Jostain aivan käsittämättömästä syystä jatkuvasti esitetään väite jonka mukaan USA:n presidentin Frankin Delano Rooseveltin New Deal-ohjelma tappoi suurtyöttömyyden ja laman USA:ssa. Tosiasiassa kävi päinvastoin. New Deal pahensi tilannetta. USA:n talouden elpyminen oli menossa jo vuoden 1932 lopusta lähtien ja kaikki merkit viittasivat että elpyminen voisi olla yhtä nopeaa kuin monissa Euroopan maissa (Britannia, Ranska, Ruotsi ja Suomi toipuivat jo 1932). Mutta New Deal relulaatioilla ja käsittämättömillä ohjelmilla todellisuudessa tappoi orastavan nousukauden. Vuonna 1937 juuri mandaattinsta uusinut FDR koki järkytyksen.
Työttömyystilastot kertovat oleellisen (työttyömyysprosentti keskimäärin):
1929..........3.14%
1930...........8.67%
1931..........15.82%
1932..........23.53%
1933..........24.75%
1934...........21.60%
1935...........19.97%
1936...........16.80%
1937...........14.18%
1938...........18.91%
1939............17.05%
1940............14.45%
Rooselvetin hallinnon politiikka nosti hintoja ja palkkoja ja hallinto luuli että tämä antaisi kovaa buustia talouteen. Mutta samalla nousivat työvoimakustannukset nopeammin kuin palkansaajien ansiot. Eteenkin pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuus työllistää itseasiassa heikkeni kaiken aikaa.
Vasta II maailmansota auttoi Rooseveltin hallintoa tappamaan "Suuren Laman" joskaan ei lamaa kokonaisuudessaan. Vasta markkinoiden vapauttaminen 1946 avasi kulutus-kysyntä-elintason siivittämän todellisen talouskasvun ja vaurastumisen. Rooseveltin epäonnistumisesta kertoo paljon sekin että vasta 1950-luvun puolivälissä olivat New Yorkin osakekurssit reaalisesti saavuttaneet vuoden 1929 kesän tason.
New Deal "menestyskertomuksena" joutaa historian roskatynnöriin. Pikemminkin se on varoittava esimerkki siitä mitä keskusjohtoinen söheltäminen saattaa aikaansaada.
Työttömyystilastot kertovat oleellisen (työttyömyysprosentti keskimäärin):
1929..........3.14%
1930...........8.67%
1931..........15.82%
1932..........23.53%
1933..........24.75%
1934...........21.60%
1935...........19.97%
1936...........16.80%
1937...........14.18%
1938...........18.91%
1939............17.05%
1940............14.45%
Rooselvetin hallinnon politiikka nosti hintoja ja palkkoja ja hallinto luuli että tämä antaisi kovaa buustia talouteen. Mutta samalla nousivat työvoimakustannukset nopeammin kuin palkansaajien ansiot. Eteenkin pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuus työllistää itseasiassa heikkeni kaiken aikaa.
Vasta II maailmansota auttoi Rooseveltin hallintoa tappamaan "Suuren Laman" joskaan ei lamaa kokonaisuudessaan. Vasta markkinoiden vapauttaminen 1946 avasi kulutus-kysyntä-elintason siivittämän todellisen talouskasvun ja vaurastumisen. Rooseveltin epäonnistumisesta kertoo paljon sekin että vasta 1950-luvun puolivälissä olivat New Yorkin osakekurssit reaalisesti saavuttaneet vuoden 1929 kesän tason.
New Deal "menestyskertomuksena" joutaa historian roskatynnöriin. Pikemminkin se on varoittava esimerkki siitä mitä keskusjohtoinen söheltäminen saattaa aikaansaada.
Vastaukset 9
Vanhimmat
New Deal sisälsi paljon muutakin kuin kerroit. USA:ssa oli monen miljoonan nuoren työttömän miehen armeija "hoboja", jota matkustelivat ympäri maata etsien töitä ja aiheuttaen levottomuuksia.
Roosevelt perusti eri puolille maata työleirejä, joissa nuori mies voi sitoutua olemaan määräajan... esim. puoli vuotta tai vuoden. Leirillä sai majoituksen, kolme ateria päivässä ja töitä tehtiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Leirit rakensivat teitä, raivasivat metsiä jne.
Tämä auttoi jaloilleen satoja tuhansia päämäärättömiä nuoria!
Nimenomaan keskusjohtoisuus päätti laman, niin Saksassa kuin muuallakin. Missään maassa kun ei nimittäin ollut yksityisarmeijoita, vaan valtiot nimenomaan varustautuivat ja ne myös kustansivat jälleenrakentamisen sodan jälkeen, jolloin osa työvoimasta oli poissa pelistä ja kodeissa suuret määrät lapsia hoidettavina.
1930-luvun lamasta saakka kaikki taloudelliset nousukaudet ovat olleet valtioiden keskusjohtoisesti indusoimia. Se tietenkin toimii vain talouksissa, joissa vaihto ja jakelu perustuvat markkinoihin niin, että ihmiset voivat itse valita useista vaihtoehdoista ostaessaan.
Rooseveltin New Dealin puolestapuhujat eivät ole koskaan pystyneet (eivätkä halunneet) selittää mistä johtui että niin monet muut maat toipuivat lamasta 3 vuodessa kun taas USA:lle meni 4 kertaa pitempi aika toipumiseen. Todellinen syy oli siinä että sekä Hoover että Roosevelt päätöksillään pahensivat tilannetta.
