Hallitus on oikeusministeriön mukaan esittänyt alaikäisten avioliittojen poikkeuslupamenettelyä kumottavaksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että jatkossa alle 18-vuotiaat eivät voisi solmia avioliittoja Suomessa.
Valtamedia reagoi tietenkin heti, ja niinpä muiden muassa maanantain Ilta-Sanomat laati sivuilleen aukeaman kokoisen jutun ”Ripille toukokuussa, häät heinäkuussa”, jossa muuan naistoimittaja esitteli kolmen alaikäisenä avioliiton solmineen parin tai henkilön elämäntarinoita letkeän nostalgisessa ja sympatisoivassa hengessä.
Kirjoituksen pääosassa olivat naisten kertomukset, sillä naimisiin meneminenhän on naisten juttu, naiminen miesten. Näinä feminismin kulta-aikoina voidaan ennen muuta kysyä, miksi lehteen ilmestyy yllättäen kirjoitus, jossa alaikäisenä avioitumisesta pyritään antamaan yksipuolisen ruusuinen kuva.
Kun valtamedian äänitorvet ovat täynnä valitusta, joka koskee ”tyttöjen huonoa asemaa”, ”liian varhaista lastenhankintaa” ja ”koulutien katkeamista”, on erikoista, että yhtäkkiä lehdessä onkin pinkillä värillä elävöitetty kollaasi, jossa vuosikymmeniä sitten lapsena avioituneet ihmiset muistelevat nuoruuttaan kaihoten ja pittoreskeissa tuokiokuvissa tunnelmoiden.
Sitä paitsi kaikki jutussa haastatellut olivat suomalaisia. Yhtään maahanmuuttajaa ei kumma kyllä tähän kirjoitukseen mahtunut, vaikka heidän esittelemisensä pitäisi olla tasa-arvon mukaista.
Helposti herää epäilys, että tällä viattomalla viestinnällä oli tarkoitus luoda kuvaa, jossa lapsena avioituminen nähdään huolettomana kellistymisenä heinäkasaan.
Myös minä hellyin hieman ja aloin toivoa, että kunpa nykyiset teinitytöt olisivatkin nykyajan poikajanttereille hieman vähemmän kovasydämisiä ja soisivat heille tuota naimisiin menon suloisuutta, jottei poikuleiden tarvitsisi viettää aikaansa pipo silmillä baarin nurkissa torjutuksi tulemista peläten taikka tietokonepelien parissa yksinään masentuen.
Mutta ei. Kunnes nyt, kun Ilta-Sanomat esittää lapsiavioliitot poikkeuksellisen positiivisessa valossa. Tähän täytyy olla hyvä syy. Ja se syy on: lehdessä tiedetään, että lait ovat universaaleja ja koskevat kaikkia.
Koska lapsena avioitumisen pääasiallisia subjekteja, joita asia ensisijaisesti koskee, eivät ole nykyisenä feminismin aseksualisoimana aikana enää Suomen kantaväestöön kuuluvat parit, vaan islamilaiseen käytäntöön liittyvät lapsiavioliitot, Ilta-Sanomien maahanmuuttomyönteinen toimitus julkaisee muslimipatriarkaattia puolustelevan jutun, jolla vahvistetaan myös suomalaisten tyttöjen oikeutta päästä alaikäisenä naimisiin ja islamin määräämän hunnun alle.
Lehden tarkoitus on vastustaa oikeusministeriön hanketta, jolla alaikäisten avioliitot kiellettäisiin Ruotsin, Tanskan ja Norjan tapaan. Muiden pohjoismaiden edistyksellisyys ei nyt kelpaakaan Ilta-Sanomille, vaan lehti tulee kuin sattumalta puolustaneeksi juuri sitä ryhmää, jonka intressi päätyä lapsiavioliittoon on nykyisin kaikkien suurin: muslimien yhteisöä.
Helsingin Uutiset tietää kertoa muutaman vuoden takaisessa jutussaan, että poikkeusluvan saamiseksi ovat ”yleisimpiä erityisiä syitä” ovat olleet ”muun muassa raskaus, uskonnollinen vakaumus ja kulttuurilliset syyt”. Tämä ehkä vihjaa, mistä on kyse.
