Hyvät neuvot tarpeen

Sun ukko on päivästä 7-9h töissä, 1h sairaan, leikkausta odottavan, ehkä masentuneenkin äidin luona. Sulle jää 14h miehen aikaa ja sinä haaskaat ne riitelyyn. Omapa on valintasi.

Neljä vaihtoehtoa:

Anoppi ja sinä miehesi kanssa laitatte rahanne yhteen ja ostatte talon jossa on anopille oma tila. silloin miehesi voi piipahtaa äitinsä puolella ja hoitaa ruokaostokset samalla kun tekee omanne. Anoppi siten tuntisi olevansa osa .... jotain, eikä niin kovin yksin.

Sinä ja miehesi palkkaatte ulkopuolisen vierailemaan anopin luona , vaikka päivittäin. Jonkun joka osaisi järjestää aivojumppaa anopille, pelata korttia tai shakkia hänen kanssaan, kuunnella anopin nuoruustarinoita jne. Hänen tutustuttuaan uuteen ihmiseen, saattaisi auttaa yksinäisyyteen.

Anoppi hoitokotiin jossa maksusta hän saa tarvitsemansa palvelukset.

Lasket miehesi täysin holhoamaan äitiään ja poistut kuvioista. Ehkä aluksi muutamaksi kuukaudeksi - se saattaa saada miehesi huomaamaan että hänellä on omakin perhe ja siihen kuuluvat velvoitteet. Ne jotka sinä olet kaikki tähän saakka hoitanut.

tuossa nyt alkuun muutama ehdotus.

Vanha sairas ihminen saa huomiota ennen sinua. Ihan kauheeta.
Sun kannattaa kokeilla seuraavaksi itkupotkuraivareita, heittäydyt lattialle, alat huutamaan ja sätkimään. Ehkä se auttaa.

Täällä nyt saa monenlaisia vastauksia, älä välitä niistä. Kyllähän tuo vie miehesi kanssa yhteisestä ajastanne jonkin verran, mutta muista, ettei anoppi ole ikuisesti täällä. Äiti on miehellesi tärkeä ja hän on nyt jäänyt yksin ja tarvitsee tukea. Miehesi ilmeisesti jaksaa kuunnella hänen valituksiaan. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ottaa siitä vastuuta ja käyt siellä niin usein kun haluat. Vanhat ihmiset ovat joskus jääriä ja antaa heidän sitten olla niin. Niin kuin itsekin sanoit, jokainen on vastuussa omasta elämästään.

Hoitopaikkoja ei välttämättä saa, jos ei ole todella huonossa kunnossa tai sitten paljon rahaa maksaa. Seurakin voi jollain seuduilla olla hankalaa järjestää. Tiedän, koska itse olen samanlaisessa tilanteessa. Mieheni ei käy äitinsä luona päivittäin, mutta viikoittain. Itse käyn harvemmin, koska koen vierailut aika raskaina.

Mutta tsemppiä sulle ja voimia. Kyllä ne asiat järjestyy, kun vähän relaat ja yrität ajatella positiivisesti!

Lopetat määrätyt kotityöt ja nakitat ne miehelle ja ekana lopetat miehen vaateiden pessut ja jos tulee sanomista niin kerrot miehellesi että tee itse tai vie ne mamille pestäväksi ja en ymmärrä miest äjoka tottelee aikuisena vanhempiaan ja eläisi omaa elämää vain onko kasvatettu ettei ole omaa tahtoa ollenkaan.

Napanuora poikki!
Tai...
Kotityöt jakoon tasapuolisesti.
Ja...
Käytä se aika aina itseesi minkä hän on äitillään. Käy lenkillä, nukut, salilla tai shoppailee ystiksien kaa. Niin käyttää kumppanisikin itselleen tärkeään.

Oma anoppini on lähes 100 vuotias ja olen tottunut jo vuosikymmenet siihen että mieheni äiti on ensimmäisellä sijalla ja vaimo vasta toinen. Anopillani on vaan niin voimakas side poikaansa että sitä ei voi katkaista millään. Olen vuosikymmenien aikana kokenut vaikka mitä anoppini taholta joka on kaikenlisäksi itkekäs teeskentelevä marttyyri sekä erittäin terve fyysisesti joten sen temppuiluja tulen kestämään luultavasti vielä seuraavatkin sata vuotta, tosin kerkeen kuolla jo ennen anoppiani. Sittenpä saavat lopullusesti toisensa mieheni ja tämän äiti.

Itse aikoinaan vastaavassa tilanteessa. Ratkaisuni oli se, että lähdin mieheni mukaan anoppia katsomaan aina, kun se vain oli mahdollista. Oli totta, että se verotti yhteisestä vapaa-aikaa ja myös sitä, että vieraisilla muiden sukulaisten luona ei ehtinyt niin paljon käydä. Ajattelin, että tämä nyt on vain tällaista aikaa ja elin luulossa, että kun omat vanhempani ovat samassa jamassa sitten myöhemmin, niin puolestaan mies sitten on yhtä aktiivinen appivanhempiensa kanssa kuin itsekin. Nyt sitten olemme eläneet tuota myöhempää aikaa ja olen pettynyt, että käyn yksin nykyisin jopa heidän syntymäpäivillään. Mies ei siis osallistu muuten kuin haukkumalla heitä, jos avuntarpeesta tulee puhe. Vanhemmistani on kyllä imetty kaikki mehut erilaisissa rakennusprojekteissa ja tämä apu on kyllä kelvannut. Varmaan se katkaisematon napanuora aiheutti omasta äidistään huolehtimisen, mutta muita ihmisiä sitten voi kohdella täysin kylmästi. Ratkaisin tämän tilanteen niin, että en enää edes vihjaa vanhempieni auttamisesta, vaan hoidan sen sillä aikaa, kun mieheni on töissä, niin ei ainakaan tarvitse kuulla sitä nalkuttamista aiheesta.

