Kaikki tämä väkivallan vuoksi

Neljä sataa tuhatta vuotta sitten He tulivat ja antoivat meille elämän.
Ja otamme kaiken itsestäänselvyytenä. Tuntuu kuin en olisi ihminen tuolla syvällä jossain, tunnen katseen lasittuneen ja vuoret pääni sisällä. Sydämeni on valtameri ja tunnen oloni yksinäiseksi koska jokainen on väärässä. Pelkään elää, mikä on tämä jota kutsumme vihaksi ja mikä on sisälläni.
Maailma on kaatunut eikä sitä rakenna enää uudelleen kukaan. Toimintakyvyttömät maat kehittyvät. Silmäni ovat kiinni, visioni kuolemassa, pääni räjähtää ja kaadun häpeään.'
Pidän kiinni sisäisestä lapsestani ja kerron hänelle älä pelkää elävää.
Yksi päivä nouset kuninkaaksi ja mikään pelko ei poista tätä valoa alapuolella.
Jokainen meistä on nyt varattu, tämä salaisuus joka meillä on, tämä kasvava totuus, ja soturina minun täytyy taistella, tunnen jo rakkauden jonka saan todeta.
Minulla oli unelma, tämän planeetan selviytyminen, tähdet jotka opastavat aina loistamassa ja kaikki rikkaudet. Valtioiden kohtalo, he korjaavat, samalla aikaa en koskaan pudonnut enkä lakannut uskomasta sitä.
Me voisimme kehittyä ja vanheta.
Avatkaa silmät ja antakaa tämän kaiken virrata sisäänne.
Nyt nähkää uusi toivo kasvaa sisällänne.
Näemme lastemme kasvavan.