Monet ihmiset ovat kokeneet elämänsä aikana heille läheisten ihmisen rakkautta ja kokevat sitä yhä vielä. Mitä jos on olemassa sellainen ihminen, joka ei ole saanut koskaan tuntea sitä, että joku rakastaa häntä? Miltä se mahtaisi tuntua? Koska en ole itse kokenut sitä, niin en voi tietää vastausta.
Jos luoja on olemassa, niin rakastaisiko hän sellaista henkilöä, jota kukaan ihminen ei ole koskaan rakastanut eikä rakasta? Miten hän osoittaisi rakkauttaan sitä ihmistä kohtaan? Rakastaisiko luoja häntä, vaikka se henkilö ei ansaitsisi hänen rakkauttaan? Rakastaisiko luoja häntä samalla tavalla kuin äiti ja isä rakastavat omaa lastaan?
Mikä voittaa pahuuden ja sydämen kylmyyden?
Rakkaus.
Jos luoja on olemassa, niin rakastaisiko hän sellaista henkilöä, jota kukaan ihminen ei ole koskaan rakastanut eikä rakasta? Miten hän osoittaisi rakkauttaan sitä ihmistä kohtaan? Rakastaisiko luoja häntä, vaikka se henkilö ei ansaitsisi hänen rakkauttaan? Rakastaisiko luoja häntä samalla tavalla kuin äiti ja isä rakastavat omaa lastaan?
Mikä voittaa pahuuden ja sydämen kylmyyden?
Rakkaus.
Vastaukset 9
Vanhimmat
TV7 oli aikoinaan juttu eräästä miehestä joka ajatteli lopettaa päivänsä, mutta ennen sitä hän sanoi itsekseen "Jeesus jos olet olemassa niin kerro mitä on rakkaus kohta hänen koko kehonsa täyttyi valtavalla lämmöllä ja semmoisella ilolla jota hän ei koskaan ennen ollut kokenut.
Jos ihmisen oma kokemus yhteydestä Jumalaan on vahva ja muuttaa ihmisen koko elämän suunnan, niin mikäs ettei.
Kaiken kaikkiaan, kun kerran Jeesuksen opetus kerran ohjaa ihmistä tekemään hyvää lähimmäisilleen, niin sen seuraaminen on kokolailla hyvä asia.
Mitäpäs siihen olisi lisättävää ?
Noi on noita keksittyjä kertomuksia. Ilon ja lämmön tuntemukset ovat kyllä ihan eri asioita kuin rakkaus. Se, että jos joku rakastaa sinua, ei tunnu sinussa miltään. Se taas, että tiedät jonkun rakastavan sinua, voi saada aikaan jotakin mielihyvän tunteita. Jos joku ihminen, joka rakastaa sinua, kulkee tietämättäsi asuntosi tai huoneesi ohi, se ei saa aikaan sinussa minkäänlaista tuntemusta, ei positiivista eikä negatiivista.
Se on niin kuin Jumalan läsnäolokin, tai Pyhän Hengen. Ne eivät itsessään tunnu kerta kaikkiaan miltä. Vai tuntisitko sen, jos Jumala olisi seinän takana? Tai Pyhä Henki? Kysypä tätä vakavasti masentuneelta. Monet käyvät tankkaamassa Pyhää Henkeä ylistyskokouksissa vaikka todellisuudessa he vain hakevat endorfiineja ja dopamiinia ihmispaljouden iloittelusta. Jos syvästi masentunut, joka on menettänyt elämänilonsa ja jolla kaikki positiiviset tunteet ovat kadonneet, menee tuollaisiin tilaisuuksiin (kokemusta on), niin hän ei tunne siellä mitään iloa eikä lämpöä. Niin se vain on. Jääkö häneltä kokematta Pyhän Hengen läsnäolo ja jääkö hän tällöin ilman Pyhää Henkeä? Olisipa se rankkaa kun Pyhä Henki annettaisin vain niille, jotka osaavat jonkun tietyn niksin, jolla sitä valutetaan heidän päällensä. Vai olisiko vain niin, että Pyhän Hengen läsnäolo ei itsessään tunnu miltään? Ainakaan Raamatussa ei kuvailla Pyhää Henkeä pörröisillä lämpimillä tuntemuksilla.
Se, että toinen rakastaa sinua tulee ilmi sanoina ja tekoina. Ja ne voivat saada aikaan sinussa tunteita. Aivan kuten Raamattu sanoo Pyhän Hengenkin tuntuvan. Et näe Pyhää Henkeä etkä tunne sitä mutta tunnistat sen teoista. Se on kuin tuuli, jota ei näe mutta sen aikaansaannokset näkyvät. Kun joku rakastaa sinua, se saa aikaan hänessä ymmärtämystä sinua ja tilannettasi kohtaan. Sekään ei tsessään tunnu sinussa miltään mutta se on myös teko, jonka huomaat ja se taas saa aikaan sinussa tuntemuksia.
