Täällä on ollut avauksia näennäisen tasa-arvon kannatuksesta yms. ilman eksakteja määrityksiä siitä, mitä tasa-arvolla tarkoitetaan.
Ainakin kahdenlaista ideaalia, jotka usein myös sotketaan onnellisesti keskenään, esiintyy:
1.) jokaiselle samat mahdollisuudet ja (perus-)oikeudet
2.) jokaiselle samat edut (usein tämä laajennetaan koskemaan kaikkia elämänalueita).
Koska maailma on usein vähän epäselvä paikka, niin usein on myös niin, että jonkun ihmisen ansiosta tai ansiottaan saavuttamien etujen pohjalta hänellä voi olla myös enemmän mahdollisuuksia. Tämä tekee tasa-arvosta hieman hankalan.
Joissakin tapauksissa ihmisillä on myös erilaisia ajatuksia siitä, ketä määrittely "jokainen" koskee - ts. kenellä on ihmisoikeudet / oikeus "etuihin", tai kenen oikeuksista/eduista ollaan kiinnostuneita (vrt. nainen, mies, pienyrittäjä, tietyn ikäinen sikiö). Ja näkökannat näistä vaihtelevat.
Mikäli eri ihmisillä esiintyy näissä näkemyseroja, sitä toista syytetään usein epätasa-arvoiseksi.
Itse olen sillä linjalla, että tasa-arvo lähtee perusoikeuksien turvaamisesta, ja että nämä olisi määriteltävä:
1.) Oikeus elämään
2.) Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen (ts. turva väkivallalta)
3.) Oikeus koulutukseen kykyjen mukaan, mahdollisesti myös kiinnostuksen mukaan sikäli kuin kykyjä riittää
4.) Oikeus hakea kykyjään / koulutustaan vastaavaa työtä tai yrittää menestyä taloudellisesti
5.) Oikeus ajattelun- ja sananvapauteen
6.) Tasa-arvoisuus lain edessä (ts. esim. perintö- ym. oikeudet ja kansalaisvapaudet periaatteessa kaikille ihmisille samat)
7.) Oikeus terveyden hoitoon
... muitakin tämmöisiä oikeuksia voi olla
Kun ihmiselämä on saanut alkunsa, näiden oikeuksien tulisi koskea primääreinä kaikkia ihmisiä.
Mikäli ihmisellä on syntyjään jotain haittoja, esim. fyysinen vamma, on hyvä, jos yhteiskunta subventoi sitten tiettyjä apuvälineitä jotta homma onnistuu... jos aiheeseen on varaa.
Toisaalta, ihminen voi luopua joskus oikeuksistaan tehdessään tahdonalaisia ratkaisuja - esim. rikollinen luopuu oikeudestaan vapauksiin, kun hänet on todettu (tai yhteiskunnan taholta on legitiimiä todeta näin).
Mielestäni feminismissä on tiettyjä perusoikeuksia loukkaavia epätasa-arvoisia piirteitä:
1. Vapaa Aborttioikeus nostaa "vapauden päättää omasta ruumiistaan" (vaikka raskaus olisi pohjautunut ihmisen omaan valintaan) perusoikeuden "oikeus elämään" edelle, jonka vuoksi näen tuota asiaa kannattavan feministin epätasa-arvoisena
2. Työnantajien korvausvelvollisuus vanhempainvapaiden suhteen (yhteiskunnan säätämänä) asettaa yrittäjille rajoitteita ja lisävelvollisuuksia, palkansaajien nauttiessa etua (vaikka nämä ovat valinnaisia asioita), joka ei liity itse yritystoimintaan/palkannauttimiseen vaan valinnaisiin toimintoihin.
3. Ideaali sukupuolien kiintiöperustaisesta jakautumisesta ei mielestäni ole tasa-arvoinen, koska se voi joskus mennä ihmisten valintojen/taitojen edelle.
4. "Oikeus seksiin" ei mielestäni ole perusoikeus, joka menisi "oikeus elämään" -ideaalin edelle.
Jne.