Ihanaa että mies huolehtii äitistään. Niin kuuluukin olla. Ensin vanhemmat huolehtii lapsistaan ja sitten lapset vanhemmistaan. Ja teillä nyt hyvä tilanne kun ei ole omia lapsia. Ajattele miten itse toimisit jos oma äitisi tai isäsi tarvitsisivat sinun apuasi. Ole ylpeä miehestäsi joka on noin empaattinen ja terve järkinen.

Niin se vaan on kylmä totuus että ei anoppia voi valita , se tulee kylkiäisenä avioon menessä. Minulla oli todella hankala anoppi. Mutta opetti hän yhden asian,..
näitten miniävuosien kokemusten jälkeen kunnioitan lasteni kumppaneita ja heidän perhe-elämää. Annan heidän elää omaaa elämäänsä. Että kaikesta löytyy jotain hyvääkin :)

Tässä, kuten vastaavanlaisissa anoppi-appi-vaimo-mies jne. vuodatuksissa haluaisin kovin mielelläni kuulla sen toisenkin osapuolen version asiasta!
Asioilla kun on aina kaksi puolta...

Vanha ketju, mutta miksi se mummun hoito on vaan yhdellä ihmisellä, vai eikö hällä ole sisaruksia lähellä , tai onko hän ainokainen, entä lapsenlapset ovatko hekin kaukana, minust noita vois jakaa muillekin, jos muita on.

Puolisoiden tulee erota isästään ja äidistään,kun mennään naimisiin. Miehesi ei ole mies vielä,vaan pikkupoika. Marttyyriäiti sitoo poikansa itseensä sairaalla tavalla. Älyissään oleva ihminen pystyy huolehtimaan itsestään,on apua saatavilla jos ei pysty. Perheessä on asetettava rajat sukulaisten käytökselle . Kodissa on piiri yksi,mies ja vaimo, sitten jos lapsia on ,heidän kanssaan piiri kaksi, sisaret ja vanhemmat piiri kolme, muu suku piiri neljä jne..Puoliso on aina nro yksi, jos on lapsipuolia, hekin ovat vasta seuraavassa piirissä. Näin koti toimii ja onni asuu siellä. Kukaan ei voi suostua olemaan toisella sijalla avioliitossaan ,eikä sellainen puoliso,joka ei tätä ymmärrä,koskaan onnea ja rauhaa nauti kotonaan. Taistele perheonnesi puolesta! Itse voitin oman paikkani itselleni tässä taistelussa ja voimme nyt vierailla ja pitää yhteyttä koko sukuun,kun molemmilla on puoliso nro 1.

Niin kauan kun kumppanisi ei aikuistu, anoppisi pitää nyöriä tiukalla.

Oma hullu ex anoppi, kiristi ja kerjäsi yli 30 vuotta. Vielä eron jälkeenkin, kerjääminen jatkui. Koskaan eivät velkojaan edes maksaneet.

Ajattele omaa terveyttäsi. Jos jatkat loputtomiin, sairastut ja saat vielä syyt omaan niskaasi.
Lähde nopeasti jos vaan voit.

Hei
Hienoa että miehesi tekee niin. Niin pojan pitääkin tehdä. Ymmärrät varmaan sen vasta kun itse olet anoppisi jamassa. Niinhän siinä jossain vaiheessa käy. Tosin sinulla ei ole edes niitä lapsia jotka voivat olla apuna.
Äitinsä on synnyttänyt, hoitanut ja kasvattanut hänet. Ja hänen velvollisuutensa on olla äitinsä apuna nyt kun äiti sitä taritsee.
Lakkaa olemasta noin itsekäs. Etkö itse auttaisi samalla lailla omaa äitiäsi. On aivan käsittämätöntä jos sinun mielestä miehen pitää laittaa sinut terve ihminen etusialle verrattuna iäkkääseen ja sairaaseen äitiinsä. Olisko nyt aika kattoa peiliin.

Se o sitte moro.

Tuliko tämä asia tietoosi vasta papin aamenen jälkeen? Salasiko miehesi äidin paapomiset siihen saakka?
Ei varmaankaan.
Tämä on nyt avioliittoosi kuuluva asia, johon on viisainta sopeutua mitä pikimmin. Huolehdi, että itselläsi on omaa tekemistä sinä aikana, kun mies on äitinsä luona. Käy vaateostoksilla, kampaajalla, järjestä menosi niin, että ne ovat juuri samaan aikaan. Järjestä kotonaolosi mukavasti yksinolon aikaan.
Mies ehkä pakoilee kotitöitä ja on äidin luona piilossa, kunnes olet imuroinut, tehnyt ruuat, pyykännyt, ja talo kunnossa, kun hän tulee. Älä tee sitä- Katso telsua, syö itseksesi, odota miestä kotiin, imuri eteisessä. Vaadi, että nyt lähdetään kauppaan, nyt on vietävä matot ulos. Ikkunat pestävä.
Valittele, että menee näin myöhään iltaan nämä yhteiset hommat.
Jos mies ei halua osallistua, anna olla. Tulet kotiin itsekin vasta kun mies on on äidin visiitistä selviytynyt.