Lauletaan monissa lauluissa tai tuodaan esille että, elämä on lahjaa... minäkin kuuntelin sellaista laulua jokin aika sitten. Mutta onko aina ja kaikille elämä lahja? Täälläkin palstoilla toiset kertovat että. elämä on niin paskaa että, haluavat lopettaa elämänsä ja päästä tästä kaikesta. On nuoria ihmisiä, nuoria pariskuntia mutta on myös eri-ikäisiä ihmisiä vanhempia ihmisiä. Toisinaan tuntuu mitä muuta vois tehdä kuin vaan sanoa, että kun uskot vaan ja rukoilet kyllä Jumala sinua auttaa. On huomannut oman rajallisuutensa kun ei itselläkään rahaa ole kuin välttämättömään. Usein kyllä on niin että, ne on vain rukoilua ja puhetta mitä annetaan joskus esimerkiksi jotain käytettyjä vaatteita jos niistä on pulaa. Mutta jos menee taloudellisesti huonosti ei paljoa voida tehdä... kun ihmisten kanssa juttelee, huomannut ettei yhteiskunta ole oikein halukas auttamaan jos yhdistyy työtön ylivelkainen etenkin jos siihen lisätään vielä vaikeasti työllistettävä. Kierre vaikuttaa pysyvältä josta ainoa ulos pääsy on se ikävä itsemurha. Huomannut, että talousongelmat helposti johtaa erilaisiin mielenterveysongelmiin josta aiheutuu erilaisia elämänhallinnan ongelmia jotka vie syrjäytymiseen. Ihminen huomaa ettei elämä ole elämisen arvoista ei ole siihen edellytyksiä enää. Alkaa rakentamaan elämäänsä ennen pitkään sen varaan "kun täältä lähden" järjestää asioita siihen malliin, että on testamentti kenelle mitäkin jättää ellei sitten ole täysin yksinäinen kenelle kaikki tapahtuu yksin ei ole ketään kenelle puhua. Sen lisäksi, että kokee ettei kukaan ymmärrä kertomiaan asioita niinkuin haluaisi ne ymmärrettävän eikä ole samalla aaltopituudella kanssaan. Työttömyys on sitä jos ei olla ns. oikeissa töissä. Se ei estä syrjäytymistä. Huomannut, että työttömyys (ei palkkatöissä), mielenterveysongelmat, syrjäytyminen myös uskovaisilla johtaa joidenkin kohdalla eri tavoin toteutettuihin itsemurhiin.
Ei nämä ole omia ajatuksia vaan eri paikoista luettua ja keskusteluissa esiin tulleita tosiasioita. Eipä ongelmat ja murheet maailmasta selittämällä minnekkään katoa.
Tulipa synkkä viesti ehkä näin syksyllä etenkin omien vaikeuksien lisäksi huomaa toistenkin ongelmat eri tavoin. Toinen ajankohta on joulu. No varmaan paljon jäi sanomatta tästä aiheesta.
Ei nämä ole omia ajatuksia vaan eri paikoista luettua ja keskusteluissa esiin tulleita tosiasioita. Eipä ongelmat ja murheet maailmasta selittämällä minnekkään katoa.
Tulipa synkkä viesti ehkä näin syksyllä etenkin omien vaikeuksien lisäksi huomaa toistenkin ongelmat eri tavoin. Toinen ajankohta on joulu. No varmaan paljon jäi sanomatta tästä aiheesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eräässä lounaskahvilassa kaksi työmiestä keskustelivat. Taustalla oli auki televisio jollain kanavalla jossa pääministeri puhui jostain asiasta. Työmiehet kuuntelivat hetken. Sitten toinen työmies teki sormistaan pyssyn suuntasi sen kohti telkkaria ja huuti kovaan äänen "pum". Toinen siihen totesi, ennen oli lottovoitto syntyä Suomeen vaan ei enää. Tästä työmiehet vaikuttivat olevan samaa mieltä. Onko tosiaan niin että, yksi mies on vastuussa ministeri nimityksistä ja viime kädessä tehdyistä päätöksistä siten loppuviimeksi syyllinen kaikkiin tehtyihin päätöksiin.
Jossain uutisoitiin ettei armeijaan haluta enää ensisijaisesti mennä, jossain nuoret kommentoivat uutista ja totesivat tässä maaassa ei ole enää mitään puolustamisen arvoista. Jos sota tulee pitääkin tarkkaan harkita kenen joukoissa taistelee. Sodan tullen karkuun voi lähteä toisiin maihin, oli yksiä asioita mitkä tulivat esille keskustelussa. Tuosta voi huomata, että ns. epäoikeudenmukaisiksi koetuilla päätöksillä on vaikutuksia eri-ikäisiin ihmisiin miten he kokevat Suomen.
Oliko nämä heikennykset pakko tehdä vai olisiko voinut olla inhimillisempi? Tiesivätkö päätöksiä nuijan kopautuksella voimaan nuijiessaan mitä seurauksia niillä on ihmisten elämään? Jos tiesivät, välittivätkö? Pitääkö politikon etenkin avain ministerien olla hieman sadisti/narsisti luonne?
Usein kerrotaan vaan päätökset julistuksen omaisesti mitä on päätetty emme välttämättä koskaan
tiedä miksi näin on tehty, näemme vain epäoikeudenmukaiset päätökset ja tiedämme miten se meidän elämänlaatua ja joskus elämänhalua heikentää. Paljon kysymyksiä, vähän hyviä selittäviä vastauksia.
Onko Suomesta tulossa koko ajan enempi pahoinvointi yhteiskunta?
Olen itse kiitollinen elämästäni. Eikä se tarkoita, että kaikki olisi kuin Strömsössä. Vaikeuksia on ollut - ja on edelleen - paljon. Mutta kaikista elämäntilanteista voi oppia jotain, kunhan ei vajoa itsesääliin tai negatiivisuuteen.
Ei työttömyys varmasti helppoa ole. Mutta niin kauan kun pää, raajat ja sisäelimet pelaavat kohtuullisesti, niin asiat ovat vielä suhteellisen hyvin. Voi vaikka nauttia kauniista syksystä luonnossa. Eikä se edes maksa mitään. Olet mitä syöt - myös henkisesti ja hengellisesti. Ja siksi pään sisälle on saatava välillä myös iloisempia ajatuksia.