Mikä naisia nykyän oikein vaivaa?

Hyvä kysymys!
Osaako joku vastata?

Ei ol mikään ihme, että syntyvyys laskee kun miehen ja naisen välille lyödään railoa jota ei uskalleta ylittää.

Helppoa kuin heinän teko. "Feminismi-liike" on lähtöjään Usasta. Se alkoi julkisilla kanavilla porsastelevien ankkureiden seksuaalisista rikoksista naisia kohtaan, ja jatkuu, saaden voimia ihan päivittäin. Tusinan verrän äijiä on jo potkittu ulos kallispalkkaisista hommistaan, ja se on nyt levinnyt myöskin politikkojen
polttamiseen samasta aiheesta. Muistammehan "Slick Willy Clintonin", joka
häpäisi valkoisen talon, Monican imeskellessä pöydän alla ? Nyt syyllisiä alkaa
olla jo satoja. Monet sanoivat itsensä irti ennen ilmituloa säästääkseen nahkansa.

Moni nainen on sanonut ettei tarvitse miestä saadakseen seksuaalisen tyydytyksen. Kysy vaikka keneltä "Lesbolta". Heillä huitelee ihan hyvin.
Me miehet olemme naisen oven takana hattu kourassa, kerjäämässä
pääsyä sisälle, räntäsateessa, heh.

Miehet ovat yhtä syyllisiä katsellessaan "Kalle, ja Jallu lehtiä" sekä suut messingillä
katsellessaan tissejä. Siitä ei ennen pidetty suurta ääntä, mutta nyt kaikki asiat
käännetään ylösalaisin. Naiset vaativat lisää valtaa joka alalla, mutta eivät ojan-kaivajina. Likainen työ on vain miehiä varten, maatkoon paskoissaan.

Samat länsimaaliset naiset jotka silmät loimuten lietsovat metoovihaa, tekevät kaikkensa jotta kotimaa täytettäisiin raiskaavilla muslimimatuilla.

...Melko viisas täytyy ihmisen olla jos kykenee löytämään minkään muun järjellisen selityksen matukiimaisille metoonaisille, kuin että he ovat äärettömän vähä-älyisiä ja henkisesti erityisen vakavasti sairaita.

Saska Saarikoski julkaisee kirjeen nuorelle feministimiehelle.

http://oikeamedia.com/o1-85804

Kirje on kirjoitettu feministisellä jargongilla ja hyväksyen koko feministisen uskomuspaketin noin suurin piirtein. Kirjoittajakin ilmoittaa olevansa feministi. Itse asiassa hän käyttää ilmausta: Mutta paremman puutteessa: olen feministi.

No, nyt hesarin kirjoittaja luettelee kaikenlaisia asioita, joita enemmistö kummankin sukupuolen ihmisistä luultavasti pitää myönteisinä ja jotka sivumennen sanoen, ovat yhteiskunnallisen kehityksen normaaleja seurauksia.

Niin sanottu naisen rooli esimerkiksi työelämässä on väistämättä muuttunut rajusti viimeisten sadan vuoden kuluttua ja tämä on ennen muuta teknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen ansiota. Se on asian välttämätön edellytys ja milteipä myös sen riittävä syy.

Sen mukana ovat muuttuneet asenteet ja kulttuuri. Koulutuksen vallankumous ja demokratian voittokulku eivät ole ensi sijassa minkään ismin tuotetta, vaan koko ihmisen elinolosuhteiden muuttumisen tulosta ja samalla jatkuvan muutoksen moottori.

Naisen aseman muuttumiseen totalitaarisella feministisellä ideologialla on ollut tuskin mitään myönteistä tai juuri muutakaan vaikutusta, vaikka se yrittääkin korjata muiden työn hedelmät omaan laariinsa.

Tässä käy siis suunnilleen samoin kuin aikoinaan sosialismin kanssa: vallassa oleva ismi ylistää itseään tieteellis-teknisten saavutuksiensa johdosta, jotka tosiasiassa on saavutettu siitä huolimatta eikä sen ansiosta.

Suurin osa noista saavutuksista oli jopa lainattu suoraan ideologiselta viholliselta, jonka oikeastaan olisi pitänyt olla aivan takapajuinen ja taantuva.

