Tarina perustuu tositapahtumiin. Suomalainen nimi on keksitty.
Suomalainen, 47 vuotias Pirkko-Liisa matkusti lomalle Ranskan Nizza,an. Hän tapasi siellä nappisilmäisen ja kiharatukkaisen mattokauppias André,en. Pirkko-Liisa rakastuu häneen ensimmäisen illan aikana sydänjuuriaan myöten. Viini ja merenantimet maistuvat Pirkko-Liisalle ja ranskankieliset rakkauden ylistykset, yhdessä kirkkovene soudun kanssa sumentavat Pirkko-Liisan todellisuuden tajun. Mielessään hän kiroaa Suomen ja sen, miksi on edes syntynyt koko maahan.
Haikein mielin, loman loputtua, kyyneleet poskia pitkin valuen Pirkko-Liisa nousee, André,en jäädessä vilkuttamaan lipuntarkistuspisteeseen, Finnairin koneeseen ja suuntaa kohti Suomea. Kotona, Pirkko-Liisa soittaa koko talven Marita Taavitsaisen André kappaletta ja muistelee keskisormi housuissaan heidän jalanjälkiään hiekkarannalla, jotka eivät ole runsaan ja edullisen punaviinin vaikutuksesta aivan suorassa.
Pirkko-Liisa painaa töitä, ylitöitä kaihtamatta, koko talven Keskon pääkonttorilla kirjanpitäjänä. Kevät koittaa vihdoin ja Pirkko-Liisa on jälleen pitkän talven ja työväenopiston ranskan kielikurssin voimaannuttamana lähtökuopissa. Tällä kertaa hieman vakavammissa aikeissa. Netin välityksellä sovitut häät André,en kanssa odottavat. Vuoristossa sijaitseva André,en perimä kartanolinnakin on vielä näkemättä ja sekös Pirkko-Liisaa jännittää.
Pirkko-Liisa laskeutuu vihdoin Nizzan lentokentälle paljastava pitsihame tuulessa hulmuten ja käsi lierihatun reunasta kiinni pitäen. André,eta ei kuitenkaan näy missään. Ei monen tunnin odottelun jälkeenkään. Huulipunalla värjätyt hampaat eivät haittaa menoa kun Pirkko-Liisa päättää lähteä kaupunkiin etsimään André,ta. Hän suuntaa kulkunsa Nizzan rannikolle ja siellä tuttuun mattokauppaan jonka omistaja André on. Pirkko-Liisa tiedustelee mattokaupan myyjältä, missä omistaja mahtaa olla? Hän saa kuulla, että puhuu juuri omistajan kanssa. Pirkko-Liisa tiedustelee myyjältä, tietääkö tämä André,sta mitään? Myyjä kertoo, että hän muistaa Pirkko-Liisan viime kesältä mutta hänen etsimänsä mies ei ole André vaan Badr al Din ja hänet on karkotettu takaisin Marokkoon laittoman maassa oleskelun ja pimeiden työtehtävien, itsensä paljastelun sekä kansainvälisen etsintäkuulutuksen vuoksi.
Pirkko-Liisan maailma romahtaa jalkojen alta kuin Italialainen moottoritiesilta. Pirkko-Liisa kävelee rannalla punaviinipullo kädessään ja katselee hiekkaan painuneita jalkojensa jälkiä jotka mainingit tasoittavat tuota pikaa. Pirkko-Liisa ryyppää kyyneleet poskilla koko lomansa ajan ja mättää meren antimia kaksin käsin. Sitten koittaa jälleen kotiin paluun hetki.
Pirkko-Liisa ottaa lopputilin Keskolta ja liittyy vihreään puolueeseen ja hyvien meriittien ansiosta saakin töitä puoluetoimistosta kirjanpitäjänä. Nuo Nizzassa juodut punaviinipullot yhdessä runsaiden kyynelten kanssa johtuivat siitä, että hän ei saanut André,eta omakseen sikamaisten viranomaisten vuoksi, jotka lähettävät ihmisiä vasten heidän omaa tahtoaan maihin, jossa heidän henkensä ja terveytensä sekä ihmisoikeutensa ovat uhattuna.
