Koen nykyään, että Suomi on turvaton maa.
En koe niin terrorismin vuoksi, koska maailmanlaajuisesti katsoen Suomi ei ole terroristeista kiinnostava. Turun tapahtuma oli kauhea, mutta siinä ei pohjimmiltaan ollut kyse terrorismista. En myöskään yleisesti ottaen pelkää maahanmuuttajia, vaikka joihinkin miehiin suhtaudun varovaisesti ikävyyksien vuoksi. Mutta suhtaudun varovaisesti myös aggressiivisesti käyttäytyviin syntyperäisiin suomalaisiin.
Koen, että Suomi on turvaton maa arvomuutosten ja poliittisten muutosten vuoksi. Keskustelut ihmisten oikeuksista ja hyvästä tuntuvat monille olevan vain jonkinlainen itsen markkinointikikka eikä todellinen ajattelutapa: samaan aikaan voidaan rankasti syrjiä ja halventaa joitakin ihmisiä, esimerkiksi työttömiä, jopa vainoamiseen asti. Keskustalainen ihmisroska-kommentti oli loistava esimerkki siitä ajattelusta, joka huolettaa. Se ei ole kovin kaukana siitä, että joillekin ihmisille voi tehdä mitä vain, koska he ovat kyseisen ihmisen mielestä roskaa.
Tuntuu myös, ettei Suomen edustuksellinen demokratia turvaa enää demokratiaa eikä lopulta sen myötä rauhaakaan. Tämä näkyy jo levottomuuksina ja liikehdintänä ja puoluekentässä. Poliitikot, kansanedustajat ja viranomaiset tuntuvat voivan tehdä mitä huvittaa vastustuksesta ja palautteesta huolimatta. Korruptio on maailmassa yleistä, mutta kun esimerkiksi kehitysmaissa se on avointa, Suomessa se on piilotettua ja/tai hyvä veli -toimintaa, mikä tekee siitä yhteiselle hyvälle vaarallisempaa. Korruptio-ongelmiin puuttumattomuus torpedoi julkiset investoinnit. Toiminta on kyllä kannattavaa hyvä veli -verkostolle, mutta ei välttämättä valtiolle ja asiakkaille. Myös lait tuntuvat Suomessa paikoitellen suojelevan valkokaulusrikollisuutta ja osa viime vuosien lakiuudistuksista on vahvistanut tätä linjaa. Samalla rahoitusmuutosten myötä tutkimus, tiedotus/uutisointi, koulutus, valtion varallisuus, asuminen, poliittiset päätökset, hyvinvointi jne. näyttäisivät pikku hiljaa siirtyvän samojen ihmisten käsiin. Viranomaisten toiminnan ja käytöksen valvominen on heikkoa em. syistä ja viranomaisten valtaa kuitenkin kasvatetaan koko ajan; Valvonta on yksisuuntaista eikä monilta osin oikeudenmukaista. Lääketieteellä ja psykologialla kuitataan monet yhteiskunnalliset ongelmat (kuten aiemmin uskonnolla) -niistä tehdään uhrien ongelma.
Tätä kirjoittaessani tiedän jo, että tekstini häviää tekstien mereen. On lähes mahdotonta saada omaa huoltaan kuuluviin. Jos teksti ei häviä, osa vastauksista on sellaisia, ettei niiden tarkoituksena ei ole ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin tai näkemyksiini, saati huoleeni. Vuoden 2019 vaalit lähestyvät. Mutta koen, että ongelma on suurempi, vaikka en äänestäkään nykyisiä hallituspuolueita. En suoraan sanoen tiedä, ketä äänestäisin, eivätkä tyhjät puheet kiinnosta.
En koe niin terrorismin vuoksi, koska maailmanlaajuisesti katsoen Suomi ei ole terroristeista kiinnostava. Turun tapahtuma oli kauhea, mutta siinä ei pohjimmiltaan ollut kyse terrorismista. En myöskään yleisesti ottaen pelkää maahanmuuttajia, vaikka joihinkin miehiin suhtaudun varovaisesti ikävyyksien vuoksi. Mutta suhtaudun varovaisesti myös aggressiivisesti käyttäytyviin syntyperäisiin suomalaisiin.
Koen, että Suomi on turvaton maa arvomuutosten ja poliittisten muutosten vuoksi. Keskustelut ihmisten oikeuksista ja hyvästä tuntuvat monille olevan vain jonkinlainen itsen markkinointikikka eikä todellinen ajattelutapa: samaan aikaan voidaan rankasti syrjiä ja halventaa joitakin ihmisiä, esimerkiksi työttömiä, jopa vainoamiseen asti. Keskustalainen ihmisroska-kommentti oli loistava esimerkki siitä ajattelusta, joka huolettaa. Se ei ole kovin kaukana siitä, että joillekin ihmisille voi tehdä mitä vain, koska he ovat kyseisen ihmisen mielestä roskaa.
Tuntuu myös, ettei Suomen edustuksellinen demokratia turvaa enää demokratiaa eikä lopulta sen myötä rauhaakaan. Tämä näkyy jo levottomuuksina ja liikehdintänä ja puoluekentässä. Poliitikot, kansanedustajat ja viranomaiset tuntuvat voivan tehdä mitä huvittaa vastustuksesta ja palautteesta huolimatta. Korruptio on maailmassa yleistä, mutta kun esimerkiksi kehitysmaissa se on avointa, Suomessa se on piilotettua ja/tai hyvä veli -toimintaa, mikä tekee siitä yhteiselle hyvälle vaarallisempaa. Korruptio-ongelmiin puuttumattomuus torpedoi julkiset investoinnit. Toiminta on kyllä kannattavaa hyvä veli -verkostolle, mutta ei välttämättä valtiolle ja asiakkaille. Myös lait tuntuvat Suomessa paikoitellen suojelevan valkokaulusrikollisuutta ja osa viime vuosien lakiuudistuksista on vahvistanut tätä linjaa. Samalla rahoitusmuutosten myötä tutkimus, tiedotus/uutisointi, koulutus, valtion varallisuus, asuminen, poliittiset päätökset, hyvinvointi jne. näyttäisivät pikku hiljaa siirtyvän samojen ihmisten käsiin. Viranomaisten toiminnan ja käytöksen valvominen on heikkoa em. syistä ja viranomaisten valtaa kuitenkin kasvatetaan koko ajan; Valvonta on yksisuuntaista eikä monilta osin oikeudenmukaista. Lääketieteellä ja psykologialla kuitataan monet yhteiskunnalliset ongelmat (kuten aiemmin uskonnolla) -niistä tehdään uhrien ongelma.
Tätä kirjoittaessani tiedän jo, että tekstini häviää tekstien mereen. On lähes mahdotonta saada omaa huoltaan kuuluviin. Jos teksti ei häviä, osa vastauksista on sellaisia, ettei niiden tarkoituksena ei ole ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin tai näkemyksiini, saati huoleeni. Vuoden 2019 vaalit lähestyvät. Mutta koen, että ongelma on suurempi, vaikka en äänestäkään nykyisiä hallituspuolueita. En suoraan sanoen tiedä, ketä äänestäisin, eivätkä tyhjät puheet kiinnosta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.