Tutkimuksessa käsitellään Valkeakosken punaisen naiskaartin vaiheita aina kaartin perustamisesta Syrjäntaan perääntymisvaiheen veriseen taisteluun ja Hauholla suoritettuun joukkoteloitukseen, jossa aineiston perusteella ammuttiin 24-29 naiskaartilaista.
"mukana olisi ollut eräs valkoisten komppanian päällikkö, jääkäriluutnantti Österman."
Sittemmin Suomen sotaväen päällikkönäkin tunnettu Hugo Österman näyttäisi olleen tuolloin jo majuri, joten onko kyse jostain toisesta Östermannista?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hugo_Österman
Valkeakosken naiskaarti Suomen sisällissodassa 1918
ANTTONEN, VARPU (2009)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19746
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/80678/gradu04132.pdf?sequence=1&isAllowed=y
"Toukokuun ensimmäisen päivän aamuna naisia alettiin kuljettaa teloituspaikalle. Väinö Syväsen mukaan joukossa olisi ollut myös miesvankeja, mutta heitä ei kuitenkaan ammuttu suon laidalla. Jos mukana on ollut muitakin vankeja, en ole löytänyt tietoja heistä mistään muualta. Muisteluissa toistuu tieto siitä, että haudan poikki laitettiin lankku, johon käskettiin viisi naista kerrallaan teloitettavaksi. Esimerkiksi muistelija Arvo Laine kertoi: ”Ja pari riukua kuopan poikki johon sitte aina 5 naista kerrallaan talutti ja pyövelit ampuivat nämä naiset siihen. Tämä hauta on tänäkin päivänä siinä.”
Sylvi Saarisen mukaan paikalla olisi ollut myös lähitalojen asukkaita. Naisten teloittajista ei ole olemassa sen tarkempaa tietoa, kuin että osa miehistä olisi ollut Pohjanmaalta, osa Tuuloksen suojeluskuntalaisia. Arvo Laine muisteli, että mukana olisi ollut eräs valkoisten komppanian päällikkö, jääkäriluutnantti Österman."
-
Päälahtari sanoi kolmesta kenraalistaan puhuessaan, että hänellä oli kolme öötä kenraaleina. Näillä hän tarkoitti Östermannia, Öhquistia ja Oeschia. Tämä viimemainittu Oesch ei todellakaan ollut Ö.
"mukana olisi ollut eräs valkoisten komppanian päällikkö, jääkäriluutnantti Österman."
Sittemmin Suomen sotaväen päällikkönäkin tunnettu Hugo Österman näyttäisi olleen tuolloin jo majuri, joten onko kyse jostain toisesta Östermannista?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hugo_Österman
Valkeakosken naiskaarti Suomen sisällissodassa 1918
ANTTONEN, VARPU (2009)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19746
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/80678/gradu04132.pdf?sequence=1&isAllowed=y
"Toukokuun ensimmäisen päivän aamuna naisia alettiin kuljettaa teloituspaikalle. Väinö Syväsen mukaan joukossa olisi ollut myös miesvankeja, mutta heitä ei kuitenkaan ammuttu suon laidalla. Jos mukana on ollut muitakin vankeja, en ole löytänyt tietoja heistä mistään muualta. Muisteluissa toistuu tieto siitä, että haudan poikki laitettiin lankku, johon käskettiin viisi naista kerrallaan teloitettavaksi. Esimerkiksi muistelija Arvo Laine kertoi: ”Ja pari riukua kuopan poikki johon sitte aina 5 naista kerrallaan talutti ja pyövelit ampuivat nämä naiset siihen. Tämä hauta on tänäkin päivänä siinä.”
Sylvi Saarisen mukaan paikalla olisi ollut myös lähitalojen asukkaita. Naisten teloittajista ei ole olemassa sen tarkempaa tietoa, kuin että osa miehistä olisi ollut Pohjanmaalta, osa Tuuloksen suojeluskuntalaisia. Arvo Laine muisteli, että mukana olisi ollut eräs valkoisten komppanian päällikkö, jääkäriluutnantti Österman."
-
Päälahtari sanoi kolmesta kenraalistaan puhuessaan, että hänellä oli kolme öötä kenraaleina. Näillä hän tarkoitti Östermannia, Öhquistia ja Oeschia. Tämä viimemainittu Oesch ei todellakaan ollut Ö.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kaikki kolme Ö:tä olivat Hauhon teloitusten aikaan Kannaksella, eikä kukaan ollut sotilasarvoltaan luiutnantti
Avaaja kuule tiesi tuonkin asian.