Eli mielestäni tasa-arvo on siis asia, josta eri kysymysten suhteen voidaan olla perustellusti eri mieltä. Mielestäni kuitenkin perusoikeudet ovat sellaisia, että niitä ei pitäisi kyseenalaistaa etunäkökulmasta lähtevän tasa-arvon nimissä - koska perusoikeuksien loukkaus on aina tärkeämpi kuin yhden osapuolen näkökulmasta nähtynä oleva eturistiriita. Perusoikeudet ovat absoluuttisia, oikeus etuihin on suhteellista.
Ainakin kahdenlaista ideaalia, jotka usein myös sotketaan onnellisesti keskenään, esiintyy:
1.) jokaiselle samat mahdollisuudet ja (perus-)oikeudet
2.) jokaiselle samat edut (usein tämä laajennetaan koskemaan kaikkia elämänalueita).
Koska maailma on usein vähän epäselvä paikka, niin usein on myös niin, että jonkun ihmisen ansiosta tai ansiottaan saavuttamien etujen pohjalta hänellä voi olla myös enemmän mahdollisuuksia. Tämä tekee tasa-arvosta hieman hankalan.
Joissakin tapauksissa ihmisillä on myös erilaisia ajatuksia siitä, ketä määrittely "jokainen" koskee - ts. kenellä on ihmisoikeudet / oikeus "etuihin", tai kenen oikeuksista/eduista ollaan kiinnostuneita (vrt. nainen, mies, pienyrittäjä, tietyn ikäinen sikiö). Ja näkökannat näistä vaihtelevat.
Mikäli eri ihmisillä esiintyy näissä näkemyseroja, sitä toista syytetään usein epätasa-arvoiseksi.
Itse olen sillä linjalla, että tasa-arvo lähtee perusoikeuksien turvaamisesta, ja että nämä olisi määriteltävä:
1.) Oikeus elämään
2.) Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen (ts. turva väkivallalta)
3.) Oikeus koulutukseen kykyjen mukaan, mahdollisesti myös kiinnostuksen mukaan sikäli kuin kykyjä riittää
4.) Oikeus hakea kykyjään / koulutustaan vastaavaa työtä tai yrittää menestyä taloudellisesti
5.) Oikeus ajattelun- ja sananvapauteen
6.) Tasa-arvoisuus lain edessä (ts. esim. perintö- ym. oikeudet ja kansalaisvapaudet periaatteessa kaikille ihmisille samat)
7.) Oikeus terveyden hoitoon
... muitakin tämmöisiä oikeuksia voi olla
Kun ihmiselämä on saanut alkunsa, näiden oikeuksien tulisi koskea primääreinä kaikkia ihmisiä.
Mikäli ihmisellä on syntyjään jotain haittoja, esim. fyysinen vamma, on hyvä, jos yhteiskunta subventoi sitten tiettyjä apuvälineitä jotta homma onnistuu... jos aiheeseen on varaa.
Toisaalta, ihminen voi luopua joskus oikeuksistaan tehdessään tahdonalaisia ratkaisuja - esim. rikollinen luopuu oikeudestaan vapauksiin, kun hänet on todettu (tai yhteiskunnan taholta on legitiimiä todeta näin).
Mielestäni feminismissä on tiettyjä perusoikeuksia loukkaavia epätasa-arvoisia piirteitä:
1. Vapaa Aborttioikeus nostaa "vapauden päättää omasta ruumiistaan" (vaikka raskaus olisi pohjautunut ihmisen omaan valintaan) perusoikeuden "oikeus elämään" edelle, jonka vuoksi näen tuota asiaa kannattavan feministin epätasa-arvoisena
2. Työnantajien korvausvelvollisuus vanhempainvapaiden suhteen (yhteiskunnan säätämänä) asettaa yrittäjille rajoitteita ja lisävelvollisuuksia, palkansaajien nauttiessa etua (vaikka nämä ovat valinnaisia asioita), joka ei liity itse yritystoimintaan/palkannauttimiseen vaan valinnaisiin toimintoihin.
3. Ideaali sukupuolien kiintiöperustaisesta jakautumisesta ei mielestäni ole tasa-arvoinen, koska se voi joskus mennä ihmisten valintojen/taitojen edelle.
4. "Oikeus seksiin" ei mielestäni ole perusoikeus, joka menisi "oikeus elämään" -ideaalin edelle.
Jne.
