KUMMAN OPISTA OPPIA ?
Pitäisikö Luterilaisen seurakunnan jäsenistä muodostuvan yhteiskunnan ottaa kirkosta oppia, vai toisinpäin, eli pitäisikö kirkon ottaa oppia Kristillisyyttä siniristilippuineen ja uusi liitto Kristuksessa Jeesuksessa, ajanlaskuineen tunnustavasta Luterilaisesta yhteiskunnastamme.
Kirkko opettaa että ei pidä tehdä syntiä, mutta tekee sitä itse, eikä tuomitse itseään seurakuntansa opettajana ja paimenina. Pyytää vain armahtamaan ja saamaan rikoksensa anteeksi.
Luterilaisessa yhteiskunnassa opetetaan samaa, ei saa tehdä rikosta. Mutta valtaa käyttävät tekee sitä itse, Eivät tuomitse, vaan armahtaa ja antaa anteeksi vain virkaa tekeville, ym. ns. ”isokenkäisille, valkokaulus rikollisille”. (laittomuutta harjoittaville) Mutta ei tavallisille jäsenille edes pientä rikettä, vaan tuomitsevat sakkoihin tai vankeuteen, kuukausista vuosiin haitarilla. Ja jopa totuudesta puhumisesta ja vaarasta varoittamisesta ja valistamisesta tuomitaan. Suljetaan pääsy julkisille foorumeille, ja myös muut siellä olevat asiantuntemattomat, tuomitsevat herjaavilla asiattomilla palautteillaan.
Eli olisiko hyvä, ettei Luterilaisessa yhteiskunnassamme rikoksista enää tuomittaisi olenkaan, vaan, jos pyytää anteeksi, niin saa. Ja voi jatkaa samalla tavalla uudelleen ja uudelleen.
Vai pitäisikö kirkon ottaa oppia Luterilaisesta yhteiskunnasta ja ottaa käyttöön samat tavat ja menetelmät, sekä pienissä että suurissa rikoksissa, sakkoihin ja vankeuteen tuomiot ja samalla haitarilla, rikoksen vakavuuden, vähän tai paljon huonoa esimerkkiä antavuuden ja henkistä kärsimystä tuottavuuden haitarilla. Raamatussa lukee esim. joka vihaa veljeään on murhaaja. Eli siitä sitten jokunen vuosi tulisi vankeutta.
Kirkon oppineille muistuttaen, Raamatun mukaan aviorikos on kaikkein suurin ja pahin rikos, pyhän Hengen pilkan jälkeen, Pyhän Hengen pilkkaa ei saa ikinä anteeksi. Aviorikokseen syyllistynyt katuvakin menettää mahdollisuuden pelastua Jumalan tuomion ja vihan ajalta, eli voi vielä pelastua tulen läpi, eli kovien kärsimysten kautta. Jotka voi kestää koko loppu elämän.
Mutta joka ei kadu ja tule Jumalalle kuuliaiseksi lapsekseen, ei pääse taivasten valtakuntaan, vaan on tuominnut rikoksellaan ja katumattomuudellaan, itsensä ikuiseen kadotukseen. Voiden saada elää tämän lyhyen maallisen ajan, jopa suht. koht. onnellisenakin.
Nämä Raamatun sanan mukaiset opit ja ehdot ovat pysyviä, ja tarkoitettu Kristillisen seurakunnan jäsenille, niitä ei ole lupa kenelläkään muuksi muuttaa, eli vesittää / tyhjäksi tehdä. Jokainen voi ne tarkistaa Raamatusta, että onko näin. Ja sieltä löytyy paljon muutakin, ihan kaikkiin ihmiseloon liittyviin asioihin selvennystä. Näin Jeesuksen Kristuksen nimessä muistutukseksi / Esko H.
Pitäisikö Luterilaisen seurakunnan jäsenistä muodostuvan yhteiskunnan ottaa kirkosta oppia, vai toisinpäin, eli pitäisikö kirkon ottaa oppia Kristillisyyttä siniristilippuineen ja uusi liitto Kristuksessa Jeesuksessa, ajanlaskuineen tunnustavasta Luterilaisesta yhteiskunnastamme.
Kirkko opettaa että ei pidä tehdä syntiä, mutta tekee sitä itse, eikä tuomitse itseään seurakuntansa opettajana ja paimenina. Pyytää vain armahtamaan ja saamaan rikoksensa anteeksi.
