ajatuksia vastoinkäymisten elämä

Mitenkä teidän mielestä uskovaisen pitäisi suhtautua jatkuviin vastoinkäymisiin? On asioita ettei pelkkä rukoilu auta vaan tarvitaan myös toimenpiteitä jotta asioihin voisi ainakin yrittää saada muutosta. Usein ne uskovaiset kenellä itsellään on asiat hyvin vaan antaa ymmärtää kuin pelkästään rukoillaan niin se tuo ratkaisun mutta se ei auta ihmistä joka on ylivelkaantunut laskut ei tule maksettua itsekseen eikä perintä keskeydy itsekseen. Rukoilu taitaa ollakki joillekin hengellisen työn tekijöille sellainen helppo ratkaisu tilanteissa joissa ei mitään konkreettista haluta toisen eteen tehdä. Ainahan sitä ei mitään ole tehtävissä sen enempää kuin asianomainen on jo tehnyt.

Kyllähän tästä ajasta mikä täällä maanpäällä ollaan pitäisi voida nauttia. Ei kenenkään uskovaisen elämä pidä olla jatkuvaa taistelua siinä missä toisten elämä on kuin yhtä voittokulkua.

Jatkuvat vaikeudet vaikuttaa elämän haluun... erilaiset päätökset mitä tehdään toiset kokee ne ettei ole enää millään mitään väliä sama vaikka kuolisin. Toiset ratkeaa ryyppäämään ja sanoo ettei tätä elämää kestä selvinpäin.

Uutinen lehdessä
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005875815.html

Tuosta jutusta saa käsityksen että, itsemurha on ainoa lopullinen ratkaisu päästä pois vaikeasta tilanteesta. Tuostakin on luettavissa että, kaikista vaatimuksista uhria kohtaan luovuttiin. Samapa se on jos on ylivelkainen ja on väliinputoaja ettei mikään taho lähde auttamaan niin näinpä siitäkin pääsee yhtälailla jos muu ei auta.
363
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ihan ensin kannattaa luopua taikauskosta.

Sen jälkeen on kaikki varsin yksinkertaista, koska voi tasan luottaa siihen, että apua löytyy vain kanssaihmisiltä eikä taikamaailmasta.

Äänestä
  • Siinäpä sitä he-ma alkaa luopua siitä taikauskostaan. Apua ei löydy taikuuksistasi, mihin uskot.

    Äänestä

Vastoinkäymiset ovat osa elämää, eikä Jumala ole luvannut meitä elämältä pelastaa. On naiivia kuvitella, että kenenkään elämä olisi jatkuvaa voittokulkua. Niilläkin, jotka näyttävät porskuttavan, on usein suuria vaikeuksia.

Vaikeuksista selviämisen salaisuus on joustavuudessa ja siinä ettei vajoa itsesääliin. Joustavuutta tarvitaan sen tajuamisessa, että elämää ei voi hallita. Ja että ajoittainen kärsimyskin kuuluu ihmisyyteen.

Mikä sitten on Jumalan osuus kärsimyksissä? Hän antaa voimaa ja avaa silmät näkemään asiat hieman laajemmasta vinkkelistä. Kristityn kasvaminen ei tapahdu halleluja kukkuloilla, se tapahtuu ahtaissa paikoissa.

Paavalin sanoin:

"Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä. Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille, jotka emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Myrripohtii kirjoitti:

Mitenkä teidän mielestä uskovaisen pitäisi suhtautua jatkuviin vastoinkäymisiin? On asioita ettei pelkkä rukoilu auta vaan tarvitaan myös toimenpiteitä jotta asioihin voisi ainakin yrittää saada muutosta. Usein ne uskovaiset kenellä itsellään on asiat hyvin vaan antaa ymmärtää kuin pelkästään rukoillaan niin se tuo ratkaisun mutta se ei auta ihmistä joka on ylivelkaantunut laskut ei tule maksettua itsekseen eikä perintä keskeydy itsekseen. Rukoilu taitaa ollakki joillekin hengellisen työn tekijöille sellainen helppo ratkaisu tilanteissa joissa ei mitään konkreettista haluta toisen eteen tehdä. Ainahan sitä ei mitään ole tehtävissä sen enempää kuin asianomainen on jo tehnyt.

Kyllähän tästä ajasta mikä täällä maanpäällä ollaan pitäisi voida nauttia. Ei kenenkään uskovaisen elämä pidä olla jatkuvaa taistelua siinä missä toisten elämä on kuin yhtä voittokulkua.

Jatkuvat vaikeudet vaikuttaa elämän haluun... erilaiset päätökset mitä tehdään toiset kokee ne ettei ole enää millään mitään väliä sama vaikka kuolisin. Toiset ratkeaa ryyppäämään ja sanoo ettei tätä elämää kestä selvinpäin.

Uutinen lehdessä
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005875815.html

Tuosta jutusta saa käsityksen että, itsemurha on ainoa lopullinen ratkaisu päästä pois vaikeasta tilanteesta. Tuostakin on luettavissa että, kaikista vaatimuksista uhria kohtaan luovuttiin. Samapa se on jos on ylivelkainen ja on väliinputoaja ettei mikään taho lähde auttamaan niin näinpä siitäkin pääsee yhtälailla jos muu ei auta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu