Vapaa-ajattelijain liiton jäsenmäärä on jotain yhden ja kahden tuhannen välillä. Voiko se olennaisesti nousta?
Varmasti kampanjoimalla saa vähän lisää, mutta voisiko se tulevaisuudessa olla esim. jotain kymmenen ja kahdenkymmenen tuhannen välillä? Mitkä ovat vertailukohtia, mikä on suomalaisten järjestöjen tilanne ylipäänsä?
Mielenkiintoisena linkkinä toisesta ketjusta puolueiden jäsenmääriä: https://yle.fi/uutiset/3-9847071 Kokoomusta äänestää moninkertainen määrä RKP:een verrattuna, mutta jäsenmäärät ovat liki samat. Miksi?
Varmasti kampanjoimalla saa vähän lisää, mutta voisiko se tulevaisuudessa olla esim. jotain kymmenen ja kahdenkymmenen tuhannen välillä? Mitkä ovat vertailukohtia, mikä on suomalaisten järjestöjen tilanne ylipäänsä?
Mielenkiintoisena linkkinä toisesta ketjusta puolueiden jäsenmääriä: https://yle.fi/uutiset/3-9847071 Kokoomusta äänestää moninkertainen määrä RKP:een verrattuna, mutta jäsenmäärät ovat liki samat. Miksi?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Ateistien järjestämistä on verrattu kissojen paimentamiseen. Kun jäsenten yksilölliset erot ovat niin suuret, kannattaa olla yhdistävä ulkoinen vihollinen. Valtionkirkot ovat sitä vuosikymmenten ajan olleet, mutta niiden vaikutuksen heikentyessä on myös yhdistävä vaikutus heikentynyt ja vaparien jäsenmäärä laskenut. En näe mitään sellaista uutta uhkakuvaa, jota vastustamaan yllyttäisiin liittymään vapariyhdistyksiin. Sikäli jäsenmäärän voimakas nousu on epärealistinen odotus.
Jos+ei+olisi+lainkaan+sotia+ja+aseita,+ei+tietysti+olisi+mitään+rauhanjärjestöjäkään.+On+selvää,+että+myös+va-liitto+pyrkii+tilanteeseen+jossa+se+voi+purkaa+itsensä+tarpeettomana.
no nuo 200 000 eivät ole vapareita. miksi?
Teen vastakysymyksen: Mitä sellaisia aatteita sinä kannatat, joita edistäviin järjestöihin et kuulu? Miksi näin? Itsehän pidän vaikkapa luonnonsuojelua sinänsä tärkeänä, mutta ei ole tullut liityttyä mihinkään alan yhdistykseen.
Itselläni oli varmasti sattumaa, että aikanaan päädyin va-liiton enkä Skepsiksen aktiiviksi. Silloisella vapaa-ajattelijoiden paikallisella näkyvyydellä lienee ollut vaikutusta.
Jatkan tässä noista vasureista ja kirkon ja valtion erottamisesta sillä ajatuksella, että jos on olemassa tällä tavoin orientoituneita joilla on edustus eduskunnassa, niin miksi siellä ei tehdä asioita uskonnottomien eteen enemmän?
Onhan tämä nyt hiukan ongelmallista.
Pidän henkilökohtaisesti liian sitovana kuulumista järjestöihin ja toisaalta en halua olla oelkän maksajan roolissa, taustalla saattaa olla myös epäluottamusta. Toisin sanoen, en taida oikein olla järjestöihmisiä.
Eduskunnassa on oikeastaan sama ilmiö kuin muuallakin: on toisaalta asiat joita kannatetaan noin periaatteessa, ja toisaalta ne joita aktiivisesti edistetään. Kirkosta eroaminenkin kasvoi kun sai erottua sähköisesti, vaikka ei luulisi paperin tulostamisen olleen vaikeaa.
Yksittäinen lakialoite eduskunnassa ei johda oikeastaan koskaan mihinkään. Vaikuttaa voi toisella tavoin, taustalla ja ennenkuin muka-varsinainen päätöskäsittely alkaa.
Millä tavalla sitovana pidän järjestöön kuulumista?
Myös maissa, joissa ei ole enää valtiokirkkoa, tarvitaan sekulaaria kultturia ja palvelutoimintaa edistäviä ja harjoittavia järjestöjä. Sekularismi ja demokratia, ajatuksen ja sanan vapaus kuuluvat yhteen.