Kyseessä oli ilmeisesti jääkäriluutnantti Huugo Östman, vuodesta 21 alkaen Kahva. Hän palveli tuolloin 2. Krenatöörirykmentin III Pataljoonassa, joka eteni Koskelle.
Hän on ainoa ö:lla alkava jääkäri, joka toimi niillä seuduilla.
Östman astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen 18. helmikuuta 1918 majuri Harald Öhquistin komennuskunnan mukana Vaasaan, josta hänet komennettiin konekiväärikomppanian päälliköksi 2. Krenatöörirykmentin 3. Seinäjoen pataljoonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Länkipohjassa, Orivedellä, Vääksyn-Kangasalan akselilla, Moisiolla, Lempäälässä ja Vesilahdella sekä rykmentin etenemiseen Hauhon, Tuuloksen ja Lammin kautta Koskelle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Huugo_Kahva
Östman oli mukana myös äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen toiminnassa. Vuonna 1930 hän sekaantui Heinävedellä kunnanvaltuuston sosialidemokraattisen puheenjohtajan Onni Happosen sieppaukseen ja murhaan, mutta selvisi muiden osallisten tavoin ilman rangaistusta.
Ja kelpasi vieläpä poliisien kouluttajaksikin---
Östman toimi opettajana Kuopion läänin poliisikursseilla vuonna 1931.
Naiset raiskattiin ja pahoinpideltiin raa'asti edellisyönä eräässä ladossa ja aamulla heidät ammuttiin. Lopuksi raiskaaja-murhaajat hyppelivät joukkohaudan päällä "maata tiivistääkseen".
Nämäkin murhaajat jätettiin luonnollisesti rankaisematta koska työläisellä ei siihen aikaan ollut lainsuojaa. Olotila, johon porvaristo oli pyrkinyt aina ja pyrkii edelleen tänäkin päivänä.
noi raiskausjutut ei varmaankaan pidä paikkansa. kyseisessä ladossa oli myös miesvankeja.
Olikohan tämä sama lahtarijääkäri tässäkin Koskella sattuneessa joukkoteloituksessa?
Lääkärin elämäntaipaleelta -kirjasta eräs tapaus.
Tässä tapauksessa ammuttiin aseettomia, tiellä vastaan tulleita "punikkeja", ilman mitään varsinaista syytä!
Suosittelen lukemaan vuoden 1918 tapahtumakuvauksia Janne Klemolan kirjoista. Klemola mm. kertoo kirjassaan Lääkärin elämäntaipaleelta useaan otteeseen ruotsalaisten vapaaehtoisten olleen erityisen julmia ja verenhimoisia suomalaisia punikkeja kohtaan vuoden 1918 kahinoissa.
"Åtminstone denhär långa karlen kan inte vara rödgordist, han talar ja svenska"
Janne Klemola kertoo muistelmakirjassaan tapauksen, jossa punikki pelasti itsensä ja 2 kaveriansa ruotsalaisraakimusten teloittaessa heti muut samasta 10 punikin porukasta vangiksi jäänyttä. Vain yksi armahdettiin kotipaikkansa vuoksi. Usein on väitetty ruotsin kielen osaamisen pelastaneen jopa hengen. Eräissä jutuissa on viitattu vuoden 1918 tapahtumiin ja sanottu ruotsia puhuneiden säästyneen jopa teloitukselta. Nyt on sitten vastaava tapaus kerrottuna Klemolan muistelmissa.
Janne Klemola, joka lääkärinä oli mukana kaikissa sodissamme, kansalaissodassa jopa rintaman molemmilla puolilla, on kirjoittanut mm. kirjan Lääkärin elämäntaipaleelta.
Tapahtumapaikka on siis Koskella. Vangit hän saa matkallaan Heinolasta Koskelle. Siellä Klemolan ottamat 10 punaista vankia pikatuomitaan ja vain 1 armahdetaan koska hän oli Lempäälästä. Turusta, Porista ja Varsinais-Suomesta olevat vangit ammutaan heti paikalla navetan seinää vasten.