Eli mielestäni tasa-arvo on siis asia, josta eri kysymysten suhteen voidaan olla perustellusti eri mieltä. Mielestäni kuitenkin perusoikeudet ovat sellaisia, että niitä ei pitäisi kyseenalaistaa etunäkökulmasta lähtevän tasa-arvon nimissä - koska perusoikeuksien loukkaus on aina tärkeämpi kuin yhden osapuolen näkökulmasta nähtynä oleva eturistiriita. Perusoikeudet ovat absoluuttisia, oikeus etuihin on suhteellista.
Vastaukset 24
Vanhimmat
...mielestäni ihminen tehdessään tahdonalaisia valintoja voi luopua myös eräistä mahdollisuuksistaan, ts. kun valitsee yhden, voi siitä seurata, että jotkut mahdollisuudet voivat olla suljettuja, tai ainakin riski siihen on olemassa.
Tämmöistä ihmisen tahdonvapautta käyttää mahdollisuuksiaan ei tulisi sotkea "tasa-arvoon".
Esim. Yrittäjä ottaa yrittäjäriskin, epäonnistuu -> hänellä on taloudellisesti sitten paljon huonommat mahdollisuudet kuin ikänsä palkkatöitä tehneellä lähteä eteenpäin, jos oli velkaantunut. (Lainanotto on myös riski).
Ihminen harrastaa seksiä -> saa jälkeläisen -> hänellä on asiasta elatusvelvollisuus, ja esim. tietyt taloudelliset mahdollisuudet ovat sitten tiukemmalla, myös ajankäyttömahdollisuudet.
Ihminen opiskelee kaivinkonekuljettajaksi -> ellei hän perusta omaa firmaa, mahdollisuudet johtajanpallille ovat pienemmät kuin jollain muulla.
Jne.
Tasa-arvokysymyksissä pitää olla myös tarkkana siitä, että olemme tasa-arvoisia sen suhteenkin,missä määrin ihminen on käyttänyt omaa valinnan vapauttaan ja mahdollisuuksiaan.
"Uuden mahdollisuuden antaminen" toiselle ei saa loukata toisen ihmisyksilön perusoikeuksia, on mielestäni hyvä nyrkkisääntö sille, miten sitten mahdollisuuksien mukaan yhteiskunta voisi harrastaa mahdollisuus/etupohjaista tasa-arvoa.. Mutta jos siihen on mahdollisuuksia loukkaamatta toisten perusoikeuksia, niin sitten uuden mahdollisuuden voi antaa:
(esim. vangin voi kokeilla päästää vapaaksi, mikäli voidaan olettaa, ettei hän mene heti esim. raiskaamaan toista ihmistä).
"1. Vapaa Aborttioikeus nostaa "vapauden päättää omasta ruumiistaan" (vaikka raskaus olisi pohjautunut ihmisen omaan valintaan) perusoikeuden "oikeus elämään" edelle, jonka vuoksi näen tuota asiaa kannattavan feministin epätasa-arvoisena"
Ai että ihmisen omaan valintaan, helvetti, yksinkö se nainen on taas raskaaksi hankkiutunut. Ihmisen?!?!? Juu, eihän siihen raskauteen tarvita kuin yksi tyhmä nainen joka omalla valinnallaan tulee raskaaksi.
Jos te miehetkin ajttelette, että ihminen tai nainen tulee raskaaksi yksin, niin eipä teillä silloin ilmeisesti kummoista sanottavaa abortteihin pitäisi ollakaan.
...tuota isukkien elatusvelvollisuutta. Isyys on helppo todeta.
a) ehdottamiani kriteerejä yleensä
b) sitä, kenellä pitäisi mielestäsi olla perusoikeudet (esim. mihin pistäisit tuon aborttirajan - alempana esitin erään selviytymistarinan, jossa kolmesta aborttiyrityksestä selvinnyt sikiö jäi henkiin synnyttyään 24-viikkoisena - yrittivät abortoida vielä 22-viikkoisena).
...olen tulkinnut sinua niin, että olet kanssani eri mieltä kohdasta b? (eli haluat rajata jollain perusteella sitä, ketkä lasketaan perusoikeuksia nauttiviksi ihmisiksi, keitä ei).