Toki, mutta kun Suomessa näyttäisi valtionkirkon kanssa samaa tahtia uppoavan uskonnollisuus ylipäänsä.
Miksi kuuluisin nyt 2018 järjestöön, joka vastustaa kuninkaan valintaa ja haluaa Suomesta tasavallan?
Musta vaikuttaa hiukan siltä, että uskonnollisuus muuttaa muotoaan. Vaikka ihmiset eivät usko kirkon juttuihin, he uskovat kuitenkin johonkin. Tämä on tietysti aika luonnollista, kun ihmisille on tuputettu uskontoja enemmän tai vähemmän. Pääasia kait lienee se, ettei uskomusten perusteella ole perusteita vaatia muitakin uskomaan samoin.
"Miksi kuuluisin nyt 2018 järjestöön, joka vastustaa kuninkaan valintaa ja haluaa Suomesta tasavallan?"
Ööö, jaa. Jostain syystä nyt tulee mieleen litteän maan uskovaiset.
Toisaalta aiemmin on järjen vaihtoehtona voinut olla samaan aikaan sekä jonkinlainen kristinuskon jäänne ("korkeampi voima on ja kirkot ovat kauniita") että Skepsiksen alaan kuuluva huuhaa ("horoskooppini osuu usein kohdalleen, eivätkä lääkäritkään tiedä kaikkea").
Selvää on, että järjen puolustajilla on töitä vielä sittenkin kuin valtionkirkkojärjestelmä murtuu.
Pohjoimaiden tilannetta tarkastellen näyttää selvältä, että jäsenmäärä voi Suomessakin kasvaa. Toki Norjan tilanne on eri, kun valtion tuki on niin suuri, että järjestöllä 180 palkattua toimihenkilöä eri puolilla maata ja sillä kymmeniä tuhansia jäseniä. Suurin osa palkatuista hoitaa seremoniapalveluja ja myös nuorisokoulutusta.
Norjaan lienee tässä turha verrata. Eikö siellä ole tietynlainen "katsomuspakko", on valittava joku katsomusryhmä jolle rahaa menee veroista?
Mutta entä muut Pohjoismaat?
Norjassa ei käsittääkseni ole katsomuspakkoa, vaan mahdollisuus omalla jäsenyydellään vaikuttaa rahavirtoihin. Kaikki maksavat kirkollisveroa, mutta potti jaetaan eri katsomuksellisten järjestöjen kesken niiden jäsenmäärän perusteella. Muistaakseni Norjan katolinen kirkko on jäänyt kiinni vilunkipelistä tässä asiassa eli se suurenteli jäsenmääräänsä. Uskonnottomat ovat liittyneet porukalla paikalliseen humanistijärjestöön HEFiin, joten sillä on vuosittain paljon rahaa järjestää monipuolista toimintaa jäsenilleen.
Jos ei kuulu mihinkään, joutuuko silti maksamaan veron?
Minusta tuo on jonkinlaista katsomuspakkoa. Minimissään joutuu ikäänkuin valitsemaan vähimmän huonon vaihtoehdon, tai voi vaikkapa päättää mitä ei ainakaan tue, ja arpoa muista sen jonka jäsenyyttä hakee.
Kaikki maksavat kirkollisveroa, eli kunkin maksamien verojen määrä ei riipu katsomuksellisen yhteisön jäsenyydestä toisin kuin Suomessa. Veropotti jaetaan yhteisöjen jäsenmäärän perusteella, eli jos uskonnoton ei kuulu HEFiin, niin HEF saa hiukan vähemmän rahaa muihin yhteisöihin verrattuna. Jäsenistä on siis konkreettista taloudellista hyötyä yhteisöille. Sitä en tiedä, kuinka tämä heijastuu jäsenmaksuihin.
Oisko tuolle parempi nimi vaikka katsomusvero?
Onko ollut mitään jäsenhankintakampanjaa?
Ei, mutta ei kai sellainen olennaista nousua toisikaan?
Millä en siis tarkoita sitä, etteikö kymmenen prosentinkin nousu olisi kiva; mutta pohdin tässä sitä, voiko määrä nousta kymmenkertaiseksi.
