On niitä joilla ei ole taloudellisia ongelmia elämässään. Jotka on niitä ketkä on siellä edessä joita tullaan kokouspaikoille kuuntelemaan. Ja on niitä joilla jatkuvasti ongelmia pärjäämisen kanssa ja asioita joiden puolesta "saa olla" jatkuvasti rukoilemassa. Ne uskovaiset ko. yhteisön vanhemmistoon kuuluvat ja työntekijät on niitä joiden suurempia ongelmia on huoltoaseman paha kahvi tai millä värillä maalaisi asuntonsa seinän. On niin helppoo olla uskovainen kun asiat on hyvin. Kun on keskeinen toimija, seurakunnassa kaikki moikkaa ja tulee yläfemmoja, kristillisessä mediassakin pääset esille ja omassa yhteisössä kaikki tietää että, merkki nais tai mieshenkilö olet. Erilaiset toiminta muodotkin rakentuu pitkälti näiden astetta parempien ihmisten varaan.
Näin toimitaan Helsingin Saalemissa ja monissa muissa samantyyppsissä vapaan kristillisyyden seurakunnissa.
Jos ootkin köyhä ja et ole tunnettu = et ole mitään. Joskus muodonvuoksi voidaan rukouspyyntö jossain lukea mutta mitään asiaa ei ole edes hetkellisesti mihinkään tehtävään jossa voisi joku nähdä, että on annettu hieman vastuuta kuin ehkä jossain astioidentiskaajana tai juoksutyttönäpoikana.
Huono-osaisten huono-osaisuus ei rajaudu hengelliseen regimenttiin vaan se ilmenee myös maallisella puolella... hallituksen heikennyspäätökset kohdistuvat yllättäin juuri heihin, muut erilaisia etuisuuksia myöntävät tahot tekevät päätöksiä, että ahdinko vain syvenee, silmukka kaulan ympärillä kiristyy. Aiemmin heidät olisi ehkä ammattu valtiovallan toimesta "ei ihmistä ei ongelmaa" periaatteella tänäpäivänä hienovaraisesti ajetaan/savustetaan tilanteeseen, että he ajautuu itse tekemään jonkun kaikki murheellisimman teon itselleen.
Tässä pieni pintaraapaisu mutta tästä jo saa käsityksen mikä ajaa ei. ko seurakunnan eliittiin kuuluvia uskovaisia pois seurakunnista jopa ateisteiksi. Karkoittaa uskonasioista kiinnostuneita seurakunnista. Jne.
Näin toimitaan Helsingin Saalemissa ja monissa muissa samantyyppsissä vapaan kristillisyyden seurakunnissa.
Jos ootkin köyhä ja et ole tunnettu = et ole mitään. Joskus muodonvuoksi voidaan rukouspyyntö jossain lukea mutta mitään asiaa ei ole edes hetkellisesti mihinkään tehtävään jossa voisi joku nähdä, että on annettu hieman vastuuta kuin ehkä jossain astioidentiskaajana tai juoksutyttönäpoikana.
Huono-osaisten huono-osaisuus ei rajaudu hengelliseen regimenttiin vaan se ilmenee myös maallisella puolella... hallituksen heikennyspäätökset kohdistuvat yllättäin juuri heihin, muut erilaisia etuisuuksia myöntävät tahot tekevät päätöksiä, että ahdinko vain syvenee, silmukka kaulan ympärillä kiristyy. Aiemmin heidät olisi ehkä ammattu valtiovallan toimesta "ei ihmistä ei ongelmaa" periaatteella tänäpäivänä hienovaraisesti ajetaan/savustetaan tilanteeseen, että he ajautuu itse tekemään jonkun kaikki murheellisimman teon itselleen.
Tässä pieni pintaraapaisu mutta tästä jo saa käsityksen mikä ajaa ei. ko seurakunnan eliittiin kuuluvia uskovaisia pois seurakunnista jopa ateisteiksi. Karkoittaa uskonasioista kiinnostuneita seurakunnista. Jne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Missä taloudellisuuden raja menee,ken on vähä varainen,mitä heille on haittana seurakunnassa.