Niin, rahallahan se hoituu. Sitten varmaan on OK, että äitikin kantaa elatusvelvollisuuden taloudellisesti ja kärrää muksun tarhaan ensimmäisen kuukauden jälkeen, mies on jättänyt, mutta maksaahan se muutaman satasen kuussa elatusta. Lapsesta ei oikeasti välitä kukaan, mutta pääasia, että rahaa ja elatusta piisaa...
...älköön menkö sen edelle, jos sen hintana on toisen ihmisen henki.
(Tämä koskee nyt sitä, että ihminen on oman vapaaehtoisen valintansa seurauksena joutunut tilanteeseen, jossa jälkeläinen on saanut alkunsa
Miehiähän tämä asia koskee jo, koska he eivät voi päättää siitä, ovatko elatusvelvollisia, jos on "lipsahtanut". Ts. tämä ei ole mikään peruste.
Fyysinen epämukavuus, joka johtuu omasta valinnasta ei ole minulle sen kummempi peruste kuin taloudellinenkaan epämukavuus, lähdettää toisen ihmisen elämää).
Kannatan vastuunkantoa, hyvin hoidettu ehkäisy ja abortti lain sallimissa rajoissa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mielestäni ehkä jo 12-viikkoinen sikiö on liian vanha abortoitavaksi. Ei minulla olisi mitään sitäkään vastaan, että Suomessa abortit tehtäisiin esimerkiksi aborttipillerillä, jolloin yläraja taitaa olla kahdeksan viikkoa. Sen yli menevät voisi ainakin jo hoitaa omalla kustannuksella, kaavinta on yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpi vaihtoehto.
En kannata selviävän lapsen abortoimista paitsi poikkeustapauksissa= sairaus/äidin henki.
...korvissani jo huomattavasti inhimillisemmältä, kuin aiemmin.
Minä muuten tuossa ylempänä ensi kertaa eksplikoin oman ajatteluni kriteereiksi - ja minulle selkisi, miksi mm. olen ollut varauksellisen myönteinen mm. raiskauksen jälkeen tehtävälle abortille, mikäli uhri on tullut raskaaksi. ... Vaikka asia onkin minulle vaikea - samoin esim. insestin perusteella (joka on raiskaus mitä suurimmassa määrin) tai pedofiliaksi laskettavan toimen pohjalta (joka myös on raiskaukseen verrattava).
Jollain tavalla muuten abortiksi lasken sellaisen raskaudenkeskeytyksen, jossa ihminen TIETÄÄ lähdettävänsä elinkelpoisen sikiön. Ts. hänen omatuntonsa on sitten asiassa mukana. Esim. katumuspillerin kyseessä ollessa hän ei tiedä asiasta, haluten tehdä oman kroppansa sitten sen verran epäotolliseksi, ettei tuota elinkelpoista sikiötä pääse kehittymään.
Keskustelimme tässä erään kollegani kanssa asiasta, pitkään ja hartaasti (ja asiallisesti), ja tämä on muokannut myös kantojani.
En tosin lähde sanomaan, että olisin oikeassa, mutta tämä on minun nykyinen ajattelutapani.
Tuo esittämäni tapaus Englannista sitten näyttää, kuinka rajun barbaarista nykykäytäntö voi olla.
Niin, siis aborttipillerihän otettiin Suomessa käyttöön vasta muutama vuosi sitten, ollut käytössä jo vuosikymmeniä esimerkiksi Ranskassa, esimerkiksi juuri Kristillisdemokraatit vastustivat käyttöönottoa Suomessa.
Aborttipillereillä voidaan keskeytys suorittaa aikaisintaan muutaman viikon ja myöhäisimmällään kahdeksan viikon päästä hedelmöityksestä, eli se on ihan oikea abortti, joka tehdään jo varmistuneen raskauden tapauksessa.
Katumuspilleri sen sijaan estää hedelmöittyneen alkion kiinnittymisen kohtuun ja se voidaan ottaa vain 72 tuntia yhdynnän jälkeen, eli se ei ole abortti.
