Usko ei ole vain totena pitämistä, kun tutkitaan sitä, mitä sanalla usko tai uskoa tarkoitetaan Raamatussa.
Usko on uskollisuutta, luottamista Jumalaan, turvaamista, kiinni pitämistä, tottelemista ja toivoa Jumalan lupausten täyttymisestä.
Sanakirjoissa on annettu kattavia selityksiä siitä, mitä sanat "usko" ja "uskoa" tarkoittavat.
Otan tässä ketjussa esiin vain yhden puolen sanoista usko ja uskoa: totena pitämisen.
Suuri osa suomalaisista mieltää verbin "uskoa" totena pitämiseksi eikä tiedä sen verbin muita merkityksiä Raamatussa. Totena pitäminen on hyvä esimerkki siitä, mitä usko on ja se kertoo osaltaan siitä, uskooko joku vai ei. Apostolit esimerkiksi eivät uskoneet Jeesuksen heränneen kuolleista: heidän ei tarvinnut uskoa, koska he näkivät ylösnousseen Jeesuksen.
Onko oikein vaatia muilta sellaisen asian uskomista (totena pitämistä), josta kertovien ihmisten ei tarvinnut itse uskoa siihen ja nämä samat ihmiset panevat pelastumisen ehdoksi sen, että muut pitävät totena heidän väitteitään? Ei tietenkään ole, mutta kristityt eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksi tätä puolta omassa uskonnossaan tai uskossaan.
Vanhan testamentin profeettojen ei tarvinnut uskoa Jumalan olemassaoloon, koska he näkivät hänet omin silmin tai kuulivat hänen äänensä. Muiden pitää uskoa siihen, että profeetat näkivät Jumalan (enkelin) tai kuulivat hänen äänensä, mutta profeettojen ei tarvinnut uskoa: he pelastuivat ilman totena pitämistä tarkoittavaa uskoa. Muiden tulee sitten pitää totena profeettojen sanoja, jos mielivät pelastua, sillä Raamattu epää pelastuksen niiltä, jotka eivät usko profeettojen, Jeesuksen ja apostolien todistusta. Reilua? Ei tietenkään ole.
Usko on uskollisuutta, luottamista Jumalaan, turvaamista, kiinni pitämistä, tottelemista ja toivoa Jumalan lupausten täyttymisestä.
Sanakirjoissa on annettu kattavia selityksiä siitä, mitä sanat "usko" ja "uskoa" tarkoittavat.
Otan tässä ketjussa esiin vain yhden puolen sanoista usko ja uskoa: totena pitämisen.
Suuri osa suomalaisista mieltää verbin "uskoa" totena pitämiseksi eikä tiedä sen verbin muita merkityksiä Raamatussa. Totena pitäminen on hyvä esimerkki siitä, mitä usko on ja se kertoo osaltaan siitä, uskooko joku vai ei. Apostolit esimerkiksi eivät uskoneet Jeesuksen heränneen kuolleista: heidän ei tarvinnut uskoa, koska he näkivät ylösnousseen Jeesuksen.
Onko oikein vaatia muilta sellaisen asian uskomista (totena pitämistä), josta kertovien ihmisten ei tarvinnut itse uskoa siihen ja nämä samat ihmiset panevat pelastumisen ehdoksi sen, että muut pitävät totena heidän väitteitään? Ei tietenkään ole, mutta kristityt eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksi tätä puolta omassa uskonnossaan tai uskossaan.
Vanhan testamentin profeettojen ei tarvinnut uskoa Jumalan olemassaoloon, koska he näkivät hänet omin silmin tai kuulivat hänen äänensä. Muiden pitää uskoa siihen, että profeetat näkivät Jumalan (enkelin) tai kuulivat hänen äänensä, mutta profeettojen ei tarvinnut uskoa: he pelastuivat ilman totena pitämistä tarkoittavaa uskoa. Muiden tulee sitten pitää totena profeettojen sanoja, jos mielivät pelastua, sillä Raamattu epää pelastuksen niiltä, jotka eivät usko profeettojen, Jeesuksen ja apostolien todistusta. Reilua? Ei tietenkään ole.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.