Olen miettinyt ihan itsekseni onko kirkon mielestä kaikki sallittua,että missä menee raja,jossa kirkko sanoo ettei noin saa tehdä. Nykyään olen kuulut tapauksia,missä ihmiset sanovat,että eroavat kirkosta,kun joku pappi oli mennyt sanomaan ettei noin saa tehdä vaan se on kiellettyä Jumalan silmissä. Vihaisena on sanottu,että erotaan kirkosta,kun ei kukaan noin ajatttele ja se on vanhanaikaista ja epäsopivaa. Itse olen ajatellut,että kirkko edes joskus älähtää ja sanoo mikä on väärin ja oikein,mutta sellaista ei ole vielä tapahtunut. Papit ja piispat hiljenevät ja mumisevat jotain aina jos joku kysyy onko tämä sallittua tai väärin? Miten voidaan ajatella,että tavalliset luterilaiset tietävät oikean ja väärän,jos kukaan ei ikinä opeta heitä ja neuvo Raamatun mukaiseen elämään. Itse olen teologiperheestä,missä molemmat vanhemmat ovat teologeja ja pappeja ja tiedän aika paljon kirkon sisäisestä rappiotilasta. En kuitenkaan rupea tuomitsemaan kirkon työntekijöitä enkä seirakuntalaisia. Ihmettelen vaan missä menee raja,johon kirkko vastaa. Pelkääkö kirkko arvostelua ja massaeroamisia,mutta eikö sekin ole parempi kuin yleinen ihmisten halveksunta ja moraalinen rappio. Jos kirkolla olisi enemmän moraalia ja selkärankaa,niin ehkä kirkkoakin kunnioitettaisiin enemmän. Kuka nimittäin kunnioittaa instituutiota,joka ei omia mielipiteitään uskalla sanoa ääneen saati neuvoa ketään. Eikö kunnioitettavuus tule nimenomaan rohkeudesta olla oma itsensä,niin ettei pelkää ketään eikä mitään muuta kuin Jumalaa. Ei ihmisiä eikä valtiota. ehkä jotain näistä ajatuksista jäi kytemään jonkun mieleen siinä toivossa,että tulevaisuuden aikuiset tai seurakunnan työntekijät uskaltavat olla omia itseänsä ja sanoa mikä on oikein ja väärin. Tämän voi sanoa niin,ettei se loukkaa ketään. Aina voi vedota Kristuksen armoon ja anteeksiantamiseen ja rakkauteen. Jos nimittäin rakasta toista paljon,niin eikö halua tämän hyvää ja silloin jos huomaa jonkun tehneen väärin voi sanoa sen olevan väärin,niin ettei ihminen huomaa olevansa pohjalla ja kukaan ei ole häntä auttanut tai kehottanut parannukseen. Eikö maallisessakin istituutiossa tuomitaan paha ja kehotetaan parannukseen esimerkiksi tuomioistuimessa väärintekijöille? Aika harva tuomari sanoo,että jatkakaa vaan samaan malliin kyllä siitä hyvä tulee.
Onko kaikki sallittua?
Uskon vai luulenko näin -86
2171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luterilainen kirkko pohjautuu paavilaisuuteen, jotka paavit ovat ilmoittaneet olevansa Jumalan edustaja maan päällä. Näin ovat ilmoittaneet myös kuninkaat ja keisarit kautta aikakausien.
Instituutiona kirkko edustajineen pitäisi edustaa henkistä tiedettä, tämän tieteen määräämine pelisääntöineen.
Mikäli edustajat "sopeutuvat" ympäröivään yhteiskuntaan muuttamalla henkisen tiedon lainalaisuuksia pikkuhiljaa, kirkkojen ovet sulkeutuvat.
Työntekijät voivat etsiä itselleen uudet työpaikat.
Mitä tulee tämän päivän luterilaiseen kirkkoomme, tilanne on se, että sokeat sokeita taluttavat.
Jos opettaja (pappi) ei itse usko julistukseensa ja hänen tekonsa arkipäivän elämässä osoittavat henkisen voiman puutetta, kuinka hän voi ohjata seurakuntalaisiaan henkiselle polulle?
juuri näin on! ei juuta eikä jaata että miellytettäisiin kaikkia=ei ketään! ja niin tulevista kirkon työntekijöistä..minä en ainakaan sinne mene! miten minä palvelisin siellä? koska saisin kenkää heti lausuttuani jotakin "loukkaavaa".ja ei kai siellä kohta olekaan kuin papinpaikat, koska kaikki naisethan luonnollisestikin haluavat papeiksi niin kuka niitä lehtorinkaan paikkoja tarvitsee???!
niin, se on ikävää kuulla jos joku sanoo sinun tekevän vääin,mutta kyllä minä ainkain mielummin tiedän mikä on väärin kuin teen aina vaan väärin tietämättömyyttäni...