Rikkaus on rikos, mikäli sitä ei käytä myös todella elämässä pärjäämättömien tueksi.
Kaikenlainen rikkaus. Taloudellinen. Henkinen. Hengellinen. Näitä ei pantata. Ei siksi, että niillä yrittäisi ostaa taivaspaikkaa itselleen, sellainen ajattelu ei sovi. Sen minkä hyvää tekee, ei nk. toinen käsi saa tietää mitä toinen tekee. Ei siksi, että ajattelee sitten kerran saavansa palkan Taivaassa.
Ei itsekkäästi, luullen näillä ansioituvansa ohi Jeesuksen täyden sovitustyön. Vaan siksi, että niin on oikein tehdä ja olisi synti jättää tekmättä.
Jeesus kiitelköön sitten joskus, tai olkoon kiittämättä. Mutta ihmisen tulee toimia oikein. Nähdä aidosti apua tarvitseva. Avunpyytelijöitä on monenlaisia. Hyväksikäyttäjiä ei pidä auttaa. Mutta tuntea myötätuntoa esim. koditonta kohtaan, auttaa häntä aidosti, siten kuin itse pystyy.
Auttaen suoraan tällaisia ihmisiä tai eläimiä, myös luontoa. Siinä ei välttämättä mitään kallispalkkaisia järjestöihmisiä tarvita välistä vetämään. Jos ehkä vahingossa tuleekin antaneeksi tukeaan huijarille, tämä on huijarin omalla vastuulla: hän vie leivän sitä aidosti tarvitsevan suusta, eli on itse täyttä saastaa.
Näin kaikessa antamisessa ja ottamisessa: esim. taloudellisessa, henkisessä ja hengellisessä.
Myös Jumalan sana tunteminen on rikkautta jota tulee oikein jakaa. Tässä onkin oltava tarkkana, ettei itse syyllisty olemaan eksyttäjä. Kaikesta tällaisesta me kuitenkin kerran joudumme tilille.
.
Kaikki ihmiset eivät pysty ottamaan apua vastaan. Raha toki kelpaa. Seurakunnissa pyörii niitäkin, jotka ovat koko ikänsä eläneet muiden rahoilla. Ja he osaavat kyllä oikein vaatia apua. Aloittaja on luonut itse päässään tuon kastijaon. En tunne yhtää ihmistä, joka pitäisi huonommin toimeen tulevaa alempana kastina.
"Seurakunnissa pyörii niitäkin, jotka ovat koko ikänsä eläneet muiden rahoilla"
Ateisti saattaisia sanoa tuohon, että ilman heitä seurakuntia ei olisi olemassakaan.
Onneksi en ole ateisti.
Vaikka joskus kuulee sanotun että, ei pidä katsoa mitä muut tekee vaan keskittyä Jeesukseen ja lukea raamatunopetuksia. Mutta on se ihan erilaista olla uskossa jossa olet henkilö jota kaikki tervehtii ja joka odotettu sanomaan aina muutama sana sopivassa kohtaan. Kuin sellainen joka olet muille ilmaa ja sinuun suhtaudutaan ai säki tulit asenteella aina ja kuitenkin kaikessa yhdessä tekemisessä olet kuitenkin joka jätetään "muka vahingossa" ulkopuolelle. Tätä tapahtuu kuten keskustelun avaaja kirjoittaa. Tiedän sen kun kuten moni muu, niin tälläisen kohteeksi jouduin yhdessä isossa helluntaiseurakunnassa samoin kuin muutamat kaverini.