Hooverin aikana USA vajosi syvään lamaan mutta Roosevelt teki siitä "Suuren Laman". Lähes 90 vuotta myöhemmin yhä esitetään virheellinen tulkinta että New Deal olisi ollut menestys. UCLA:n yliopiston tutkijaryhmä totesi joitakin vuosia sitten laajassa tutkimuksessaan että New Deal pitkitti ja syvänsi lamaa. Normaalilla politiikalla USA olisi toipunut lamasta kuten Britannia, Ranska, Ruotsi ja Suomikin, viimeistään vuonna 1933.
PS. Se oli muuten Hoover joka loi "New Deal-politiikan" perustan. Roosevelt vain vein sen entistä pidemmälle on todennut myös Murray N. Rothbarhd. Coolidgen kriisistä oli tullut ennennäkemättömästi pidentynyt Hoover-Roosevelt lama.
Jim+Powel+kirjassaan+"FDR:n+hulluus+-++miten+Roosevelt+ja+hänen+New+Deal+pitkitti+Suurta+Lamaa"+kirjoitti+että+"lähes+kaikki+niistä+2+000+pankista+jotka+tekivät+vararikon+olivat+olivat+yksikköpankkilaissa"+(almost+all+failed+banks+were+in+states+with+unit+banking+laws)+-+nimittäin+laissa+joka+esti+pankkeja+avaamasta+haarakonttoreita+ja+näin+monipuolistaa+portfolioitaan+(toimialaansa)+ja+näin+vähentämään+riskejään.+Kanada+joka+ei+siirtynyt+samaan+järjestelmää+onnistui+niin+ettei+yhtään+pankkia+ajautunut+konkurssiin.+Kriitikot+jotka+rakastavat+sitä+että+pääsevät+haukkumaan+ja+syyttämään+markkinoita+Suuresta+Lamasta+eivät+tietenkään+halunneet+mainita+tästä+asiasta+yhtään+mitään.+Roosevelt+myös+Henry+Morgenthaun+mukaan+täysin+hatusta+tempaisi+lukeman+jolla+dollarin+kurssia+suhteessa+kultaan+alennettiin+21%:lla.+Rooseveltin+mukaan+näet+"21+oli+onnennumero".+
Huomattavasti enemmän kriitikot kylläkin nauttivat päästessään ylistämään markkinoita asioista, joita nekään eivät saaneet aikaiseksi.
Rooseveltin minimipalkkalaki ei tietenkään vaikuttanut työllisyyteen yhtään mitään. Minimpalkka näet määrää minimitason, ja muut palkat joko nousevat tai laskevat asettuen työvoiman tarjonnan ja tuotannon rakenteen määräämille tasoille. Itse asiassa minimipalkka siis aiheuttaa jonkin verran inflaatio, joka on hyvä deflaatiolamassa, ja tuo inflaatio syö myös elvytysvelkoja.
Työllisten tulvan aiheuttaman deflaatiolaman lopettaa siis vain voimakas kasvuimpulssi, yleensä julkisen kysynnän (tässä tapauksessa maailmanlaajuinen varustelu) aikaansaama. Voimakkaat satsaukset tasoittavat tulonjakoa ja ylipäätään innovointi kiihtyy, heijastuen myös siviilituotantoon.
Siihen, miten hyvin ne vapaat markkinat pystyvät ratkomaan työvoiman liikakysynnän ongelmia, voi itse kukin käydä tutustumassa Intiassa tai lukemattomissa Etelä-Amerikan maiden slummeissa, miksei myös Filippiineillä. Se tekee sen aika tavalla samalla tavoin kuin suomalaiset valkoiset 1918. Valkoiset tosin sentään hautasivat työnsä tulokset.
Amerikkalaiset taloustieteilijät ovat järjestään hieman yksinkertaisia hölmöjä, ja siksi jokaisen on piirrettävä vähintään kaksikymmentä eri mikrotalouden saksikäyrää tutkimukseensa tai teokseensa vakuuttaakseen yhtä hölmöt tai jopa vieläkin hölmömmät lukijansa typer... siis vakavasti otettavuudestaan.
Henry Morgenthau itse päiväkirjassaan myönsi että "12 vuodessa hallinto ei ole pystynyt vähentämään työttömyyttä" ja että "velkaantuminen on ollut valtavaa". Kun vuonna 1939 amerikkalaisilta kysyttiin gallupissa onko hallinto pitkittänyt lamaa päätöksillään 2/3 oli tätä mieltä. Liikemiehistä vielä huomattavasti useampi. Yksinkertaisesti pääoma pakeni pois investointimarkkinoilta jossa se verotettiin pois.
Roosevelt voitti vuoden 1932 vaalit lupaamalla "vähemmän hallintoa". Hän paisutti hallinnon ällistyttäviin mittasuhteisiin. Silti hän voitti vaalit toisensa perään käyttämällä fanfaareja ja suuria sloganeita. Kun vastustus hallintoa vastaan kasvoi tuli II maailmansota avuksi ja kansakunta marssi presidenttinsä taakse.
Salaliittoilijat väittävätkin Rooseveltin hallinnon juonineen sodan pakottamalla Japani hyökkäämään tahallaan syötiksi jätetyn Pearl Harborin kimppuun.
Palstalla varsinkin nimim. MeAgain on perehtynyt tähän teoriaan.
Suuri lama poistui lopullisesti vasta kun Rooseveltistä päästiin eroon. Mutta myöskään Hoover ei pääse puhtain paperein. Ällistyttävintä onkin se että Hoover loi perustan koko New Deal-toilailuille mutta Roosevelt vain pahensi asioita.
Kuinka moni teistä tiesi aiemmin että Roosevelt voitti vuoden 1932 vaalit väittämällä leikkaavansa menoja teesillä: "vähemmän hallintoa"? Tuskin koskaan on koettu moista takinkääntöä tuollaisin mittasuhtein.