Jumala toki luodessaan ihmisen halusi tehdä jotain toimivaa ja suhteellisen täydellistä, jotain joka kykenee ehkä jonain päivänä luojaansa suurempiin saavutuksiin. Kukapa sekundaa haluaisi tehdä?
Tässä valossa Jumala arvostaa omaa ajattelua ja auktoriteettien (ml. Jumala) kyseenalaistamista, ovathan nuo lähempänä tavoitetilaa kuin polvillaan nöyrästi armoa rukoileva höppänä.
Lajin jalostamisen kannalta kunnon Jumala tietysti pyyhkii tavoitteen kannalta epäkelvoimman aineksen pois. Onko roskakori sitten "ikuinen kadotus" vai "helvetti" onkin makuasia. Tämä malli tosin edellyttää jonkilaista kierrätystä, jotta tavoitteenmukainen, kehityskelpoinen aines saataisiin hyödynnettyä jatkossa.
Mites Sinä toimisit Jumalana? Vai kiinostaisiko jonkin lajin elämä jossain planeetalla palaakaan?
Tässä valossa Jumala arvostaa omaa ajattelua ja auktoriteettien (ml. Jumala) kyseenalaistamista, ovathan nuo lähempänä tavoitetilaa kuin polvillaan nöyrästi armoa rukoileva höppänä.
Lajin jalostamisen kannalta kunnon Jumala tietysti pyyhkii tavoitteen kannalta epäkelvoimman aineksen pois. Onko roskakori sitten "ikuinen kadotus" vai "helvetti" onkin makuasia. Tämä malli tosin edellyttää jonkilaista kierrätystä, jotta tavoitteenmukainen, kehityskelpoinen aines saataisiin hyödynnettyä jatkossa.
Mites Sinä toimisit Jumalana? Vai kiinostaisiko jonkin lajin elämä jossain planeetalla palaakaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tätäpä en olekaan pahemmin tullut ajatelleeksi. Miten toimisin Jumalana...
No luonnollisesti olisin ensinnäkin pykäissyt älylliset olennot seurakseni, koska tylsähän se on taivaankannella yksinään pyöriskellä. Siksipä tietenkin olisin pannut koko elämänainekseen sellaisen hingun ja vietin, että aina vaan etevämmäksi pitää tulla ja päätyä.
Mutta pirun vaikea sanoa kuinka raakalla kädellä sitten kitkisin ihmispeltoa, vai luottaisinko siihen että antaa kaikkien kukkien kukkia itsekseen, ja kyllä sieltä sitten muutama valioruusukin nokkaan haiskahtaa.
Ilman muuta olisi rasittavaa olla koko ajan luomassa uutta, joten kyllä siinä kierrätys olisi olennaisena osana. Mielestäni vähänkin laiskemman ja lunkimman jumalan lempparisysteemi on reinkarnaatio ja karma, siinä ne sielut pikkuhiljaa kehittyvät, tai itkevät ja kehittyvät.
Hittojako minä koko aika kyttäisin ja kyyläisin ihmikuntaa... Luulen että tekisin niin että päivällä ne saavat piereskellä keskenään mites tykkäävät, ja yöllä sitten ottaisin ne luokseni ja tenttisin että mitäs on opittu. Aamulla tietysti tietoisuus veks että ovat taivaassa temmeltäneet, etteivät suotta liian tietäväisiksi eli laiskoiksi tule ennen aikojaan.
Ensi töikseni ottaisin vähän taivaallista geetä pilven päällä noin niikuin neuvoa antavana. Sitten luultavasti lakkauttaisin kaikki kirkot tarpeettomina, järkinnyttäiaisn ihmiset ja sitten muuntautuisin ihmiseksi enkä rupeaisi enää ikinä jumalaksi. Ottaisin välillä maallista geetä veli Truban kanssa, mutta vain ohkaisia siivuja.