Parisuhteeseen liittyvä ahdistus

antni

Voimakasta ahdistusta on vaikea kuvailla ihmiselle, joka ei ole sitä itse kokenut. Minulle se on kokonaisvaltainen olotila, jossa ei ole tilaa millekään muulle tunteelle. On vain lamaannuttava ahdistus ja sen takana jokin tuntematon ja näkymätön pelko. Jonkinlainen toimintakyky säilyy, mutta on täysin mahdotonta rentoutua, saati että voisi nauttia yhtään mistään. Ilo ja sosiaalisuus katoavat täydellisesti. Lisäksi ahdistustilassa mieleen nousee väkisin jatkuvasti epämiellyttäviä ajatuksia ja usein jokin niistä jää kiertämään päähän kuin vaaniva petoeläin. Monet kertovat paniikki- ja ahdistuskohtauksista että pelkäävät kuolevansa. Oma kokemukseni viikkokausia jatkuneesta ahdistuksesta, joka helpottaa väliaikaisesti ainoastaan iltaisin, on saanut minut pikemminkin toivomaan kuolemaa.

Pahinta tilanteessa on se, että jollain tavalla parisuhteeni laukaisee ahdistuksen. Keskustelemme kumppanini kanssa paljon ja olen kertonut myös ahdistuksestani. Olen onnistunut analysoimaan asiaa niin pitkälle, että tiedostan jollain tavalla pelkääväni häntä. Kiintymyssuhdeteorioihin perehdyttyäni olen myös ymmärtänyt, että lapsuudessa omaksumani kiintymistapa on niin sanottu "välttelevästi kiintynyt". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että minulle henkinen ja fyysinen läheisyys ovat ongelmallisia. Jollain tapaa pelkään läheisyyttä ja pystyn rentoutumaan täysin vain yksin ollessani. Ahdistusreaktioni käynnistyy yleensä kun olemme tapaamassa seuraavan kerran, mutta helpottaa oltuamme jonkin aikaa yhdessä.

En ole päässyt perille pelkoni ja ahdistukseni perimmäisestä syystä. Mahdollisesti ahdistus nousee tunteesta, etten voi itse vaikuttaa asioihin. Toisin sanoen koen, että omat rajani ovat uhattuina. Kumppanini ei kuitenkaan käyttäydy siten, että minulla olisi mitään todellista syytä pelätä. Ahdistuneisuuteni voimakkuus ei siis ole missään järkevässä suhteessa tilanteeseen. Siksi olenkin taipuvainen uskomaan, että parisuhde laukaisee jonkinlaisen "trauman" ja tunne kumpuaa jostain syvältä lapsuusmuistoista. Koska suunnilleen sama tapahtui myös edellisessä parisuhteessani melko erilaisen ihmisen kanssa, en oikein jaksa uskoa että syy olisi kumppanissani.

Haluaisin jatkaa mielenkiintoista ja elämää rikastuttavaa parisuhdettamme, mutten ole varma pystynkö siihen. Jatkuva ahdistuneisuuteni tuntuu aiheuttavan myös fyysisen stressitilan ja saattaa olla osasyy siihen, että olen muun muassa laihtunut melkein 10 kg. Olen kuitenkin hakeutumassa nyt perusteellisiin tutkimuksiin mahdollisten somaattisten syiden löytämiseksi tai pois sulkemiseksi. Iltaisin olen yleensä toiveikas ahdistuksen helpottaessa, mutta aamut ovat pelottavia. Olisin kiitollinen kaikista aiheeseen liittyvistä kokemuksista ja ajatuksista.

4

341

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • omanpaikanlöytyminen

      Ihminen saa olla erilainenkin. Minäkin ahdistun ja koen samoin kun sinä. Tosin syystäkin.
      Itse olen analysoinut, että ihmiset ovat erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Jotkut haluavat olla enemmän omissa oloissaan jotkut eivät.
      Parisuhde pitäisi olla jokseenkin tasapainoinen ja kummallekin tilaa onnellisuuteen asti.

      • Kiitos kommentista! "Kohtalotoverit" ja vertaistuki auttavat tässäkin asiassa. Ahdistus on monimutkainen asia, jonka alkusyitä näyttää olevan vaikea tavoittaa. Erilaiset elämän kuormitustekijät näyttäisivät lisäävän herkkyyttä "tippua" ahdistustilaan. Toisaalta turvallisuudentunnetta lisäävät tekijät selvästi vähentävät ahdistumisen todennäköisyyttä.

        Sain hiljattain linkin juuri turvallisuudentunteen keskeistä asemaa valottavaan videodokumenttiin. Siinä esitetyt asiat ja disso ry:n sivuilta löytyvät kirjoitukset ovat antaneet minulle toivoa vähemmän ahdistavasta huomisesta. Kannattaa tutustua jos asia kiinnostaa: https://www.disso.fi/tietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/kirjoituksia-ammattilaisilta/videodokumenttisarja-traumasta-psykiatri-anssi-leikola-peaceful-impact/


    • Ammattiauttaja

      Moi. Mielestäni sinun kannattaisi nyt hakea aika nopeasti joko yksin tai parisi kanssa ammattiapua.
      Kuvailemasi tilanne on itsellesi vaikea. Tarvitset ammattiapua.

      • Kiitos kommenista. Olenkin parhaillaan etsimässä traumaterapeuttia. Jonkin verran olen päässyt itsekin jo eteenpäin juuri tuon dissosiaationäkökulman avulla. Ilmeisesti olen jotenkin sulkenut pelottavat asiat ja hankalat tunteet mielestäni ja se on johtanut tilanteeseen, jossa tunne- ja ajatumaailmani ei ole enää yhtenäinen vaan se on jakautunut erilaisiin "olotiloihin".


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ei sua enään tunnista

      Kun olet vanhentunut ja lihonut.
      Ikävä
      170
      6804
    2. Huomenet naiselle

      Harmittaa ettei ehkä nähdä enää koskaan. Näillä mennään sitten.
      Ikävä
      59
      4572
    3. Etsin vastaantulevista sua

      Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s
      Ikävä
      32
      3768
    4. Mikä kaivatussasi kolahti?

      Mikä oli erityistä?
      Ikävä
      63
      3081
    5. Kaikesta muusta

      Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko
      Ikävä
      16
      1925
    6. Tekis mieli lähestyä sua

      Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗
      Ikävä
      27
      1646
    7. Hyvää yötä.

      Miten äkäpussi kesytetään? 😉 pus
      Ikävä
      17
      1630
    8. Ajatteletko koskaan

      Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹
      Ikävä
      40
      1553
    9. Kyllä hävettää!

      Olla taivalkoskelta jos vuoden taivalkoskelainen on tuommoinen tumpelo.
      Taivalkoski
      34
      1419
    10. Haluaisitko enemmän ?

      Haluaisitko enemmän kuin ystävyyden ? M-N
      Ikävä
      143
      1187
    Aihe