Uskovainen on ihmistyyppi, joka kaipaa jännitystä elämäänsä. Hän haluaa myös olla esillä ja esiintyä. Ellei se muutoin ole ollut mahdollista, niin hänen on täytynyt liittyä johonkin uskontokuntaan. Usein hän vielä tietoisesti valitsee uskontokunnan, jossa on paljon yhteisön sisäisiä sääntöjä ja ahdasmielisyyttä.
Sitten alkaa itse peli.
1. Kaikki perustuu siihen, että uskovaksi itsensä "vihkineen" täytyy yhden päivän viikossa osata näytellä hyvin hurskasta ja nuhteetonta seurakuntansa mallijäsentä. Hänen täytyy olla parempi (näytellä olevansa parempi) kuin ne muut siellä seurakunnassa. Hän siis kerää pisteitä.
2. Kuuden päivän ajan hänen täytyy vältellä näkemästä muita seurakuntansa jäseniä, koska hurskas jäsen elää aivan kuten muutkin (maailman) ihmiset, eli harrastaa kaikkea sitä samaa, mitä se uskontokuntaan kuulumatonkin (jumalaton) tekee. On vain niin, että hän ei saa vahingossakaan tavata oman uskontokuntansa ja seurakuntansa jäsentä. Se välttely luo jännitystä tosi uskovan elämään ja viikko on pelastettu, kun voi taas puhtain mielin astella pyhäpäivänä kirkon ovesta sisään ja näytellä tosi uskovaa, eikä käry ole käynyt.
Toiset uskovat onnistuvat tässä pelissä paremmin kuin toiset ja siksihän se onkin niin jännittävä peli.
Sitten alkaa itse peli.
1. Kaikki perustuu siihen, että uskovaksi itsensä "vihkineen" täytyy yhden päivän viikossa osata näytellä hyvin hurskasta ja nuhteetonta seurakuntansa mallijäsentä. Hänen täytyy olla parempi (näytellä olevansa parempi) kuin ne muut siellä seurakunnassa. Hän siis kerää pisteitä.
2. Kuuden päivän ajan hänen täytyy vältellä näkemästä muita seurakuntansa jäseniä, koska hurskas jäsen elää aivan kuten muutkin (maailman) ihmiset, eli harrastaa kaikkea sitä samaa, mitä se uskontokuntaan kuulumatonkin (jumalaton) tekee. On vain niin, että hän ei saa vahingossakaan tavata oman uskontokuntansa ja seurakuntansa jäsentä. Se välttely luo jännitystä tosi uskovan elämään ja viikko on pelastettu, kun voi taas puhtain mielin astella pyhäpäivänä kirkon ovesta sisään ja näytellä tosi uskovaa, eikä käry ole käynyt.
Toiset uskovat onnistuvat tässä pelissä paremmin kuin toiset ja siksihän se onkin niin jännittävä peli.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Totuus on kuitenkin että osa seurakuntiin erilaisiin liittyneistä ihmisistä ovat tyytyväisiä, jotkut jopa onnellisia. Totuus on myös että osa em. tyytyväisistä erilaisista syistä muuttuvat tyytymättömiksi ja joutuvat tyytymättömiksi ja jopa onnettomiksi. Niin yksilöllisellä matkalla, ja tilannekohtaisia tapauksia ovat olevaisten persoonallisuuksien elämä yhdistystoiminnoissa seurakunnissa.
En pääsyt teatterikorkeaan, joten etsin omituisemman lahkon Suomesta ja liityin Adventtikirkkoon . 30 vuoden aikana minusta on yhteisössämme kehittynyt taitava näyttelijä ja jopa hurmaava naisten mies. Naiset ovat opettaneet minua hyvin paljon. Pitää vain muistaa niille naisille puhutut valheet, ettei jää kiinni. Se on taitolaji, kun kierrossa on samaan aikaan viisikin aviossa/yksin olevaa seurakuntamme naarasta.
Uskovaisen elämä on jännittävää, mahtavaa. En usko, että muualla olisin saanut yhtään parempaa kohtaloa.
Melkomoisia yleistyksiä, jotka kertovat enemmän ketjun aloittajasta itsestään kuin uskovaisista. Kerron nyt vain ja ainoastaan itsestäni mutta tunnen useita muita seurakunnan jäseniä, jotka keskustelujemme perusteella tuntuvat käyttäyvän samoin. Ensinnäkään minä en hae elämääni jännitystä, päin vastoin. Kaipaan rauhaa ja tyyneyttä. Välttelen äksöniä. En halua olla esillä enkä halua esiintyäkään. Välttelen ihmisiä, jotka yrittävät saada minut tehtäviin, jossa olisi toisten ihmisten näkyvillä. Ja usko pois, niin välttelee suurin osa adventisteista. Jos joku joskus saa minut nakitettua, hoidan tehtäväni mahdollisimman nopeasti ja poistun paikalta heti sen jälkeen.
