Sosialisteja varoitettiin muuttamasta N-liittoon

Tyyne Tokoi toimitti teloitettavien suomalaisten listat Poika Tuomiselle ja hän eteenpäin pomolleen Kuusiselle. Kuusinen vei listat kylmästi superteloittajien esimiehelle Gennadi Kuprianoville, joka sitten käskytti teloittajia viemään suomalaisia kuopanreunalle ammuttaviksi.

Venäjän rakastajilla on jonkinlainen sisäinen sairaus, "lammassyndrooma", kulkevat laumana määkien vaikka rotkoon, vaikka siitä yritetään varoittaa.

Täytyy muistaa, että puhdistusten ansiosta venäläisillä oli hatarat ja vanhat tiedot Suomen puolustuksesta Kannaksella ja Petsamossa, venäläiset diplomaatit joutuivat itse ajelemaan pitkin maata tutkiakseen rakennustöitä rajoilla..

Neuvostoliittoon houkuteltiin myös amerikansuomalaisia kommunisteja. Suomalaissyntyisiä värväreitä lähetettiin Amerikkaan kertomaan Neuvostoliiton ihanuuksista. Muuttajia kehotettiin ottamaan mukaansa kaikki arvokas omaisuutensa. Monilla oli paitsi rahaa myös autoja, traktoreita ja erilaisia työkaluja. Leningradissa tulijoilta otettiin pois kaikki arvokas ja kaiken lisäksi myös passi.

Muutaman vuoden kuluttua useimmat amerikansuomalaiset Neuvostoliiton rakentajat olivat haudassa. Muutamat, jotka olivat kieltäytyneet luovuttamasta USA:n passiaan, pääsivät lähtemään maasta.

Kommunistimuuttajien uho oli kova. Leningradiin matkalla olleet laivat kulkivat Suomenlahdella Suomen rannikon läheisyydessä. Kerrotaan, että kovimmat kommunistit ilmoittivat nähtyään Suomen rannikon, etteivät he edes kuse Suomeen päin. Pian mieli muuttui, mutta silloin se oli jo myöhäistä. He maksoivat tyhmyydestään kovan hinnan.

Näyttääpä sieltä Solovetskin leiristä päästyn jopa vapaaksikin. 

Boris Cederholmin kirja, Punainen painajainen, kertoo mm. kyseisestä paikasta. Ottaen huomioon kirjan ilmestymisajankohdan, niin kyllä Suomessakin on täytynyt olla tietoa tapahtumista NL:sta, siis Naapurin Leireistä.

Cederholm, Boris (1929): Punainen painajainen. Kuvia ja kokemuksia Neuvostomaasta.

Stalinistit, nuo itseään Suomen älymystönä itseään tyrkyttäneet 5. kolonnan myyrät, neukkujen mielestäkin hyödylliset idiootit, olivatkin todellisuudessa Suomen tyhmimmistöä sokeassa uskossaan Isä Aurinkoiseen! Vaikka kaikki kauheudet naapurista tiedettiin jo 1920 -luvulta alkaen, niin ei edes haluttu kyseenalaistaa tai uskoa tällaiseen "revareitten agitaatioon"... nyt niitä luulisi edes hävettävän.

Tässä kirjassa kerrotiin millaista oli meno Solovetskin vankilasaareksi muutetussa luostarissa jo 1920 -luvun puolivälissä: 

Cederholm, Boris: Punainen painajainen : kuvia ja kokemuksia Neuvostomaasta
Kustantaja: WSOY, painovuosi:1929, 324 sivua, painos: 1

Tässä muutamia kärkinimiä Suomen tyhmimmistöstä:

Nimilista EEC-vapaakauppasopimus torjuttava -ilmoituksessa Helsingin Sanomissa 19.9.1973.