Erikoista on, että Ilta-Sanomille saattoi tapahtua tällainen feminismin emansipatorisesta identiteettipolitiikasta poikkeava hairahdus, etenkin kun jutun rivien väleistä kuultaa, että myöskään kirjoituksessa mainitun ”Minnan” (nimi toimittajan muuntama) 1980-luvulla vain 14-vuotiaana solmima avioliitto ei tainnut toteutua kovin onnellisissa olosuhteissa. Molemmat hänen nuorena saamansa lapset kuolivat surullisesti ennen aikojaan.
https://oikeusministerio.fi/artikkeli/-/asset_publisher/alaikaisten-avioliittojen-poikkeuslupamenettelya-ehdotetaan-kumottavaksi
Valtamedia reagoi tietenkin heti, ja niinpä muiden muassa maanantain Ilta-Sanomat laati sivuilleen aukeaman kokoisen jutun ”Ripille toukokuussa, häät heinäkuussa”, jossa muuan naistoimittaja esitteli kolmen alaikäisenä avioliiton solmineen parin tai henkilön elämäntarinoita letkeän nostalgisessa ja sympatisoivassa hengessä.
Kirjoituksen pääosassa olivat naisten kertomukset, sillä naimisiin meneminenhän on naisten juttu, naiminen miesten. Näinä feminismin kulta-aikoina voidaan ennen muuta kysyä, miksi lehteen ilmestyy yllättäen kirjoitus, jossa alaikäisenä avioitumisesta pyritään antamaan yksipuolisen ruusuinen kuva.
Kun valtamedian äänitorvet ovat täynnä valitusta, joka koskee ”tyttöjen huonoa asemaa”, ”liian varhaista lastenhankintaa” ja ”koulutien katkeamista”, on erikoista, että yhtäkkiä lehdessä onkin pinkillä värillä elävöitetty kollaasi, jossa vuosikymmeniä sitten lapsena avioituneet ihmiset muistelevat nuoruuttaan kaihoten ja pittoreskeissa tuokiokuvissa tunnelmoiden.
Sitä paitsi kaikki jutussa haastatellut olivat suomalaisia. Yhtään maahanmuuttajaa ei kumma kyllä tähän kirjoitukseen mahtunut, vaikka heidän esittelemisensä pitäisi olla tasa-arvon mukaista.
Helposti herää epäilys, että tällä viattomalla viestinnällä oli tarkoitus luoda kuvaa, jossa lapsena avioituminen nähdään huolettomana kellistymisenä heinäkasaan.
Myös minä hellyin hieman ja aloin toivoa, että kunpa nykyiset teinitytöt olisivatkin nykyajan poikajanttereille hieman vähemmän kovasydämisiä ja soisivat heille tuota naimisiin menon suloisuutta, jottei poikuleiden tarvitsisi viettää aikaansa pipo silmillä baarin nurkissa torjutuksi tulemista peläten taikka tietokonepelien parissa yksinään masentuen.
Mutta ei. Kunnes nyt, kun Ilta-Sanomat esittää lapsiavioliitot poikkeuksellisen positiivisessa valossa. Tähän täytyy olla hyvä syy. Ja se syy on: lehdessä tiedetään, että lait ovat universaaleja ja koskevat kaikkia.
Koska lapsena avioitumisen pääasiallisia subjekteja, joita asia ensisijaisesti koskee, eivät ole nykyisenä feminismin aseksualisoimana aikana enää Suomen kantaväestöön kuuluvat parit, vaan islamilaiseen käytäntöön liittyvät lapsiavioliitot, Ilta-Sanomien maahanmuuttomyönteinen toimitus julkaisee muslimipatriarkaattia puolustelevan jutun, jolla vahvistetaan myös suomalaisten tyttöjen oikeutta päästä alaikäisenä naimisiin ja islamin määräämän hunnun alle.
Lehden tarkoitus on vastustaa oikeusministeriön hanketta, jolla alaikäisten avioliitot kiellettäisiin Ruotsin, Tanskan ja Norjan tapaan. Muiden pohjoismaiden edistyksellisyys ei nyt kelpaakaan Ilta-Sanomille, vaan lehti tulee kuin sattumalta puolustaneeksi juuri sitä ryhmää, jonka intressi päätyä lapsiavioliittoon on nykyisin kaikkien suurin: muslimien yhteisöä.
Helsingin Uutiset tietää kertoa muutaman vuoden takaisessa jutussaan, että poikkeusluvan saamiseksi ovat ”yleisimpiä erityisiä syitä” ovat olleet ”muun muassa raskaus, uskonnollinen vakaumus ja kulttuurilliset syyt”. Tämä ehkä vihjaa, mistä on kyse.