No ei voi nousta kymmenkertaiseksi. Perustelu: sellaista vain ei yksinkertaisesti tapahdu. Vai tiedätkö jonkin muun vanhan järjestön, jonka jäsenmäärä olisi kymmenkertaistunut jossai n suhteellisen lyhyessä ajassa. Uudet järjestöt ovat tietenkin eri asia, kun perustamiskokouksessahan on yleensä vain kourallinen väkeä, mutta jos nyt puhutaan tosiaan tällaisista jo vakiintuneista järjestöistä.
Kyllä hyvä kampanja voisi auttaa asiaa.
En tiedä, en. Toisaalta eipä jäsenmääristä yleensä erityisen avoimesti tiedotetakaan. (Eikä pidäkään -- tärkeämpää on tietää mitä järjestö tavoittelee ja mitä se tekee.)
Politiikan puolella muistaakseni Perussuomalaisiin alkoi virrata väkeä ennen Halla-ahon valintaa, ja KD sai lisää väkeä kun joku sen mielisille epämukava laki (avioliittolaki? ei muista.) meni läpi.
Va-liitossa jäsenmäärä kasvoi suunnilleen 2005 -> 2010 noin 1500 -> 2000. Silläkin vauhdilla kymmenkertaistuminen veisi reilun sukupolven verran, 40 vuotta.
Eivät kaikki luonnonsuojelijatkaan kuulu Suomen luonnonsuojelijaliittoon.
Järjestö ottaa silti kanstaa, ja kansnaottoja voi myös kritisoida,
Antivaparikin voi kritisoida va-liiton kantoja, mutta sitä se harvoin tekee.
Ottaa kantaa.
Tällä hetkellä jäsenhakemuksia liiton tasolla on tehty viime vuotta selvästi vähemmän, ja samaan aikaan Tampereen VA:lla jäsenmaksu on kunnossa selvästi viime vuoden samaa aikaa useammalla. Lisäksi jäsenhakemuksissa mediaani-ikä on laskenut muutamalla vuodella.
En saa tästä yhtälöstä kovin selvää kuvaa.
Nuorten mukaantulon lisääntyminen kehityksen ehto. Muidenkin mutta myös nuorten erityisesti.
Turussa eilen näkyi vähän nuorempia naamoja. Sitäpaitsi siellä oli kuvattavaksi vaikeaa ja mitattavaksi mahdotonta intoa. Josko he nyt saavat ne baari-illatkin pyörimään, ehdotin sitä taas.
Vanha ketju, mutta todettakoon tähän: liiton fb-sivujen mukaan Turussa on alkanut lukupiiri jossain paikallisessa baarissa.
Julkisuus. Mitä vaikuttaa http://vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/uskomaton-lehti/uskomaton-2018/ ?
Riippuu. 2014 kansalaisaloitteen sivuvaikutuksena tuli runsaasti jäsenhakemuksia.
Se oli niitä harvoja kertoja, jolloin tavoitteitamme näkyi isompana nippuna. Yksittäinen juttu, vaikka nyt ehtoollisviinin verovapauden poisto, ei riitä herättämään kiinnostusta jäsenyyteen saakka.
Nyt pyörii FB:ssä kampanja. Se voi vaikuttaa jotain. Uskonnonvapaus.fi:n vaalikoneellakin voi olla oma merkityksensä ensi vuonna(?)
Riippuu aina huijattujen ominaisuuksista.
Kyllä esim. syntymättömien lehmänpoikasten avaruussäteilyn mittaus yhdistys helposti kerää 10t jäsentä.
Heh, tuollaisella yhdistyksellä voisi ainakin testata mitä PRH:n juristit tuumaavat asiasta.
Tuskin näämä tavoitteet kasvun esteenä ovat! http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2018/12/31/vapaa-ajattelijain-liiton-hallitusohjelmatavoitteet/
"Sadat tuhannet uskonnolliset muslimit ovat marssineet pääkaupungin kaduilla ja vaatineet hirttotuomioita ateisteille"
Luulen että suomessakin ateistien määrä laskee.
