Onko tämä kirkkokunta aivan pimeä

ei ole elämällä kunnoitusta. monet jopa tappavat vauvoja kohtuun ja pitävät sitä eettisesti trendikkäänä.

MIKSI?. postaukseni poistettiin, en näe siinä mitään sääntöjenvastaista. Jos lapsi kuolee kohtuun on hän silti äitinsä syntymätön lapsi. Pitäisikö hänet polttaa sairaalajätteen mukana?. Jos kerran äiti haluaa haudata kuolleen sikiönsä niin kellä siihen on mitään sanomista?. Säälin viestin poistattajia.

Ortodoksisella kirkolla, ei ole varsinaista hautauskaavaa kuolleena syntyneille lapsille, mutta olemassa on pienten lasten hautauskaava, jota on mahdollista soveltaa. Ylipäätään ortodoksisessa kirkossa suhtautuminen kastamattomien pelastumiseen ei ole yhteneväinen. On esimerkiksi esitetty, että kastamattomat joutuvat ”suhteelliseen autuuteen”. Moninaiset mielipiteet ja selkeän kannan puuttuminen selittyy osaksi sillä, ettei ortodoksinen kirkko ole samalla tavalla yhtenäisesti johdettu kirkko kuin katolinen kirkko tai Luterilainen kirkko.

Jokainen tavallaan. Meidän vaavi oli kuollut 9 5 kohtuun. Asia huomattiin 2 viikkoa jälkikäteen. "Tyhjennys" oli sairaalassa lääkkeillä. Meillä oli astia mukana, koska en missään nimessä olisi voinut huuhtoa vaavia viemäriin, tai laittamaan jätteisiin. Ilmaisin asian heti osastolla, että teemme niin ja hoitajat olivat ymmärtäväisiä, kun kerroimme hautaavamme vauvan omaan puutarhaan. Kotona samana iltana kaivoin esiin kauniin puurasian, jonka verhoilin pitsiliinalla. Sinne laitoin vauvan. Mies kaivoi haudan johon laskimme pienen nukkumaan. Istutin pensaan haudan päälle. Siellä pihallamme pieni nukkuu ikiunta. En tiedä helpottaako suru koskaan. Suurin suru.

Sitten meillä on liuta ihmisiä, jotka ovat vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan saaneet kuulla, miten heidän ei ikinä olisi pitänyt syntyäkään. Ei heidän, eikä heidän isänsäkään. Välit menevät sitten tällaisen mummon kanssa niin poikki, ettei jälkikasvulla ole tarvetta mennä edes hautajaisiin kun ei olla vuosikymmeniin yhteyttäkään pidetty. Tekevät perinnöttömäksi "väärästä" ensimmäisestä aviosuhteesta syntyneen jälkikasvunsa ja kaikki menee toisesta avioliitosta syntyneelle suosikkilapselle. Sitten on ihmisiä, joista Herra näkee, ettei heistä ole vanhemmiksi. Ensimmäinen lapsi menee kesken. Toinenkin menisi, mutta niin loppuvaiheessa, että ihmiset "pelastavat" keskosen. Keskoset usein saattavat olla jollakin tavoin sairaita ja kärsiä loppuelämänsä erilaisista (myös selvittämättömistä) sairauksista. Jos luonto hoitaa ihmisiä tänne, niin onko niin vaikeaa hyväksyä, että luonto hoitaa myös ihmisiä pois?