Erikoista on, että Ilta-Sanomille saattoi tapahtua tällainen feminismin emansipatorisesta identiteettipolitiikasta poikkeava hairahdus, etenkin kun jutun rivien väleistä kuultaa, että myöskään kirjoituksessa mainitun ”Minnan” (nimi toimittajan muuntama) 1980-luvulla vain 14-vuotiaana solmima avioliitto ei tainnut toteutua kovin onnellisissa olosuhteissa. Molemmat hänen nuorena saamansa lapset kuolivat surullisesti ennen aikojaan.
https://oikeusministerio.fi/artikkeli/-/asset_publisher/alaikaisten-avioliittojen-poikkeuslupamenettelya-ehdotetaan-kumottavaksi
Vastaukset 16
Vanhimmat
Islam saa suvakkien sukat sekaisin 😏
Kaikki alaikästen avioliitot pitäisi kieltää ihan sama ketä olevat. Kenelläkään ei suomessa ole niin hätä et pitää naimisiin päästä alaikäsenä. Edes se et on mahapystyssä ole riittävä syy koska syntihän on jo tapahtunut. Ei se vihkimisellä miksikään muutu.
Miten sinä saat Suomen lain voittamaan sharian?
MIten sinä saat Suomen lain voittamaan Jumalan lain?
Vankilaan alaikäisen astumisesta heti ja noista naimakaupoista taitaa suurinosa olla ihan kotimaisia. Viisi vuotta taitaa olla vanhenemisaika kyseisessä rikoksessa eli kaikki tuon rajoissa linnaan vaan.
Lasten raiskaamisesta pitäisi saada kunnon tuomiot ja tuomion suorittaminen pitäisi kilpailuttaa ja vaikka halpuuden takia ottaa venäjältä.
Jos taas molemmat osapuolet ovat kakaroita, eli alaikäisiä, niin saisivat seurustella mutta ei naimisiin ennen täysi-ikäisyyttä . Äitiyden tai isyydenvastuun voi kantaa ilmakin ihquja häitä. Ylimääräinen sosiaalituki myös pois tuolta ryhmältä, eli minkä teet myös hoidat. Nykyajassa kun tuntuu et on jotenkin kamalan muodikasta olla joku "teiniäiti" ikäänkuin se olisi jokin "oppiarvo" tai ammatti. Tytöt, ei se ole, vaan se on yleensä tie köyhyyteen ja vuokralähiöön. Siksi koulutautua kannattaa myös tyttöjen, eikä luottaa siihen, että täyttämällä asian johon suurinosa naisista pystyy , leipä olisi jotenkin taattu.
Suosittelen ehdottomasti ehkäisyä ja kouluttautumista ,joista valitettavasti ensin mainittu jää yleensä naisen vastuulle mutta kun tytöt tuo jo tiedetään suurinpiirtein ammoisista ajoista niin harvemmin sellainen fiksumpi tyttö, jolla selvät sävelet opiskelusta jne. tuleekaan "vahingossa" raskaaksi. Ja jos nyt tuleekin, ei ainakaan petaa elinkeinoaan sen varaan.
Suomen laissa on määritelty, millainen on avioliitto ja miten se solmitaan. Tällaiseen avioliittoon vihkimiseksi laki määrää eräitä henkilöita viran puolesta, ja viranomaiset antavat vihkimisoikeuden myös eräille yksityishenkilöille. Tällaiseen avioliittoon vihityn täytyy myös noudattaa tiettyä proseduuria, jos haluaa erota. Sekä vihkiminen että eroaminen, ovat maallisia aivan riippumatta vihkijän ja vihittävien uskonnollisesta kannasta.
Mikään ei estä uskonnollista yhdyskuntaa perustamasta myös avioliittoa, jonka se selittää olevan Jumalan säätämä, mutta ei täytä Suomen lain normeja. Uskonnollinen yhdyskunta tai yhdistys voi antaa papeillensa tai muille virkamiehille oikeuden vihkiä tällaiseen avioliittoon, mutta sillä ei ole mitään maallisia seurauksia.
Esimerkki. Suomalaisen naisen ja muslimimiehen oli Ruotsissa vihkinyt mullah, jolla ei ollut vihkimisoikeutta Ruotsissa. Nainen haki Ruotsissa olevasta Suomen lähetystöstä papereita eroa varten. Hänelle todettiin, ettei tarvitse, koska hän ei edes ole lain tarkoittamassa mielessä naimisissa.
Suomessa oleva uskonnollinen liike voi perustaa tällaisen avioliiton, jonka se katsoo Jumalalle kelpaavaksi, mutta sillä ei ole yhteiskunnallista sitovuutta. Tällöin myös solmimisikä on liikkeen päätettävissä
Eikö olenkin honoa, että edustamasi kirkko on määritellyt avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi liitoksi 😊❓
"Suomessa oleva uskonnollinen liike voi perustaa tällaisen avioliiton, jonka se katsoo Jumalalle kelpaavaksi, mutta sillä ei ole yhteiskunnallista sitovuutta. Tällöin myös solmimisikä on liikkeen päätettävissä."