Tarja Halonen
Taisto Sinisalo
Aulis Juvela
Raimo Väyrynen
Jeddy Hasan
Elisabet Helander
Matti Järvenpää
Veikko Salmi
Matti Vuori
Antero Jyränki

Koko 500 nimen setti:

http://www.punatahdet.com/EEC.html

Lukuelämyksiä saitin punikeille... oikea tolliskolauma Hesarin ilmoitussivulta poimittuna.

“EEC-VAPAAKAUPPASOPIMUS TORJUTTAVA”

“VETOOMUS TASAVALLAN PRESIDENTILLE, HALLITUKSELLE JA EDUSKUNNALLE”

Ruumiillinen työ tehtaissa, pelloilla, kaivoksissa, metsätyömailla, ihan missä ammatissa tahansa oli noihin aikoihin uskomattoman kovaa ja useimmiten kehnosti palkattua ja monasti vielä sesonkiluonteista sekä taloudellisten nousu- ja laskukausien vaihtelun epävarmuuden ahdistamaa puurtamista.

Mitään sosiaali- tai työttömyysturvaa ei ollut, ja jos sattui tatapaturma tai sairastuit muuten, loppui ruoka pöydästä miltei samantien.

Ei tarvitse ihmetellä, että tuon ajan duunari, mies tai nainen, toivoi parempaa, ja jolloin pienikin valo arjen harmaassa hämärässä näytti lupaavalta, ja sosialistien saarnat työväestön vallasta työväestön omassa maassa on pitänyt kuulostaa liki paratiisilliselta lupaukselta jatkuvan työn ja riittävän leivän maassa.

Kaikki oli ollut huijausta, julistuksilla ja tyhjillä lupauksilla koristeltuja valheita, kun vastassa oli useimmiten vähintään yhtäläinen puute ja köyhyys ja monesti vielä pahempi kuin lähtömaissa.
Ja sitten alkoi Stalinin vainoharhaisen tyrannian aika, jolloin jokainen oli syyllinen, vaikka vain osa tuomittiin.

Ihminen etsi parempaa elämää, monet pettyivät, paljon murhattiin tai ajettiin kuolemaan vankileireillä. Osa selvisi ja jatkoi elämäänsä mikä mitenkin.

Elävän henki on sekä sitkeä että hauras.
Kirjailija Pentti Haanpäätä siteeraten "Elettävähän se on, kun on elämään pantu."

Ne jotka pääsivät 30-luvulla tai myöhemminkin joko karkaamaan sosialistisesta onnelasta tai saivat lähteä jopa luvallisesti, lähinnä USA:n passin omistajat, kertoivat tosiaan miten siellä asiat olivat. Mutta monet kieltäyttyivät uskomasta kokemusasiantuntijoiden todistusta, niin Suomessa kuin USA:sakin, vaan pitivät heitä valheellisen parjauksen harjoittajina. (Yksi porukka jotka eivät kai ainakaan yleensä päässeet palaamaan, olivat ne, jotka Helsingin satamassa pistäydyttäessä, ylimielisesti repivät USA:n passinsa vast'edes tarpeettomina ja heittivät palaset mereen.)
Erikoinen on myös ajatuksen kulku niillä (heitäkin on ollut), jotka Stalinin leireiltä selviydyttyään, yhä olivat sitä mieltä, että oli tapahtunut vain jokin 'erehdys' ja että kyllä kommunismi yhä oli ihan hyvä ja kannatettava aate.

Putinisteja varoitetaan nyt vastaavasti kuin sosialisteja aikoinaan, ei ne usko.

"Sosialisteja varoitettiin muuttamasta maahan, jonka vankileireistä, poliittisista vankiloista ja murhattujen hautausmaista Suomessa oli hyvä käsitys jo 1920-luvulla"
Ketkä varoittivat muuttamasta?
Itseasiassa oli päinvastoin, kommunisteja ja sosialisteja kyyditettiin Venäjälle, miksi heitä oli haluttu varoittaa, kun samaan aikaan haluttiin päästä heistä eroon voimakeinoin.

Sosialisteilla oli paljon paremmat olot Suomessa, Venäjällä menettivät henkensä.