Leinon koito äiti?

Lueskelija

Mitä tarkoittaa seuraavassa Eino Leinon runossa sana koito? Esiintyy muissakin runoissa. Olisiko 'koito äiti' sama kuin 'kunnon äiti'?

Salaisuuteni (1896)

Varkaan lailla hiivin hiljaa,
ihmisiä karttelen,
kuljen seinän vierustoita,
keskitietä tohdi en.

Kädessäni käärön kannan,
sitä hellin povellain,
ett'ei multa aarrettani
viedä vieras saisi vain.

Kaupungista päästyäni
metsätielle poikkean;
sama mulle, minne kuljen -
alle hongan istahdan.

Siinä vasta murhevirrat,
itkut ilmi pulppuaa;
kädessäni kannan koito
äidin kuolonsanomaa.

(On muuten hieno runo!)

13

761

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Topias

      >Siinä vasta murhevirrat,
      >itkut ilmi pulppuaa;
      >kädessäni kannan koito
      >äidin kuolonsanomaa.

      Koito = '[minä] koditon' < *ko'iton < koditon


      Tämä on vain oma tulkintani.

      --

      • Topias

        Runon kertojalla nyytti sylissään: vastasyntynyt lapsi kääröissään, äiti on menehtynyt synnytyksessä.


      • Kielien kääntelijä

        Jotenkin tuo ”kodittomuus” ei mielestäni istu seuraavaan lauseeseen:

        ”…ja jonka koito kota oli koko hänen kartanonsa.”
        http://agricola.utu.fi/hist/kktk/viikkosanomat/TSV1820-36.html

        Sana ”koito” vaikuttaa esiintyvän suomalaisessa (kalevalaisessakin) lyriikassa siellä täällä. Olen tulkitsevinani sen olevan sukua sanoille ”raukka”, ”parka”, ”onneton” jne. Alun perin se toki voi hyvin muodostuakin koditon-sanasta.
        http://www.google.fi/search?q=koito&hl=fi&lr=lang_fi&start=20&sa=N

        Tulipahan mieleeni uusi kymysys: onko nimi "Koiton laulu" johdettu sanasta/nimestä koitto/Koitto vai koito/Koito?


      • äimä
        Kielien kääntelijä kirjoitti:

        Jotenkin tuo ”kodittomuus” ei mielestäni istu seuraavaan lauseeseen:

        ”…ja jonka koito kota oli koko hänen kartanonsa.”
        http://agricola.utu.fi/hist/kktk/viikkosanomat/TSV1820-36.html

        Sana ”koito” vaikuttaa esiintyvän suomalaisessa (kalevalaisessakin) lyriikassa siellä täällä. Olen tulkitsevinani sen olevan sukua sanoille ”raukka”, ”parka”, ”onneton” jne. Alun perin se toki voi hyvin muodostuakin koditon-sanasta.
        http://www.google.fi/search?q=koito&hl=fi&lr=lang_fi&start=20&sa=N

        Tulipahan mieleeni uusi kymysys: onko nimi "Koiton laulu" johdettu sanasta/nimestä koitto/Koitto vai koito/Koito?

        Koito= poloinen, onneton, kovaosainen (Nykysuomen sanakirja). 'Koiton laulú' on ns. sekakuoro, jollaisia monet vihaavat, varsinkin jos kuoro on poliittisesti leimautunut. Ainakin heille tulkintasi kuoron nimestä on mieleen.


      • äimä kirjoitti:

        Koito= poloinen, onneton, kovaosainen (Nykysuomen sanakirja). 'Koiton laulú' on ns. sekakuoro, jollaisia monet vihaavat, varsinkin jos kuoro on poliittisesti leimautunut. Ainakin heille tulkintasi kuoron nimestä on mieleen.

        "Koitto", josta "Koiton laulu" otti nimensä, oli alkujaan työväenliikkeeseen kuulunut raittiusyhdistys - lieneeköhän vieläkin olemassa ainakin paperilla? Joka tapauksessa Helsingissä on arvokkaalla paikalla Koiton talo. Nimi "Koitto" viittaa tietysti aamunkoittoon, nousevaan päivään ja muuhun ylevään.

        Sana "koito" taas todellakin vanha onnetonta tms. tarkoittava sana. Nykykielessä sitä ei juuri esiinny, eikä se ole päässyt esimerkiksi Suomen kielen perussanakirjaan. Se on tuttu - jos on lainkaan tuttu - runoista ja lauluista (mm. Köyhälistön marssista: "Ken muille onnenporras on vaan itse koito onneton"
        http://www.uta.fi/~hanna.savolainen/taisto/sanat.html ).

        Alkuperäisessä kysymyksessä esitetyssä Eino Leinon runossa ei koito-sana taida olla äiti-sanan määrite, vaan säkeissä
        "kädessäni kannan koito
        äidin kuolonsanomaa"
        lienee "koito" ajateltava subjektin ("minä") määritteeksi, siis "kädessäni kannan, minä koito (=minä onneton), äidin kuolonsanomaa".