...eli tuon määritelmän mukaan minä siis vastustan aborttia, kun raskauden syynä on vapaaehtoinen seksiakti kahden täysivaltaisen ihmisen välillä, eikä kyseessä ole äidin hengelle vaarallinen terveysriski. (huolimatta siitä, onko sattunut ns. "vahinko").
Tämän suhteen olemme siis eri linjoilla.
Aborttipilleriä en siis kannata "jälkiehkäisykeinona" millään muotoa.
Englannissa rajat ovat toiset kuin Suomessa, Venäjällä abortti oli pitkään ehkäisykeino muiden joukossa, Kiinassa tapetaan vastasyntyneitä tyttölapsiakin jopa...
Minua ärsyttävät suunnattomasti esimerkiksi nuo Ebelingin ja kumppaneiden sivuilla esiintyvät aborttikuvat, koska nuo lapset ovat abortoidessa olleet jo pitkälti yli 30-viikkoisia ja suurin osa erilaisten kehitysvammojen takia abortoituja ===>lue eivät olisi selvinneet hengissä muutenkaan kovin montaa päivää. Suomessa ei abortoida sen ikäisiä sikiöitä.
...käytin sitä esimerkkinä havainnollistamaan noita periaatteitani.
Jos oletetaan, että olisinkin kanssasi samaa mieltä siitä, kuka lasketaan perusoikeudet omaavaksi ihmiseksi (eli 9-viikkoinen sikiö)...
Niin mitäs mieltä olet sitten sen oletuksen valossa muutoin noista kriteereistä tasa-arvolle ja priorisoinneille? Oletko muutoin eri mieltä itse kriteereistä?
Eihän aborttipilleri jälkiehkäisykeino olekaan, vaan abortti.
Ulos tulee verenvuotoa, josta ei mitään sikiöitä löydy...Naiselle varmaan helpompi, kun on koko ajan hereillä ja tolkuissaan ja näkee mitä tapahtuu, eli ei tarvitse kuvitella että sieltä on pihdeillä kiskottu jotain kokonaisia vauvoja ulos, vaan näkee realiteetit. eli muutaman solun, niin pieniä ettei silmällä erota.
Nukutuksessa tehty imukaavinta voidaan tehdä Suomessakin vielä kuukauden pidemmän raskauden jälkeen, eli 12. viikolle asti, se taas tehdään nukutuksessa.
Voisitko vastata tuohon kysymykseen `ja väkivalta jatkuu`-aloituksen lopussa? Kiinnostaa.
Lisääntymisen kauheus ja taakka tulee esille kaikissa kriteereissäsi. Vaikkakin työnantajakustannuksista olen kanssasi samaa mieltä, et edelleenkään ole kiinnostunut ratkaisemaan niitä, vaan sanot vain että ne olisi poistettava. Itse muuttaisin järjestelmää vaikka vakuutusperäiseksi, jolloin tulevat vanhemmat ottaisivat vakuutuksen ja säästäisivät vakuutusmaksut yhdessä vanhempainlomaa varten tai muunlainen järjestelmä. Kustannukset eivät kuulu minunkaan mielestäni työnantajalle, mutta eivät kyllä yksin äidillekään...
On tosiasia, että naiset lisääntyvät, miehet eivät lisääntymisestä halua kuin taloudellisen vastuun. Kiintiöt ovat olemassa siksi, että asenteet muuttuisivat yhteiskunnassa, voivatko ne muuttua jos nainen edelleen lisääntyy ja on riski työnantajalle? Eli oletuksena on, että työnantaja ottaa aina töihin miehen, koska mies ei jää vauvalomalle, nainen on riski. Sitten haluat vielä kieltää viimeisen pakokeinon, eli abortin.
Onko ihmekään, jos Suomessa lapset ovat heitteillä, kun heidät koetaan niin kammottaviksi elämäntuhoajiksi, työelämä näkee naiset aikapommeina, koskaan ei voi olla tarpeeksi hyvä...
Ennen vastustin itsekin kiintiöitä ja yritin muuttaa asenteita, mutta olen tajunnut että asenteista ja negatiivisuudesta johtuen uusia mahdollisuuksia ei haluta nähdä ja naisen on edelleenkin tehtävä valinta uran ja lasten välillä.