Luterilaisessa yhteiskunnassa opetetaan samaa, ei saa tehdä rikosta. Mutta valtaa käyttävät tekee sitä itse, Eivät tuomitse, vaan armahtaa ja antaa anteeksi vain virkaa tekeville, ym. ns. ”isokenkäisille, valkokaulus rikollisille”. (laittomuutta harjoittaville) Mutta ei tavallisille jäsenille edes pientä rikettä, vaan tuomitsevat sakkoihin tai vankeuteen, kuukausista vuosiin haitarilla. Ja jopa totuudesta puhumisesta ja vaarasta varoittamisesta ja valistamisesta tuomitaan. Suljetaan pääsy julkisille foorumeille, ja myös muut siellä olevat asiantuntemattomat, tuomitsevat herjaavilla asiattomilla palautteillaan.
Eli olisiko hyvä, ettei Luterilaisessa yhteiskunnassamme rikoksista enää tuomittaisi olenkaan, vaan, jos pyytää anteeksi, niin saa. Ja voi jatkaa samalla tavalla uudelleen ja uudelleen.
Vai pitäisikö kirkon ottaa oppia Luterilaisesta yhteiskunnasta ja ottaa käyttöön samat tavat ja menetelmät, sekä pienissä että suurissa rikoksissa, sakkoihin ja vankeuteen tuomiot ja samalla haitarilla, rikoksen vakavuuden, vähän tai paljon huonoa esimerkkiä antavuuden ja henkistä kärsimystä tuottavuuden haitarilla. Raamatussa lukee esim. joka vihaa veljeään on murhaaja. Eli siitä sitten jokunen vuosi tulisi vankeutta.
Kirkon oppineille muistuttaen, Raamatun mukaan aviorikos on kaikkein suurin ja pahin rikos, pyhän Hengen pilkan jälkeen, Pyhän Hengen pilkkaa ei saa ikinä anteeksi. Aviorikokseen syyllistynyt katuvakin menettää mahdollisuuden pelastua Jumalan tuomion ja vihan ajalta, eli voi vielä pelastua tulen läpi, eli kovien kärsimysten kautta. Jotka voi kestää koko loppu elämän.
Mutta joka ei kadu ja tule Jumalalle kuuliaiseksi lapsekseen, ei pääse taivasten valtakuntaan, vaan on tuominnut rikoksellaan ja katumattomuudellaan, itsensä ikuiseen kadotukseen. Voiden saada elää tämän lyhyen maallisen ajan, jopa suht. koht. onnellisenakin.
Nämä Raamatun sanan mukaiset opit ja ehdot ovat pysyviä, ja tarkoitettu Kristillisen seurakunnan jäsenille, niitä ei ole lupa kenelläkään muuksi muuttaa, eli vesittää / tyhjäksi tehdä. Jokainen voi ne tarkistaa Raamatusta, että onko näin. Ja sieltä löytyy paljon muutakin, ihan kaikkiin ihmiseloon liittyviin asioihin selvennystä. Näin Jeesuksen Kristuksen nimessä muistutukseksi / Esko H.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiinnostavaa kun laittaisit raamatunkohdan missä sanotaan että aviorikoksen tehnyt pelastuu vain tulen kautta(ehkä)
tai missä sanotaan ettei saa antaa anteeksi ...
jossain kyllä muistan sanan sanovan että ei pelkästään 7 kertaa vaan 70kertaa 7 pitää antaa anteeksi...
ellette te anna anteeksi ei teidän isännekään anna anteeksi...
Anteeksianto on eri asia kuin rangaistuksen saaminen. David teki aviorikoksen ja murhan. Jumala antoi anteeksi Davidille. Mutta, mutta, jotta Jumalan nimi ei tulisi pilkatuksi, koska David oli Jumalan mielen mukainen mies, Herra antoi Davidin 7 pv. ikäisen poikalapsen kuolla tappavaan tautiin rangaistuksena Davidin synnistä.
Mitä kirkko on? Alkuseurakunnassa ei tiettävästi
ollut yhteisvastuullista "kirkkoa".Oli yksityisiä
seurakuntalaisia jotka vastasivat itsekukin kykyjensä mukaan omista tekemisistään.
Ihmisethän ovat vain yhdellä tavalla "Jumalalle"
vastuussa jokaisesta teostaan seurakuntalaisina ja kansalaisina.Toimivatpa valtion,yksityis,kirkon tai muun vastaavan palveluksessa.Kristityn ei pidä toimia monenlaisella moraalilla tilanteen mukaan.
Puhut monenlaisia asioita epäkohdista jotka eivät
edes tule mieleen jos on tullut "uskoon".Ne jotka eivät "usko" taas kuuluvat toisen isännän työmiehiin.Heidän komentaminen kuuluu toisen isännän työnjohtajalle.Periaatteena on hyvä ettei tee itseään osalliseksi muiden virheisiin.
Asetit kysymyksen josta pitää hankkiutua eroon
vielä kun voit.Sananlaskujen lukeminen kirkastaisi
monessa kohdassa kysyjälle mitä on hyvä tehdä ja miksi.