Josephuksen mukaan essealaiset olivat yksi juutalaisista puolueista (hairesis) ja Filonin mukaan heitä oli noin 4 000. Josephuksen kertoo, että osa heistä oli naimisissa ja osa ei, kun taas Filonin mukaan osalla oli lapsia, mutta he eivät ”ottaneet naisia". Molempien mukaan essealaiset elivät luostariyhteisöissä.
Pliniuksen mukaan essealaiset elivät ilman rahaa tai naisia. Plinius oletti ilmeisesti myös essealaisten asuvan vain yhdessä paikassa "En-Gedin yläpuolella". Jotkut katsovat tämän paikan olleen Qumran, toisten tutkijoiden mukaan kyseessä on myöhempi roomalainen huvila.
Historiallisia lähteitä ja kuolleenmeren kääröjen tietoja yhdistelemällä voidaan saada käsitys essealaisten tapojen ja uskomusten pääpiirteistä.
He elivät niukasti ja yleensä selibaatissa. Pääasiallinen elinkeino oli ruumiillinen työ ja esimerkiksi maatalous. Omaisuuden omisti yhteisö. Yhteisön jäsenet käyttivät paljon aikaa Tooran opiskeluun ja rituaalisiin puhdistusmenoihin. Tooran pikkutarkalla seuraamisella essealaisten oman tulkinnan mukaan oli erityistä arvoa. Esimerkiksi sapattia seurattiin tarkasti ja eri pyhäpäiviä vietettiin tarkkaan määrättyinä aikoina, jotka perustuivat essealaisten omaan 364-päiväiseen kalenteriin.
Kontakteja yhteisön ulkopuolisiin vältettiin ja kuolleenmeren kääröjen mukaan essealaiset pitivät muiden israelilaisten ja etenkin Jerusalemin temppelin uskonnollisia menoja turmeltuneina. Farisealaisten tapaan he painottivat hurskauden merkitystä ja päivittäiseen elämään liittyvien syntien välttämistä. Sielua pidettiin kuolemattomana, mutta farisealaisista poiketen he eivät uskoneet ruumiin ylösnousemukseen.
Yhteisön jäsenillä oli eri arvoja esimerkiksi oppineisuuden mukaan ja yhteisön johtajat ohjasivat uskonnollisia menoja, sekä nimittivät eri virkojen hoitajat. Yhteisöön liittyvillä uusilla jäsenillä oli koeaika ja täysjäseniä heistä tuli kahden tai useamman vuoden jälkeen.
Pliniuksen mukaan essealaiset elivät ilman rahaa tai naisia. Plinius oletti ilmeisesti myös essealaisten asuvan vain yhdessä paikassa "En-Gedin yläpuolella". Jotkut katsovat tämän paikan olleen Qumran, toisten tutkijoiden mukaan kyseessä on myöhempi roomalainen huvila.
Historiallisia lähteitä ja kuolleenmeren kääröjen tietoja yhdistelemällä voidaan saada käsitys essealaisten tapojen ja uskomusten pääpiirteistä.
He elivät niukasti ja yleensä selibaatissa. Pääasiallinen elinkeino oli ruumiillinen työ ja esimerkiksi maatalous. Omaisuuden omisti yhteisö. Yhteisön jäsenet käyttivät paljon aikaa Tooran opiskeluun ja rituaalisiin puhdistusmenoihin. Tooran pikkutarkalla seuraamisella essealaisten oman tulkinnan mukaan oli erityistä arvoa. Esimerkiksi sapattia seurattiin tarkasti ja eri pyhäpäiviä vietettiin tarkkaan määrättyinä aikoina, jotka perustuivat essealaisten omaan 364-päiväiseen kalenteriin.
Kontakteja yhteisön ulkopuolisiin vältettiin ja kuolleenmeren kääröjen mukaan essealaiset pitivät muiden israelilaisten ja etenkin Jerusalemin temppelin uskonnollisia menoja turmeltuneina. Farisealaisten tapaan he painottivat hurskauden merkitystä ja päivittäiseen elämään liittyvien syntien välttämistä. Sielua pidettiin kuolemattomana, mutta farisealaisista poiketen he eivät uskoneet ruumiin ylösnousemukseen.
Yhteisön jäsenillä oli eri arvoja esimerkiksi oppineisuuden mukaan ja yhteisön johtajat ohjasivat uskonnollisia menoja, sekä nimittivät eri virkojen hoitajat. Yhteisöön liittyvillä uusilla jäsenillä oli koeaika ja täysjäseniä heistä tuli kahden tai useamman vuoden jälkeen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mark 8:1 Siihen aikaan oli taas kerran koolla paljon ihmisiä. Kun heillä ei ollut syötävää, Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: 2 "Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. 3 Jos lähetän heidät kotiin nälkäisinä, he uupuvat matkalla. Monet heistä ovat tulleet kaukaakin." 4 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä kukaan täällä asumattomalla seudulla voi hankkia leipää näiden kaikkien ruokkimiseksi?" 5 "Paljonko teillä on leipiä?" Jeesus kysyi. He vastasivat: "Seitsemän."
6 Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille. Opetuslapset jakoivat ne sitten kansalle. 7 Heillä oli myös muutama pieni kala. Jeesus siunasi kalat ja käski tarjota nekin. 8 Ihmiset söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista. 9 Väkeä oli noin neljätuhatta.