Haluaisin kyllä, että naiset voisivat tehdä lapsia ja olla mukana työelämässä, mutta asenteet eivät sittenkään valitettavasti ole sille valmiita täällä meidän Suomessamme.
...koski sitä, että tehdään ero perusoikeuksien ja mahdollisuuksiin perustuvan tasa-arvon välillä.
Mikäli mahdollisuuksiin yhdestä näkökulmasta pohjaava tasa-arvon tavoittelu loukkaa toisen perusoikeuksia (joista keskusteltakoon, nuo mun ovat esimerkkejä, mitä itse pidän sellaisina), niin sitten mielestäni perusoikeuksia pitää kunnioittaa enemmän kuin yksittäistä eturistiriitaa.
Oletko tästä periaatteesta eri- vai samaa mieltä?
Mielestäni kirjoituksesi alussa on jo iso ristiriita, eli tässä kohdassa:
1.) jokaiselle samat mahdollisuudet ja (perus-)oikeudet
2.) jokaiselle samat edut (usein tämä laajennetaan koskemaan kaikkia elämänalueita).
Suomessa tämä ei ole mahdollista, miehillä on pakollinen asevelvollisuus, naisen täytyy valita uran ja lasten välillä. Nainen voi käydä armeijan, mies voi saada molemmat, sekä lapsia että uran.
Eiväthän nämä kaksi asiaa ole vertailtavissa...
Tämän jälkeen luettelemasi lista asioita tuntuu abstrakstilta ja utopistiselta. Nostat tietyt asiat ylimmäksi, kuten sikiön oikeuden ja samaan aikaan vedät mattoa siitä tulevasta lapsesta huolehtijoiden, eli tulevien äitien, jalkojen alta pois, tuntuu kauhean epäoikeudenmukaiselta.
Eli kysymys riippuu, kenen perusoikeuksista puhutaan, mielestäni äidin perusoikeudet ovat tärkeämmät kuin sikiön.
...koska mielestäni on tasa-arvoa, että ne ovat samat molemmille sukupuolille.
Ei mieskään voi valita perhettä ja uraa - uramiehillä perhe kärsii eittämättä. Sinulla on aika ruusuinen kuva siitä, miten mies voisi mennä uratyöstään kotiin jne... ei sellaista ole. Mullakin, vaikka vaimo oli kotona lasten ollessa pieniä, on nykyisin hänen opiskellessaan pompittava monien aikataulujen mukaan, jotka todella rassaavat esim. keskittymistäni tutkimukseen. Toisaalta haluan, että hänellä ovat samat mahdollisuudet opiskella ja sitten työelämään kuin itsellänikin olivat. jne.
Toisaalta argumenttisi siitä, mikä "ei ole Suomessa mahdollista" on ontuva - koska yleensähän jo naisasian jotkut katsoivat olevan "mahdotonta". Kyse on siitä, mitkä peruslinjat otamme kestävän kehityksen pohjaksi.
Tietänet itsekin, että esim. vanhenpainvapaakorvausten ulottaminen miesten työnantajiin purisi juuri yksityisellä sektorilla eniten työllistettyihin miehiin, merkiten isoa tulonsiirtoa yksityiseltä julkiselle sektorille... Olen esittänyt ainakin vaihtoehtoisen mallin, jossa laskettaisiin edes, olisiko kansantaloudellisesti jopa kannattavampaa ajatella erilaista vanhenpainvapaamallia.
Esim. yrittäjistä (jotka ovat valtaosin miehiä, vielä nykyisin) ei sitten puhuta mitään - veikkaan, että sossut kaikessa hiljaisuudessa haluaisivat puolittaa vanhenpainvapaakorvaukset siten, että julkisella sektorilla työskennellyt äiti ei saisi enää kuin puolet, ja yksityisyrittäjä maksaisi sitten pakollisen "isyysvapaansa" itse. Tämä olisi erittäin tyypillistä (voisin lyödä vetoa, että lakiesityksen sisältö on tämmöinen).
Mikä äidin perusoikeus on tärkeämpi kuin sikiön oikeus elämään? Yksilöinet asian?
Kuinkahan monta vuotta mekin tätä samaa asiaa olemme jauhaneet.
