen, jota varten Jumala on hänet luonut, mutta Jeesus on tullut antamaan meille elämän (Joh. 10:10).
Älkää kukaan vaan itsemurhaa tehkö. Se olisi vaan ja ainoastaan sielunvihollisen mieliksi.
On vaikeita tilanteita ja tarvitsemme Jumalan apua. Ja toisen ihmisen empatiakin on tärkeää, että voi tuntea itsensä edes vähän arvokkaaksi, varsinkin jos on hylätty monta kertaa tms.
Sana sanoo, että kantakaa toinen toistenne kuormia, niin täytätte lain (Gal. 6.
2. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
3. Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.
4. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;
5. sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.
Mitähän toi tarkoitti, tutkikoon kukin omat tekonsa.... (tarkoittaako, ettei verrata tekojamme tai luulla tietävämme huonolla tavalla toisen taakan alkuperää... )
Tämän lisäksi tarvitaan nähdäkseni myös, että avuntarvitsija myös ottaa vastuuta jonkinverran, toki voi olla tilanne, ettei siihen millään pysty. Toisen ihmisen läsnäolokin ja tietty hyväksyminen voi olla todella tärkeää.
Ensisijaisesti riiputaan Jumalan Sanassa (ihmisiäkin tarvitaan) :
ps 91 :14 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
15 Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
16 Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
Ja aina on toivoa, vaikka kulkisimme pimeässä laaksossa (PS 23). Ei vaivuta toivottomuuteen, Sana voi meitä kantaa ja auttaa silloinkin, kun tuntuu, että Jumalakin on kaukana.
Ja anteeksiantamukseen SAADAAN PYYTÄÄ APUA JA VOIMAA JEESUKSELTA UUDESTAAN JA uudestaan ! Prosessit voi olla tosi vaikeita, mutta anotaan, siihenhän Jeesus on meitä kehoitanut.
Matt 6 :14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Jumalan sana ei päästä meitä helpolla, mutta siksi me tarvitaankin ja on tarjolla Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa.
Hepr 4 : 12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
Luoksesi Herra saan tulla (melkein samat sanat : Hengellinen laulukirja 286)
1. Luoksesi Herra saan tulla nyt aivan tällaisenaan. Eihän kätkössä voi mitään olla, Sun eteesi saan vaipua. Ja vaikka Sä näät kaiken heikkouden tään, olen pienoinen lammas paimenen. Silti tulla mä saan, opin näin tuntemaan, että aina Sä mua rakastat
2. Herra saan (/voin) Sinulle antaa kuormani, tuskani maan. Olet luvannut taakkani kantaa ja auttaa mua (/ain) vaeltamaan. Nyt pyydän mä vaan, että kulkea saan Sinun kanssasi kautta tämän maan. Kaiken puolestain teit, synnit ristille veit, että elää mä saan ainiaan
3. Luoksesi Herra saan tulla, päiväni iltaan kun saa. Luonas rauha on armoitetulla, pian saavutan taivahan maan. Niin turvaisaa on Sinä viet lepohon sillon luonasi aina olla saan.
Nyt sä voimaasi suot, uutta uskoa luot, että saapuisin luoksesi Sun
____________________________________________________
Tällaisia mietin mielessäni, ja varmaan puutteellisesti. Siunausta toivotellen
Raamattu opettaa kielilläpuhumisesta näin:
"Kielillä puhuva ei puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä ... ... Kielillä puhuva rakentaa itseään ... Tahtoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä.. " 1 Kor. 14:2-5.
Ei siis pidä odottaakaan, että Pyhän Hengen vaikuttama kielilläpuhuminen olisi ymmärrettävää ja tulkittavissa olevaa kieltä. Kun puhun salaisuuksia hengessä JUMALALLE, on se yliluonnollista hengessä kommunikointia Isän kanssa. Ja näin kielilläpuhuen saamme samalla rakentua itse tavalla, johon ei ole muuta keinoa.
Raamatun mukaan Jumala siis tahtoo, että kaikki Hänen omansa puhuvat kielillä.
"Jos rukoilen kielillä, minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. Mitä siis tehdä? Minun tulee rukoilla hengelläni (kielillä) mutta myös ymmärrykselläni." 1 Kor. 14:14,15.
Puhun kielillä joka päivä. Kiitos Herralle!
Jotkut sanovat, että riivaajat voi myös matkia kielilläpuhumista
Pitäisikö siis oikeatkin sadan euron setelit hävittää, jos joku tekee lähes samanlaisia väärennöksiä?
Kielilläpuhuen siis sinun mielestäsi ratkeaa asia? Voi ollakin, jos puhut salaisuuksia hengessä Pyhän Hengen vaíkutuksessa niin että siunaustuli lähtee liikkeelle.
Eiköhän tässä keskustelussa tullut aika selvästi ilmi, miksi aloittajalla ei ole niitä ystäviä!
Viihdyn omissa oloissani ahdistaa olla porukoissa.
Voisit kuunnella tästä. Ehkä löytyy vastauksia
https://www.youtube.com/watch?v=KvLOSYD68U8
Raamunlauseesta aina ratkaisu eikö kannattaisi hommata töitä ja harrastuksia. Et sää mitään noilla seurakuntakavereilla tee.
Mää voisin introverttinä käydä yksinäisten kanssa ja olla henkilökohtaisena avustajana ja tehdä vähän kotihommia 30EUR tunti kerran viikossa nähtäisiin 2 tuntia. Tekisin vaikka pikku raksahommaa sivussa tai kävisin sun kaa kaupassa.
olen kuitenkin onnellinen.takana KOVAT tuulet.hyväksyn ja en.ystäväni.on sittenkin.paikalla.kaikkine virheineen,ku minäkin.
Soita psykologille. Ne kyllä pitävät seuraa loppuelämäsi.