Tuossa kirjassa, sivuilla 111-113 hän kertoo tapauksesta, jossa 3 punavankia tuotiin kuulusteltavaksi. Paikalla oli ruotsalaisten joukkojen upseereita ja jokunen suomalainen jääkäri ja Klemola, joka oli pyydetty molempia kieliä puhuvana tulkiksi. Suomalainen jääkäri olisi halunnut antaa vangeille lopullisen tuomion välittömästi, mutta jostain syystä vangit tuotiinkin elävinä kuultaviksi ja tuomiolle. Tilanne näytti jo pahalle punaisten kohdalta, mutta äkkiä eräs vangeista alkoikin puhumaan ruotsia ohi tulkin ja kertomaan tarinaa, kuinka heidät oli väkisin pakotettu mukaan punaisten joukkoihin. Hän sanoi olevansa työnjohtaja jostakin kartanosta ja Helsingin pitäjästä. Tämä "työnjohtaja" puhui toiset kaksi punikkia vapaiksi. Klemola sanoo hämmästyneensä vankien neuvokkuutta ja ruotsalaisen upseerin tuomio oli lyhyt: EIVÄT he VOI olla punikkeja kun he puhuvat ruotsiakin!
"Åtminstone denhär långa karlen kan inte vara rödgordist, han talar ja svenska"
Lääkärillä oli naurussa piteleminen ja Jääkäri kihisi kiukusta tilanteen selvittyä hänelle. Hetken perästä tämä neuvokas hurri olikin puolta vaihtaneena hevosmiehenä ja burchina ruotsalaisella komentajalla, joka hänet armahti kielensä takia!. Ne 2 muutakin pelastuivat.
Tampereella tapahtuneeseen punaisten sairaalaan kohdistuneeseen joukkoteloitukseen vuonna 1918 liittynee sellainen episodi, jossa yksi hoitajana ollut nainen pelastui alkaessaan hädissään puhumaan ruotsia. Tämä juttu kerrottaneen muistaakseni Heikki Ylikankaan kirjassa Tie Tampereelle.
Klemolan kirjoja kannattaa lukea jos erikoiset tapahtumat kiinnostaa.
Klemola J. K. Lääkärin elämäntaipaleelta, WSOY, 1966 Klemola J.K. Kahden tulen välissä, Karisto, 1970 Klemola, J Kenttäsairaalan lääkäri, Karisto Hämeenlinna 1971
P.S. olisiko pakkåruådsi auttanut kuten Harmoisissa...
Koko yön raiskasivat, repivät ja hakkasivat näitä avuttomia tyttöjä. Aamupäivällä ampuivat ja sitten hyppelivät riehakkaasti haudan päällä. Näin toimii lainkuuliainen oikeisto. Millehän laille tässäkn tapauksessa mahdettiin olla kuuliaisia.?
"Millehän laille tässäkn tapauksessa mahdettiin olla kuuliaisia."
Vahvemman laille.
Kaikkeinrakkain normiporvarimme P.E. Svinhufvud allekirjoitti lähes viimeisenä hallintotoimenaan valtionhoitajana 7. joulukuuta 1918 ns. Armahdusasetuksen, jonka turvin jokaikinen valkoinen pyöveli pääsi pälkähästä.
Ihan kaikki, Rummin Jussi, V. Sippola, Saaren Jallu (joka oli riehunut mielettömänä verihurttana Jämsässä), virolaissyntyinen Hans Kalm, Martti "Vientirauha" Pihkala sekä tämän "Tahko"- vellos ym.
"Vinhuvuuti" suojeli tällä myös omaa poikaansa, jääkäriluutnanttia, joka oli mellastanut Hennalan vankileirin komendanttina.
Kun Hennalan vankileiri alkoi toimintansa, niin silloinen komendantti KIELSI avaamasta leirin ainoaa vesihanaa viitenä ensimmäisenä päivänä...
Eikä koirat perään haukkuneet!
Kaikki nämä verilöylyt sai motivaationsa "kenraali" Mannerheimin 25.2.1918 kirjoittamasta "ammutaan paikalla"-käskystä. Päälahtari kirjoitti sen tyhmänylpeänä, rinta rottingilla esikuntavaunussaan Seinäjoen ratapihalla, missä häntä suojeli yli sata valkobandiittia kiväärit selässä (rintama 150 km päässä!).
Niin pääsi helvetti irralleen! Valkokaartin päälliköitä ei estellyt enää mikään!!!
Yhtenä syynä Lahtari-Kustaan temppuun oli sekin, kun valkoiset olivat saaneet noin 10 000 sotavankia Pohjanmaan puhdistuksissa, niin motivaatio näiden ihmisparkojen elättämiseksi oli kovin, kovin vähäinen...
Kristityn oltava kansallismielisen isänmaallinen sanoo Desantti Ahvio. Ja kissan paskat.
Miksi sitoutuisin surkeaan, sarvikuonoja täynnä olevaan maalänttiin. Sama maaläntti pitää minua paskana lintsarina ja työnvälttelijänä.