Mahdollisuuksia esiintymiseen on tarjolla kirkon ulkopuolella paljonkin mutta en ole kiinnostunut niistä. Jos olen esillä, johtuu se siitä, että haluan auttaa ja tehdä asioita Jumalan kunniaksi mutta jos vain mahdollista teen nuokin asiat mahdollisimman piilossa. Minä en ole valinnut uskontokuntaa, jossa on paljon sääntöjä. Kirkkokuntani on valinnut minut mutta minua ei kahlehdi mitkään säännöt. Luen Raamattua ja teen ilolla taivaallisen Isäni tahdon. Jos joku kokee esim kymmenen käskyä säännöiksi, ei hän ole ymmärtänyt oikein niiden merkitystä.
1. En käy juurikaan kirkossa enkä ymmärrä mitä järkeä olisi kotona itsekseen näytellä yhtään mitään. Kuka siitä pisteitä saisi? Silloin kun pääsen joskus kirkkoon, mene takapenkkiin ja koitan olla siellä mahdollisimman hissukseen ja hiljaa. En näyttele mitään, sillä se on luonteeni vastaista. Jos joudun vastailemaan kysymyksiin esimerkiksi raamatuntutkistelussa, kerron omasta kurjuudestani ja siitä, etten pysy olemaan millään tavalla erityisesti Jumalan mielen mukainen vaan että olen epäonnistuja ja syntinen. Jos joskus onnistun jossain, kerron siitä mielelläni jollekin rohkaisuksi mutta en yleisön edessä.
2. Minä en elä erilaista elämää viikolla kuin viikonloppunakaan. Palvelen ja rakastan Jumalaani joka päivä. En juurikaan törmää muihin uskoviin arkisin. Käyn kaupassa yleensä arkisin ja ostan juuri sitä ruokaa kuin muutenkin osta viikonlopuksi. Elän harvinaisen tylsää elämää, jossa ei ole mitään erityistä jännitystä. Välttelen yhtä vähän ketään uskovaista arkena kuin viikonloppunakin. Jos joku uskova tulee kadulla tai kaupassa vastaan, niin morjestan. Minulla ei ole mitään peiteltävää.
Ilmeisesti aloittaja on elänyt ja elää edelleenkin ainakin jossakin määrin ahdistuksessa ja välttelee itse uskovaisin törmäämistä. Ihmetyttää vain se, miksi ihmeessä hän tulee kertomaan siitä juuri meille uskovaisille. Ehkäpä hän hakee armahdusta...
En ole lainkaan ahdistunut. olen täysin vapaa ja on todella antavaa seurata naapurissa asuvan uskovaisen perheen toilailuja ja itsepetosta. Se se vasta hauskaa on. parempaa kuin Kummeli-sketsit tai Uuno Turhapuro leffat.
On todella hupaisaa seurata naapuriperheen touhuja, kun esim. Lauantaiaamuna isä pakkaa autoon väsyneitä lapsia ja perheessä on täysi paniikki päällä kun jokainen huutelee sitä ja tätä ja nuorin lapsista parahtaa itkuun ja isä hermostuu ja paiskoo auton ovia. Hupia lauantain ratoksi.
Kysyin kerran naapurin mieheltä aidan yli, että eikö se riitä, että viikolla kuskaa ja repii lapsia kouluun ja tarhaan, kun pitää vielä viikonloppuna stressata itse ja antaa toisten stressata? Mies vastasi vain, että pitää mennä kirkkoon, vaikka ei niin huvittaisikaan. Rupeavat muuten ihmettelemään, että minne on perhe kadonnut, kun kirkkoon ei tulla. Sanoin, että eikös tuo lauantai ole ihan väärä päivä mennä kirkkoon? Ei kuulema ole, kun on sellainen yhteisö, jotka menevät kirkkoon lauantaina. Juutalaisia? kysyn (vaikka tiedän). Ei kun adventisteja.
Mielessäni ajattelen, että on se hyvä, etten ole adventistiperheeseen syntynyt, vaikka tunnenkin muutaman heistä.
Teillä kun tuntuu olevan hauskaa lauantaipäivän ratoksi?
Niin olen vapaa minäkin :)
Aika moni asia on parempaa kuin kummeli ja Turhapuro.
"Aika moni asia on parempaa kuin kummeli ja Turhapuro."
Juu on. Sauna lauantaina. Kinkkupizza. Aamukahvi. Hyvä pano. Kylmä kalja jne. Onhan noita paljon hyviä asioita.
Mutta yksi asia on helvetin ikävää ja tyhmää ja se on se, että määrätty kahjo porukka haluaa liittyä johonkin lahkoon ja antaa itseään viilata linssiin oikein rankemman päälle. Se se on helvetin huono asia.
Aloittajan trollivalheet eivät meitä hetkauta.