Pirkko-Liisa alkaa pitää nettiplogia jonka sisältö muodostuu etupäässä EU maiden viranomaisten epäinhimillisestä asenteesta muualta tulleisiin ihmisiin. Tosin Pirkko-Liisalle ei paljastu koskaan, kuinka lähellä kuolemaa hän todellisuudessa oli käynyt mutta siitä hän ei tietenkään osaa osoittaa kiitollisuutta Ranskan viranomaisille.
Pirkko-Liisa on edelleen sinkku ja hän on sekä aktivisti, että suoran toiminnan nainen kun kyseessä on paperittomien ja rikoksiin syyllistyneiden pakkopalautukset EU alueelta.
Eräänä päivänä nettiä selatessaan Pirkko-Liisa törmää tuttuihin kasvoihin. Siellä lymyilee hänen rakas mattokauppias ja kartanolinnan omistaja André. Hänet on tuomittu Marokossa elinkautiseen vankeuteen perheensä surmaamisesta jonka seurauksena ”André,” tuttujen kesken Badr al Din, oli paennut Ranskaan mutta josta Marokon viranomaiset olivat saaneet hänet Ranskan viranomaisten myötävaikutuksella takaisin. Tästäkin huolimatta Pirkko-Liisa on sitä mieltä, että siinä on pakko olla jokin erehdys. Pirkko-Liisa on tätä mieltä edelleenkin, vuosien jälkeen.
Suomalainen, 47 vuotias Pirkko-Liisa matkusti lomalle Ranskan Nizza,an. Hän tapasi siellä nappisilmäisen ja kiharatukkaisen mattokauppias André,en. Pirkko-Liisa rakastuu häneen ensimmäisen illan aikana sydänjuuriaan myöten. Viini ja merenantimet maistuvat Pirkko-Liisalle ja ranskankieliset rakkauden ylistykset, yhdessä kirkkovene soudun kanssa sumentavat Pirkko-Liisan todellisuuden tajun. Mielessään hän kiroaa Suomen ja sen, miksi on edes syntynyt koko maahan.
Haikein mielin, loman loputtua, kyyneleet poskia pitkin valuen Pirkko-Liisa nousee, André,en jäädessä vilkuttamaan lipuntarkistuspisteeseen, Finnairin koneeseen ja suuntaa kohti Suomea. Kotona, Pirkko-Liisa soittaa koko talven Marita Taavitsaisen André kappaletta ja muistelee keskisormi housuissaan heidän jalanjälkiään hiekkarannalla, jotka eivät ole runsaan ja edullisen punaviinin vaikutuksesta aivan suorassa.
Pirkko-Liisa painaa töitä, ylitöitä kaihtamatta, koko talven Keskon pääkonttorilla kirjanpitäjänä. Kevät koittaa vihdoin ja Pirkko-Liisa on jälleen pitkän talven ja työväenopiston ranskan kielikurssin voimaannuttamana lähtökuopissa. Tällä kertaa hieman vakavammissa aikeissa. Netin välityksellä sovitut häät André,en kanssa odottavat. Vuoristossa sijaitseva André,en perimä kartanolinnakin on vielä näkemättä ja sekös Pirkko-Liisaa jännittää.
Pirkko-Liisa laskeutuu vihdoin Nizzan lentokentälle paljastava pitsihame tuulessa hulmuten ja käsi lierihatun reunasta kiinni pitäen. André,eta ei kuitenkaan näy missään. Ei monen tunnin odottelun jälkeenkään. Huulipunalla värjätyt hampaat eivät haittaa menoa kun Pirkko-Liisa päättää lähteä kaupunkiin etsimään André,ta. Hän suuntaa kulkunsa Nizzan rannikolle ja siellä tuttuun mattokauppaan jonka omistaja André on. Pirkko-Liisa tiedustelee mattokaupan myyjältä, missä omistaja mahtaa olla? Hän saa kuulla, että puhuu juuri omistajan kanssa. Pirkko-Liisa tiedustelee myyjältä, tietääkö tämä André,sta mitään? Myyjä kertoo, että hän muistaa Pirkko-Liisan viime kesältä mutta hänen etsimänsä mies ei ole André vaan Badr al Din ja hänet on karkotettu takaisin Marokkoon laittoman maassa oleskelun ja pimeiden työtehtävien, itsensä paljastelun sekä kansainvälisen etsintäkuulutuksen vuoksi.