Tuhat - pari tuhatta jäsentä on ihan riittävästi. Jäsenmäärän kasvattamisella ei ole itsearvoa. Oleellisempaa on olevien jäsenten aktiivisuus. Jos nykyiset jäsenet on aktiivisia, niin jäseniä on enemmän kuin tarpeeksi. Hyvä vertauskohta on evlut kirkko. On täysin silmänlumetta tuijottaa 3,8 miljoonaa jäsentä, kun vain häviävän pieni murto-osa on aktiivisia. Jäsenmäärän haalimisen sijasta pitäisi keskittää voimavarat nykyisten jäsenten aktivoimiseen ja heidän voimavarojensa hyödyntämiseen.
Tämä on ihan hyvä näkökulma, mutta enemmän jäseniä tarkoittaa myös enemmän pohjaa josta aktiiveja hakea.
Ja edelleen valtion suuntaan yksi tekijä lienee jäsenmäärä.
Jengi tajuu, että lait eivät muutu, jossei kansa aktivoidu ja nääytä mieltään ihan kunnolla.
Jos näin on, jengi tajuaa väärin. Kyllä lait muuttuvat ja va-liikkeen tavoitteet toteutuvat. Ei tässä ole kyse siitä, kyse on aikataulusta.
Kanalaisaloite tai vastaava voisi nostaa hyppäyksellisesti.
Ehkä, jos se sisältää useamman tavoitteen. Ainakin työhypoteesini on, että viimeksi olennaista oli nimenomaan tuoda esille ettei kyse ole mistään yksittäisestä asiasta.
Jumalanpilkan kriminalisoinnin poistamista esittävä kansalaisaloite ei tunnu vaikuttaneen erityisesti vielä migtenkään, muta toisaalta se ei ole saanut erityissesti huomiotakaan.
Miten aattellisten järjestöjen jäsenmääräkehitys nykyisin muuten kulkee? Tai ylipäätään järjestöjen ja yhdistysten? Vieläkö järjestäytyminen ja jäsenyys vetää ihmisiä, vai onko toiminta enemmän spontaania ja hetkittäistä yhden asian puolesta lyhyen aikaa toimimista ja sitten seuraavaan hankkeeseen siirtymistä?
Kamalan+vaikea+kysymys+vastattavaksi.+Uutisen+https://www.ilkka.fi/uutiset/kotimaa/yhdistysten-maara-kasvoi-hieman-viime-vuoden-lopusta-eniten-yhdistyksia-perustetaan-nyt-kulttuurialalle-1.2842801+mukaan+uusien+yhdistysten+rekisteröinti+on+vähentynyt+viime+vuosina.+Toisaalta+8,4+%+lasku+viidessä+vuodessa+on+paljon,+toisaalta+ei.
Huomattavaa vaihtellua eri yhdistysten välillä. Kyllä uusia ideoita, avauksia ja muotoja tarvitaan. Mieluiten jatkuvalla syötöllä. Ainakin jos "kohdetyhmiä" on useita.
On, eikä meillä ole oikein mitään vertailukohtaa. Skepsis tavallaan joo, mutta meillä ei ole valtionhomeopaatteja. Uskonnolliset järjestöt myös tavallaan, mutta ei kuitenkaan. Vaikkapa Aseistakieltäytyjäliitto? SETA ehkä, mutta se on minusta jo saavuttanut päätavoitteensa.
Vapaa-ajattelijoilla on useita kohderyhmiä, eri-ikäisiä, naisia, miehiä ja siltä väliltä, kaikkiam ammattirythmiä ja koulutustasoja, eri kieltä puhuvia, erilaisia syrjintäohgelmia kohtaavia. Koko kansa. Tämä lisää tiedotukssen haastavuutta.
Tavallaan, mutta kyllähän esimerkiksi SETAn alaan kuuluu myös koko yhteiskunta päiväkodeista vanhainkoteihin.
Tuo tietysti potentiaalisesti hyvä, mutta tiedotuksen kohdentamisen kannalta haaste.
Uskonnonvapausongelmia on päiväkodeissa enemmän kuin seksuaaliseen tai suuntautumiseen liittyviä ongelmia?
Kuitenkin, päiväkotihenkiöstön koulutus ja täydennyskoulutus on tärkeää kaikkiin yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyuvissä kysymyksisäs.
Käytänössä lassten vanhemmat ovat olleet "parempi" kohderyhmä kuin alle 20-vuotiaat nuoret. Jälkimäisessä on siten uusia mahdollisuuksia.
Niin no... kukaan ei käytä kenkiä vs. kukaan ei vielä käytä kenkiä, kuten vanha tarina kertoo.