Mielestäni äidin oikeudet ja jopa mielihalut menevät miljoonakertaisesti alkion oikeuksien edelle, siihen asti kun lapsi on kehittynyt edes sikiöksi. Eli joskus 8. tai 9. raskausviikolla ehkä.
Ja miksi et ymmärrä: en halua ulottaa äitiyslomakorvauksia miehen työnantajille, en edes haluaisi niiden olevan naisen työnantajalla.
Jostain naisen on kuitenkin rahat saatava äitiysloman ajaksi tai sitten lähdettävä töihin noin kolmen viikon päästä lapsen syntymästä. Ei sekään huono asia mielestäni...Kyllä se isäkin siellä lapsen kanssa pärjäisi. Tätä tarkoitan asennemuutoksilla, jotka eivät vielä ole mahdollisia.
...sikiö-aborttiakselille, vaikka se oli vain yksi alue tuosta periaatteesta,jota esitin.
Ts. mitä pidät yleensä ihmisen perusoikeuksina, joiden pitäisi olla samat molemmille sukupuolille, joista ei sitten ikinä tingitä?
(Vai uskotko, että sellaisia onkaan?) Vai oletko sitä mieltä, että esim. naisille pitäisi olla erilaiset perusoikeudet kuin miehille (kun viittasit mm. asepalvelukseen jne, ja puhuit, ettei joku ole mahdollista).
" Vapaa Aborttioikeus nostaa "vapauden päättää omasta ruumiistaan" (vaikka raskaus olisi pohjautunut ihmisen omaan valintaan) perusoikeuden "oikeus elämään" edelle, jonka vuoksi näen tuota asiaa kannattavan feministin epätasa-arvoisena "
Minä taas näen sinun näkemyksesi epätasa-arvoisena, koska se antaa oikeuksia ei-ihmiselle ja vie oikeuksia pois kiistatta ihmiseksi todetulta ihmiseltä. Potentiaalisen ihmisen ihmiosoikeudet ovat siis suuremmat kuin jo olemassa olevan ihmisen. Tästä syystä en IKINÄ voi pitää tätä esille nostamaasi mielipidettäsi tasa-arvoisena. Jos puhut vain elämästä, niin elämä on myös eläimillä, uskoisin kuitenkin, ettet tunne minkäänlaista tarvetta puolustaa eläinten uhraamista nautinnonhalun vuoksi. Jokseenkin kaksinaismoraalistista puhua siis oikeudesta elämään, siis. Miksipä eläimelläkään ei olisi oikeutta omaan elämäänsä?
...olet itse perusajatuksesta, jota ilmeisesti valotin nyt keskustelun kannalta sivuraiteille vievällä esimerkillä?
Ts. että on olemassa kaikille ihmisille (kuka kenetkin sitten ihmiseksi määrittää) yhtä lailla kuuluvia perusoikeuksia tasa-arvon pohjana.
Ja sitten voimme puhua etu/mahdollisuustasa-arvosta sen mukaan, kun kenenkään kiistämättömät perusoikeudet eivät ole uhattuna.
(Ts. jos oletamme, että meillä olisi sama määritelmä ihmiselle).
Mitäs siihen tuumaat?
Kenen perusoikeuksia feminismi mielestäsi uhkaa?
Mitkä perusoikeudet ovat sukupuolille erilaisia?
Vaarantavatko miesten oikeudet joitain naisten oikeuksia tai päinvastoin?
Eikö perusoikeuksiin kuulu myös sattuneiden olosuhteiden muuttaminen lain suomissa rajoissa?
Esim. feministinen aloite vanhenpainvapauden korvausvelvollisuuksien laajentamisesta pakolla isien työnantajille koskettaa erityisesti pienyrityksiä - yrittäjien talouteen kajotaan kysymättä... eli tässä feminismi kajoaa yrittäjien (sekä miesten että naisten) perusoikeuksiin.
Minusta on katsottava eri ryhmiä - eikä yksinkertaistettava liikaa "miesten ja naisten" vastakkainasetteluksi tuota feminismiä - useinhan feminismi on ottamassa pois erilaisilta ryhmiltä.
Samoin feminismi, joka kannattaa liberaalia aborttipolitiikkaa, on tappamassa aika tasapuolisesti mies- ja naispuolisia ihmistaimia.