Sori, mutta ei pidä paikkaansa. Mikäli uskonnolliseen avioliittoon vaaditaan noudattamaan jotain, siihen sisältyy velvoitteita ja oikeuksia, tai siihen liittyy jonkinlaisia muita sitoumuksia, se on automaattisesti Suomen lain alainen sopimus. Muussa tapauksessahan se on merkityksetön rituaali myös uskonnollisessa mielessä.
Sopimus on oikeustoimi, johon kuuluu
1. tahto (halu tulla sidotuksi sopimukseen)
2. tahdonilmaisu (sen ilmaiseminen siten, että kaikki ymmärtävät)
3. tarkoitus tulla toisen tietoon (tietoinen ja todistettava suostumus)
4. sopimuksen täyttäminen.
Em. avioliitto on juuri tällainen sopimus. Käytännössä sopimusoikeus on yleisoikeutta, joka rajaa em. avioliittolain sisällön. Noiden seikkojen vuoksi em. avioliitot eläinten ja esineiden kanssa rajautuvat automaattisesti avioliittolain ulkopuolelle ilman eri määrittelyjä.
Mutta vihkii kyllä samaa sukupuolta olevia. Tyhjä määrittely siis.
Kirkko ei vihki vaan kapinapapit 😉
<<Mikäli uskonnolliseen avioliittoon vaaditaan noudattamaan jotain...>>
Ei siinä tarvitse vaatia yhtään mitään.
Mainitsemasi neljä kohtaa täyttyivät esimerkissäni, eikä se velvoittanut kumpaakaan osapuolta. Puhut sopimuksesta, johon liittyy oikeuksia ja velvollisuuksia.
'Eikö olenkin honoa'
Olet homo(a)? Hyvä että tunnustit, mutta onhan se noloa.
Sopimus on kahden (tai useamman) osapuolen välinen toimi, jolla luodaan tai muutetaan velvoitteita. Jos sopimukseen ei liity velvoitteita, se ei ole sopimus lainkaan. Sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkkitapauksessasi sopimus oli muuten pätemätön, koska se oli solmittu väärin, ei siksi että se oli uskonnollinen. Sopimuksen toteuttaminen on myös sopimusoikeuden asia.
Käytännössä sekoitat kaksi asiaa: lupauksen ja sopimuksen. Lupaus on sitoutumisen ilmaisu, kuten "Lupaan rakastaa sinua kuolemaani asti". Sopimus taas määrittelee osapuolten velvollisuudet, oikeudet ja sopimuksen ehdot. Sitä tarkoittaa edellisessä kommentissa kohta sopimuksen täyttäminen. Eli joku voi vedota siihen, että sopimusta tai sen ehtoja ei ole täytetty. Esimerkiksi avioerolle edellytetään joissain maissa perusteeksi uskottomuutta tai kumppanin väkivaltaista käytöstä. Silloin on rikottu sopimuksen ehtoja, joten sopimus voidaan purkaa.
Uskonnollinen yhteisö voi tietysti järjestää tällaisen "avioliittolupauksen siunaamisen seremonian", jota se kutsuu avioliitoksi. Mutta se on pätemätön sopimus, sillä ei ole merkitystä. Ja jos siihen liittyy käytännön vaikutuksia (em. lapsi muuttaa yhteen vieraan aikuisen kanssa) , jotka ovat Suomen lainsäädännön vastaisia, se on myös automaattisesti rikoslain vastainen teko.
Parempi esimerkki olisi tässä katolinen kirkko, jos ymmärrän mitä haet takaa. Katolisella kirkolla on oikeus vihkiä avioliittoon ja avioliitto on myös juridisesti pätevä. Katolinen voi puolestaan erota puolisostaan maallisessa oikeudessa täysin vapaasti. Kirkon silmissä hän on kuitenkin edelleen avioliitossa, eikä kirkko suostu vihkimään näin eronnutta uudelleen ennen kuin hän on saanut avioliiton purkamispäätöksen kirkolta. Tällainen ratkaisu on sallittu, koska asiaan ei liity mitään oikeudellista vaikutusta. Se on yhteisön sisäinen asia. Mutta kirkko ei voi puuttua em. lasten huoltajuuteen yms. liittyviin asioihin ilman seuraamuksia.
Mites sinua kiinnostaa mitä kirkko vihkii tai ei vihi? Sinähän et ole edes jäsen.
:D
Minua kiinnostaa kirkon eksyminen ja sen tuhoutuminen.
Kai sinuakin kinnostaa asiat jkotka eivät koske sinua itseäsi, esim se miksi minua kiinnostaa ketä kirkko vihkii 🤔❓
Et sitten viitsinyt mainita että tämä oli minun kirjoitukseni, jonka esitit omanasi, saatanan räyhäävä roisto.