Todella monet on varakkaita isoissa seurakunnissa etenkin ne jotka johtaa toimintoja ja jotka päättää ketkä johonkin tiimiin pääsee. Yksinäinen uskovainen "tähti" ei niin vaan pääse mihinkään. Et ole tervetullut asenne on nopeasti se mikä tulee selväksi. Ikävä sanoa mutta pahimmat pettymykset on tulleet juurikin uskovaisten taholta ja helluntaiseurakunta "näyttelee" siinäkin valitetavasti keskeistä asemaa. On kuitenkin yhteisöjä joissa olet tervetullut ja meininki on ihan toinen kuin vaikka helluntailaisilla ja heidän yhteistyötahoilta jotka on näitä uuskarismaattisia elävä sana, suhe yms. siellä katotaan myös nenänvartta pitkin jos sun isä ei kuulu johonkin vanhemmistoon, et ole joku praise bändiläinen tai vanhempasi ja puolen sukua ei ole tunnettuja tietyissä piireissä. Käytännössä on mahdollista että, voit olla uskovainen nuori, nuori aikuinen jne. mutta seurakuntaa ei löydy esimerkiksi edellämainituista todellisista syistä. Noissakin tilanteissa saatetaan edellyttää joihinkin johtohenkilöiden nuoleskelua siis mielistelyä ja pitää olla hyvää pataa kaikin puolin jos sitä ei tee ei myöskään tipu vastuuta jos on sellainen henkilö joka mielellään vastaisi jostain työmuodosta tai ottaisi johon tiimiin osaa muuhun kuin siivous/keittiö jossa muutenkin usein vaihtuvaa väkeä. Eikä siellä pääse juttelemaan ihmisten kanssa jos on sosiaalisempi tapaus.
Varmaan monilla jotka täällä haluaisi avata järkevää keskustelua epäkohdiksi kokemistaan asioistaan
niin tulee tulokseen, että ette te mitään ymmärrä ei teille kannata kirjoittaa. Mutta silti monella seurakunnasta lähteellä esim. Helsingin Saalem voi hyvinkin olla em. syistä tapahtunut vetäytyminen seurakunnasta käymisestä.
Kyllä se on itsestä kiinni tuo moikkailu.
Sitä voi lähteä tilanteisiin niin, että kaikki muut haluaa moikata mua.
Ja voihan sitä katsoa jotain joka on muka olevinaan parempi/rikkaampi/kuuluisampi hieman alaviistoon ja vähän niin kuin säälistä tervehtiä sellaista.
Jos lähtee liikenteeseen olemalla osa tapettia, kukaan ei huomaa.
Jos ottaa itse tilanteen haltuun, toiset kerjää huomiota.
Miksei voi vain tervehtiä katsomatta ketään ylä- tai alaviistoon. Onko pakko kytätä koko aika muita ja vertailla itseään heihin. Itsensä unohtaminen on todellista vapautta. Silloin voi kohdata muita ilman painolasteja.
herra varjelkoon ettei seurakunnassa olisi kovin monia ihmisiä jotka ottaa "tilanteen haltuunsa"!
olen niistä tyypeistä saanut näppyjä ihan kokovartalotyyliin aikain saatossa.
tässä on nyt sellainen pieni yhtälöongelma että helluntain saarnaajat ovat kaiketi huonoimmin palkattuja tässä maassa.
jos perheenisä saa palkkaa n 1400 e bruttona ja työhön kuuluu 24/7 valmiina oloa sama mihin asiaan seurakunnassa, niin ei se nyt oikein mikään rikkauden perustus taida olla.
vanhimmille jotka siellä edessä ovat aina jossain roolissa eivät saa penniäkään eli sitäkin saa miettiä
vielä tuosta aiheesta kun tuossa yllä kirjoittaa joku että " aina oyydetään sanomaan san a jne.."" niin siihen kuules kuuluu sellainenkin elementi, että sinun pitää myös olla aina sisäiseti valmis ja latautunut siihen sanomiseen !
jos vaan seisot etkä saa mitään asiaa esille niin ei sit monta kertaa kutsuta sen jälkeen, eli jatkuva valmius on myös painolasti ja rasite jota ei ymmärrä sellainen joka ei sitä ole kantanut.
jos sinulla on vastuu sunnuntain raamattutunnista, siihen menee koko viikko siihen valmistautumiseen, ellei sitten joka kert akerro samaa asiaa joka tapahtui kymmeniä vuosia sitten !