Jos itse joudut tekemään/saat tehdä toisen puolesta jonkun uhrauksen, vaikkapa autat häntä, se saa aikaan sinussa kiintymyksen tunnetta. Rakkaudesta puhutaan paljon ja siitä käytetään kielikuvia, jotka eivät ole aivan totuudenmukaisia. Kun joku kysyy, että miltä se tuntuu kun joku rakastaa sinua, ei vastaukseksi pitäisi antaa että lämpimiltä pörröisiltä tunteilta. Noin sanoja voi kuvitella asian niin mutta todellisuus on jotain muuta. Näitä asioita on paljon tutkittu psykologiassa ja fysiologiassa. Rakkaus ei siis tunnu miltään mutta sen aiheuttamat teot ja sanat saavat aikaan paljon. Se, että joku huomioi sinut ja kelpaat hänelle sellaisena kuin olet, on sitä rakkautta. Sellainen saa aikaan positiivisia tuntemuksia sinussa. Se, että joku tekee puolestasi jotain tai sinulle jotain, se saa aikaan sinussa tunteita. Rakkaus on kemikaaleja, jotka muodostuvat sinussa itsessäsi saaden aikaan hyvän olon tuntemuksia.
Sitten voi kuvailla, että miltä ne hyvän olon tuntemukset tuntuvat mutta se onkin sitten jo vastausta ihan toiseen kysymykseen.
Tietenkin me tähän sanomme että ei pidä luottaa tunteisiin, vaan sanaan.
Kylmähermoinen uskova sanoo ettei tunteisiin voi luottaa, ne vievät harhaan, pitää vain keskittyä sanaan ja sen tutkimiseen.
Rakkaus saattaa jollain tavalla menetellä, mutta ainakaan ei pidä iloita Herrassa, eikä kokea mitään muutakaan yleviä tunteita. Silloin on aivan varmasti harhassa, jos jollain tavalla on inhimillinen ihminen. Tulee pelkästään olla raamatunselityskone, joka ei tunne mitään.
Blaa, blaa,blaa.
Näin joulun lähetessä tulee mietittyä tällaisiakin asioita. Kenelle tai mille taholle antaisi tänä jouluna lahjoituksen? Pelastusarmeijalle ja sotaveteraaneille tulee annettua lähes jokaisen joulun aikaan, mutta muille ei niinkään. Ja olisiko se aitoa rakkautta, jos antaisi apua tarvitseville rahalahjan?
Jos minulla ja vaimollani olisi mahdollisuus ottaa vastaan sotaa paennut maahanmuuttaja lapsi, jolla ei ole vanhempia, niin tekisimmekö niin? Rakastaisimmeko tätä lasta niin kuin omaamme? Voisimmeko ymmärtää hänen tilannettaan, kun kukaan ei rakasta häntä?
Yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin keskellä on helppo esittää hurskasta ja rakastavaa kristittyä, mutta olemmeko me valmiit toimimaan niiden ohjeiden mukaan, jotka kristinuskon perustajat ovat antaneet meille? Minä en ole kristitty, mutta arvostan niitä, jotka toimivat annettujen ohjeiden mukaan sen sijaan, että pelkästään puhuisivat niistä.
Ehkä vaimolle rintojen kohotus? Taikka kartanoon uusi lisäsiipi? Amerikan vävy saattaisi arvostaa uutta BMW avoautoa. Toivottavasti auttoi valintaa :)
Pastorisi ei rakasta sinua. Hän rakastaa ja himoitsee yksinomaan sinun omaisuuttasi. Ellei sinulla ole muhkeaa pankkitiliä ja paljon omaisuutta, etkä suostu sitä lahjoittamaan lahkosi nimiin tai maksamaan säännöllisesti kymmenyksiä ja muita 'uhrilahjoja', olet pastorillesi pelkkää pahanhajuista ilmaa, eli suolistokaasua.
Rakkautta on monta eri laatua. On vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan. On alamaisten rakkaus hallitsijaansa (kuningasta) kohtaan. On ystävien välistä rakkautta. On agape-rakkautta, jota myös Jumalan rakkaudeksi kutsutaan ja se ilmenee hyvänä tahtona sekä tekoina myös sellaisia kohtaan, jotka eivät sitä rakkautta ole ansainneet tai saaneet syntymälahjana (vanhempien rakkaus lastaan kohtaan).
Rakkaus ilmenee tekoina ja hyvänä tahtona, toisen ihmisen kuulemisena ja myötäelämisenä hänen kanssaan. Rakkaus ei ole vain tunne tai sanoja. Rakkaus on tekoja. Rakkaus on myös toisten tekemien pahojen tekojen anteeksiantamista. Rakkaudesta on olemassa monia esimerkkejä, joista kerron pari.
Rakkaus on sitä, kun isä istuu poikansa kuolinvuoteen vierellä ja hoitaa häntä kolme viikkoa parhaan kykynsä mukaan. Hän puhuu pojalleen ja kertoo siitä, miten paljon hän häntä rakastaa. Hän lohduttaa poikaansa sanomalla, että kuoleman jälkeen kipu ja kärsimys ovat poissa. Minä en jätä sinua koskaan! Olen aina vierelläsi, loppuun asti. Rakastan sinua!
Rakkaus on sitä, kun keskitysleirillä ollut vanki kohtaa sodan jälkeen vanginvartijan, joka on tappanut sisaresi ja tehnyt paljon pahaa vangeille. Hän tulee luoksesi ja pyytää sinulta anteeksi pahoja tekojaan. Sinä annat hänelle anteeksi. Sitä on rakkaus. Se peittää syntien paljouden.
On lähes lukemattomia esimerkkejä rakkaudesta ihmisten elämässä. Jos muistaisimme tämän, niin emme ehkä olisi niin kylmiä ja kovia eri tavalla uskovia ihmisiä kohtaan. Jooko?