        Jos "koito" olisi kyseisessä runossa sanan "äiti" määrite, se taipuisi pääsanan mukaan kuten adjektiivit suomessa yleensäkin, siis "koidon äidin". Nykysuomen sanakirja mainitseekin käyttöesimerkin Leinon runosta, jossa "koito" on taivutettuna: "minun koidon korvissani".


      • Kielien kääntelijä
        Yucca kirjoitti:

        "Koitto", josta "Koiton laulu" otti nimensä, oli alkujaan työväenliikkeeseen kuulunut raittiusyhdistys - lieneeköhän vieläkin olemassa ainakin paperilla? Joka tapauksessa Helsingissä on arvokkaalla paikalla Koiton talo. Nimi "Koitto" viittaa tietysti aamunkoittoon, nousevaan päivään ja muuhun ylevään.

        Sana "koito" taas todellakin vanha onnetonta tms. tarkoittava sana. Nykykielessä sitä ei juuri esiinny, eikä se ole päässyt esimerkiksi Suomen kielen perussanakirjaan. Se on tuttu - jos on lainkaan tuttu - runoista ja lauluista (mm. Köyhälistön marssista: "Ken muille onnenporras on vaan itse koito onneton"
        http://www.uta.fi/~hanna.savolainen/taisto/sanat.html ).

        Alkuperäisessä kysymyksessä esitetyssä Eino Leinon runossa ei koito-sana taida olla äiti-sanan määrite, vaan säkeissä
        "kädessäni kannan koito
        äidin kuolonsanomaa"
        lienee "koito" ajateltava subjektin ("minä") määritteeksi, siis "kädessäni kannan, minä koito (=minä onneton), äidin kuolonsanomaa".

        Jos "koito" olisi kyseisessä runossa sanan "äiti" määrite, se taipuisi pääsanan mukaan kuten adjektiivit suomessa yleensäkin, siis "koidon äidin". Nykysuomen sanakirja mainitseekin käyttöesimerkin Leinon runosta, jossa "koito" on taivutettuna: "minun koidon korvissani".

        Tuohon raittiusseura Koittoon minäkin olin kuoron nimen yhdistävinäni, mutta pitipähän koettaa heittää siemenvettä pumppuun ja katsoa, mitä sieltä ruiskahtaa...

        Hoito-hoidon, koito-koidon - näin kai nämä sanat taipuilevat.

        Virolaisen runoilijamimmi Lydia Koidulan nimi saattaisi sekin juontaa juurensa aamunkoitosta. Aamurusko = koidupuna ja aamutähti/kointähti = koidutäht.

        Olisikohan juuri tuo naapurin Lydia se kuuluisa Lyyti, joka lopulta alkoi kirjoittaa eli rupesi kirjoittamaan?

        Koiton laulussa en ole laulanut, mutta kotiseurakuntani urkuparvella olen eräänlaisessa sekametelikuorossa laulanut minäkin, vuosikymmeniä sitten. Kouluni musiikinopettajana toimi pitäjän kanttori ja hän sai päähänsä valmentaa luokkani kuoroksi, joka sitten velvoitettiin sunnuntaina kirkkoon esittämään seurakunnan kuultavaksi "musiikkiesitys". Kipaleena oli "Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää..." Virsirunoilija ei sentään ollut kirjoittanut "koitoa kerjääjää".


      • ruthless
        Kielien kääntelijä kirjoitti:

        Tuohon raittiusseura Koittoon minäkin olin kuoron nimen yhdistävinäni, mutta pitipähän koettaa heittää siemenvettä pumppuun ja katsoa, mitä sieltä ruiskahtaa...

        Hoito-hoidon, koito-koidon - näin kai nämä sanat taipuilevat.

        Virolaisen runoilijamimmi Lydia Koidulan nimi saattaisi sekin juontaa juurensa aamunkoitosta. Aamurusko = koidupuna ja aamutähti/kointähti = koidutäht.

        Olisikohan juuri tuo naapurin Lydia se kuuluisa Lyyti, joka lopulta alkoi kirjoittaa eli rupesi kirjoittamaan?

        Koiton laulussa en ole laulanut, mutta kotiseurakuntani urkuparvella olen eräänlaisessa sekametelikuorossa laulanut minäkin, vuosikymmeniä sitten. Kouluni musiikinopettajana toimi pitäjän kanttori ja hän sai päähänsä valmentaa luokkani kuoroksi, joka sitten velvoitettiin sunnuntaina kirkkoon esittämään seurakunnan kuultavaksi "musiikkiesitys". Kipaleena oli "Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää..." Virsirunoilija ei sentään ollut kirjoittanut "koitoa kerjääjää".

        >Hoito-hoidon, koito-koidon - näin kai nämä sanat
        >taipuilevat.

        Niinpä kyllä.

        >"Koska valaissee kointähtönen mua köyhää
        >kerjääjää..." Virsirunoilija ei sentään ollut
        >kirjoittanut "koitoa kerjääjää".

        Koi-koin, mutta kuinkas siitä kuuluu abessiivi?...koiton

        koiton laulu? mothless singers?...