Pirkko-Liisan maailma romahtaa jalkojen alta kuin Italialainen moottoritiesilta. Pirkko-Liisa kävelee rannalla punaviinipullo kädessään ja katselee hiekkaan painuneita jalkojensa jälkiä jotka mainingit tasoittavat tuota pikaa. Pirkko-Liisa ryyppää kyyneleet poskilla koko lomansa ajan ja mättää meren antimia kaksin käsin. Sitten koittaa jälleen kotiin paluun hetki.
Pirkko-Liisa ottaa lopputilin Keskolta ja liittyy vihreään puolueeseen ja hyvien meriittien ansiosta saakin töitä puoluetoimistosta kirjanpitäjänä. Nuo Nizzassa juodut punaviinipullot yhdessä runsaiden kyynelten kanssa johtuivat siitä, että hän ei saanut André,eta omakseen sikamaisten viranomaisten vuoksi, jotka lähettävät ihmisiä vasten heidän omaa tahtoaan maihin, jossa heidän henkensä ja terveytensä sekä ihmisoikeutensa ovat uhattuna.
Pirkko-Liisa alkaa pitää nettiplogia jonka sisältö muodostuu etupäässä EU maiden viranomaisten epäinhimillisestä asenteesta muualta tulleisiin ihmisiin. Tosin Pirkko-Liisalle ei paljastu koskaan, kuinka lähellä kuolemaa hän todellisuudessa oli käynyt mutta siitä hän ei tietenkään osaa osoittaa kiitollisuutta Ranskan viranomaisille.
Pirkko-Liisa on edelleen sinkku ja hän on sekä aktivisti, että suoran toiminnan nainen kun kyseessä on paperittomien ja rikoksiin syyllistyneiden pakkopalautukset EU alueelta.
Eräänä päivänä nettiä selatessaan Pirkko-Liisa törmää tuttuihin kasvoihin. Siellä lymyilee hänen rakas mattokauppias ja kartanolinnan omistaja André. Hänet on tuomittu Marokossa elinkautiseen vankeuteen perheensä surmaamisesta jonka seurauksena ”André,” tuttujen kesken Badr al Din, oli paennut Ranskaan mutta josta Marokon viranomaiset olivat saaneet hänet Ranskan viranomaisten myötävaikutuksella takaisin. Tästäkin huolimatta Pirkko-Liisa on sitä mieltä, että siinä on pakko olla jokin erehdys. Pirkko-Liisa on tätä mieltä edelleenkin, vuosien jälkeen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaatii suorastaan superkyvyt, että kykenee maalaamaan noin lavella pensselillä noinkin lyhyeen kirjoitukseen tuon tasoisen tunnelman. Olet nero. Harvoin näkee tällä palstalla mitään tämän veroista.
Palanen arkielämää nyky-Suomesta!
Voisin kertoa samansuuntaisen tarinan gambialaisesta prinssistä ja häntä 20 vuotta vanhemmasta suomalaisrouvasta mutta se ei "perustuisi" tositapahtumiin vaan olisi niitä.
Suomesta löytyy varmaan 10 000 samanlaista stooria. Euroopasta miljoonia.
Liian läpinäkyvä moraliteettikertomus....vai että löytyi totuus Andrésta....:P
Meidänkin rapussa asuu just tuollainen tapaus. Kotimainen mies ei kelpaa mutta saa olla vaikka rikollinen kunhan on musta.