Totalitaarisille liikkeille ominainen asia on fanaattinen usko omiin aksiomaattisiin väitteisiin, jotka itse asiassa eivät perustu mihinkään todelliseen ja verifioitavaan empiriaan. Tyypillistä on myös, että usko pakostakin pyrkii horjumaan tosiasioiden edessä ja sitä sen vuoksi pönkitetään rituaaleilla, puhdistuksilla ja erilaisilla muilla uskon teoilla.

Tällaisiin väitteisiin kuuluu koko tarina patriarkaatista ja sen ikuisesta taistelusta naisen alistamiseksi, naisen sorrosta, riistosta ja voimattomuudesta ja niin edelleen.

Jokainen tietää, että kaikki sisimmässään epäilevät sitä humpuukia, jota julkisesti tunnustetaan, mutta sen sanominen ääneen olisi katastrofi. Niinpä sitä tyydytään etsimään muista ja suoritetaan loputonta rivien puhdistusta ja henkisiä harjoituksia. Näinhän se lahkot toimivat.

Saarikosken kolumni on aika hupaisa jonkin sortin feministin uskontunnustus, joka sisältää myös ihan asiallista ja vakavaa kritiikkiä vallitsevaa oikeaoppisuutta vastaan. Tämä onkin väistämätöntä, muuten kirjoittaja ei olisi vain jonkin sortin feministi, vaan ihan oikea…

Tässä tunnustuksessa on tärkeällä sijalla puhdistautuminen omista maskuliinisuussynneistä naissukupuolen edessä. Kirjoittaja haluaa olla feministi tekojensa kautta.

Sellainen nyt kuitenkaan ei sovellu eikä voi soveltua niille oikeaoppisille, jotka ovat hyökänneet kirjoittajaa vastaan tämän tai tuon dogmin loukkaamisen takia. Eiväthän teot ketään taivaaseen vie, vaan usko.

Näin on aina ollut. Saarikoskenkin kannattaisi varmaan luopua tuosta jonkin sortin feminismistään ja tunnustaa tosiasiat: hän on kuin onkin myötäjuoksija, fellow-traveller, prispešnik. Sellaisia voidaan aina käyttää hyväksi, mutta ei koskaan hyväksyä täysiarvoisiksi toimijoiksi.

He ovat vihollisia, mutta auttavat silti, siis niitä hyödyllisiä idiootteja.

Mitkä ovat myötäjuoksijan motiivit ja millainen hänen psykologiansa? Tätä joutuvat oikeaoppiset aina pohtimaan ja ovat yleensä tulleet siihen, oikeaan, johtopäätökseen, että ne eivät ole ainakaan kunnioitettavat.

Saarikoski arvelee feministimiesten oikeastaan vonkaavan sitä yhtä (siis naisten suosiota), vaikka hän ei käytä juuri tätä termiä. Oikeaoppisen totalitarismin kumartaminen siihen uskomatta on kuitenkin aika helppohintaista.

On toinen asia käyttäytyä omassa elämässään säädyllisesti ja toisia ihmisiä kunnioittavasti ja toinen asia on kannattaa ääriliikettä. Fiksun käytöksen tai humaanien asenteiden lukeminen feminismiksi tai feminismin ansioksi on yhtä helppohintaista kuin aikoinaan oli oikeaoppisen stalinismin pyrkimys panna omalle tililleen kaikki ihmiskunnan edistys.

Feminismi ei ole pieniä tekoja, vaan isoja sanoja, jopa elämää suurempia. Siinä suhteessa se on samaa sukua kaikkien maallisten ja uskonnollisten lahkojen kanssa.

Jokaisellahan on lupa määritellä asiat ja päättää, mitä mieltä he mistäkin asiasta ovat.

Käytännössä kaikki hihhulit määrittelevät asiat tiukasti omalla tavallaan, eivätkä anna periksi ennen kuin todellisuuden ankara koura osoittaa, mistä oikeastaan olikaan kysymys. Jäljelle jää vain ansaittu nolous.

Tämän tarinanhan me jo olemme nähneet ja luulisi siitä voivan ottaa oppiakin.

Itse ainakin aion niin tehdä ja totean, etten ole minkään sortin feministi, enkä aio sellaiseksi ruvetakaan.

Naisten tunne-elämä on sekaisin, yhtä vuoristorataa.
Ehkäisystä johtuen hormonaalinen tasapaino kaikkea muuta kuin balanssissa.

Taitaa koulutuksen lisääntyminen ja netissä leviävät villitykset olla suurimmat syyt.
Joukossa tyhmyys tiivistyy.. ennen nettiä ja kouluja ei villitykset päässeet leviämään niin pahasti.