        --


      • Kielien kääntelijä
        ruthless kirjoitti:

        >Hoito-hoidon, koito-koidon - näin kai nämä sanat
        >taipuilevat.

        Niinpä kyllä.

        >"Koska valaissee kointähtönen mua köyhää
        >kerjääjää..." Virsirunoilija ei sentään ollut
        >kirjoittanut "koitoa kerjääjää".

        Koi-koin, mutta kuinkas siitä kuuluu abessiivi?...koiton

        koiton laulu? mothless singers?...

        --

        aamun koitto = dawn
        koiton aamu = mothless morning

        Mitenkäs ne noinkin kiepsahtelevat?

        mothless song = ?
        songless moth = ?

        Gypsy moth (Lymantria dispar) on jokin lehtinunna tai lehtipuupiirtäjä tai muu tuhoötökkä. Sen lauluista en niin tiedä. Mutta papintappajan (Callidium violaceum) toukkien aikaansaamasta äänestä minulla on omakohtaista kokemusta. Mökin välipohjan huonosti kuoritussa puutavarassa mellastaessaan ne pitivät joskus sellaista mekkalaa, että! Kun komeita sinitakkisia Callidium-aikuisia sitten sattui näköpiiriin, niin nille tuli itselleen noutaja varsin äkkiä! Ruthlessly!


    • MinäTenorinaHäärin

      Koiton laulu vieraili aikoinaan Kuubassa. "Canción de koitto", vastattiin uteliaille, kun he kuoron nimen merkitystä kuselivät. Sekös heitä hihitytti!

    • kaikkitietäväinen

      Hupsista olipa vanha nosto joltakin ^.

      Eli vastatahan siihen täytyy.

      Vanhankansan koito oli todellakin poloinen, arkaileva ym. Sille löytyy vielä vanhempi ja harvinaisempi sana, sana joka on koito sanan vastakohta eli sana ROITO.
      Roito oli rivakka, aloitekykyinen, arastelematon, vähän ronskin puoleinen eläjä.
      Ruotsin Meänkielessä ( joka on oikeasti Väylän murre) roito tarkoittaa kuokkavierasta, mikä on kovasti yksipuolinen ilmaisu tuosta sanasta.

    • pjongjang

      Korea sivakka koitos
      kullan koitto silmiss’
      povellain hellin koito
      kuparin himmeä koitto

    • Hammastellen

      Minä koito poikapaha ainakin köyhdyn kovin aina käydessäni Koiton talossa, Yrjön- ja Simonkatujen kulmauksessa. Legolääkärini mellastaa siellä neloskerroksessa suussani tovin ja mankeloi päälle päätteeksi muovikorttiani kovin.

      Mutta miksi ihmeessä nykyiset kielenkäyttäjäpolvet eivät enää edes koeta puhua kieltämme vaan ”koittavat” käyttää koettamisen tilalla aivan erimerkityksistä sanaa? Onko ylitetty rajat ja ovatko koittaneet kielemme rappion ajat?

    • ilmansuuntaalla

      Koillisesta koittaa , siis aamun sarastus ,hohde

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen rakkaus sinua kohtaan ei kuole koskaan

      Ihastunut olen moniin vuosien varrella mutta vain sinä jäit sydämeen enkä vaan osaa unohtaa. Olit silloin parasta elämäs
      Ikävä
      48
      1251
    2. Maskuliininen herrasmies

      Tekee aloitteen. 🌸
      Ikävä
      158
      1077
    3. Oletko valmis? Meidän tarinaan

      Rakastan sinua ❤️
      Ikävä
      60
      886
    4. Unelmoin päivästä, jolloin voimme olla yhdessä.

      Niin pieni kuin sydän onkin, sä oot siellä ja ne mun isot tunteet sua kohtaan ❤️Sydämeni sykähtää joka kerta kun sut nää
      Ikävä
      27
      736
    5. Jättimäärä alokkaita keskeyttää asepalveluksen melkein heti "En pystynyt olemaan siellä enää"

      Jättimäärä alokkaita keskeyttää asepalveluksen melkein heti – "En pystynyt olemaan siellä enää" Ennen sotaväki oli
      Maailman menoa
      178
      729
    6. Ollaanko me tyhmiä mies?

      Miten ihmeessä me onnistuttiin saamaan tästä näin pitkällinen ja masokistinen kuvio. Miten? Jos toisesta tykkää, näinhä
      Tunteet
      51
      721
    7. Näyttävin pariskunta

      Ketkä lie tällä kylällä kääntää päät?
      Suomussalmi
      11
      713
    8. Kiinni on siekkilän yliajaja

      Eilen illalla saatu kiinni Varsinais-Suomessa tämä henkilö.
      Mikkeli
      8
      712
    9. Kannattaako kaikki Abrahamilaiset uskonnot jättää?

      Ja seurata jotain ihan muuta?
      Hindulaisuus
      346
      698
    10. Martina Aitolehti poseeraa Ibizalla

      Ihanaa! Ibiza on ihan paras paikka lomailla hengaillen, viinistä ja iltamenoista nauttien. Säpinää riittää. Aitolehti
      Kotimaiset julkkisjuorut
      78
      655
    Aihe